Lue keskustelun säännöt.
Lapsiperheiden valitus nostaa niskakarvat pystyyn
29.06.2023 |
En voi sille mitään. Väsyttää, on kiire, pitää suorittaa, siivotakin, töissä käydä edes välillä ja taas on lapsella nuha ja korvatulehdus ja ei nukuta ja väsyttää ja auttakaa ja mömmöömöö.
Mikä jumalan nimeen siinä on, että niin moni hankkii lapsen (tai useamman!) ja väsyy sitten täysin niiden hoitoon? Viedään kesälomalla lapsi päiväkotiin, viikonloppuisin isovanhemmille ja valtion pitäisi vielä tukea kaikin tavoin ettei ihan uuvuta.
Kertokaa minulle tietämättömälle, millainen ihminen oikeasti ei osaa kuvitella lapsiperheen arkea mielessään ennen lisääntymistä? Vai osaavatko ja viittaavat sitten kauhukuville kintaalla?
Olen lapseton sillä tiedän että inhoaisin lapsiperhearkea. Ei sitä ole oikeasti mitenkään vaikea kuvitella. Ei tarvitse kuin poistua kotoaan ja todellisuus iskee naamaan. Marketeissa näkee vanhempia jälkikasvunsa kanssa kulmat kurtussa, jokaisella hermo niin pinnassa että minä syön taas illalla e-pillerini tasan oikeaan aikaan.
Miksi sitä perhe-elämää ei kestetä väsymättä ja valittamatta jatkuvasti? Miksi et kanna valintojesi seurauksia selkä suorassa, kuten aikuiset ihmiset tekevät?
Valaiskaa minua!
Kommentit (28)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei sitä oikeasti vaan tajua ennen kuin saa lapsia. Luulee että se on erilaista itsellä kuin sillä perheellä jonka näkee Prismassa. Samalla tavalla kuin ei usko että onnettomuus sattuu omalle kohdalle.
Jos lähtökohtaisesti haluaa lapsia niin on se ihan ymmärrettävää että ei havainnoi ja ajattele pelkästään negatiivisia asioita perhe-elämästä toisin kuin sellainen joka lähtökohtaisesti ei halua lapsia. Inhimillisyyttä nyt vähän peliin. Jos täällä kukaan ei tekisi lapsia, yhteiskunta olisi aika äkkiä ns. huonot housussa.
Oikeastiko ihmisille tulee joku jumalharha, että itsellä se on sitten aivan erilaista kuin kaikilla muilla? Tuntuu uskomattomalta.
Tuo on varmaan totta että jos jotain haluaa niin negatiiviset jutut jätetään huomiotta.
Ap
P.S. Lapsen hankkimista ei voi tässä maailmantilanteessa perustella yhtään millään.
Miksi keskittyä vain negatiivisiin asioihin? Kaikesta voi aina löytää jotain negatiivista, oli sitten kyse koulusta, töistä, koulutuksesta, vapaa-ajasta, parisuhteista, lomamatkoista jne. Mutta on järkevämpää keskittyä positiivisiin asioihin, joita lapsiperhearki on pullollaan. Lisätietona sinulle myös se, että vauvat ja taaperot eivät ole missään limbossa vaan kasvavat ja kehittyvät. Ei loppuelämä ole vaipan vaihtoa tai hiekkalaatikolla oloa, hyvin lyhyt vaihe tuokin jos se niin pelottaa (oikeasti on erittäin palkitsevaa, kun oma lapsi oppii ja kehittyy, ja sylivauvasta tulee itsellinen lapsi, nuori ja lopulta aikuinen).
Lapsen hankkimista jos mitä voi perustella maailmantilanteella. Maailma tarvitsee koulutettuja, sivistyneitä länsimaisia nuoria ihmisiä, joilla on resursseja ja älyllistä kapasiteettia viedä maailmaa eteenpäin ja estää/korjata eri kriisit. Maailma ei sen sijaan tarvitsisi yhtään ainutta taikauskoista, kouluttamatonta heimolaista, klaanilaista tai muinaisiin perinteisiin jämähtänyttä ruokakriisin pahentajaa.
Mutta siinä sinä olet ehdottomasti oikeassa, että et hanki lapsia. Se on kaikille kokonaisvaltaisesti paras ratkaisu, joten varmoja ehkäisypäiviä vain loppuhedelmällisyytesi ajaksi! Tosin kannattaa harkita muuta kuin e-pillereitä.
Höpön löpön. Länsimainen ihminen on pahin myrkky maapallolle. Kulutetaan eniten ja mitään ei edes yritetä korjata vaikka tietoa ja taitoa riittää.
Ja nyt siis muillekin tarkennuksena, etten tarkoittanut sellaista valitusta että voivoi kun vauva nyt valvotti yön tai muuta väliaikaista. Tarkoitan sitä, kun lapsiperheet vonkaavat jatkuvasti uusia etuja jaksamiseen vedoten (ei saa olla palkattomia saikkuja, pitäisi voida tehdä lyhyttä päivää, tukia pitäisi saada aina vain lisää, päivähoitoon pitää saada viedä myös kun itse on kotona). Siis suurempaa kuvaa, en yksittäistä korvatulehdusta.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole vielä tähän mennessä koskaan kuullut vanhemmista, joita ei koskaan väsytä kitinä, univaje tai oman ajan puute. Sellaisia loputtoman kärsivällisiä ja lempeitä muumimammoja kun ei vaan ole olemassa.
Miksi ei saisikaan väsyttää tai harmittaa? Kuka muka kuvittelee tuollaista? En ole koskaan kuullut kenenkään lähi- tai ystäväpiiristä elättelevän mitään jeesus/muumimamma-fantasioita. Saa harmittaa ja väsyttää, ja ihan varmasti väsyttääkin. Se on sitten eri asia, jääkö niihin jumiin ja onko koko loppuelämä sitten ketutuksen potemista siitä, että vauva aikoinaan väsytti armottomasti.
Aika harvan imetysväsymysvaihekaan kestää siihen asti, että lapsi on täysi-ikäinen ja muuttaa kotoa.
No ei ilmeisesti saisi, tai ainakaan siitä ei saisi sanoa. Koska heti joku vetäisee herneet nokkaan että mitäs menit tekemään lapsia, ei pitäis tehdä jos noin väsyttää. Tai, että minun lapsipa silloin 20v sitten oli paljon vaikeampi, et voi olla väsynyt kun minäkin jaksoin.
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Omat lapseni ovat jo aikuisia ja tietenkin oli väsyttävää, kun vauva valvotti öisin tai isompi lapsi ollessaan sairaana. Mutta sen jotenkin ajatteli kuuluvan asiaan ja tiesi, että se menee aika pian ohi. Kasarilla ja ysärin alussakin vielä neuvoloissa myös ohjeistettiin menemään sieltä, missä aita on matalin. Oli ihan suositeltavaakin syöttää valmisruokia ja siivoilla kotona vain pahimmat sotkut. Niin ja imetyksestäkään ei oltu vielä tehty äitiyden mittaria vaan ihan jo suositeltiin maitoa pullosta, jos omaa ei tullut riittävästi. Sitä hetkeä, kun lapset nukkuivat päiväunia, ei todellakaan kehotettu käyttämään kodin puunaamiseen tai itsensä trimmaamiseen vaan lepäämiseen vaikka lukien tai pienet nokoset ottaen. Oma lukunsa tietysti on sekin, että aiemmin lapsia sai kasvattaa. Heille sai sanoa ei. En tarkoita mitään ruumiillista kuritusta, mutta aikoinaan Jari Sinkkonenkin sanoi, että vanhempien tärkein tehtävä on tuottaa lapselleen pettymyksiä. Aiemmin ei siis ollut tarkoituskaan, että lapsi saisi kaiken haluamansa eikä lasta tarvinnut varjella pettymyksiltä. Monenlaise lukemani perusteella sekä jonkin verran sivusta seuranneena tuntuu, että nykyisin vanhemmat ja erityisesti äidit yrittävät suorittaa vanhemmuuttaan. Kodin pitää olla tiptop, ruuan superterveellistä, vanhempien pitää muistaa käydä salilla ja näyttää hyvältä, lapsen vaatteiden pitää olla aina puhtaat ja sävy sävyyn, kaikilla pitää olla kodin ulkopuolisia harrastuksia jne. Vähän kärjistettynä tuo, mutta liika aikataulutus ja suorittaminen ei ole kovin järkevää oma jaksamisen kannalta.
No se on just niin, nykyään joka suunnasta kerrotaan miten olet huono vanhempi, jos menet siitä mistä aita on matalin. Ei saa antaa katsoa ruutua, ei saa syöttää valmisruokaa (ajattele sitä suolapitoisuutta!), pitää olla timmissä kunnossa tai mies jättää, vaatteiden pitää todellakin olla puhtaat tai vähintäänkin päikkytädit katsoo nenänvarttaan pitkin, pitää imettää pitkään, opettaa potalle, vanhempi ei saa koskaan haluta olla hetkeäkään erossa lapsestaan, jos haluaa, ei olisi pitänyt tehdä lapsia ollenkaan, ei saa hetkeäkään katsoa kännykkää lapsen läsnäollessa tai lapsi saa ikuiset traumat, pitää hoitaa kotona vähintään 3-vuotiaaksi, mutta samalla tienata omat rahansa jne. Nämä paineet ei ole itse keksittyjä, jos menee vaikka lukemaan mitä tahansa iltapäivälehteä niin sieltä löytyy vähintään joka viikko juttu siitä mitä vanhemmat tekee väärin. Osa pystyy viittaamaan kintaalla moisille, mutta varsinkin epävarmemmat ensikertalaisäidit herkästi kokee huonommuutta jos eivät olekaan sellaisia kuin "pitäisi".
Uskon kyllä, että nykyisin on juuri noin. Eli että suorituspaineet tulee hyvin paljon ulkopuolelta. Aikoinaan taas ihan suositeltiin, että laittaa ipanat katsomaan videoilta piirrettyjä, jotta äiti saa levätä sohvalla vaikka lehteä lukien tai sunnuntaiaamuna loikoilla sängyssä pidempään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole vielä tähän mennessä koskaan kuullut vanhemmista, joita ei koskaan väsytä kitinä, univaje tai oman ajan puute. Sellaisia loputtoman kärsivällisiä ja lempeitä muumimammoja kun ei vaan ole olemassa.
Miksi ei saisikaan väsyttää tai harmittaa? Kuka muka kuvittelee tuollaista? En ole koskaan kuullut kenenkään lähi- tai ystäväpiiristä elättelevän mitään jeesus/muumimamma-fantasioita. Saa harmittaa ja väsyttää, ja ihan varmasti väsyttääkin. Se on sitten eri asia, jääkö niihin jumiin ja onko koko loppuelämä sitten ketutuksen potemista siitä, että vauva aikoinaan väsytti armottomasti.
Aika harvan imetysväsymysvaihekaan kestää siihen asti, että lapsi on täysi-ikäinen ja muuttaa kotoa.
Enpä ole kuullut että kukaan siihen tuolla lailla jäisi jumiin, päin vastoin aika tuntuu kultaavan muistot useimmilla. Kyllä ihmiset valittaa just siitä meneillään olevasta tilanteesta. Ja siis valittaminen on enemmän luonnekysymys, toiset valittaa aina ja toiset ei juuri koskaan, oli lapsia tai ei. Niillä joilla on lapsia, ne valituksen aiheet toki usein sitten liittyy lapsiin.
Kyllä mua väsytti ja harmitti jo ennen kun lapsen sain. Vuorotyö piti siitä huolen. Nyt on toinen lapsi tulossa ja oikein hirvittää että miten tulen jaksamaan. Nukun jo nyt jotain neljän tunnin yöunia kun en vaan saa nukuttua. En nuku varmaan yhtään kun tää toinen syntyy. Sekin hirvittää että mua ei kiinnosta imettää koska tiedän että se vie mun mielenterveyden, mutta silti joka paikassa toitotetaan että imetys sitä ja imetys tätä, ei vaan oo mun juttu. Elossa tuo esikoinenkin on vaikka en imettänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Omat lapseni ovat jo aikuisia ja tietenkin oli väsyttävää, kun vauva valvotti öisin tai isompi lapsi ollessaan sairaana. Mutta sen jotenkin ajatteli kuuluvan asiaan ja tiesi, että se menee aika pian ohi. Kasarilla ja ysärin alussakin vielä neuvoloissa myös ohjeistettiin menemään sieltä, missä aita on matalin. Oli ihan suositeltavaakin syöttää valmisruokia ja siivoilla kotona vain pahimmat sotkut. Niin ja imetyksestäkään ei oltu vielä tehty äitiyden mittaria vaan ihan jo suositeltiin maitoa pullosta, jos omaa ei tullut riittävästi. Sitä hetkeä, kun lapset nukkuivat päiväunia, ei todellakaan kehotettu käyttämään kodin puunaamiseen tai itsensä trimmaamiseen vaan lepäämiseen vaikka lukien tai pienet nokoset ottaen. Oma lukunsa tietysti on sekin, että aiemmin lapsia sai kasvattaa. Heille sai sanoa ei. En tarkoita mitään ruumiillista kuritusta, mutta aikoinaan Jari Sinkkonenkin sanoi, että vanhempien tärkein tehtävä on tuottaa lapselleen pettymyksiä. Aiemmin ei siis ollut tarkoituskaan, että lapsi saisi kaiken haluamansa eikä lasta tarvinnut varjella pettymyksiltä. Monenlaise lukemani perusteella sekä jonkin verran sivusta seuranneena tuntuu, että nykyisin vanhemmat ja erityisesti äidit yrittävät suorittaa vanhemmuuttaan. Kodin pitää olla tiptop, ruuan superterveellistä, vanhempien pitää muistaa käydä salilla ja näyttää hyvältä, lapsen vaatteiden pitää olla aina puhtaat ja sävy sävyyn, kaikilla pitää olla kodin ulkopuolisia harrastuksia jne. Vähän kärjistettynä tuo, mutta liika aikataulutus ja suorittaminen ei ole kovin järkevää oma jaksamisen kannalta.
No se on just niin, nykyään joka suunnasta kerrotaan miten olet huono vanhempi, jos menet siitä mistä aita on matalin. Ei saa antaa katsoa ruutua, ei saa syöttää valmisruokaa (ajattele sitä suolapitoisuutta!), pitää olla timmissä kunnossa tai mies jättää, vaatteiden pitää todellakin olla puhtaat tai vähintäänkin päikkytädit katsoo nenänvarttaan pitkin, pitää imettää pitkään, opettaa potalle, vanhempi ei saa koskaan haluta olla hetkeäkään erossa lapsestaan, jos haluaa, ei olisi pitänyt tehdä lapsia ollenkaan, ei saa hetkeäkään katsoa kännykkää lapsen läsnäollessa tai lapsi saa ikuiset traumat, pitää hoitaa kotona vähintään 3-vuotiaaksi, mutta samalla tienata omat rahansa jne. Nämä paineet ei ole itse keksittyjä, jos menee vaikka lukemaan mitä tahansa iltapäivälehteä niin sieltä löytyy vähintään joka viikko juttu siitä mitä vanhemmat tekee väärin. Osa pystyy viittaamaan kintaalla moisille, mutta varsinkin epävarmemmat ensikertalaisäidit herkästi kokee huonommuutta jos eivät olekaan sellaisia kuin "pitäisi".
Uskon kyllä, että nykyisin on juuri noin. Eli että suorituspaineet tulee hyvin paljon ulkopuolelta. Aikoinaan taas ihan suositeltiin, että laittaa ipanat katsomaan videoilta piirrettyjä, jotta äiti saa levätä sohvalla vaikka lehteä lukien tai sunnuntaiaamuna loikoilla sängyssä pidempään.
Alle 2-vuotiaat ei saisi nykysuositusten mukaan katsoa ollenkaan mitään ruutuja. Jos annat lapselle edes bussimatkan ajaksi kännykän että se jaksaisi istua hiljaa, haukut tulee. Tosin niin tulee silloinkin jos ei lapsi jaksa istua hiljaa. Eikä saisi myöskään jutella eli "lässyttää" lapselle, se kuulemma kuulostaa tyhmälle.
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Omat lapseni ovat jo aikuisia ja tietenkin oli väsyttävää, kun vauva valvotti öisin tai isompi lapsi ollessaan sairaana. Mutta sen jotenkin ajatteli kuuluvan asiaan ja tiesi, että se menee aika pian ohi. Kasarilla ja ysärin alussakin vielä neuvoloissa myös ohjeistettiin menemään sieltä, missä aita on matalin. Oli ihan suositeltavaakin syöttää valmisruokia ja siivoilla kotona vain pahimmat sotkut. Niin ja imetyksestäkään ei oltu vielä tehty äitiyden mittaria vaan ihan jo suositeltiin maitoa pullosta, jos omaa ei tullut riittävästi. Sitä hetkeä, kun lapset nukkuivat päiväunia, ei todellakaan kehotettu käyttämään kodin puunaamiseen tai itsensä trimmaamiseen vaan lepäämiseen vaikka lukien tai pienet nokoset ottaen. Oma lukunsa tietysti on sekin, että aiemmin lapsia sai kasvattaa. Heille sai sanoa ei. En tarkoita mitään ruumiillista kuritusta, mutta aikoinaan Jari Sinkkonenkin sanoi, että vanhempien tärkein tehtävä on tuottaa lapselleen pettymyksiä. Aiemmin ei siis ollut tarkoituskaan, että lapsi saisi kaiken haluamansa eikä lasta tarvinnut varjella pettymyksiltä. Monenlaise lukemani perusteella sekä jonkin verran sivusta seuranneena tuntuu, että nykyisin vanhemmat ja erityisesti äidit yrittävät suorittaa vanhemmuuttaan. Kodin pitää olla tiptop, ruuan superterveellistä, vanhempien pitää muistaa käydä salilla ja näyttää hyvältä, lapsen vaatteiden pitää olla aina puhtaat ja sävy sävyyn, kaikilla pitää olla kodin ulkopuolisia harrastuksia jne. Vähän kärjistettynä tuo, mutta liika aikataulutus ja suorittaminen ei ole kovin järkevää oma jaksamisen kannalta.
No se on just niin, nykyään joka suunnasta kerrotaan miten olet huono vanhempi, jos menet siitä mistä aita on matalin. Ei saa antaa katsoa ruutua, ei saa syöttää valmisruokaa (ajattele sitä suolapitoisuutta!), pitää olla timmissä kunnossa tai mies jättää, vaatteiden pitää todellakin olla puhtaat tai vähintäänkin päikkytädit katsoo nenänvarttaan pitkin, pitää imettää pitkään, opettaa potalle, vanhempi ei saa koskaan haluta olla hetkeäkään erossa lapsestaan, jos haluaa, ei olisi pitänyt tehdä lapsia ollenkaan, ei saa hetkeäkään katsoa kännykkää lapsen läsnäollessa tai lapsi saa ikuiset traumat, pitää hoitaa kotona vähintään 3-vuotiaaksi, mutta samalla tienata omat rahansa jne. Nämä paineet ei ole itse keksittyjä, jos menee vaikka lukemaan mitä tahansa iltapäivälehteä niin sieltä löytyy vähintään joka viikko juttu siitä mitä vanhemmat tekee väärin. Osa pystyy viittaamaan kintaalla moisille, mutta varsinkin epävarmemmat ensikertalaisäidit herkästi kokee huonommuutta jos eivät olekaan sellaisia kuin "pitäisi".
Uskon kyllä, että nykyisin on juuri noin. Eli että suorituspaineet tulee hyvin paljon ulkopuolelta. Aikoinaan taas ihan suositeltiin, että laittaa ipanat katsomaan videoilta piirrettyjä, jotta äiti saa levätä sohvalla vaikka lehteä lukien tai sunnuntaiaamuna loikoilla sängyssä pidempään.
Alle 2-vuotiaat ei saisi nykysuositusten mukaan katsoa ollenkaan mitään ruutuja. Jos annat lapselle edes bussimatkan ajaksi kännykän että se jaksaisi istua hiljaa, haukut tulee. Tosin niin tulee silloinkin jos ei lapsi jaksa istua hiljaa. Eikä saisi myöskään jutella eli "lässyttää" lapselle, se kuulemma kuulostaa tyhmälle.
Mutta eikö nuo paljon parjatut nykysuosituksetkin ole tiedossa jo ennen lisääntymistä?
Ap
No se on just niin, nykyään joka suunnasta kerrotaan miten olet huono vanhempi, jos menet siitä mistä aita on matalin. Ei saa antaa katsoa ruutua, ei saa syöttää valmisruokaa (ajattele sitä suolapitoisuutta!), pitää olla timmissä kunnossa tai mies jättää, vaatteiden pitää todellakin olla puhtaat tai vähintäänkin päikkytädit katsoo nenänvarttaan pitkin, pitää imettää pitkään, opettaa potalle, vanhempi ei saa koskaan haluta olla hetkeäkään erossa lapsestaan, jos haluaa, ei olisi pitänyt tehdä lapsia ollenkaan, ei saa hetkeäkään katsoa kännykkää lapsen läsnäollessa tai lapsi saa ikuiset traumat, pitää hoitaa kotona vähintään 3-vuotiaaksi, mutta samalla tienata omat rahansa jne. Nämä paineet ei ole itse keksittyjä, jos menee vaikka lukemaan mitä tahansa iltapäivälehteä niin sieltä löytyy vähintään joka viikko juttu siitä mitä vanhemmat tekee väärin. Osa pystyy viittaamaan kintaalla moisille, mutta varsinkin epävarmemmat ensikertalaisäidit herkästi kokee huonommuutta jos eivät olekaan sellaisia kuin "pitäisi".