Onko mielestänne aikuisella lapsella oikeus vaatia vanhemmiltaan, että heidän pitää puhua hänelle ystävällisesti ja olla jatkuvasti kiinnostuneita hänen asioistaan?

Valitettava tosiasia on, että kaikilla kemiat eivät vain kohtaa, eivätkä perhe- tai sukulaisuussuhteet ole poikkeus. Tosiasia on myös, että muiden käytökseen ja toimintaan ei voi vaikuttaa, mutta omaansa voi.

Ystävällistä kommunikointia saa vaatia ihan kaikilta, siinä ei ole mitään pahaa. Heille tulee itselleenkin parempi olo kun alkavat puhumaan ystävällisesti.

Yleensä vanhemmat ovat toki kiinnostuneita lastensa asioista, mutta jos joku ei ole, niin siihen oikein voi pakottaakaan. Välit tietty pysyisivät parempi ja jos kiinnostusta olisi jonkin verran (mutta ei liikaa).

On hyviä ja huonoja vanhempia. Ja on hyviä ja huonoja lapsia. Muiden käytökseen ei voi vaikuttaa, mutta omaansa voi.

Jatkuvasti kiinnostunut, no ei todellakaan. Jäänyt taaperon asteelle, kato äiti, kato kato!

On. Mutta vastavuoroisesti myös aikuisen lapsen pitäisi olla ystävällinen vanhemmilleen ja kiinnostunut heidän asioistaan. Hyvään ja tasavertaiseen ihmissuhteeseen kuuluu nimittäin vastavuoroisuus.

Kuka aikuinen ihminen on JATKUVASTI tekemisissä vanhempiensa kanssa? Yleensä ihmisillä nimittäin on, jos ei parisuhdetta, niin ainakin ystäviä ja kavereita, joiden kanssa voi puhua asioista.

Minun vanhempani pitävät jatkuvaa yksinpuhelua omista (tai naapureiden) asioista. Olen hyväksynyt, että heillä ei ole kapasiteettia kohdata minua. En kohdista heihin tarpeita, joita he eivät voi täyttää.

Ok.

Puolin ja toisin. Myös aikuisen lapsen tulisi kohdella vanhempiaan ystävällisesti ja olla kiinnostunut heidän asioistaan ja auttaa heitä tarvittaessa.

Ei. Aikuisuuteen kuuluu itsenäistyminen. Pitää myös ottaa huomioon, että vanhemmilla voi olla myös muita lapsia, joiden asioita pitää miettiä, ja mahdollisesti myös lastenlapsia hoidettavanaan.