Anu Pensola myy täydellisen maatilansa ja muuttaa pakettiautoon

Seksielämä tuollaisessa pakussa karisee. Lapsi kuitenkin mukanaan. Ero varmaan tulee ja paljon tuosta on haittaa lapselle. Ekalla olisi tärkeätä löytää koulusta ne kaverit. No ainakin on Anu rehellinen, että on peeaa. Monet julkkikset vaan hymyilee eikä perimmäisiä syitä koskaan kerro.

Vierailija kirjoitti:

Luin joskus hänen blogiaan maalaiselämästä ja ajattelin jo

silloin, että tuota elämää ei kauan jaksa, niin älyttömältä se vaikutti. Yltiöromanttista raadantaa jaksaa ehkä muutaman vuoden, mutta kun voimat ja rahat loppuvat, niin se on siinä mä sitten.

Seuraava ratkaisu on sitten tämä nyt muodissa oleva van life. No, onnea vaan Anulle ja perheelle, toivottavasti löytävät sen, mitä etsivät. Hiukan tulee sellainen olo, että kyseessä on ihminen, jolle mikään tavallinen ei riitä.

Näen sieluni silmin jo blogitekstit: kuukautiset matkailuautossa - kuinka mies muutti lapsen kanssa viikoksi telttaan, lapsen nuhakuume van life- kokemuksena, koiran ripuli ja van life.

Tosi outo päätös.

Ihanan rohkeaa ja hienoa, että uskaltaa kokeilla. Pääseehän sieltä autosta ihan tavalliseen asuntoelämään, jos alkaa tuntua siltä, että ei olekaan hyvä ratkaisu.

ei anus sitä itse myy vaan lainoittanut pankki. taitaa pakukin olla maksamatta raukalla luulo ettei mitään tarvitse maksaa ulosotossa n 300000e ei saa edes vuokra asuntoa

En tiedä ko. tapausta, mutta yleisesti ottaen miksei elämää voisi elää eri tavoilla?

Suomessa jotenkin "pelätään" muutoksia, vaikka voi olla tiettyyn elämänvaiheeseen/ikään/työ- tai muuhun tilanteeseen HYVÄ asia heittäytyä ihan 'erilaiseen' elämään.

Esim. elää ensin vaikka maatilalla, huomaa ettei se olekkaan se 'oma juttu' ja alkaa 'karavaanariksi', ja jostain syystä muutaman vuoden päästä muuttaki sitten Mallorcalle kerrostaloon jne.

Tuntuu että moni ajattelee että heti jo lukion jälkeen pitäisi tietää miten haluaa ja sitä kphti mennään ja sitten siihen 'tyydytään' vaikka muuta ehkä tahtoisikin.

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostaisi sitten lukea myös niitä juttuja, kun talvi tulee, eikä elämä muutaman neliön pakussa olekaan niin kivaa.

Eikö niillä ole tarkoitus viettää talvi Välimeren alueella, Kreikassa taisi olla?

harvinaisen tyhmä kirjoitti:

ei anus sitä itse myy vaan lainoittanut pankki. taitaa pakukin olla maksamatta raukalla luulo ettei mitään tarvitse maksaa ulosotossa n 300000e ei saa edes vuokra asuntoa

Mistä olet saanut päähäsi, että Anulla olisi 300 000 ulosotossa 🤣

Vierailija kirjoitti:

Älä omista mitään, elä irtolaisena kuin romanit, ole onnellinen.

Klasu-setä ja vihervassu kiittävät...

Joskus vuosia sitten joku seiskapaska kirjoitti että Anu kierrättää ulosoton kautta jopa lasten hoitomaksutkin. Tiedä häntä mikä on totta.

Mutta useasti Anu on muuttanut, kuinkahan monta vanhaa taloa rempannut? Rohkea nainen, mutta taitaa olla aika levoton sielu.

15 vuotta omakotitalossa asuneena ymmärrän täysin, että työtä on loputtomasti. Remontoinnit, lumityöt, pihatyöt noin alkajaisiksi ja näillä on ties mitä eläimiäkin vielä. Itse asuisin kerrostalossa, jos mulla ei olisi miestä, joka hoitaa remppa- ja pihahommat, jotka mua ei kiinnosta vähääkään. Anu on sikäli onnettomassa tilanteessa, että on mennyt tekemään uuden miehen kanssa iltatähden, ilman sitä olisi vapaa kuin taivaan lintu. Nyt tuossa van life -suunnitelmassa heikko kohta on juuri tuo ejsluokan aloittaja jolle olisi tärkeää päästä heti koulupolun alussa kouluyhteisön osaksi.

Vierailija kirjoitti:

Luin joskus hänen blogiaan maalaiselämästä ja ajattelin jo

silloin, että tuota elämää ei kauan jaksa, niin älyttömältä se vaikutti. Yltiöromanttista raadantaa jaksaa ehkä muutaman vuoden, mutta kun voimat ja rahat loppuvat, niin se on siinä mä sitten.

Seuraava ratkaisu on sitten tämä nyt muodissa oleva van life. No, onnea vaan Anulle ja perheelle, toivottavasti löytävät sen, mitä etsivät. Hiukan tulee sellainen olo, että kyseessä on ihminen, jolle mikään tavallinen ei riitä.

Kieltämättä hänestä on tullut sellainen mielikuva että eletään aina sen mukaan mikä on milloinkin trendikästä eikä mietitä asioita pitkällä tähtäimellä. Mikä olisi ihan fine jos ei olisi lasta kuvioissa.

Eli tuossa kääntäen haetaan levollista elämää levottomuuden kautta, koska sitähän tuollainen ainainen muutos on. Muutaman vuoden välein joku isompi elämänmuutos kun on käsillä niin sehän on jatkuvaa itsensä ja paikkansa etsimistä. Toivotaan että on onnea matkassa ja löytyy se elämän tarkoitus, toivon myös että mennään lapsen ehdoilla ja osataan pysähtyä ja palata ajoissa jos tarve vaatii.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostaisi sitten lukea myös niitä juttuja, kun talvi tulee, eikä elämä muutaman neliön pakussa olekaan niin kivaa.

Eikö niillä ole tarkoitus viettää talvi Välimeren alueella, Kreikassa taisi olla?

No ei se talvella mikään rantaparatiisi ole. Koleaa ja kosteaa, paljon sateita. Kymmenisen astetta. Siinä on kiva hytistä kylmännihkeissä peitteissä pakun perällä, vielä lapsen kanssa.

Ekaluokan aloitus on kyllä ihmisen elämässä aika merkittävä ja mieleenjäävä juttu - en omalta lapselta olisi sitä hennonut riistää. Miksei olisi voinut muuttaa ihan vaan edulliseen kerrostaloasuntoon, jos ei voimat ja rahat riitä muuhun. Somessaan kyllä kirjoitti, ettei ratkaisu ollut taloudellisten syiden pakottama.

Vierailija kirjoitti:

Ekaluokan aloitus on kyllä ihmisen elämässä aika merkittävä ja mieleenjäävä juttu - en omalta lapselta olisi sitä hennonut riistää. Miksei olisi voinut muuttaa ihan vaan edulliseen kerrostaloasuntoon, jos ei voimat ja rahat riitä muuhun. Somessaan kyllä kirjoitti, ettei ratkaisu ollut taloudellisten syiden pakottama.

Samaa mietin, itsellä myös nyt ekaluokalle menevä lapsi enkä voi uskoa että monikaan saman ikäinen haluaisi vuotta viettää missään pakettiautossa. Tuntuisi itsekkäältä ja väärältä lasta kohtaan jolle oppitaipaleen aloitus on aika iso asia.

Ilmeisesti vuokralle muutto olisi ollut jonkinlainen luovutus ja liian tylsää heille ja oli pakko keksiä taas jotain uutta unelmaa hetkeksi. Paljon on tullut mietittyä kun lukee näitä "van life" ym. elämän etsijöiden tarinoita, onko kyse jostain isommasta vajeesta elämässä. Nykyajassa niin monilla tuntuu olevan jatkuva haku sitä unelmaelämää etsien jatkuvan elämysten metsästyksen kautta. Enää ei kai saa sanoa olevansa tyytyväinen tasaiseen arkeen ja elämään koska siinähän ei ole sitä kiinnostavaa yllätysmomenttia mukana. 

Kyllä tuo maailmalla reissaaminen vuoden ajan vie paljon rahaa, vaikka kuinka pakussa elää. On siinäkin kulua kaikenlaista, ja onhan siinä pakko aina löytää uusia peseytymispaikkoja , pyykkitupaa, ruokaa pitää laittaa ravitsevasti ja huomioda lapsen tarpeita, ehkä syödäkin muualla kun pakussa välillä. Rahareikä tuokin on omalla tavallaan joten fyrkkaa pitää olla varuilla.  Saattaahan se pesäraha sinne sitten huveta vaikak en heidän finansseistaan tiedä, mutta näin perustallaajan näkökulmasta voisi kuvitella jos rahat oli jo siellä farmilla koronan jäljiltä tiukassa. Jännä kuitenkin nähdä miten vuoden jälkeen käy, asettuvatko tänne takaisin vai minne. 

Miten helvetti joku hyttysiä kuhiseva maatila voi olla joku unelma

Nyt lapsi on laitettu Italiassa kouluun. Lienee hommattu talo sieltä.

Eli pakuelämä riitti jo. Tiedän kokemuksesta miten raskasta on pitemmän päälle ahtaassa autossa varsinkin lapsen kanssa.

Anu elätti haavekuvia vanlifesta, todellisuus taisi olla jotain muuta kuin kivat kuvat naistenlehdessä.

Onko muuttaneet taloon pakettiautosta ja asettuneet aloilleen elelemään. Millä nämä tulevat toimeen, mistä saavat rahaa elämiseen.