Lue keskustelun säännöt.
Lapsiperheiden valitus nostaa niskakarvat pystyyn
29.06.2023 |
En voi sille mitään. Väsyttää, on kiire, pitää suorittaa, siivotakin, töissä käydä edes välillä ja taas on lapsella nuha ja korvatulehdus ja ei nukuta ja väsyttää ja auttakaa ja mömmöömöö.
Mikä jumalan nimeen siinä on, että niin moni hankkii lapsen (tai useamman!) ja väsyy sitten täysin niiden hoitoon? Viedään kesälomalla lapsi päiväkotiin, viikonloppuisin isovanhemmille ja valtion pitäisi vielä tukea kaikin tavoin ettei ihan uuvuta.
Kertokaa minulle tietämättömälle, millainen ihminen oikeasti ei osaa kuvitella lapsiperheen arkea mielessään ennen lisääntymistä? Vai osaavatko ja viittaavat sitten kauhukuville kintaalla?
Olen lapseton sillä tiedän että inhoaisin lapsiperhearkea. Ei sitä ole oikeasti mitenkään vaikea kuvitella. Ei tarvitse kuin poistua kotoaan ja todellisuus iskee naamaan. Marketeissa näkee vanhempia jälkikasvunsa kanssa kulmat kurtussa, jokaisella hermo niin pinnassa että minä syön taas illalla e-pillerini tasan oikeaan aikaan.
Miksi sitä perhe-elämää ei kestetä väsymättä ja valittamatta jatkuvasti? Miksi et kanna valintojesi seurauksia selkä suorassa, kuten aikuiset ihmiset tekevät?
Valaiskaa minua!
Kommentit (28)
Mä en ole yhtään väsynyt ja mulla on teini.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko niitä pentuja pakko tehdä? Ai niin, yhteiskunta maksaa. Ja sitte voi vielä saikutella ja kaataa kaikki työkavereitten niskaan.
Vierailija kirjoitti:
No ei sitä oikeasti vaan tajua ennen kuin saa lapsia. Luulee että se on erilaista itsellä kuin sillä perheellä jonka näkee Prismassa. Samalla tavalla kuin ei usko että onnettomuus sattuu omalle kohdalle.
Jos lähtökohtaisesti haluaa lapsia niin on se ihan ymmärrettävää että ei havainnoi ja ajattele pelkästään negatiivisia asioita perhe-elämästä toisin kuin sellainen joka lähtökohtaisesti ei halua lapsia. Inhimillisyyttä nyt vähän peliin. Jos täällä kukaan ei tekisi lapsia, yhteiskunta olisi aika äkkiä ns. huonot housussa.
Oikeastiko ihmisille tulee joku jumalharha, että itsellä se on sitten aivan erilaista kuin kaikilla muilla? Tuntuu uskomattomalta.
Tuo on varmaan totta että jos jotain haluaa niin negatiiviset jutut jätetään huomiotta.
Ap
P.S. Lapsen hankkimista ei voi tässä maailmantilanteessa perustella yhtään millään.
E-pillerit ovat myrkkyä kehollesi. Kannattaisi vaihtaa terveellisempään ehkäisyyn. Ei oikein muita ajatuksia herännyt tuosta vuodatuksesta.
Mikä siinä on, että ihminen ei kykene todellisuutta vastaavasti kuvittelemaan millainen joku asia tai kokemus on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moni työssä käyvä valittaa työstään, ollaan jatkuvasti väsyneitä jne. Mutta silti joka aamu raahaudutaan sinne töihin ja jatketaan valitusta.
Omat lapseni ovat jo aikuisia ja tietenkin oli väsyttävää, kun vauva valvotti öisin tai isompi lapsi ollessaan sairaana. Mutta sen jotenkin ajatteli kuuluvan asiaan ja tiesi, että se menee aika pian ohi. Kasarilla ja ysärin alussakin vielä neuvoloissa myös ohjeistettiin menemään sieltä, missä aita on matalin. Oli ihan suositeltavaakin syöttää valmisruokia ja siivoilla kotona vain pahimmat sotkut. Niin ja imetyksestäkään ei oltu vielä tehty äitiyden mittaria vaan ihan jo suositeltiin maitoa pullosta, jos omaa ei tullut riittävästi. Sitä hetkeä, kun lapset nukkuivat päiväunia, ei todellakaan kehotettu käyttämään kodin puunaamiseen tai itsensä trimmaamiseen vaan lepäämiseen vaikka lukien tai pienet nokoset ottaen. Oma lukunsa tietysti on sekin, että aiemmin lapsia sai kasvattaa. Heille sai sanoa ei. En tarkoita mitään ruumiillista kuritusta, mutta aikoinaan Jari Sinkkonenkin sanoi, että vanhempien tärkein tehtävä on tuottaa lapselleen pettymyksiä. Aiemmin ei siis ollut tarkoituskaan, että lapsi saisi kaiken haluamansa eikä lasta tarvinnut varjella pettymyksiltä. Monenlaise lukemani perusteella sekä jonkin verran sivusta seuranneena tuntuu, että nykyisin vanhemmat ja erityisesti äidit yrittävät suorittaa vanhemmuuttaan. Kodin pitää olla tiptop, ruuan superterveellistä, vanhempien pitää muistaa käydä salilla ja näyttää hyvältä, lapsen vaatteiden pitää olla aina puhtaat ja sävy sävyyn, kaikilla pitää olla kodin ulkopuolisia harrastuksia jne. Vähän kärjistettynä tuo, mutta liika aikataulutus ja suorittaminen ei ole kovin järkevää oma jaksamisen kannalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyihminen on niin helpolle tottunut että valittaa kaikesta, ei siihen tarvitse olla lapsiperheellinen vaan tähän syyllistyy lapsettomat, yksinhuoltajat ja kaikki muutkin.
Lapsiperheistä valitus nostaa niskakarvat pystyyn. Jatkuvaa ulinaa siitä miten toisten pitäisi elää ja ajatella, jos ovat menneet tekemään lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähän sama kun masentuneet valittaa ettei jaksa mitään ja sitten vaan makaa.
Syntymä on kuolemantuomio :(
Ei kukaan pysty hillitsemään sikiämistään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on vain yksi pieni osa sitä perhe-elämää, jonka sinä näet.
Jotkut näkevät aina vain ikävät puolet joka asiassa.
En ole vielä tähän mennessä koskaan kuullut vanhemmista, joita ei koskaan väsytä kitinä, univaje tai oman ajan puute. Sellaisia loputtoman kärsivällisiä ja lempeitä muumimammoja kun ei vaan ole olemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hmm ihan mielenkiintoinen aloitus. Itselläni on kolme toivottua lasta, joista keskimmäinen aloittaa tämä vuonna koulun. Ja tulee tosiaan valitettua melko usein. Viimeksi tänään töissä tulin maininneeksi noin viiden tunnin yöuneni lapsen yöllisen kauhukohtausten vuoksi. Eikä ollut ensimmäinen kerta tällä viikolla. Nyt on sellainen vaihe.
Uskon, että kukaan ei oikeasti osaa kuvitella etukäteen esim. vauva-arkea omalla kohdallaan, se on niin valtava muutos elämässä, kun oletkin yhtäkkiä kiinni toisessa 24/7. Myös omia reaktioitaan ja jaksamistaan sellaiseen jatkuvaan tarvitsemiseen voi olla vaikea ennakolta arvioida. Toki sitten useamman lapsen kohdalla asia on jo eri ja toivottavasti ihmiset arvioisivatkin oman jaksamisen pohjalta lapsilukua ja lasten ikäeroja. Lopulta se oma jaksaminen on lastenkin hyvinvointia.
Mutta kaiken sen sairastamisen, valvomisen, itkemisen yms. keskellä sitä vain rakastaa omia lapsiaan ehdotta, heidän kasvunsa seuraaminen on äärettömän palkitsevaa ja lapset antavat elämälle suurimman tarkoituksen. Nämä asiat varmasti saavat ihmiset tekemään lapsia, vaikka tiedostaisivatkin tiettyihin ikäkausiin liittyvät hankaluudet.
Valittaminen on ihmiselle luontaista, eikä koske pelkästään lapsiperhe-elämää. Siitä valitetaan, mikä sillähetkellä on elämässä päälimmäisenä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei sitä oikeasti vaan tajua ennen kuin saa lapsia. Luulee että se on erilaista itsellä kuin sillä perheellä jonka näkee Prismassa. Samalla tavalla kuin ei usko että onnettomuus sattuu omalle kohdalle.
Jos lähtökohtaisesti haluaa lapsia niin on se ihan ymmärrettävää että ei havainnoi ja ajattele pelkästään negatiivisia asioita perhe-elämästä toisin kuin sellainen joka lähtökohtaisesti ei halua lapsia. Inhimillisyyttä nyt vähän peliin. Jos täällä kukaan ei tekisi lapsia, yhteiskunta olisi aika äkkiä ns. huonot housussa.
Oikeastiko ihmisille tulee joku jumalharha, että itsellä se on sitten aivan erilaista kuin kaikilla muilla? Tuntuu uskomattomalta.
Tuo on varmaan totta että jos jotain haluaa niin negatiiviset jutut jätetään huomiotta.
Ap
P.S. Lapsen hankkimista ei voi tässä maailmantilanteessa perustella yhtään millään.
Miksi keskittyä vain negatiivisiin asioihin? Kaikesta voi aina löytää jotain negatiivista, oli sitten kyse koulusta, töistä, koulutuksesta, vapaa-ajasta, parisuhteista, lomamatkoista jne. Mutta on järkevämpää keskittyä positiivisiin asioihin, joita lapsiperhearki on pullollaan. Lisätietona sinulle myös se, että vauvat ja taaperot eivät ole missään limbossa vaan kasvavat ja kehittyvät. Ei loppuelämä ole vaipan vaihtoa tai hiekkalaatikolla oloa, hyvin lyhyt vaihe tuokin jos se niin pelottaa (oikeasti on erittäin palkitsevaa, kun oma lapsi oppii ja kehittyy, ja sylivauvasta tulee itsellinen lapsi, nuori ja lopulta aikuinen).
Lapsen hankkimista jos mitä voi perustella maailmantilanteella. Maailma tarvitsee koulutettuja, sivistyneitä länsimaisia nuoria ihmisiä, joilla on resursseja ja älyllistä kapasiteettia viedä maailmaa eteenpäin ja estää/korjata eri kriisit. Maailma ei sen sijaan tarvitsisi yhtään ainutta taikauskoista, kouluttamatonta heimolaista, klaanilaista tai muinaisiin perinteisiin jämähtänyttä ruokakriisin pahentajaa.
Mutta siinä sinä olet ehdottomasti oikeassa, että et hanki lapsia. Se on kaikille kokonaisvaltaisesti paras ratkaisu, joten varmoja ehkäisypäiviä vain loppuhedelmällisyytesi ajaksi! Tosin kannattaa harkita muuta kuin e-pillereitä.
Tyhmyys on lisääntymisen edellytys.
Vierailija kirjoitti:
Onko niitä pentuja pakko tehdä? Ai niin, yhteiskunta maksaa. Ja sitte voi vielä saikutella ja kaataa kaikki työkavereitten niskaan.
Ei meillä ainakaan maksa kuin pienimmän lapsilisän eli n 95 euroa kuukaudessa. T. Nro 2
Vierailija kirjoitti:
E-pillerit ovat myrkkyä kehollesi. Kannattaisi vaihtaa terveellisempään ehkäisyyn. Ei oikein muita ajatuksia herännyt tuosta vuodatuksesta.
Ei kukaan ole niin tyhmä että nielee pölvästipillereitä ehkäisyyn. Niiden pieniä yhdisteitä ei saada juomavedestä puhdistettua, pitoisuudet kasvavat vesistöissä vuosi vuodelta, aikaistavat tyttöjen murrosikää, tekevät miehistä naismaisempia, pilaavat ympäristöä ja aiheuttavat terveyshaittoja nielijälleen..
Vierailija kirjoitti:
En ole vielä tähän mennessä koskaan kuullut vanhemmista, joita ei koskaan väsytä kitinä, univaje tai oman ajan puute. Sellaisia loputtoman kärsivällisiä ja lempeitä muumimammoja kun ei vaan ole olemassa.
Miksi ei saisikaan väsyttää tai harmittaa? Kuka muka kuvittelee tuollaista? En ole koskaan kuullut kenenkään lähi- tai ystäväpiiristä elättelevän mitään jeesus/muumimamma-fantasioita. Saa harmittaa ja väsyttää, ja ihan varmasti väsyttääkin. Se on sitten eri asia, jääkö niihin jumiin ja onko koko loppuelämä sitten ketutuksen potemista siitä, että vauva aikoinaan väsytti armottomasti.
Aika harvan imetysväsymysvaihekaan kestää siihen asti, että lapsi on täysi-ikäinen ja muuttaa kotoa.
No ei sitä oikeasti vaan tajua ennen kuin saa lapsia. Luulee että se on erilaista itsellä kuin sillä perheellä jonka näkee Prismassa. Samalla tavalla kuin ei usko että onnettomuus sattuu omalle kohdalle.
Jos lähtökohtaisesti haluaa lapsia niin on se ihan ymmärrettävää että ei havainnoi ja ajattele pelkästään negatiivisia asioita perhe-elämästä toisin kuin sellainen joka lähtökohtaisesti ei halua lapsia. Inhimillisyyttä nyt vähän peliin. Jos täällä kukaan ei tekisi lapsia, yhteiskunta olisi aika äkkiä ns. huonot housussa.