Miksi lapsi tahallaan ärsyttää muita kunnes muut ärsyyntyy?

Seuran puute / huomiota. Tehkää yhdessä jotain kivaa , lautapeliä tai piirätte puhutte asioita samalla.

Vierailija kirjoitti:

Seuran puute / huomiota. Tehkää yhdessä jotain kivaa , lautapeliä tai piirätte puhutte asioita samalla.

Lautapeliä? Oletko tosissasi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seuran puute / huomiota. Tehkää yhdessä jotain kivaa , lautapeliä tai piirätte puhutte asioita samalla.

Lautapeliä? Oletko tosissasi?

Hyvin moni lapsi tykkää pelata lautapelejä. Kaikille ei ole kasvatettu pädiä käteen vauvasta saakka.

t. eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri siksi. Lapsesta on hauskaa, kun saa aikuisen hermostumaan. 

Sillä saa reaktion. Usein kauniiseen kysymykseen "leikitäänkö yhdessä" vastaus voi olla "kohta" tai "nyt just en ehdi". Mutta siihen ärsytykseen vanhempi reagoi välittömästi eli lapsi saa kaipaamansa yhteyden, vaikka se onkin negatiivinen. Toki tuon ikäisillä on tyypillisestikin ns. eskariuhma eli niitä rajoja tosiaan kokeillaan. Vanhemman tehtävä on näyttää ne rajat, mutta myös antaa entistä enemmän positiivista yhteyttä.

Mutta nuo minun ärsyttämiset tapahtuu oikeastaan vain tilanteissa, joissa olen läsnä lapselle jonkun kivan asian tekemisen parissa. Esim tänään tehtiin lähtöä jätskikiskalle ja rannalle. Ja yhdessä kerättiin lapsen rantakamppeita lähtöä varten, tunnelma oli kiva. Ja alkoi siinä samalla se lällätys ja tökkiminen, niin että melkein ei päästy ollenkaan.

Ap

No ehkä lapsi ei sitten halua lähteä, kun kerran yrittää sitä sabotoida. Sitten laitetaan kamppeet takaisin kaappiin ja jäädään kotiin.

Minä sanoin tänään hänelle siinä sitten juuri noin, että näköjään et halua lähteä kun vain sabotoit lähtöä, ei mennä sitten. Ja lapsi vetäisi kovat itkuraivarit että miksi ei pääse kun luvattiin. Selitin että ei voida mennä jos hän sabotoi lähdön ja hän siinä itki että eipäs kun haluaa päästä rannalle ja jätskille.

Ap

Ja sinä taivuit lähtemään. Aiemminhan kerroit, että menitte kuitenkin. Eli olet opettanut lapsesi pomottajaksi. 

Annoin hänen korjata tilanne. Sanoin että menen nyt keittiöön juomaan kupin kahvia ja jos hän yksin sillä aikaa kerää tamineet ja on ulko-ovella valmiina kengät jalassa kun olen juonut kahvini niin voidaan mennä. Keräsi ja oli ja mentiin.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seuran puute / huomiota. Tehkää yhdessä jotain kivaa , lautapeliä tai piirätte puhutte asioita samalla.

Lautapeliä? Oletko tosissasi?

Hyvin moni lapsi tykkää pelata lautapelejä. Kaikille ei ole kasvatettu pädiä käteen vauvasta saakka.

t. eri

Siis kun lapsi lällättää ja tökkii äitiään, niin sinusta on ihan järkevää levittää lautapeli pöydälle ja alkaa pelata sitä yhdessä?

Niin, täällä on vaihtoehdot jo tulleet esille. Joko lapsi ei saa yleisesti ottaen riittävästi huomiota ja hakee sitä ärsyttämällä. Lapselle on periaatteessa ihan sama, onko huomio negatiivista vai positiivista, kunhan saa huomiota. Tai sitten lapsi on tylsistynyt ja kaipaa tekemistä, aikuisen ohjaamista. Tai sitten kyse on tunteiden säätelyvaikeudesta, eli lapsi ei osaa purkaa jännitystään muuten, kuin ärsyttämällä muita.

Tuossa rannalla ja jätskille lähtö esimerkissä ottaisin lapsen mukaan pakkaamiseen. Yhdessä laitetaan tavarat tai lapsi valmistelee muuten lähtöä. Jos tökkii ja ärsyttää, on sinun tehtävänäsi pysyä rauhallisena ja kertoa että käytös ei ole sallittua, mitä siitä seuraa ja mitä hän voisi sen sijaan tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri siksi. Lapsesta on hauskaa, kun saa aikuisen hermostumaan. 

Sillä saa reaktion. Usein kauniiseen kysymykseen "leikitäänkö yhdessä" vastaus voi olla "kohta" tai "nyt just en ehdi". Mutta siihen ärsytykseen vanhempi reagoi välittömästi eli lapsi saa kaipaamansa yhteyden, vaikka se onkin negatiivinen. Toki tuon ikäisillä on tyypillisestikin ns. eskariuhma eli niitä rajoja tosiaan kokeillaan. Vanhemman tehtävä on näyttää ne rajat, mutta myös antaa entistä enemmän positiivista yhteyttä.

Mutta nuo minun ärsyttämiset tapahtuu oikeastaan vain tilanteissa, joissa olen läsnä lapselle jonkun kivan asian tekemisen parissa. Esim tänään tehtiin lähtöä jätskikiskalle ja rannalle. Ja yhdessä kerättiin lapsen rantakamppeita lähtöä varten, tunnelma oli kiva. Ja alkoi siinä samalla se lällätys ja tökkiminen, niin että melkein ei päästy ollenkaan.

Ap

No ehkä lapsi ei sitten halua lähteä, kun kerran yrittää sitä sabotoida. Sitten laitetaan kamppeet takaisin kaappiin ja jäädään kotiin.

Minä sanoin tänään hänelle siinä sitten juuri noin, että näköjään et halua lähteä kun vain sabotoit lähtöä, ei mennä sitten. Ja lapsi vetäisi kovat itkuraivarit että miksi ei pääse kun luvattiin. Selitin että ei voida mennä jos hän sabotoi lähdön ja hän siinä itki että eipäs kun haluaa päästä rannalle ja jätskille.

Ap

Ja sinä taivuit lähtemään. Aiemminhan kerroit, että menitte kuitenkin. Eli olet opettanut lapsesi pomottajaksi. 

Annoin hänen korjata tilanne. Sanoin että menen nyt keittiöön juomaan kupin kahvia ja jos hän yksin sillä aikaa kerää tamineet ja on ulko-ovella valmiina kengät jalassa kun olen juonut kahvini niin voidaan mennä. Keräsi ja oli ja mentiin.

Ap

Kyllä kyllä. Palkitsit huonosta käytöksestä ja taivuit lapsen tahtoon. Turhaan siis ihmettelet, miksi härkkiminen jatkuu. Sinä sitä ylläpidät tuollaisella toiminnalla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seuran puute / huomiota. Tehkää yhdessä jotain kivaa , lautapeliä tai piirätte puhutte asioita samalla.

Lautapeliä? Oletko tosissasi?

Hyvin moni lapsi tykkää pelata lautapelejä. Kaikille ei ole kasvatettu pädiä käteen vauvasta saakka.

t. eri

Siis kun lapsi lällättää ja tökkii äitiään, niin sinusta on ihan järkevää levittää lautapeli pöydälle ja alkaa pelata sitä yhdessä?

Joissain tilanteissa kyllä. Tuollainenhan voi olla viesti siitä, että lapsella on tylsää. Kun pelataan lautapeliä, tylsyys ja tarve lällätellä poistuu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri siksi. Lapsesta on hauskaa, kun saa aikuisen hermostumaan. 

Sillä saa reaktion. Usein kauniiseen kysymykseen "leikitäänkö yhdessä" vastaus voi olla "kohta" tai "nyt just en ehdi". Mutta siihen ärsytykseen vanhempi reagoi välittömästi eli lapsi saa kaipaamansa yhteyden, vaikka se onkin negatiivinen. Toki tuon ikäisillä on tyypillisestikin ns. eskariuhma eli niitä rajoja tosiaan kokeillaan. Vanhemman tehtävä on näyttää ne rajat, mutta myös antaa entistä enemmän positiivista yhteyttä.

Mutta nuo minun ärsyttämiset tapahtuu oikeastaan vain tilanteissa, joissa olen läsnä lapselle jonkun kivan asian tekemisen parissa. Esim tänään tehtiin lähtöä jätskikiskalle ja rannalle. Ja yhdessä kerättiin lapsen rantakamppeita lähtöä varten, tunnelma oli kiva. Ja alkoi siinä samalla se lällätys ja tökkiminen, niin että melkein ei päästy ollenkaan.

Ap

No ehkä lapsi ei sitten halua lähteä, kun kerran yrittää sitä sabotoida. Sitten laitetaan kamppeet takaisin kaappiin ja jäädään kotiin.

Minä sanoin tänään hänelle siinä sitten juuri noin, että näköjään et halua lähteä kun vain sabotoit lähtöä, ei mennä sitten. Ja lapsi vetäisi kovat itkuraivarit että miksi ei pääse kun luvattiin. Selitin että ei voida mennä jos hän sabotoi lähdön ja hän siinä itki että eipäs kun haluaa päästä rannalle ja jätskille.

Ap

Ja sinä taivuit lähtemään. Aiemminhan kerroit, että menitte kuitenkin. Eli olet opettanut lapsesi pomottajaksi. 

Annoin hänen korjata tilanne. Sanoin että menen nyt keittiöön juomaan kupin kahvia ja jos hän yksin sillä aikaa kerää tamineet ja on ulko-ovella valmiina kengät jalassa kun olen juonut kahvini niin voidaan mennä. Keräsi ja oli ja mentiin.

Ap

Kyllä kyllä. Palkitsit huonosta käytöksestä ja taivuit lapsen tahtoon. Turhaan siis ihmettelet, miksi härkkiminen jatkuu. Sinä sitä ylläpidät tuollaisella toiminnalla. 

Ei lapsi ole mikään koira jota koirakoulutetaan. Ap teki ihan oikein kun antoi lapsen korjata tilanne.

Ihmettele vaan ja anna jatkaa tuota käytöstään. Näihin napsahtaa sitten jossain vaiheessa kunnolla. Enemmin tai myöhemmin. Sitten voi jo olla pahaakin jälkeä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seuran puute / huomiota. Tehkää yhdessä jotain kivaa , lautapeliä tai piirätte puhutte asioita samalla.

Lautapeliä? Oletko tosissasi?

Hyvin moni lapsi tykkää pelata lautapelejä. Kaikille ei ole kasvatettu pädiä käteen vauvasta saakka.

t. eri

Siis kun lapsi lällättää ja tökkii äitiään, niin sinusta on ihan järkevää levittää lautapeli pöydälle ja alkaa pelata sitä yhdessä?

Joissain tilanteissa kyllä. Tuollainenhan voi olla viesti siitä, että lapsella on tylsää. Kun pelataan lautapeliä, tylsyys ja tarve lällätellä poistuu. 

Se, että on tylsää, ei ole mikään syy kohdella toista ihmistä epäkunnioittavasti.

Nyt en enää yhtään ihmettele, miksi kouluissa on niin huonosti käyttäytyviä lapsia, kun vanhempien käsitys hyvästä käytöksestä on tuota luokkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri siksi. Lapsesta on hauskaa, kun saa aikuisen hermostumaan. 

Sillä saa reaktion. Usein kauniiseen kysymykseen "leikitäänkö yhdessä" vastaus voi olla "kohta" tai "nyt just en ehdi". Mutta siihen ärsytykseen vanhempi reagoi välittömästi eli lapsi saa kaipaamansa yhteyden, vaikka se onkin negatiivinen. Toki tuon ikäisillä on tyypillisestikin ns. eskariuhma eli niitä rajoja tosiaan kokeillaan. Vanhemman tehtävä on näyttää ne rajat, mutta myös antaa entistä enemmän positiivista yhteyttä.

Mutta nuo minun ärsyttämiset tapahtuu oikeastaan vain tilanteissa, joissa olen läsnä lapselle jonkun kivan asian tekemisen parissa. Esim tänään tehtiin lähtöä jätskikiskalle ja rannalle. Ja yhdessä kerättiin lapsen rantakamppeita lähtöä varten, tunnelma oli kiva. Ja alkoi siinä samalla se lällätys ja tökkiminen, niin että melkein ei päästy ollenkaan.

Ap

No ehkä lapsi ei sitten halua lähteä, kun kerran yrittää sitä sabotoida. Sitten laitetaan kamppeet takaisin kaappiin ja jäädään kotiin.

Minä sanoin tänään hänelle siinä sitten juuri noin, että näköjään et halua lähteä kun vain sabotoit lähtöä, ei mennä sitten. Ja lapsi vetäisi kovat itkuraivarit että miksi ei pääse kun luvattiin. Selitin että ei voida mennä jos hän sabotoi lähdön ja hän siinä itki että eipäs kun haluaa päästä rannalle ja jätskille.

Ap

Ja sinä taivuit lähtemään. Aiemminhan kerroit, että menitte kuitenkin. Eli olet opettanut lapsesi pomottajaksi. 

Annoin hänen korjata tilanne. Sanoin että menen nyt keittiöön juomaan kupin kahvia ja jos hän yksin sillä aikaa kerää tamineet ja on ulko-ovella valmiina kengät jalassa kun olen juonut kahvini niin voidaan mennä. Keräsi ja oli ja mentiin.

Ap

Kyllä kyllä. Palkitsit huonosta käytöksestä ja taivuit lapsen tahtoon. Turhaan siis ihmettelet, miksi härkkiminen jatkuu. Sinä sitä ylläpidät tuollaisella toiminnalla. 

Ei lapsi ole mikään koira jota koirakoulutetaan. Ap teki ihan oikein kun antoi lapsen korjata tilanne.

Ei kukaan ole sanonut, että lapsi on koira. Mutta lapsillekin pitää asettaa rajat ja opettaa syy-seuraussuhteita. Jos huonosta käytöksestä palkitaan jäätelöllä. lapsi oppii, että huonoa käytöstä kannattaa jatkaa, koska siitä seuraa vain hyviä asioita. Tilanne ei korjaannu palkitsemisella. Päinvastoin. 

Lapsetkin on tietenkin omanlaisiaan persoonia, ap: lla taitaa olla tälläinen kovapäinen pomottaja, joka kokeilee rajojaan. Sinä olet aikuinen ja vedät rajat, älä ole anteeksipyytävä kun kiellät jotain. Joistain asioista voi toki neuvotella, mutta sinä päätät.

Jos käyttäytyy huonosti, niin laitat huoneeseen jäähylle, jotta ymmärtää syy-seuraussuhteen.

Eikös hän ole aloittamassa koulua kohta? Ennen koulun alkua olisi hyvä jo ymmärtää mikä on epätoivottua käytöstä, muuten tulee koulussa ongelmia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri siksi. Lapsesta on hauskaa, kun saa aikuisen hermostumaan. 

Sillä saa reaktion. Usein kauniiseen kysymykseen "leikitäänkö yhdessä" vastaus voi olla "kohta" tai "nyt just en ehdi". Mutta siihen ärsytykseen vanhempi reagoi välittömästi eli lapsi saa kaipaamansa yhteyden, vaikka se onkin negatiivinen. Toki tuon ikäisillä on tyypillisestikin ns. eskariuhma eli niitä rajoja tosiaan kokeillaan. Vanhemman tehtävä on näyttää ne rajat, mutta myös antaa entistä enemmän positiivista yhteyttä.

Mutta nuo minun ärsyttämiset tapahtuu oikeastaan vain tilanteissa, joissa olen läsnä lapselle jonkun kivan asian tekemisen parissa. Esim tänään tehtiin lähtöä jätskikiskalle ja rannalle. Ja yhdessä kerättiin lapsen rantakamppeita lähtöä varten, tunnelma oli kiva. Ja alkoi siinä samalla se lällätys ja tökkiminen, niin että melkein ei päästy ollenkaan.

Ap

No ehkä lapsi ei sitten halua lähteä, kun kerran yrittää sitä sabotoida. Sitten laitetaan kamppeet takaisin kaappiin ja jäädään kotiin.

Minä sanoin tänään hänelle siinä sitten juuri noin, että näköjään et halua lähteä kun vain sabotoit lähtöä, ei mennä sitten. Ja lapsi vetäisi kovat itkuraivarit että miksi ei pääse kun luvattiin. Selitin että ei voida mennä jos hän sabotoi lähdön ja hän siinä itki että eipäs kun haluaa päästä rannalle ja jätskille.

Ap

Ja sinä taivuit lähtemään. Aiemminhan kerroit, että menitte kuitenkin. Eli olet opettanut lapsesi pomottajaksi. 

Annoin hänen korjata tilanne. Sanoin että menen nyt keittiöön juomaan kupin kahvia ja jos hän yksin sillä aikaa kerää tamineet ja on ulko-ovella valmiina kengät jalassa kun olen juonut kahvini niin voidaan mennä. Keräsi ja oli ja mentiin.

Ap

Kyllä kyllä. Palkitsit huonosta käytöksestä ja taivuit lapsen tahtoon. Turhaan siis ihmettelet, miksi härkkiminen jatkuu. Sinä sitä ylläpidät tuollaisella toiminnalla. 

Ei lapsi ole mikään koira jota koirakoulutetaan. Ap teki ihan oikein kun antoi lapsen korjata tilanne.

No ilmeisesti sitä lasta on koirakoulutettava, kun ei ole vielä mennyt jakeluun, ettei ketään tökitä ja ärsytetä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seuran puute / huomiota. Tehkää yhdessä jotain kivaa , lautapeliä tai piirätte puhutte asioita samalla.

Lautapeliä? Oletko tosissasi?

Hyvin moni lapsi tykkää pelata lautapelejä. Kaikille ei ole kasvatettu pädiä käteen vauvasta saakka.

t. eri

Siis kun lapsi lällättää ja tökkii äitiään, niin sinusta on ihan järkevää levittää lautapeli pöydälle ja alkaa pelata sitä yhdessä?

Joissain tilanteissa kyllä. Tuollainenhan voi olla viesti siitä, että lapsella on tylsää. Kun pelataan lautapeliä, tylsyys ja tarve lällätellä poistuu. 

Se, että on tylsää, ei ole mikään syy kohdella toista ihmistä epäkunnioittavasti.

Nyt en enää yhtään ihmettele, miksi kouluissa on niin huonosti käyttäytyviä lapsia, kun vanhempien käsitys hyvästä käytöksestä on tuota luokkaa.

6-vuotias ei vielä osaa ajatella asioita noin pitkälle. Hän elää vielä hetkessä ja siksi aikuisen tehtävä on auttaa suuntaamaan huomio järkevään tekemiseen tökkimisen sijaan. Ei kyse ole siitä, että tökkiminen olisi kenenkään mielestä hyvää käytöstä. Se vaan ei toimi niin, että aina räyhätään ja jankataan, jos lapsi tekee väärin. Välillä on hyvä ratkaista asia toisellakin tavoin. Pitää tuntea oma lapsensa sen verran hyvin, että tietää, miksi kussakin tilanteessa oirehditaan ja toimia sen mukaisesti. 

Tämä ei ehkä ole oikea tai suosittu tapa, mutta en ole liikoja jäänyt analysoimaan lapsen perimmäisiä motiiveja, kun tekee jotain kiellettyä. Olen vain vähäeleisesti lopettanut kielletyn käytöksen sanomalla ja tarvittaessa estämällä/ottamalla jotain pois kädestä tms.

Lähdöt ja siirtymät on monesti lapsille hankalia. Aikuisen kannattaa hoitaa ne eväät ja tavaroiden pakkaukset sun muut valmistelut itsekseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri siksi. Lapsesta on hauskaa, kun saa aikuisen hermostumaan. 

Sillä saa reaktion. Usein kauniiseen kysymykseen "leikitäänkö yhdessä" vastaus voi olla "kohta" tai "nyt just en ehdi". Mutta siihen ärsytykseen vanhempi reagoi välittömästi eli lapsi saa kaipaamansa yhteyden, vaikka se onkin negatiivinen. Toki tuon ikäisillä on tyypillisestikin ns. eskariuhma eli niitä rajoja tosiaan kokeillaan. Vanhemman tehtävä on näyttää ne rajat, mutta myös antaa entistä enemmän positiivista yhteyttä.

Mutta nuo minun ärsyttämiset tapahtuu oikeastaan vain tilanteissa, joissa olen läsnä lapselle jonkun kivan asian tekemisen parissa. Esim tänään tehtiin lähtöä jätskikiskalle ja rannalle. Ja yhdessä kerättiin lapsen rantakamppeita lähtöä varten, tunnelma oli kiva. Ja alkoi siinä samalla se lällätys ja tökkiminen, niin että melkein ei päästy ollenkaan.

Ap

No ehkä lapsi ei sitten halua lähteä, kun kerran yrittää sitä sabotoida. Sitten laitetaan kamppeet takaisin kaappiin ja jäädään kotiin.

Minä sanoin tänään hänelle siinä sitten juuri noin, että näköjään et halua lähteä kun vain sabotoit lähtöä, ei mennä sitten. Ja lapsi vetäisi kovat itkuraivarit että miksi ei pääse kun luvattiin. Selitin että ei voida mennä jos hän sabotoi lähdön ja hän siinä itki että eipäs kun haluaa päästä rannalle ja jätskille.

Ap

Ja sinä taivuit lähtemään. Aiemminhan kerroit, että menitte kuitenkin. Eli olet opettanut lapsesi pomottajaksi. 

Annoin hänen korjata tilanne. Sanoin että menen nyt keittiöön juomaan kupin kahvia ja jos hän yksin sillä aikaa kerää tamineet ja on ulko-ovella valmiina kengät jalassa kun olen juonut kahvini niin voidaan mennä. Keräsi ja oli ja mentiin.

Ap

Kyllä kyllä. Palkitsit huonosta käytöksestä ja taivuit lapsen tahtoon. Turhaan siis ihmettelet, miksi härkkiminen jatkuu. Sinä sitä ylläpidät tuollaisella toiminnalla. 

Ei lapsi ole mikään koira jota koirakoulutetaan. Ap teki ihan oikein kun antoi lapsen korjata tilanne.

Tietyissä asioissa lapsen kasvatus ja koiran koulutus ovat hyvin samanlaisia. Palkitaan hyvästä käytöksestä ja rangaistaan huonosta. Lisäksi opetetaan, mitä saa tehdä ja mitä ei saa tehdä sekä asetetaan rajat. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seuran puute / huomiota. Tehkää yhdessä jotain kivaa , lautapeliä tai piirätte puhutte asioita samalla.

Lautapeliä? Oletko tosissasi?

Hyvin moni lapsi tykkää pelata lautapelejä. Kaikille ei ole kasvatettu pädiä käteen vauvasta saakka.

t. eri

Siis kun lapsi lällättää ja tökkii äitiään, niin sinusta on ihan järkevää levittää lautapeli pöydälle ja alkaa pelata sitä yhdessä?

Joissain tilanteissa kyllä. Tuollainenhan voi olla viesti siitä, että lapsella on tylsää. Kun pelataan lautapeliä, tylsyys ja tarve lällätellä poistuu. 

Se, että on tylsää, ei ole mikään syy kohdella toista ihmistä epäkunnioittavasti.

Nyt en enää yhtään ihmettele, miksi kouluissa on niin huonosti käyttäytyviä lapsia, kun vanhempien käsitys hyvästä käytöksestä on tuota luokkaa.

6-vuotias ei vielä osaa ajatella asioita noin pitkälle. Hän elää vielä hetkessä ja siksi aikuisen tehtävä on auttaa suuntaamaan huomio järkevään tekemiseen tökkimisen sijaan. Ei kyse ole siitä, että tökkiminen olisi kenenkään mielestä hyvää käytöstä. Se vaan ei toimi niin, että aina räyhätään ja jankataan, jos lapsi tekee väärin. Välillä on hyvä ratkaista asia toisellakin tavoin. Pitää tuntea oma lapsensa sen verran hyvin, että tietää, miksi kussakin tilanteessa oirehditaan ja toimia sen mukaisesti. 

Kuka tässä on puhunut räyhäämisestä ja jankkaamisesta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seuran puute / huomiota. Tehkää yhdessä jotain kivaa , lautapeliä tai piirätte puhutte asioita samalla.

Lautapeliä? Oletko tosissasi?

Hyvin moni lapsi tykkää pelata lautapelejä. Kaikille ei ole kasvatettu pädiä käteen vauvasta saakka.

t. eri

Siis kun lapsi lällättää ja tökkii äitiään, niin sinusta on ihan järkevää levittää lautapeli pöydälle ja alkaa pelata sitä yhdessä?

Joissain tilanteissa kyllä. Tuollainenhan voi olla viesti siitä, että lapsella on tylsää. Kun pelataan lautapeliä, tylsyys ja tarve lällätellä poistuu. 

Se, että on tylsää, ei ole mikään syy kohdella toista ihmistä epäkunnioittavasti.

Nyt en enää yhtään ihmettele, miksi kouluissa on niin huonosti käyttäytyviä lapsia, kun vanhempien käsitys hyvästä käytöksestä on tuota luokkaa.

6-vuotias ei vielä osaa ajatella asioita noin pitkälle. Hän elää vielä hetkessä ja siksi aikuisen tehtävä on auttaa suuntaamaan huomio järkevään tekemiseen tökkimisen sijaan. Ei kyse ole siitä, että tökkiminen olisi kenenkään mielestä hyvää käytöstä. Se vaan ei toimi niin, että aina räyhätään ja jankataan, jos lapsi tekee väärin. Välillä on hyvä ratkaista asia toisellakin tavoin. Pitää tuntea oma lapsensa sen verran hyvin, että tietää, miksi kussakin tilanteessa oirehditaan ja toimia sen mukaisesti. 

Kuka tässä on puhunut räyhäämisestä ja jankkaamisesta?

Aika monelle se tuntuu olevan ainut tapa reagoida lapsen huonoon käytökseen. Tämän näkee ihan vaikka kaupassa asioidessa. 

Kamala tuollainen lapsi. Kaverilla on samanlainen. Lällättää,, sylkee, tökkii ja lyö äitiään. Kamalaa katsottavaa. Äiti on alistuneen lampaan näköinen, yrittää olla kiva äiti ja miellyttää lastaan.