Miksi lapsi tahallaan ärsyttää muita kunnes muut ärsyyntyy?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seuran puute / huomiota. Tehkää yhdessä jotain kivaa , lautapeliä tai piirätte puhutte asioita samalla.

Lautapeliä? Oletko tosissasi?

Hyvin moni lapsi tykkää pelata lautapelejä. Kaikille ei ole kasvatettu pädiä käteen vauvasta saakka.

t. eri

Siis kun lapsi lällättää ja tökkii äitiään, niin sinusta on ihan järkevää levittää lautapeli pöydälle ja alkaa pelata sitä yhdessä?

Joissain tilanteissa kyllä. Tuollainenhan voi olla viesti siitä, että lapsella on tylsää. Kun pelataan lautapeliä, tylsyys ja tarve lällätellä poistuu. 

Se, että on tylsää, ei ole mikään syy kohdella toista ihmistä epäkunnioittavasti.

Nyt en enää yhtään ihmettele, miksi kouluissa on niin huonosti käyttäytyviä lapsia, kun vanhempien käsitys hyvästä käytöksestä on tuota luokkaa.

6-vuotias ei vielä osaa ajatella asioita noin pitkälle. Hän elää vielä hetkessä ja siksi aikuisen tehtävä on auttaa suuntaamaan huomio järkevään tekemiseen tökkimisen sijaan. Ei kyse ole siitä, että tökkiminen olisi kenenkään mielestä hyvää käytöstä. Se vaan ei toimi niin, että aina räyhätään ja jankataan, jos lapsi tekee väärin. Välillä on hyvä ratkaista asia toisellakin tavoin. Pitää tuntea oma lapsensa sen verran hyvin, että tietää, miksi kussakin tilanteessa oirehditaan ja toimia sen mukaisesti. 

Tämä on fiksu kommentti. Toisin kuin moni tässä ketjussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hakee yhteyttä, testaa mitä tapahtuu, on ylikierroksilla, on harmistunut tai jotain muuta, jota ei osaa käsitellä, on kipuja jotka purkautuvat tuollaisena tms. Todennäköisimmin ihan sitä rajojen hakemista. Kokeillaan, että missä menee vanhemman raja. On myös jännittävää kokeilla, niitä muilta nähtyjä epäsopivia tapoja toimia, vaikka lapsi jopa tietäisi niiden olevan vääriä.

No miten esimerkiksi minun (äidin) kannattaisi toimia tuollaisissa tilanteissa? Joko siis näen tilanteen sivusta tai sitten välillä se kohdistuu minuun.

Ap

Tarvitsisi ehkä vähän enemmän tietoa näistä tilanteista.

Mutta esimerkkeinä: jos on kyse satuttamisesta (fyysisestä tai henkisestä), se tietenkin pitää katkaista tiukasti heti. Jos on kyse siitä, että häiritsee jonkin tärkeän asian tekemistä, voi näyttää vaikka kellosta, että missä viisari on, kun asia on valmis (toki täytyy huomioida, ettei 6-vuotias vielä kauhean kauaa osaa odottaa).

Ei satuttamista. Vaan enemmän häiritsemistä. Käy esim jollain tyhjällä limupullolla tms tökkimässä ihmistä, joka yrittää tehdä jotain muuta ja tökkii ja tökkii kielloista huolimatta kunnes se ihminen lopulta räjähtää. Tai kiipeilee jossain sohvalla niin, että sohvatyynyt putoilee ja osuu pöydällä oleviin tavaroihin, jotka pudotessaan menee rikki, ja siis tahallaan kiipeilee juuri noin, oikein katsoo että sohvatyynyt putoilee muiden tavaroiden päälle, muu kiipeily ei sitten kiinnostakaan ollenkaan. Tai lällättää jollekulle jotain ärsyttävää lällätystä kielloista huolimatta kunnes se ihminen tietenkin lopulta räjähtää, eihän kukaan sellaista kintereillä kulkevaa ärsyttääkseen lällättävää loputtomiin kestä.

Ap

Onko hän vähän tylsistynyt? Itse olen kieltänyt sohvalla kiipeilyn täysin. Limupullolla tökkimisestä nappaisin limupullon lapselta pois, jos ensimmäinen kielto ei tehoa. Ja yrittäisin keksiä lapselle vähän enemmän tekemistä. Toki mikään ohjelmatoimisto ei tarvitse olla, mutta riittävästi ulkoilua, yhteistä pelailua, lukemista ja leikkimistä. Yhteyden tarpeestahan tuo härnääminen usein kumpuaa eli yrittäisin antaa sitä yhteyttä positiivisemmassa valossa. Hölmöillessä ohjaisin järkevämpään tekemiseen esim. vanhemman kanssa yhdessä.

Nämä ärsyttämiset ei tapahdu tilanteissa, joissa olisi tylsistynyt. Ja hän kyllä ulkoilee saman verran mitä lapset yleensä ja paljon tehdään yhdessä juttuja.

Limupullon nappaan tietenkin pois, mutta sen jälkeen tökkii jollain muulla vastaavalla, se otetaan pois niin taas uudelleen jollain muulla.

Haluaisin saada koko tuon ärsyttämistavan loppumaan kokonaan.

Ap

Ihan hirveä sanoa, mutta mun isä on ollut tuollainen lapsi ja on narsisti aikuinen.

Nyt sen voisi kai vielä yrittää estää niin, että jää kehitysvaiheeksi eikä päälle koko iäksi.

Lapset hakevat huomiota. Jakamatonta sellaista! Silmiin katsomista ja aitoa kuuntelua. Nykyään eivät monet tähän pysty. Tapasin juuri vanhan ystävän. Oli kiusallista kun hän koko ajan haki jotain kännykästään, näyttääkseen jonkin uutisen tai kuvan missä ollut tai mitä ikinä. Koko ajan keskeytyi keskustelu. Ja koko ajan hän myös keskeytti mitä ihmettelin. Ennen rupateltiin "henkeviå" ja kaikenlaista pitkäänkin ja tuli hyvä olo yhdessä olosta. Nyt oli jotenkin hajanaista kaikki. Sama meininki teineillä lapsenlapsilleni, koko ajan puhelin nousee esiin kun yhdessä.ollaan.