Ostatko itse oman autosi vai ostaako mies perheen kaikki autot?
Meillä ostetaan kumpikin omamme. Olen huomannut että monella naisella paremmin :)
Kommentit (40)
Meille riittää yksi yhteinen auto, ja yhdessä valitaan ja maksetaan. Minun nimiini se merkitään koska minulla on täydet bonukset vakuutuksessa, mutta yhteinen se on ja molempien käytössä.
Meillä on yksi minun ostama ja omistama auto sekä yksi yhteinen, joka ollaan maksettu puoliksi ja jota mies pääsääntöisesti käyttää tällä hetkellä.
Ja kyllä, kumpikin vastaa omassa käytössään olevan auton renkaidenvaihdosta, huolloista sun muusta perusylläpidosta.
Vaimo kulkee ostamallani polkupyörällä. Minä ajan autoa meidän perheessä, ei naiset.
Mun autoista käy kauppaa siskonmies, koska hän nauttii kaupanteosta ja jaksaa tinkiä. Minä kerron, mitä haluan ja lanko menee tekemään kaupat, minä maksan.
Mies osti mulle auton, jonka itse valitsin. Jos saan vakituisen työn, tai rahakasta keikkaa vaihdan auton uudempaan/vähemmän ajettuun aika pian sen jälkeen, kun nykyinen autoni on maksettu.
Itse ostan ja maksan,ä autoni ja fillari i, mies ostaa omat kulkupelinsä ja työkalunsa. Elektroniikka- ja kodinkonehankinnat sitten on mun valinta, niitä maksetaan sen mukaan kuka käyttää vai käyttääkö kaikki.
Ostin miehelleni auton aikoinaan. Minulla ei ole ajokorttia.
Onneksi ei ole miestä tiellä. Tiedän tasan tarkkaan, mitä autossa pitää olla tai mitä ei pidä olla. Jotkut asiat sitten on plussaa.
Meillä mies ostaa ja minä maksan. Ei kiinnosta yhtään ostaa autoja. Luota mieheeni, että tekee hyvät kaupat.
Fatima-Marilyn kirjoitti:
Miehet ovat aina ostaneet. Mutta minä olenkin kaunis. Tavallinen suomalainen nainen on vain noin kolmipyöräisen lastenpyörän arvoinen ulkonäöltään.
Reps :D
No, jos ei ole muita vaatimuksia autolle, kun "punainen", niin kaipa se silloin näinkin menis.
Ulkoistin autojen hankinnat miehelleni jo ihan alusta, minä päätin sitten talosta ja hoidin talon lainan.
Meille tulisi varmaan halvemmaksi ajaa taksilla, mutta on se oma auto jotenkin kuitenkin kätevä.
Mies ostaa ja maksaa auton nykyisin ja minä istun yleensä kyydissä ja neuvon. En edes tykkää enää iäkkäämpänä ajaa autoa, vaikka joskus nuorena ajoin ralliakin.
Viimeksi herrani oli autokuumeessa ostamassa autoa, joka ei sopisi meidän autotalliin. Onneksi olin paikalla ja mitattiin sitten, että eihän se olisi sopinut.
Minä ostan Toyotan ja mies saa ajaa vaikka sitikalla.
Valittu yhdessä ja maksettu jokainen yhteinen auto tasan puoliksi. Yleensä lainalla tai osamaksulla. Auto on aina ollut molempien nimissä, samoin vakuutukset. Jotka on maksettu ihan tasan puoliksi, samoin huollot. Tankkaa kuka ehtii . Minä yleensä, koska käytän autoa enemmän.
Joskus on ettitty sopivaa autoa vuosikausia. Mutta kun sopiva löytyy, kaupat on yleensä tehty noin tunnissa
Itse valitsin, ostin ja maksan. Mihin siinä miestä tarvitaan?
Kyllä itse ostan autoni. Mies on näissä asioissa tunteellinen, ja ajattelee ihan muuta kuin käytännöllisyyttä.
En todellakaan anna mieheni valita tai ostaa minulle autoa vaan se on ihan oma valintani ja itse maksan. Mies sitten hankkii omansa. Yhdessä kyllä käydään katselemassa ja kokeilemassa mutta lopullisen päätöksen saa tehdä se, jonka käyttöön auto tulee.
Mies hoitaa. Häntä kiinnostaa autot, minua muut asiat, joten tämä on ihan kelpo työnjako. Kysyy kyllä mielipidettäni ennen hankintaa, mutta harvoin mulla mitään sanottavaa noihin on, kun pedantti autoharrastaja on perehtynyt asiaan.
Meillä on yhteiset rahat, joten senkin suhteen ihan sama kuka hankkii.
Ensimmäisen puolison kanssa molemmilla oli omat autonsa. Mulla joku ikivanha käytetty ja miehellä yleensä vähän uudempi Saab. Silloin oli varmaan autoilu halvempaa, kun minäkin vielä opiskelin ja ihan hyvin pystyin pitämään autoa vaikka vaan joskus jotain kesätöitä tms tein. Asunto oli halpa, ehkä se selitti että rahat kyllä riittivät ihan hyvin
Minun autooni ei akat koske. Akat ei osaa muuta kuin hajottaa kaiken mihin koskee.