Lue keskustelun säännöt.
Mikä saa ihmisen kiintymään tavaraan niin että mistään ei suostu luopumaan. Äidilläni on valehtelematta 50 kylpypyyhettä
29.06.2023 |
Lakanasettejä myös kymmeniä, plus kaikki muut liinavaatteet. Ja muu roina. Salaa heitin pari jätesäkillistä pois kun järjestin hänen kaappejaan eikä edes ole huomannut mitään puuttuvan. Kysyttäessä että joutaisiko osa jo pois ei mistään suostu luopumaan.
Kommentit (65)
Äitini on säilönyt ullakolle vaatteita, jotka eivät ole mahtuneet hänen päälleen yli 30 vuoteen. Niitä roikkuu koko tilan läpi kulkevalla tangolla ilman mitään suojapusseja. Siellä ovat kostuneet ja haisevat. Mutta ihan hyvää tavaraa siis vastaisen varalle.
Pyyhkeitä ja liinavaatteita on myös runsaasti. Uusia ostetaan käyttökelpoisten tilalle, koska niiden värien pitää sointua remonttien jälkeisiin huoneiden väreihin. Varastossa olevilla ikkunaverhoilla varustaisi aika monta huonetta jostain kerrostalosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kuule tätä ihmettelen päivittäin! Mieheni on tällainen. Kerää vähän kaikkea ja usein ostaa jotain ihan tyhmää "kun sai halvalla", ja mitään ei saisi myydä tai viedä kierrätyskeskukselle. Toi on oikeasti joku sairaus! Veikkaan että tällainen luonne kehittyy jotenkin lapsuusiässä koetun turvattomuuden ja puutteen takia. Mieheni on pienituloisen yksihuoltajan lapsi.
Vanhoista Marimekon ja Finlaysonin hyväkuntoisista tekstiileistä saatetaan maksaa hyvinkin. Tai mikä on kenellekin hyvin. Mutta surku heittää roskiin. Joku poistunut kuosi voi kiinnostaa paljonkin.
Ilman lupaa on törkeätä heittää toisen tavaroita pois. Muutenkin roskiin heitto on turhaa jos tavarat vielä kelpaisivat kiertoon.
Minä olen sanonut vanhemmilleni että tekevät ajoissa kuolinsiivouksen, koska en todellakaan ala viettämään kuukausitolkulla aikaa kuolinpesän tavaroiden kuratoinnissa vaan pistän tyhjentäjät asialle. Jos on jotain henkilökohtaista tavaraa, jonka kohtaloon haluavat vaikuttaa, hoitakoot asian itse jo etukäteen.
Vierailija kirjoitti:
Vanhoista Marimekon ja Finlaysonin hyväkuntoisista tekstiileistä saatetaan maksaa hyvinkin. Tai mikä on kenellekin hyvin. Mutta surku heittää roskiin. Joku poistunut kuosi voi kiinnostaa paljonkin.
Ilman lupaa on törkeätä heittää toisen tavaroita pois. Muutenkin roskiin heitto on turhaa jos tavarat vielä kelpaisivat kiertoon.
Pääsääntöisesti ei maksa vaivaa tänä päivänä alkaa edes jotain Marimekkoja myymään. Ihmiset haluaa kaiken puoli-ilmaiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vanhoista Marimekon ja Finlaysonin hyväkuntoisista tekstiileistä saatetaan maksaa hyvinkin. Tai mikä on kenellekin hyvin. Mutta surku heittää roskiin. Joku poistunut kuosi voi kiinnostaa paljonkin.
Ilman lupaa on törkeätä heittää toisen tavaroita pois. Muutenkin roskiin heitto on turhaa jos tavarat vielä kelpaisivat kiertoon.
Joo, verhot voisivat ehkä mennäkin kaupaksi. Mutta ihan käsittämätöntä, että joku haluaisi jonkun vanhat lakanat tai pyyhkeet käyttöönsä. Siis yök ihan oikeasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mullakin on pyyhkeitä loppuelämäksi. Yhtään uusia ei tarvi ostaa. Lakanoitakin luultavasti on riittävästi tämän elämän tarpeisiin. Samoin astioita, kattiloita, pannuja ja muita keittiövälineitä. Vaatteitakin on. Olen 59-vuotias.
85-vuotias äitini sen sijaan suunnittelee tämän tästä, mitä tavaraa pitäisi olla taas uusimassa, vaikka entinen on aivan hyvää. Onneksi topuutteluni nykyään vähän edes häneen tehoaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naiset varsinkin vanhat on ihan täysin sokeita sille mikä on arvokasta. Vanhat lumput ja paskiaiset lakanat on arvoltaan negatiivisia. Sen sijaan kannattaa katsoa sinne autotalliin. Monet vanhat työkoneet ovat sata kertaa parempia kuin uudet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monella sota-ajan lapsella on nykypäivänä kaapit täynnä rompetta, äitilläkin 30 kahvipakettia sängyn alla oli.
Mun mies on syntynyt 1970, olin lahjoittamassa pois pyyhkeitä ja lakanoita eläinsuojeluyhditykselle, hän ratsasi ko. kassin ja vei sieltä kaksi kylpypyyhettä (käytetty viimeeksi joskus 2000-luvulla niitä), koska "näitä voi vielä tarvita". Toim.huom., että kaappiin jäi vielä 36kpl kylpypyyhkeitä. Asutaan kahdestaan. Että ei se syntymävuosi mitään selitä.
Pienten lasten oksennustaudissa noita pyyhkeitä tarvitaan tyyliin kymmenen per lapsi, mutta aikuinen osaa oksentaa jo vatiin. Mutta 36 on jo liikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä facen roskalavaryhmissä on paljon liinavaatteiden , pyyhkeiden ym. tarvijoita. Huonokuntosempia ottavat koirien ja kissojen alustoiksi.
Viekää ees tekstiilikeräykseen tai nyt on kauppojenkin pihoilla uudenlaisia tekstiilikeräyslaatikoita, lajittelevat uusiokäyttöön mikä ei enää käyttökelpoista muuten.
Itse tein mattoja hiutuneista lakanoista ja pussilakanoista. Siis kuteeksi ja kangaspuilla.
Vierailija kirjoitti:
Naiset varsinkin vanhat on ihan täysin sokeita sille mikä on arvokasta. Vanhat lumput ja paskiaiset lakanat on arvoltaan negatiivisia. Sen sijaan kannattaa katsoa sinne autotalliin. Monet vanhat työkoneet ovat sata kertaa parempia kuin uudet.
Ennen ei mailla jäänyt aarrevarastoja kun emännillä oli aina riepumattoloimi kangaspuissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tekisin rikosilmoituksen jos aikuiset lapseni tulisivat mylläämään talooni ja heittelemään tavaroitani pois. Miksi jotkut kuten ap luulevat, että itsemääräämisoikeus loppuu kun täyttää esim. 70 v. ja on perusterve ja hoitaa omat asiansa?
Niin tekisin minäkin ilman muuta. Minun tavaroitani ei tule kukaan salaa heittelemään pois. Jos joku yrittää saa porttikiellon ja rikosilmoituksen peräänsä, olkoon vaan aikuinen lapsi tai lapsenlapsi. Joku raja sentään olla pitää.
Vierailija kirjoitti:
Mullakin on pyyhkeitä loppuelämäksi. Yhtään uusia ei tarvi ostaa. Lakanoitakin luultavasti on riittävästi tämän elämän tarpeisiin. Samoin astioita, kattiloita, pannuja ja muita keittiövälineitä. Vaatteitakin on. Olen 59-vuotias.
85-vuotias äitini sen sijaan suunnittelee tämän tästä, mitä tavaraa pitäisi olla taas uusimassa, vaikka entinen on aivan hyvää. Onneksi topuutteluni nykyään vähän edes häneen tehoaa.
Niin, tuosta on ihmiset kahta mieltä. Minulla on kulahtanut 70-luvun koti, jonkun mielestä mulla on dementia kun en ymmärrä uusia kotiani. Joku toinen voi toppuutella, älä nyt mummu mitään osta, kyllä vanhat vaatteet ja risat kengät pitää tuossa iässä (80) kelvata. Arkkurahat kohta tarvita
Onko tuhlausta jos uusin silmälasini?
Jonkinlainen sairaushan se on. Vaimollani on sama ongelma, asunnostamme on 90% vaimon täysin tarpeetonta roinaa täynnä. Liian kauan olen tyytynyt parin neliön elintilaan, heitellyt omia vähäisiä, mutta tärkeitä tavaroita pois, luopunut harrastuksista ja koko elämästä itse asiassa. Nyt ikää 51 ja kävin jo joen pohjassa, josta minut pelastettiin. Ongelma jatkuu edelleen, mutta tietoisesti olen ottanut hieman lisää tilaa kämpästä omille harrastuksille. Ei edelleenkään vaimo tajua miksi en romuläjässä tykkää elää, mutta edes hieman sain tilaa lisää.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on valtava määrä pyyhkeitä. Kiitos mummulleni. Niin kauan kuin muistan, sain häneltä joululahjaksi pyyhkeen, johon hän oli itse virkannut pitsit ja kirjonut nimikirjaimet. Nämä laadukkaat pyyhkeet eivät ole vuosikymmenten aikana mennyt miksikään. Kun puolisoni tuli sukuun, hankin alkoi saada pyyhkeen joka vuosi, myös lapsemme ehti saada muutaman pyyhkeen, ennen kuin mummu sokeutui noin 90-vuotiaana.
Ongelma näiden pyyhkeiden kanssa on se, että niissä on niin iso osa sitä mummua, jonka olen tallettanut muistoihini rakkaudella, että en vain voi hävittää niitä.
Minun äitini löi minua ja piti nälässä.
En hoardaa, kotini on minimalistinen
Kun ostan, ostan laatua.
Mummos mätänee haudassa, jumalaa ei ole.
Tavarasta tulee tuttua ja rakasta joillekin. Siita luopuminen ilmeisesti tuntuu kauhealta ja masentaa. Siis jos tietaa luopuvansa. Jos joku vanha roina katoaa kodista yks kaks niin harvemmin sita edes osaa kaivata. Haluaisin nahda sen poliisin naaman joka ottaa vastaan rikosilmoitusta aikuisesta lapsesta jota on pyydetty avuksi siivoamaan ja joka on heittanyt pois kassillisen ikivanhoja pyyhkeita. Sen rikosilmon jalkeen ei muuten sitten tarvitse enaa pyydella apuun, vanhus saa jatkossa siivota ihan itse jos kerran lapsen tyo ja vaiva palkitaan raastupareissulla.
Parasta on jos tietyssa vaiheessa tajuaa etta kaikkea on tarpeeksi ja kayttaa ne olemassaolevat tavarat loppuun. Uutta ostaa vain tositarpeeseen.
Omat vanhemmat ei tehneet mitaan kuolinsiivousta vaikka vuosikymmenen ajan tarjouduimme auttamaan. Ja ideana oli etta jokaikisen tavaran ja nyytin ja rievun kannamme heidan eteensa ja saavat paattaa etta laitetaanko pois vai sailytetaanko. Ei kiinnostanut. He sanoivat ihan suoraan etta saatte te lapset sitten siivota paikat kun meista aika jattaa. Itsekkyyden huippu!
Voitte arvata mika painajainen meita odotti kun toinenkin vanhempi lopulta kuoli. Talo ja ulkorakennukset taynna romua ja lumppua, seassa ripoteltuna jotain kayttokelpoistakin niin etta oli pakko kayda roina lapi. Itsellakin olisi ollut ruuhkavuodet mutta ei, pakko kayttaa aikaa talon lapikaymiseen ja rahaa roskalavoihin yms. Talo on purkukuntoinen joten ei ollut edes mitaan perintoa joka olisi voinut kompensoida vaivaa ja rahanmenoa omasta pussista. Harras toiveemme oli etta joku pyromaani tuikkaisi talon tuleen ja loppuisi tama painajainen kerrasta.
Mä kanssa mietin että arvokas kenelle. Ja mikä on yhden arvokkaan pyyhkeen hinta? 50€/kpl? 100€/kpl? Kuinka moni näistä kohkaajista ostaisi jos joku vaikka torissa myisi näitä "arvokkaita" vanhoja pyyhkeitä? Jos joku laittaisi tänne aloituksen jossa kysyttaisi että meneekö vanhat arvokkaat pyyhkeet kaupaksi kirpparilla hintaan 50€/kpl niin se alapeukutettaisiin maanrakoon ja voi sitä vittuilun määrää :D