Lue keskustelun säännöt.
Päiväkodin aloitus ahdistaa! Miten 1-vuotias pärjää päiväkodissa?!
28.06.2023 |
Miten 1-vuotias pärjää päiväkodissa, kun ei osaa kävellä, ei osaa syödä itse, ei osaa puhua?
Etenkin ruokailut ovat lapselleni hankalia, ruokailutilanne kestää helposti tunninkin ja välillä ei saa syötyä yhtään mitään. Itse syöden menee jotain hedelmän palasia, mutta usein lounaalla tai päivällisellä ei saa syötyä mitään, ellei syötä. Ei suostu juomaan pullosta, juo käytännössä vielä pelkästään rintamaitoa. Voiko päiväkodissa henkilökunta syöttää lasta tai odottaa rauhassa että saa syötyä?
Nukkuu vielä kahdet päiväunet, eikö päiväkodissa pitäisi pärjätä jo yksillä päiväunilla? Lapsi nukkuu pelkästään liikkuvissa vaunuissa, koska ei yleensä olla päiväuniaikaan kotona. Lapsi pitäisi varmaan saada nukahtamaan päiväunille itsenäisesti sänkyyn ennen päiväkotia, mutta miten?
Lisäksi lapsellani on kananmuna-allergia. Miten päiväkodin henkilökunta saa vahdittua, ettei suuhun mene mitään kananmunaa, entä jos menee vaikka nappaamaan toisen lautaselta? Lapsi ei myöskään osaa kertoa allergiaoireistaan, ensimmäinen näkyvä oire voi olla taju pois ja sitten onkin jo kiire tilata ambulanssia.
Miten päiväkodin henkilökunta pystyy vahtimaan pihalla, ettei lapsi laita kiviä suuhun ja tukehdu niihin? Minkä verran per 1-vuotias on työntekijöitä, jotka pystyvät vahtimaan? Kävelemään opetteleva myös kaatuilee koko ajan, ja lapseni kanssa saisi koko ajan olla vahtimassa ettei ole kolauttamassa päätään.
Miten ihmeessä päiväkodissa pärjätään tämän ikäisen kanssa? Parin kuukauden kuluttua pitäisi jo mennä päiväkotiin, mutta mietin pitäisikö aloitusta lykätä vielä.
Nämä voi olla jonkun mielestä typeriä kysymyksiä, mutta kyseessä esikoinen eikä ole kokemusta miten päiväkodissa nämä asiat hoidetaan.
Kommentit (84)
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa lapsista sieltä selviää hengissä.
Väittäisin että kaikki on selvinneet hengissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa lapsista sieltä selviää hengissä.
Väittäisin että kaikki on selvinneet hengissä.
Pelottavaa, jos vanhemmalle ainut merkityksellinen asia on se, onko lapsi hengissä. Hyvinvoinnista viis.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pari kuukautta on pitkä aika pienen elämässä, joten voi tuosta vielä kehittyä. Kyllähän lapsi pärjää, mutta tietty hyvä miettiä onko paras vaihtoehto mennä vielä, jos vanhempaakin ahdistaa noin paljon. Oma lapsi aloitti 1v4kk päiväkodin ja olisi jo 2kk aiemminkin voinut hyvin aloittaa, koska kaipasi enemmän virikkeitä ja muiden lasten seuraa. Itsenäisesti ei osannut syödä, mutta oppi nopeasti. Käveli 11kk iässä. Osasi jotenkin ilmaista itseään, vaikka ei puhunutkaan kunnolla. Ei itkenyt vanhempien perään vaan innolla meni päiväkotiin, joka aamu.
Sanoisin, että tuo on yksilöllistä milloin sopiva aloittaa, jos itsestäsi tuntuu, että ei vielä valmis (niinkuin tekstissäsi vaikuttaa), niin kannattaa lykätä aloitusta.
Jaa että 1v4kk ihan kaipasi virikkeitä ja muiden seuraa, ei jumalauta kuinka vanhemmat onkaan taitavia kääntämään asiat itselleen ja omalle psyykelleen parhain päin ja hyväksi😂🤣😁
Viis lapsen psyykeestä.Suutu vain, mutta ei sinun lapsesi kehityspsykologinen vaihe ollut sen kummempi kuin muillakaan ihmislajin pennuista 1v4kk iässä jotka vielä 16kk aiemmin lilluivat kohdussa ja olivat emossaan aivan kiinni.
Kautta aikain on jouduttu viemään hoitoon lapset, äitiyslomaa oli ennen muutama viikko, nyt ne aikuiset on kouluttautuneita työssäkäyviä, toisin kuin sinä, olet pelkkä huonokäytöksinen kiroileva ääliö.
Tuolla tavalla puhuminenko on sinun mielestäsi hyvää käytöstä`? Ihan asiaahan lainaamasi kirjoittaja kirjoitti. 1v4kk ikäinen tarvitsee kaikkein eniten äidin ja isän huolenpitoa. Ei suinkaan meluisaa ylisuurta päiväkotiryhmää.
t. eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa lapsista sieltä selviää hengissä.
Väittäisin että kaikki on selvinneet hengissä.
Ikävä kyllä eivät ole. Muutama vuosi sitten oli tapaus, jossa päiväkodissa hoidossa ollut lapsi karkasi ja löytyi lopulta hukkuneena. Yksittäistapauksia on muitakin.
Vierailija kirjoitti:
Meillä aikoinaan hirveän hyvin. Oppi nukkumaan päiväunet, elämä rauhoittui kummasti, meillä oli pienet ryhmät ja tutut ihanat hoitajat. Hoitapäiviä oli aina vain kaksi peräkkäin, viikossa siis joko kolme tai kaksi päivää. Olimme ostaneet kodin, koska emme vuokra ja kerrostalolääviin halunneet, ja muutoinkin halusin töihin. Hyvin meni, kuopus meni esikoisen kanssa samaan ryhmään, koskaan ei ollut vaikeaa lapsille lähtö, mutta meillä olikin säännölliset elämäntavat ja asuimme rauhallisella alueella tilavasti, emme kerrostaloläävässä.
No meillä meni kaikki yöunia myöten pipariksi pitkäksi aikaa, eikä elämä todellakaan rauhoittunut, eli aina ei voi luottaa että päiväkoti opettaa. Jos olisin tiennyt paremmin, olisin laittanut hoitoon vasta parivuotiaana. Olisimme kyllä sen ajan selviytyneet, vaikka rahat olisikin olleet tiukemmalla.
Kaksi tai kolme päivää on kyllä hyvä aloitusmäärä pienimmille.
Karmiva asenne kyllä sinulla tuo "kerrostaloläävä"-rääpiminen. Onko tullut mieleen, että on ihan järkevää, että iso osa ihmisistä asuu pienellä alueella sen sijaan, että kaikki olisi ripoteltu ympäriinsä, niin että kaikki pienimmätkin metsäpläntit olisi rakennettu täyteen, ja kaikkeen liikkumiseen tarvitsisi autoja? Kerrostalokoteja on tuhansia erilaisia, ja niin on omakotitalolääviäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Päiväkodissa työskentelevänä en veisi lastani päiväkotiin kuin hätätapauksessa, ennen kuin osaa kävellä ja syödä itse.
Entäs vammaiset lapset?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päiväkodissa työskentelevänä en veisi lastani päiväkotiin kuin hätätapauksessa, ennen kuin osaa kävellä ja syödä itse.
Entäs vammaiset lapset?
Varsinkaan heidän paikkansa ei ole päiväkodissa. Heille on omat hoitolaitoksensa, joissa on avustajia jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päiväkodissa työskentelevänä en veisi lastani päiväkotiin kuin hätätapauksessa, ennen kuin osaa kävellä ja syödä itse.
Entäs vammaiset lapset?
Ovat käytännössä aina omaishoidettavina kotona.
t. eri
Olen tehnyt päiväkodeissa keikkahommia. Kyllä siellä on lapsia syötetty niin kauan kuin on ollut tarve. Mielestäni otettu myös lasten turvallisuus hyvin huomioon. Mutta itse en laittaisi noin pientä lasta hoitoon, jos ei ole aivan pakko. Pieni tarvitsee rauhallisemman ympristön, jossa enemmän kiireettömyyttä, enemmän aikuisilla aikaa, yksilöllisempää hoitoa. Odottaisin sinuna vielä muutaman kuukauden. Mielummin enemmänkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pari kuukautta on pitkä aika pienen elämässä, joten voi tuosta vielä kehittyä. Kyllähän lapsi pärjää, mutta tietty hyvä miettiä onko paras vaihtoehto mennä vielä, jos vanhempaakin ahdistaa noin paljon. Oma lapsi aloitti 1v4kk päiväkodin ja olisi jo 2kk aiemminkin voinut hyvin aloittaa, koska kaipasi enemmän virikkeitä ja muiden lasten seuraa. Itsenäisesti ei osannut syödä, mutta oppi nopeasti. Käveli 11kk iässä. Osasi jotenkin ilmaista itseään, vaikka ei puhunutkaan kunnolla. Ei itkenyt vanhempien perään vaan innolla meni päiväkotiin, joka aamu.
Sanoisin, että tuo on yksilöllistä milloin sopiva aloittaa, jos itsestäsi tuntuu, että ei vielä valmis (niinkuin tekstissäsi vaikuttaa), niin kannattaa lykätä aloitusta.
Jaa että 1v4kk ihan kaipasi virikkeitä ja muiden seuraa, ei jumalauta kuinka vanhemmat onkaan taitavia kääntämään asiat itselleen ja omalle psyykelleen parhain päin ja hyväksi😂🤣😁
Viis lapsen psyykeestä.Suutu vain, mutta ei sinun lapsesi kehityspsykologinen vaihe ollut sen kummempi kuin muillakaan ihmislajin pennuista 1v4kk iässä jotka vielä 16kk aiemmin lilluivat kohdussa ja olivat emossaan aivan kiinni.
Kautta aikain on jouduttu viemään hoitoon lapset, äitiyslomaa oli ennen muutama viikko, nyt ne aikuiset on kouluttautuneita työssäkäyviä, toisin kuin sinä, olet pelkkä huonokäytöksinen kiroileva ääliö.
Olen ujo ja ahdistuneisuushäiriöinen, ja mut laitettiin vuoden ikäisenä päiväkotiin. En siis koe olevani luonteeltani ujo, vaan pelottaa ja ahdistaa vaan kaikki sosialisointi, ja olo on jatkuvasti turvaton. Nuorempi sisar sai olla kotona kolmevuotiaaksi, ja on todella reipas ja uskaltaa lähestyä uusia tilanteita rohkeasti. Muuten olemme hyvin samanluonteisia, ja samanlaisia temperamentilta. Nuoremmalla on myös läheiset välit vanhempiin, kun itse ujostelen heitäkin, en osannut hakea hellyyttä heiltä lapsena, ja olen kokenut olevani aina jotenkin muita huonompi. Olen aika varma että se johtuu siitä, että en saanut vanhempien hoivaa silloin kun olisin sitä kaivannut.
-sivusta
Kyllähän näistä pienistä siellä huolta pidetään. Vähän turhan paljon lietsotaan epätoivoa vanhemmalle. Joskus vaan on pakko pakata töihin.....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa lapsista sieltä selviää hengissä.
Väittäisin että kaikki on selvinneet hengissä.
Jep, se onkin se kriteeri ja tavoite jonka mukaan mennään ja joka on riittävä, kunhan nyt hengissä selviää🤔.
Ja tuleepa tuota ihan mieleen eräskim uutinen menneiltä vuosilta missä pieni poikalapsi menehtyi päiväkodin ulkoilutilanteessa.
Puhumattakaan sitten näistä suht säännöllisesti tulevista "lapsi karkasi", "lapsen ei huomattu jääneen" ym läheltä piti jne tilanteista, aika arkipäivää ovat kiitos ylisuurten ryhmien, alimitoitettujen resurssien, vieraiden sijaisten jne vuoksi.
T. Alalla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pari kuukautta on pitkä aika pienen elämässä, joten voi tuosta vielä kehittyä. Kyllähän lapsi pärjää, mutta tietty hyvä miettiä onko paras vaihtoehto mennä vielä, jos vanhempaakin ahdistaa noin paljon. Oma lapsi aloitti 1v4kk päiväkodin ja olisi jo 2kk aiemminkin voinut hyvin aloittaa, koska kaipasi enemmän virikkeitä ja muiden lasten seuraa. Itsenäisesti ei osannut syödä, mutta oppi nopeasti. Käveli 11kk iässä. Osasi jotenkin ilmaista itseään, vaikka ei puhunutkaan kunnolla. Ei itkenyt vanhempien perään vaan innolla meni päiväkotiin, joka aamu.
Sanoisin, että tuo on yksilöllistä milloin sopiva aloittaa, jos itsestäsi tuntuu, että ei vielä valmis (niinkuin tekstissäsi vaikuttaa), niin kannattaa lykätä aloitusta.
Jaa että 1v4kk ihan kaipasi virikkeitä ja muiden seuraa, ei jumalauta kuinka vanhemmat onkaan taitavia kääntämään asiat itselleen ja omalle psyykelleen parhain päin ja hyväksi😂🤣😁
Viis lapsen psyykeestä.Suutu vain, mutta ei sinun lapsesi kehityspsykologinen vaihe ollut sen kummempi kuin muillakaan ihmislajin pennuista 1v4kk iässä jotka vielä 16kk aiemmin lilluivat kohdussa ja olivat emossaan aivan kiinni.
Kautta aikain on jouduttu viemään hoitoon lapset, äitiyslomaa oli ennen muutama viikko, nyt ne aikuiset on kouluttautuneita työssäkäyviä, toisin kuin sinä, olet pelkkä huonokäytöksinen kiroileva ääliö.
Olen ujo ja ahdistuneisuushäiriöinen, ja mut laitettiin vuoden ikäisenä päiväkotiin. En siis koe olevani luonteeltani ujo, vaan pelottaa ja ahdistaa vaan kaikki sosialisointi, ja olo on jatkuvasti turvaton. Nuorempi sisar sai olla kotona kolmevuotiaaksi, ja on todella reipas ja uskaltaa lähestyä uusia tilanteita rohkeasti. Muuten olemme hyvin samanluonteisia, ja samanlaisia temperamentilta. Nuoremmalla on myös läheiset välit vanhempiin, kun itse ujostelen heitäkin, en osannut hakea hellyyttä heiltä lapsena, ja olen kokenut olevani aina jotenkin muita huonompi. Olen aika varma että se johtuu siitä, että en saanut vanhempien hoivaa silloin kun olisin sitä kaivannut.
-sivusta
Minä taas ujo ja ahdistuneisuushäiriöinen, vaikka äitini hoiti pitkään kotona ja koti turvallinen, joten en siitä suuria johtopäätöksiä tekisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olkaa vielä kotona. Lapsesi oppii itsenäisemmäksi ja sitä rauhoitut. Lapsi kärsii sinunkin hädästäsi ja ahdistuksestasi. Siihen auttaa aika ja rauhalliset kotirutiinit.
Serkkuni lapsi meni 1v ja hienosti sujui. Ei osannut puhua eikä kävellä. Oli myös allergikko. Omani meni 1,5 v ja hienosti meni hänelläkin. Osasi puhua todella hyvin jo ja kävellä, vaipoissa oli eikä kotona vielä syönyt itse. Päiväunetkn oli kotona jo jättänyt pois, mutta pk:ssa nukkui kuten muutkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pari kuukautta on pitkä aika pienen elämässä, joten voi tuosta vielä kehittyä. Kyllähän lapsi pärjää, mutta tietty hyvä miettiä onko paras vaihtoehto mennä vielä, jos vanhempaakin ahdistaa noin paljon. Oma lapsi aloitti 1v4kk päiväkodin ja olisi jo 2kk aiemminkin voinut hyvin aloittaa, koska kaipasi enemmän virikkeitä ja muiden lasten seuraa. Itsenäisesti ei osannut syödä, mutta oppi nopeasti. Käveli 11kk iässä. Osasi jotenkin ilmaista itseään, vaikka ei puhunutkaan kunnolla. Ei itkenyt vanhempien perään vaan innolla meni päiväkotiin, joka aamu.
Sanoisin, että tuo on yksilöllistä milloin sopiva aloittaa, jos itsestäsi tuntuu, että ei vielä valmis (niinkuin tekstissäsi vaikuttaa), niin kannattaa lykätä aloitusta.
Jaa että 1v4kk ihan kaipasi virikkeitä ja muiden seuraa, ei jumalauta kuinka vanhemmat onkaan taitavia kääntämään asiat itselleen ja omalle psyykelleen parhain päin ja hyväksi😂🤣😁
Viis lapsen psyykeestä.Suutu vain, mutta ei sinun lapsesi kehityspsykologinen vaihe ollut sen kummempi kuin muillakaan ihmislajin pennuista 1v4kk iässä jotka vielä 16kk aiemmin lilluivat kohdussa ja olivat emossaan aivan kiinni.
Kautta aikain on jouduttu viemään hoitoon lapset, äitiyslomaa oli ennen muutama viikko, nyt ne aikuiset on kouluttautuneita työssäkäyviä, toisin kuin sinä, olet pelkkä huonokäytöksinen kiroileva ääliö.
Nykyiset aikuiset olivat lapsia ajalla, jolloin päiväkodissa sai vielä kunnollista päivähoitoa. Nimenomaan HOITOA. Nykyisin meno on ihan toista ja siksi kukaan täysipäinen ei vie lastaan alle 3-vuotiaana varhaiskasvatuslaitokseen, jos ei ole ihan välttämätön pakko.
t.eri
Allekirjoitan. Lapseni oli 11kk kun meni päiväkotiin . Ryhmässä 6 samanikäistä, 2 hoitajaa. Päiväunet parvekkeella ja ulkoilua rattaissa ympäri kylää. Tyypit rivissä potalla jokeltaen. Tämä ihmemaa Helsingissä 80-luvun lopulla,
En veisi alle kolmevuotiasta päiväkotiin. Asiantuntijat ovat myös tätä mieltä. Itse jouduin irtisanoutumaan että voin olla kotona lapsen kanssa. Se oli ihanaa aikaa. Ja ei, ei oltu varakkaita. Mutta pärjättiin. Kun oli aika lähteä töihin, onnistuin pääsemään ihanaan työpaikkaan!
Et ole valmis äidiksi.Syö rintaa, ei nuku muuten kuin hyssyttämällä. Mitä vielä?
Nykyiset aikuiset olivat lapsia ajalla, jolloin päiväkodissa sai vielä kunnollista päivähoitoa. Nimenomaan HOITOA. Nykyisin meno on ihan toista ja siksi kukaan täysipäinen ei vie lastaan alle 3-vuotiaana varhaiskasvatuslaitokseen, jos ei ole ihan välttämätön pakko.
t.eri