Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Onko mielestänne aikuisella lapsella oikeus vaatia vanhemmiltaan, että heidän pitää puhua hänelle ystävällisesti ja olla jatkuvasti kiinnostuneita hänen asioistaan?
28.06.2023 |
Vai kuuluuko aikuisuuteen se, että tajuaa sen, että vanhemmatkin ovat vain ihmisiä, ja heilläkin on oikeus olla joskus väsyneempiä ja kärttyisämpiä?
Kommentit (30)
Eivät vanhemmat välttämättä piittaa lapsistaan yhtään, olivatpa nämä lapsia tai aikuisia.
Vaatiminen on mielenkiintoinen sana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tarvitse olla kiinnostunut joka hetki. Asioi silloin kun on virkeä ja sopii sellaisen ajankohdan joka kummallekin sopii. Ei ole pakko olla yhdessä koko ajan, oma elämä kaikilla? Neutraali voi olla jos ei ole ystävällinen tai sanoo lyhyesti, menee erilleen välillä. Räyskiminen sivistymätöntä jotenkin. Ärtyneenä kannattaa etsiä rauhaa, lepoa, ruokaa, juomaa jne. Hätätilanteissa on tietenkin hyvä kuunnella, auttaa kenties. Onko hänellä joku jolle soitella vaikka tuttu tai muu. Jos on usein väsynyt, silloin varaa aikaa lepoon ja olemiseen vaikkapa - tai meneekö voimat tuttujen kanssa liikaa sosialisoinnissa, missä.
Vierailija kirjoitti:
Eivät vanhemmat välttämättä piittaa lapsistaan yhtään, olivatpa nämä lapsia tai aikuisia.
Vaatiminen on mielenkiintoinen sana.
No miksi he sitten ovat hankkineet lapsia? Ei jälkikasvua ole mikään pakko hankkia, jos tuntuu, ettei pidä lapsista tai kykene vanhemmuuteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eivät vanhemmat välttämättä piittaa lapsistaan yhtään, olivatpa nämä lapsia tai aikuisia.
Vaatiminen on mielenkiintoinen sana.
No miksi he sitten ovat hankkineet lapsia? Ei jälkikasvua ole mikään pakko hankkia, jos tuntuu, ettei pidä lapsista tai kykene vanhemmuuteen.
Kuusikymmenluvulla ei juuri ehkäisystä vielä yleisesti tiedetty. Lapsia niin sanotusti "tuli".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eivät vanhemmat välttämättä piittaa lapsistaan yhtään, olivatpa nämä lapsia tai aikuisia.
Vaatiminen on mielenkiintoinen sana.
No miksi he sitten ovat hankkineet lapsia? Ei jälkikasvua ole mikään pakko hankkia, jos tuntuu, ettei pidä lapsista tai kykene vanhemmuuteen.
Kuusikymmenluvulla ei juuri ehkäisystä vielä yleisesti tiedetty. Lapsia niin sanotusti "tuli".
Sitte varmaan ois ollu parempi olla nussimatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eivät vanhemmat välttämättä piittaa lapsistaan yhtään, olivatpa nämä lapsia tai aikuisia.
Vaatiminen on mielenkiintoinen sana.
No miksi he sitten ovat hankkineet lapsia? Ei jälkikasvua ole mikään pakko hankkia, jos tuntuu, ettei pidä lapsista tai kykene vanhemmuuteen.
Ei niitä lapsia entisaikaan aina "hankittu" vaan niitä saatiin, vaikka ei olisi haluttukaan. Abortin saaminen oli mahdotonta ja moni yritti sitä itse tai turvautui puoskariin. Varsinkin äitini ilmaisi selvästi koko elämänsä ajan, että ei olisi halunnut minua. Totta kai hänell oli oikeus tunteisiinsa ja mielipiteeseensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sen pitää mennä niin, että sekä aikuiset lapset ovat ystävällisiä vanhemmilleen ja kiinnostuneita näistä ja vanhemmat vastaavasti käyttäytyvät aikuisia lapsiaan kohtaan. Tullaan tasavertaisiksi aikuisiksi.
No tässä on vaikea tietää, mistä on kysymys. Ei tarvitse jaksaa olla kiinnostunut itsekeskeisen aikuisen itsestään puhumista loputtomasti. Mutta pitää jaksaa normaalia vuorovaikutusta kohtuudella, ja tarvittaessa, mikäli aikuisella lapsella menee aidosti huonosti, pitää olla tukena enemmänkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ystävällisyyttä ja kiinnostusta vaadita, ne joko tulevat luonnostaan tai eivät tule ja se määrittelee sitten, millainen suhde on jos minkäänlainen.
Maailma nyt ei vain pyöri pelkästään yhden ihmisen ympärillä. Kai vanhemmilla on oikeus omaankin elämäänsä? Ei se, ettei aina jaksa vastata toisen juttuihin kiinnostuneella ja innostuneella äänensävyllä, tarkoita sitä, etteikö tämä olisi heille rakas ja tärkeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmiset ovat erilaisia. Toiset ovat sosiaalisempia ja puheliaampia ja toiset puolestaan hiljaisempia ja vetäytyvämpiä, toiset kiinnostuneita muista ihmisistä ja toiset asiakeskeisempiä jne. Ei se silti tarkoita sitä, että toinen olisi heille yhtään vähemmän tärkeä ja rakas. Myös aikuisen lapsen pitää olla armollinen omille vanhemmilleen ja sisaruksilleen tajuta se, etteivät hekään ole täydellisiä, sillä eihän kukaan ole.
Ai vanhempien maailman pitäisi edelleenkin pyöriä uniikki lumihiutale, pikkuprinsessa kolkytveen ympärillä?
Jos näin on, niin jotain on kasvatuksessa mennyt pieleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kai niiden vanhempien kanssa ole pakko olla jatkuvasti tekemisissä? Sopii heidän kanssaan sellaisen tapaamisajankohdan, joka sopii molempien osapuolten aikatauluihin ja jolloin molemmat ovat virkeitä ja jaksavaisia.
Ei vaativaa käytöstä tarvi sietää keneltäkään. Lapsilla on uhma 2-3 vuotiaana. Jos on siihen kiukutteluun jämähtänyt, jotain on vialla.
Lapsi kannattaa jo pienenä ottaa mukaan kotitöihin, niin oppii käytännön elämää ja itsenäistyy oikein kuten aikuinen itsenäistyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eivät vanhemmat välttämättä piittaa lapsistaan yhtään, olivatpa nämä lapsia tai aikuisia.
Vaatiminen on mielenkiintoinen sana.
No miksi he sitten ovat hankkineet lapsia? Ei jälkikasvua ole mikään pakko hankkia, jos tuntuu, ettei pidä lapsista tai kykene vanhemmuuteen.
Varsinkin entisaikoina lapsia hankittiin, koska "niin vain kuului tehdä", ilman että heitä välttämättä aidosti haluttiin.
Hyviin käytöstapoihin kuuluu puhua ystävällisesti toisille ihmisille. Mutta esimerkiksi äidilläni on jostain syystä käsitys, että läheisille ihmisille on korrektia puhua ilkeästi/vihaisesti ja kaikille muille kuuluu olla ystävällinen. Kyllä asiansa pitäisi pystyä kertomaan muille ystävällisesti/neutraalisti, oli toinen ihminen sitten läheinen tai vieraampi.
Mutta tarvitseeko taas aikuisen lapsen asioista olla koko ajan kiinnostunut, ei kyllä välttämättä. Jos tahtoo olla toisen ihmisen kanssa tekemisissä ja läheisissä väleissä, niin jonkun verran pitää olla kiinnostunut hänen asioista, mutta ei "koko ajan". Ihmissuhteet tuppaa olemaan vastavuoroisia, ja jos toivoo toisen olevan kiinnostunut sinusta, niin vastaavasti pitää olla myös toisesta kiinnostunut.
Aikuisen ihmisen pitäisi pystyä kertomaan toiselle ihmiselle minkä verran ja miten haluaa ja jaksaa toisen kanssa olla tekemisissä. Kukaan ei pysty lukemaan toisen ajatuksia, ja siksi olisi tärkeää kertoa ääneen omat toiveensa asioista ja kertoa asia myös neutraalisti/ystävällisesti. Suomalaisilla on paha tapa kyräillä selän takana, mutta sitten ei kuitenkaan kyetä keskustelemaan asianomaisen henkilön kanssa asiallisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eivät vanhemmat välttämättä piittaa lapsistaan yhtään, olivatpa nämä lapsia tai aikuisia.
Vaatiminen on mielenkiintoinen sana.
No miksi he sitten ovat hankkineet lapsia? Ei jälkikasvua ole mikään pakko hankkia, jos tuntuu, ettei pidä lapsista tai kykene vanhemmuuteen.
Siksi koska lapset hankitaan ja katsotaan, mitä tulee. Traumatisoituneet ihmiset - ja eläimetkin - tekevät lapsia koko ajan ja elämä jatkuu. Miten kukaan tietää omista vanhemmuustaidoistaan ennen kuin on kokeillut ja mokannut? Aivan niin, ei tiedäkään.
Aikuistumiseen kuuluu se, että alkaa ymmärtää myös omia vanhempiaan ja huolehtii heidän jaksamisestaan, voinnistaan ja pyrkii ilahduttamaan heitä pienillä teoilla ja hyvillä sanoilla.
Jos aikuinen lapsi vain vaatii loputonta huomiota ja kiukuttelee, hän on kehityksessä keskeneräinen.
Alue: Aihe vapaa
Ei tarvitse olla kiinnostunut.