Tabu: työkaverien koulutustaso näkyy työpaikalla
Työyhteisössäni on ihmisiä kaikenlaisista koulutustaustoista ammattikoulun/opistotason koulutuksen saaneista maistereihin. En ikinä myöntäisi ääneen, mutta valitettavasti koulutustaso näkyy työpaikalla. Ei kaikkien kohdalla, mutta valitettavan monen. Matalimman koulutuksen saaneet kyseenalaistavat monia työhön liittyviä käytänteitä, joille on hyvät perustelut esimerkiksi tieteellisen tutkimuksen pohjalta. Tieteellisen tutkimuksen sijaan nämä henkilöt perustavat mielipiteensä omaan mutuunsa. Lisäksi monet heistä heittäytyvät usein lapsellisiksi töissä "mä en ainakaan tee tuota, koska ei huvita/en halua työskennellä Mirkun kans." Eivät käsitä, että töissä tehdään niin kuin esimiehet käskee ja työkavereitaan ei saa valita.
Miten te muut jaksatte näitä matalasti kouluttautuneita, jotka menevät oman mutuilun mukaan ja käyttäytyvät kuin teini-ikäiset?
Kommentit (87)
Meidän toimistolla minä olen ainut mies, muut ovat keski-ikäisiä naisia. Olen palkanlaskija. Kesätyöntekijöitä nämä korkeasti koulutetut, ah, niin sivistyneet naisten käppänät ovat aina hiillostamassa. Moni on kysynyt, että miten minä jaksan tuota jatkuvaa naljailua ja miesvihaa.
Itse olen amis.
Kyllä se vain menee niin, että korkeasti koulutetut ovat niitä pahimpia työpaikkakiusaajia ja TOKSISIA ihmisiä. Ja tämä on fakta. M28
Vierailija kirjoitti:
Itse olen huomannut, että amiksen käyneet eivät välttämättä osaa kirjoittaa kunnollisia dokumentaatioita.
Myöskin asialliset viestintätaidot olemattomat. Jos laitetaan naapuriosaston asiantuntijoille yhteinen tärkeä tiedote, se menee tähän tyyliin:
moikka,
muistakaa että tästä eteenpäin ekseltaulukot pitää tallentaa yhteiseen kansioon. Soon sielä C-aseman alla, mää voin neuvoo jos joku ei tiiä. ÄLÄKÄÄ ENÄÄ LAITTAKO NIITÄ B-ASEMALLE, TAJUUTTEKO!
Tälläistä on eräässä pörssiyhtiössä tällä hetkellä jossa duunari on nostettu joskus 2000-luvulla toimihenkilöksi.
Ap, oman kokemukseni kautta sanoisin, että mainitsemasi asiat ovat enemmän luonne-temparamentti-ja kasvatustulosta, kuin koulutuksesta riippuvia.
Ja tuollaisessa työpaikassa lienee jokaisella on suurinpiirtein oman koulutustason tehtäviä hoidettavana.
Kaikki eivät ole yhtä joustavia, eivätkä yhteistyökykyisiä.
Ja joillekin tiimityöskentely ei sovi ollenkaan.
Ei se koulutustaso mitään takaa.
Akateemisessa maailmassa se vasta kateus ja ilkeys kukoistaakin, kuten yliopistoissa, sairaaloissa, tutkimuslaitoksissa, yms.
Sieltä löytyy hankaliakin työyhteisöjä.
Samoin bisnesmaailmassa, kilpailu on kovaa ja raakaa.
Itselläni ei ole mitään koulutusta peruskoulun lisäksi ja työajalla/työpaikalla ei kiinnosta pätkääkään ehdottaa/kysellä turhia, vängätä vastaan, riidellä tai muuta turhaa, teen vaan työni ja jos en jotain osaa niin sitten opettelen. Yksityiselämä jää itsellä työn ulkopuolle täysin ja itseäni ei kiinnosta pätkääkään miten firmalla menee tai miten joku asia hoidetaan tai kuka hoitaa mitäkin, teen hommat käsketysti ja kuittaan palkan kuukauden lopussa, nään työn vain lypsylehmänä josta saan elantoni ja minua ei kiinnosta pätkääkään muu. Helppoa eikö?
Meillä koulutuksen eron huomaa siitä, että lähes kaikki korkeakoulutetut ovat jäykkiä tosikkoja, jotka tuntuvat koko ajan pelkäävän suoraa puhumista. Kummallista pingottamista ja teeskentelyä.
Remonttiukko69 kirjoitti:
Itselläni ei ole mitään koulutusta peruskoulun lisäksi ja työajalla/työpaikalla ei kiinnosta pätkääkään ehdottaa/kysellä turhia, vängätä vastaan, riidellä tai muuta turhaa, teen vaan työni ja jos en jotain osaa niin sitten opettelen. Yksityiselämä jää itsellä työn ulkopuolle täysin ja itseäni ei kiinnosta pätkääkään miten firmalla menee tai miten joku asia hoidetaan tai kuka hoitaa mitäkin, teen hommat käsketysti ja kuittaan palkan kuukauden lopussa, nään työn vain lypsylehmänä josta saan elantoni ja minua ei kiinnosta pätkääkään muu. Helppoa eikö?
Duunareilta puuttuu kunnianhimo. Niin kuin sinultakin. Mikäs siinä jos peruskoulun jälkeen istuu tuotantokoneen vieressä ja kiristää aina minuutin välein sen yhden ja saman mutterin. Jos saat siitä tyydytystä ja jaksat sitä samaa eläkeikään asti niin mikäs siinä. Itselleni on ollut selviö että haluan haastaa itseäni ja edetä urallani. Typeryyden merkki jos ei kiinnosta pätkääkään meneekö oma työnanataja konkurssiin vai ei. Mutta tyhmiähän duunarit onkin.
Vierailija kirjoitti:
Meillä koulutuksen eron huomaa siitä, että lähes kaikki korkeakoulutetut ovat jäykkiä tosikkoja, jotka tuntuvat koko ajan pelkäävän suoraa puhumista. Kummallista pingottamista ja teeskentelyä.
Eivät pelkää suoraa puhumista mutta eivät vaan narise joka asiasta niinkuin amikset. Amiksilla ja duunareilla on aina joku marinan aihe. Jatkuvasti.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen huomannut, että amiksen käyneet eivät välttämättä osaa kirjoittaa kunnollisia dokumentaatioita.
Minä olen huomannut saman maistereista, tradenomeista ja näistä melkein opettajista, joilla ei äly riitä kuin varhaiskasvatukseen.
Korjaan jatkuvasti työssäni hallintotieteen maisterin tutkinnon suorittaneiden tekstejä. Mitään ei enää osata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä koulutuksen eron huomaa siitä, että lähes kaikki korkeakoulutetut ovat jäykkiä tosikkoja, jotka tuntuvat koko ajan pelkäävän suoraa puhumista. Kummallista pingottamista ja teeskentelyä.
Eivät pelkää suoraa puhumista mutta eivät vaan narise joka asiasta niinkuin amikset. Amiksilla ja duunareilla on aina joku marinan aihe. Jatkuvasti.
Voi hyvänen aika, sinähän tässä naiset, ääliö.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen huomannut, että amiksen käyneet eivät välttämättä osaa kirjoittaa kunnollisia dokumentaatioita.
Itse olen huomannut, että pari-kolmekymppiset yliopiston käyneet eivät enää osaa kirjoittaa kunnollista suomen kieltä.
Nim. Viisikymppinen yo-merkonomi
Meillä porukka jakautuu aika tavalla koukutuksen mukaan eti tehtävätasoille. Maisterit / tohtorit johtavat (johtoryhmässä taitaa olla pari maisteria, yksi tuplanaisteria ja kolme tohtoria), amk-taustaiset usein operationalisoivat ja sitten muut tekevät suorittavat työt. Tämä noin pääsääntöisesti, joitakin poikkeuksia on.
Menestyksenme salaisuus on kunnioitus kaikkia kohtaan. Johto kuuntelee työntekijöitä, jotka sitten kertovat näkemyksiään. Osa enemmän, osa vähemmän. Osa vitsaillen, osa töksähdellen, osa ihan neutraalisti. Me sitten kannetaan vastuu kokonaisuudesta, rahast ja riskeistä sekä siitä, että henkilöstö voi hyvin.
Ehkä sen koulutustason näkee siinä, että kokonaisuuden saa nopeammin haltuun, jos on hyvä koulutus, mutta ei sekään täysin aukotonta ole. Olen itsekin palkannut lakimiehen, joka ei oannut soveltaa yhtään, kiertoon laitoin.
Olen töissä yliopistolla, joten työyhteisössä koulutustaso on korkea. Samanlaista vinkumista siellä silti on; jotkut valittaa ja marmattaa aivan kaikesta. Ainoa ero matalasti koulutettuihin on se, että korkeasti koulutetut osaavat käyttää valittamisensa tueksi parempaa argumentointia. Ihan yhtä ärsyttävää se silti on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen huomannut, että amiksen käyneet eivät välttämättä osaa kirjoittaa kunnollisia dokumentaatioita.
Minä olen huomannut saman maistereista, tradenomeista ja näistä melkein opettajista, joilla ei äly riitä kuin varhaiskasvatukseen.
Korjaan jatkuvasti työssäni hallintotieteen maisterin tutkinnon suorittaneiden tekstejä. Mitään ei enää osata.
Mitä teet työksesi jos työtehtäviisi kuuluu maistereiden tekstinkorjailu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä koulutuksen eron huomaa siitä, että lähes kaikki korkeakoulutetut ovat jäykkiä tosikkoja, jotka tuntuvat koko ajan pelkäävän suoraa puhumista. Kummallista pingottamista ja teeskentelyä.
Eivät pelkää suoraa puhumista mutta eivät vaan narise joka asiasta niinkuin amikset. Amiksilla ja duunareilla on aina joku marinan aihe. Jatkuvasti.
Voi hyvänen aika, sinähän tässä naiset, ääliö.
Ja kun ei osata perustella omaa kantaa mitenkään, aletaan käyttöä haukkumasanoja ja alatyylistä kieltä ;D
Kaikista pahin työkaveri, koulutuksesta riippumatta, keski-iän ylittänyt nainen.
Vierailija kirjoitti:
Olen töissä yliopistolla, joten työyhteisössä koulutustaso on korkea. Samanlaista vinkumista siellä silti on; jotkut valittaa ja marmattaa aivan kaikesta. Ainoa ero matalasti koulutettuihin on se, että korkeasti koulutetut osaavat käyttää valittamisensa tueksi parempaa argumentointia. Ihan yhtä ärsyttävää se silti on.
Då pengarna kommer ur budgeten och därmed ofrivilligt ur andras fickor, har ni råd med det.
I privata företag som gör resultat, betalar sina fakturor, löner, dividender och annat, där allt är försett med skatt, för att bl.a betala era löner, omkostnader, byggnader och avgifter för dem, flyger icke produktiva individer ut rakt av. Landar de alla hos er?
Vierailija kirjoitti:
Kaikista pahin työkaveri, koulutuksesta riippumatta, keski-iän ylittänyt nainen.
Samaa mieltä. Vanhoilla naisilla on paljon opittavaa nuorilta naisilta. Mutta ei. Ei haluta oppia. Haukutaan vain nuoria naisia.
Vierailija kirjoitti:
Remonttiukko69 kirjoitti:
Itselläni ei ole mitään koulutusta peruskoulun lisäksi ja työajalla/työpaikalla ei kiinnosta pätkääkään ehdottaa/kysellä turhia, vängätä vastaan, riidellä tai muuta turhaa, teen vaan työni ja jos en jotain osaa niin sitten opettelen. Yksityiselämä jää itsellä työn ulkopuolle täysin ja itseäni ei kiinnosta pätkääkään miten firmalla menee tai miten joku asia hoidetaan tai kuka hoitaa mitäkin, teen hommat käsketysti ja kuittaan palkan kuukauden lopussa, nään työn vain lypsylehmänä josta saan elantoni ja minua ei kiinnosta pätkääkään muu. Helppoa eikö?
Duunareilta puuttuu kunnianhimo. Niin kuin sinultakin. Mikäs siinä jos peruskoulun jälkeen istuu tuotantokoneen vieressä ja kiristää aina minuutin välein sen yhden ja saman mutterin. Jos saat siitä tyydytystä ja jaksat sitä samaa eläkeikään asti niin mikäs siinä. Itselleni on ollut selviö että haluan haastaa itseäni ja edetä urallani. Typeryyden merkki jos ei kiinnosta pätkääkään meneekö oma työnanataja konkurssiin vai ei. Mutta tyhmiähän duunarit onkin.
Olen eri. Oletpas sinä päättämätön, eli saako duunarit olla duunareita vai ei? Mielestäni se on sen työnantajan tai pomon tehtävä hoitaa strategiansa siten, ettei konkurssin riskiä tule. Jos pomon palkkaamalta työntekijältä tulee firmaa parantava ehdotus, pomon pitäisi olla tästä aivan helvetin kiitollinen - enemmän kuin perhepitsan tai pullapitkokahvien verran. Työntekijänkö pitää raahata pomoa ja ideoita perässään, voi voi konkurssin uhkaa... On se nähty monesti historian aikana, mitä joku pukusählä kunnianhimossaan voi saada aikaan. "Korjataan" ja "parannetaan" jo valmiiksi hyviä tuotteita, ihan vain sen takia, että jotain pitää saada paperille aikaiseksi. Puristetaan joka neljännes vihreää, koska harmaa ei tietenkään ole hyvä, vaikka todellisuudessa se riittää, ja hyvin pieni punainen on jo kauhistus, aivan kuin ei olisi kapitaa, mistä mennä miinukselle. Tarkoituksella kurjistetaan palveluiden laatua, koska pomojen pitää nipistää tuotteen laadusta sinne omaan pohjattomaan taskuunsa.
Vierailija kirjoitti:
Jokaisella on oma käsitys siitä mikä on oikea tapa. Se mikä on oikea tapa sinun työpaikassasi riippuu ainoastaan siitä kuka on hierarkiassa korkeimmalla.
Siihen oikeaan tapaan kyllä voi olla syynsä. Mikä voi tuntua siitä alimmasta tasolla jostain ihan turhasta jutusta, minkä voi oikaista, voikin tulla jatkossa suuria ongelmia, kun seuraavien vaiheiden hommissa se oikaisu kostautuukin ja joudutaan palaamaan takaisin tekemään koko homma alusta. Se alin tyyppi vaan ei tajua koko kokonaisuutta.
Omalla alalla kehittyy töissä, jolloin vähemmän koulutetut on ollut pidempään töissä, ja näin ikään kuin ovat samalla levelillä kuin korkeasti koulutetut.