Miksi lapsi tahallaan ärsyttää muita kunnes muut ärsyyntyy?

Vierailija kirjoitti:

Ei ole lapsen syy että käyttäytyy tuolla tavalla. Vanhempana sinun tulisi todella ymmärtää tämä ja kun et ymmärrä hae myös asiantuntijalta apua niin voi selittää sinulle vaikka rautalankaa vääntämällä.

Kuulostaa ettei teillä ole järkevää rytmiä, sopivasti tekemistä ja yhdessäoloa, jossa näet lapsesi aidosti ja teet mukavia asioita hänen kanssaan. Pistä nuo asiat kuntoon ensin.

Huhhelihuu mikä viesti. Taidat olla niitä "vapaaehtoisesti" lapsettomia.

Terv. Joku muu kuin aloittaja

Arestiin.

Vierailija kirjoitti:

Juuri siksi. Lapsesta on hauskaa, kun saa aikuisen hermostumaan. 

Sillä saa reaktion. Usein kauniiseen kysymykseen "leikitäänkö yhdessä" vastaus voi olla "kohta" tai "nyt just en ehdi". Mutta siihen ärsytykseen vanhempi reagoi välittömästi eli lapsi saa kaipaamansa yhteyden, vaikka se onkin negatiivinen. Toki tuon ikäisillä on tyypillisestikin ns. eskariuhma eli niitä rajoja tosiaan kokeillaan. Vanhemman tehtävä on näyttää ne rajat, mutta myös antaa entistä enemmän positiivista yhteyttä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri siksi. Lapsesta on hauskaa, kun saa aikuisen hermostumaan. 

Sillä saa reaktion. Usein kauniiseen kysymykseen "leikitäänkö yhdessä" vastaus voi olla "kohta" tai "nyt just en ehdi". Mutta siihen ärsytykseen vanhempi reagoi välittömästi eli lapsi saa kaipaamansa yhteyden, vaikka se onkin negatiivinen. Toki tuon ikäisillä on tyypillisestikin ns. eskariuhma eli niitä rajoja tosiaan kokeillaan. Vanhemman tehtävä on näyttää ne rajat, mutta myös antaa entistä enemmän positiivista yhteyttä.

Kuulostaa suoraan jostain sanoittaja-vanhemman käsikirjasta otetulta :D

"Taidat olla tylsistynyt. Mietitään yhdessä mitä voisit tehdä."

"Huomaan, että kaipaat äidin huomion. Teen asian x loppuun ja tulen sitten."

Käytän itse yleensä näitä ja toimii lähes aina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri siksi. Lapsesta on hauskaa, kun saa aikuisen hermostumaan. 

Sillä saa reaktion. Usein kauniiseen kysymykseen "leikitäänkö yhdessä" vastaus voi olla "kohta" tai "nyt just en ehdi". Mutta siihen ärsytykseen vanhempi reagoi välittömästi eli lapsi saa kaipaamansa yhteyden, vaikka se onkin negatiivinen. Toki tuon ikäisillä on tyypillisestikin ns. eskariuhma eli niitä rajoja tosiaan kokeillaan. Vanhemman tehtävä on näyttää ne rajat, mutta myös antaa entistä enemmän positiivista yhteyttä.

Mutta nuo minun ärsyttämiset tapahtuu oikeastaan vain tilanteissa, joissa olen läsnä lapselle jonkun kivan asian tekemisen parissa. Esim tänään tehtiin lähtöä jätskikiskalle ja rannalle. Ja yhdessä kerättiin lapsen rantakamppeita lähtöä varten, tunnelma oli kiva. Ja alkoi siinä samalla se lällätys ja tökkiminen, niin että melkein ei päästy ollenkaan.

Ap

Huomiota se negatiivinenkin huomio on. Oma tenava teki tuota kun oli 3v. ja itse en raskaana ollessa jaksanut puuhailla hänen kanssaan yhtä paljon kun aiemmin.

Todennäköisesti tekee samaa kuin siskoni ja yksi serkuistani, eli kaivavat ve  rta nen äs tä än ja kun saavat toisilta s el käänsä, niin oppivat olemaan. Kauan se vei aikaa, mutta lopulta meni perille. Se vain, että oppimistuloksia hidasti lellikin asema perheessä, eli se touhu jäi aikuisilta tahallisesti pitkäksi aikaa pimentoon ärsyttämisen osalta ja se lisäsi ärsyttäjille vettä myllyyn, kun sai luvan kanssa härnätä miten paljon haluaa. Lopulta molempia koulutti lukio ja toista ammattikoulu minne äidin turva ei enää ulottunutkaan. Siskoni muutti toiselle paikkakunnalle lukioon ja asuntolaan, ja vajaa puoli vuotta vieraassa ympäristössä teki tehtävänsä. Ihmiset laittoivat hänet kuriin. Serkku taas meni amikseen ja jo ensimmäisenä vuotena kävi selväksi, ettei sovellu luonteensa takia alalle, koska oli jatkuvasti kahnauksissa jonkun kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri siksi. Lapsesta on hauskaa, kun saa aikuisen hermostumaan. 

Sillä saa reaktion. Usein kauniiseen kysymykseen "leikitäänkö yhdessä" vastaus voi olla "kohta" tai "nyt just en ehdi". Mutta siihen ärsytykseen vanhempi reagoi välittömästi eli lapsi saa kaipaamansa yhteyden, vaikka se onkin negatiivinen. Toki tuon ikäisillä on tyypillisestikin ns. eskariuhma eli niitä rajoja tosiaan kokeillaan. Vanhemman tehtävä on näyttää ne rajat, mutta myös antaa entistä enemmän positiivista yhteyttä.

Mutta nuo minun ärsyttämiset tapahtuu oikeastaan vain tilanteissa, joissa olen läsnä lapselle jonkun kivan asian tekemisen parissa. Esim tänään tehtiin lähtöä jätskikiskalle ja rannalle. Ja yhdessä kerättiin lapsen rantakamppeita lähtöä varten, tunnelma oli kiva. Ja alkoi siinä samalla se lällätys ja tökkiminen, niin että melkein ei päästy ollenkaan.

Ap

No haloo! Lapsi odotti malttamattomana pääsyä rannalle ja jätsikille ja sitä v´tutti kun äippä vitkasteli kamppeiden kanssa. Ja kyllä, lapsen mielestä se oli vitkastelua, vaikka sinulla olisi mennyt kamppeiden kasaan laitossa 2 minuuttia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri siksi. Lapsesta on hauskaa, kun saa aikuisen hermostumaan. 

Sillä saa reaktion. Usein kauniiseen kysymykseen "leikitäänkö yhdessä" vastaus voi olla "kohta" tai "nyt just en ehdi". Mutta siihen ärsytykseen vanhempi reagoi välittömästi eli lapsi saa kaipaamansa yhteyden, vaikka se onkin negatiivinen. Toki tuon ikäisillä on tyypillisestikin ns. eskariuhma eli niitä rajoja tosiaan kokeillaan. Vanhemman tehtävä on näyttää ne rajat, mutta myös antaa entistä enemmän positiivista yhteyttä.

Mutta nuo minun ärsyttämiset tapahtuu oikeastaan vain tilanteissa, joissa olen läsnä lapselle jonkun kivan asian tekemisen parissa. Esim tänään tehtiin lähtöä jätskikiskalle ja rannalle. Ja yhdessä kerättiin lapsen rantakamppeita lähtöä varten, tunnelma oli kiva. Ja alkoi siinä samalla se lällätys ja tökkiminen, niin että melkein ei päästy ollenkaan.

Ap

No ehkä lapsi ei sitten halua lähteä, kun kerran yrittää sitä sabotoida. Sitten laitetaan kamppeet takaisin kaappiin ja jäädään kotiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri siksi. Lapsesta on hauskaa, kun saa aikuisen hermostumaan. 

Sillä saa reaktion. Usein kauniiseen kysymykseen "leikitäänkö yhdessä" vastaus voi olla "kohta" tai "nyt just en ehdi". Mutta siihen ärsytykseen vanhempi reagoi välittömästi eli lapsi saa kaipaamansa yhteyden, vaikka se onkin negatiivinen. Toki tuon ikäisillä on tyypillisestikin ns. eskariuhma eli niitä rajoja tosiaan kokeillaan. Vanhemman tehtävä on näyttää ne rajat, mutta myös antaa entistä enemmän positiivista yhteyttä.

Mutta nuo minun ärsyttämiset tapahtuu oikeastaan vain tilanteissa, joissa olen läsnä lapselle jonkun kivan asian tekemisen parissa. Esim tänään tehtiin lähtöä jätskikiskalle ja rannalle. Ja yhdessä kerättiin lapsen rantakamppeita lähtöä varten, tunnelma oli kiva. Ja alkoi siinä samalla se lällätys ja tökkiminen, niin että melkein ei päästy ollenkaan.

Ap

No haloo! Lapsi odotti malttamattomana pääsyä rannalle ja jätsikille ja sitä v´tutti kun äippä vitkasteli kamppeiden kanssa. Ja kyllä, lapsen mielestä se oli vitkastelua, vaikka sinulla olisi mennyt kamppeiden kasaan laitossa 2 minuuttia. 

Haloo itsellesi. Yhdessä kerättiin kamppeita, lapsi itse valitsi haluamiaan rantaleluja jne.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri siksi. Lapsesta on hauskaa, kun saa aikuisen hermostumaan. 

Sillä saa reaktion. Usein kauniiseen kysymykseen "leikitäänkö yhdessä" vastaus voi olla "kohta" tai "nyt just en ehdi". Mutta siihen ärsytykseen vanhempi reagoi välittömästi eli lapsi saa kaipaamansa yhteyden, vaikka se onkin negatiivinen. Toki tuon ikäisillä on tyypillisestikin ns. eskariuhma eli niitä rajoja tosiaan kokeillaan. Vanhemman tehtävä on näyttää ne rajat, mutta myös antaa entistä enemmän positiivista yhteyttä.

Mutta nuo minun ärsyttämiset tapahtuu oikeastaan vain tilanteissa, joissa olen läsnä lapselle jonkun kivan asian tekemisen parissa. Esim tänään tehtiin lähtöä jätskikiskalle ja rannalle. Ja yhdessä kerättiin lapsen rantakamppeita lähtöä varten, tunnelma oli kiva. Ja alkoi siinä samalla se lällätys ja tökkiminen, niin että melkein ei päästy ollenkaan.

Ap

Vallankäyttöä. Et ole asettanut lapselle rajoja. Seuraavalla kerralla ei mitään "ei melkein päästy" juttuja, vaan kiva tekeminen poistuu ohjelmasta, jos ei osaa olla ihmisiksi. Kyllä se siitä oppii. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri siksi. Lapsesta on hauskaa, kun saa aikuisen hermostumaan. 

Sillä saa reaktion. Usein kauniiseen kysymykseen "leikitäänkö yhdessä" vastaus voi olla "kohta" tai "nyt just en ehdi". Mutta siihen ärsytykseen vanhempi reagoi välittömästi eli lapsi saa kaipaamansa yhteyden, vaikka se onkin negatiivinen. Toki tuon ikäisillä on tyypillisestikin ns. eskariuhma eli niitä rajoja tosiaan kokeillaan. Vanhemman tehtävä on näyttää ne rajat, mutta myös antaa entistä enemmän positiivista yhteyttä.

Mutta nuo minun ärsyttämiset tapahtuu oikeastaan vain tilanteissa, joissa olen läsnä lapselle jonkun kivan asian tekemisen parissa. Esim tänään tehtiin lähtöä jätskikiskalle ja rannalle. Ja yhdessä kerättiin lapsen rantakamppeita lähtöä varten, tunnelma oli kiva. Ja alkoi siinä samalla se lällätys ja tökkiminen, niin että melkein ei päästy ollenkaan.

Ap

No haloo! Lapsi odotti malttamattomana pääsyä rannalle ja jätsikille ja sitä v´tutti kun äippä vitkasteli kamppeiden kanssa. Ja kyllä, lapsen mielestä se oli vitkastelua, vaikka sinulla olisi mennyt kamppeiden kasaan laitossa 2 minuuttia. 

Haloo itsellesi. Yhdessä kerättiin kamppeita, lapsi itse valitsi haluamiaan rantaleluja jne.

Ap

Ja lapsen mielestä sinä vitkastelit. Ihan selvä tapaus. Sokea saa olla, jos tuota ei näe. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri siksi. Lapsesta on hauskaa, kun saa aikuisen hermostumaan. 

Sillä saa reaktion. Usein kauniiseen kysymykseen "leikitäänkö yhdessä" vastaus voi olla "kohta" tai "nyt just en ehdi". Mutta siihen ärsytykseen vanhempi reagoi välittömästi eli lapsi saa kaipaamansa yhteyden, vaikka se onkin negatiivinen. Toki tuon ikäisillä on tyypillisestikin ns. eskariuhma eli niitä rajoja tosiaan kokeillaan. Vanhemman tehtävä on näyttää ne rajat, mutta myös antaa entistä enemmän positiivista yhteyttä.

Mutta nuo minun ärsyttämiset tapahtuu oikeastaan vain tilanteissa, joissa olen läsnä lapselle jonkun kivan asian tekemisen parissa. Esim tänään tehtiin lähtöä jätskikiskalle ja rannalle. Ja yhdessä kerättiin lapsen rantakamppeita lähtöä varten, tunnelma oli kiva. Ja alkoi siinä samalla se lällätys ja tökkiminen, niin että melkein ei päästy ollenkaan.

Ap

No ehkä lapsi ei sitten halua lähteä, kun kerran yrittää sitä sabotoida. Sitten laitetaan kamppeet takaisin kaappiin ja jäädään kotiin.

Minä sanoin tänään hänelle siinä sitten juuri noin, että näköjään et halua lähteä kun vain sabotoit lähtöä, ei mennä sitten. Ja lapsi vetäisi kovat itkuraivarit että miksi ei pääse kun luvattiin. Selitin että ei voida mennä jos hän sabotoi lähdön ja hän siinä itki että eipäs kun haluaa päästä rannalle ja jätskille.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri siksi. Lapsesta on hauskaa, kun saa aikuisen hermostumaan. 

Sillä saa reaktion. Usein kauniiseen kysymykseen "leikitäänkö yhdessä" vastaus voi olla "kohta" tai "nyt just en ehdi". Mutta siihen ärsytykseen vanhempi reagoi välittömästi eli lapsi saa kaipaamansa yhteyden, vaikka se onkin negatiivinen. Toki tuon ikäisillä on tyypillisestikin ns. eskariuhma eli niitä rajoja tosiaan kokeillaan. Vanhemman tehtävä on näyttää ne rajat, mutta myös antaa entistä enemmän positiivista yhteyttä.

Mutta nuo minun ärsyttämiset tapahtuu oikeastaan vain tilanteissa, joissa olen läsnä lapselle jonkun kivan asian tekemisen parissa. Esim tänään tehtiin lähtöä jätskikiskalle ja rannalle. Ja yhdessä kerättiin lapsen rantakamppeita lähtöä varten, tunnelma oli kiva. Ja alkoi siinä samalla se lällätys ja tökkiminen, niin että melkein ei päästy ollenkaan.

Ap

No ehkä lapsi ei sitten halua lähteä, kun kerran yrittää sitä sabotoida. Sitten laitetaan kamppeet takaisin kaappiin ja jäädään kotiin.

Minä sanoin tänään hänelle siinä sitten juuri noin, että näköjään et halua lähteä kun vain sabotoit lähtöä, ei mennä sitten. Ja lapsi vetäisi kovat itkuraivarit että miksi ei pääse kun luvattiin. Selitin että ei voida mennä jos hän sabotoi lähdön ja hän siinä itki että eipäs kun haluaa päästä rannalle ja jätskille.

Ap

Ja sinä taivuit lähtemään. Aiemminhan kerroit, että menitte kuitenkin. Eli olet opettanut lapsesi pomottajaksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri siksi. Lapsesta on hauskaa, kun saa aikuisen hermostumaan. 

Sillä saa reaktion. Usein kauniiseen kysymykseen "leikitäänkö yhdessä" vastaus voi olla "kohta" tai "nyt just en ehdi". Mutta siihen ärsytykseen vanhempi reagoi välittömästi eli lapsi saa kaipaamansa yhteyden, vaikka se onkin negatiivinen. Toki tuon ikäisillä on tyypillisestikin ns. eskariuhma eli niitä rajoja tosiaan kokeillaan. Vanhemman tehtävä on näyttää ne rajat, mutta myös antaa entistä enemmän positiivista yhteyttä.

Mutta nuo minun ärsyttämiset tapahtuu oikeastaan vain tilanteissa, joissa olen läsnä lapselle jonkun kivan asian tekemisen parissa. Esim tänään tehtiin lähtöä jätskikiskalle ja rannalle. Ja yhdessä kerättiin lapsen rantakamppeita lähtöä varten, tunnelma oli kiva. Ja alkoi siinä samalla se lällätys ja tökkiminen, niin että melkein ei päästy ollenkaan.

Ap

Ehkä siinä iski jännitys tai oli jo liikaa energiaa purkautumassa ulos. Meilläkin lähdöt on aina sitä vaikeampi, mitä kivempaa tekemistä on tiedossa. Jotenkin se jännitys aina kasvaa sellaiseksi, ettei lapsi kykene sitä käsittelemään.

Tuo tökkiminen on kyllä sellainen, jota en sietäisi ollenkaan. Itse en suostuisi jatkamaan lähdöntekoa ennen kuin tökkiminen loppuu. Menisin ihan lapsen tasolle ja sanoisin, että ei saa tökkiä ja pitäisi käsistä kiinni. Siinä hän varmaan alkaisi rimpuilla ja suuttuisikin ehkä, mutta hetkeksi olisi tökkiminen ohi. Toistoa sitten vain joka kerta. Kyllä omaa koskemattomuuttaan saa ja pitääkin puolustaa.

Vierailija kirjoitti:

Meilläkin 5-vuotias tekee välillä tuota.

Yritän jaksaa silloin tehdä hänen kanssaan jotain hetken. Esim pelata muistipeliä, lottoa tms tai tehdä leegoilla.

Kieltäminen tahtoo vaan lisätä tätä käytöstä vaikka toki sekin joskus tehdään.

Meillä 8 vuotias haluaa vain huomiota tökkimisellä ja raivoamisella, ensin mietin että onko se joku "trendi" että on oppinut jostakin. Mutta nyt on mennyt yli koko touhu, älkää reagoiko!

Lapsi alkaa lopulta "itkemään" jos sanoo pahasti. 😊

Kaipaa rakkautta ja välittämistä. Haluaa tekemiseen kivoja vinkkejä tai olla olemassa. Leikkii väärällä tavalla? Ehkä ei ole vanhemman auktoriteetti pikkulapsena mennyt kohdilleen, kokeilee. Ikäkausi? Leikkikaverin puuteko.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri siksi. Lapsesta on hauskaa, kun saa aikuisen hermostumaan. 

Sillä saa reaktion. Usein kauniiseen kysymykseen "leikitäänkö yhdessä" vastaus voi olla "kohta" tai "nyt just en ehdi". Mutta siihen ärsytykseen vanhempi reagoi välittömästi eli lapsi saa kaipaamansa yhteyden, vaikka se onkin negatiivinen. Toki tuon ikäisillä on tyypillisestikin ns. eskariuhma eli niitä rajoja tosiaan kokeillaan. Vanhemman tehtävä on näyttää ne rajat, mutta myös antaa entistä enemmän positiivista yhteyttä.

Mutta nuo minun ärsyttämiset tapahtuu oikeastaan vain tilanteissa, joissa olen läsnä lapselle jonkun kivan asian tekemisen parissa. Esim tänään tehtiin lähtöä jätskikiskalle ja rannalle. Ja yhdessä kerättiin lapsen rantakamppeita lähtöä varten, tunnelma oli kiva. Ja alkoi siinä samalla se lällätys ja tökkiminen, niin että melkein ei päästy ollenkaan.

Ap

No ehkä lapsi ei sitten halua lähteä, kun kerran yrittää sitä sabotoida. Sitten laitetaan kamppeet takaisin kaappiin ja jäädään kotiin.

Minä sanoin tänään hänelle siinä sitten juuri noin, että näköjään et halua lähteä kun vain sabotoit lähtöä, ei mennä sitten. Ja lapsi vetäisi kovat itkuraivarit että miksi ei pääse kun luvattiin. Selitin että ei voida mennä jos hän sabotoi lähdön ja hän siinä itki että eipäs kun haluaa päästä rannalle ja jätskille.

Ap

Sitten on syytä lopettaa se huono käytös.

Lapsi vie äippää kuin pässiä narussa ja äippä taivastelee, miksi lapsi tekee kaikkensa saadakseen aikuisen hermostumaan. Palkinnoksi vielä jätskit ja rantaleikit ja pikku-pomo on saanut lopullisen niskalenkin. Hienosti vedetty, ap!