Päiväkodin aloitus ahdistaa! Miten 1-vuotias pärjää päiväkodissa?!
Miten 1-vuotias pärjää päiväkodissa, kun ei osaa kävellä, ei osaa syödä itse, ei osaa puhua?
Etenkin ruokailut ovat lapselleni hankalia, ruokailutilanne kestää helposti tunninkin ja välillä ei saa syötyä yhtään mitään. Itse syöden menee jotain hedelmän palasia, mutta usein lounaalla tai päivällisellä ei saa syötyä mitään, ellei syötä. Ei suostu juomaan pullosta, juo käytännössä vielä pelkästään rintamaitoa. Voiko päiväkodissa henkilökunta syöttää lasta tai odottaa rauhassa että saa syötyä?
Nukkuu vielä kahdet päiväunet, eikö päiväkodissa pitäisi pärjätä jo yksillä päiväunilla? Lapsi nukkuu pelkästään liikkuvissa vaunuissa, koska ei yleensä olla päiväuniaikaan kotona. Lapsi pitäisi varmaan saada nukahtamaan päiväunille itsenäisesti sänkyyn ennen päiväkotia, mutta miten?
Lisäksi lapsellani on kananmuna-allergia. Miten päiväkodin henkilökunta saa vahdittua, ettei suuhun mene mitään kananmunaa, entä jos menee vaikka nappaamaan toisen lautaselta? Lapsi ei myöskään osaa kertoa allergiaoireistaan, ensimmäinen näkyvä oire voi olla taju pois ja sitten onkin jo kiire tilata ambulanssia.
Miten päiväkodin henkilökunta pystyy vahtimaan pihalla, ettei lapsi laita kiviä suuhun ja tukehdu niihin? Minkä verran per 1-vuotias on työntekijöitä, jotka pystyvät vahtimaan? Kävelemään opetteleva myös kaatuilee koko ajan, ja lapseni kanssa saisi koko ajan olla vahtimassa ettei ole kolauttamassa päätään.
Miten ihmeessä päiväkodissa pärjätään tämän ikäisen kanssa? Parin kuukauden kuluttua pitäisi jo mennä päiväkotiin, mutta mietin pitäisikö aloitusta lykätä vielä.
Nämä voi olla jonkun mielestä typeriä kysymyksiä, mutta kyseessä esikoinen eikä ole kokemusta miten päiväkodissa nämä asiat hoidetaan.
Kommentit (84)
Vierailija kirjoitti:
Älä stressaa liikaa. Siellä päiväkodissa ollaan kyllä ammattilaisia. Ryhmäpaine opettaa syömään nopeammin ja nukahtamaan sänkyyn. Meilläkin lapsi nukkui ennen päiväkotia vain vaunuissa mutta päiväkodissa oppi nukkumaan heti sängyssä vaikka kotona se ei ikinä onnistu.
Päiväkodissa kyllä syötetään tarvittaessa mutta vielä on pari kuukautta aikaa oppia syömään itse. Se kehitys on nopeaa, kunhan vain hoksaa tekniikan. Juomisen suhteen kannattaa kokeilla erilaisia laseja.
Miksi suotta kokeilla, kyllähän ammattitaitoinen henkilökunta varmaan tissistä syöttää?
Ihan oikeasti, tämän äidin lapsen on parempi olla päiväkodissa kuin noin hysteerisen ja arkijärjettömän vanhemman hoidettavana. 2 kk on tuon ikäisen maailmassa valtava aika. Jos se nyt harjoittelee kävelemään niin 2 kk päästä jo juoksee, varsinkin siellä päiväkodissa kun muutkin juoksee. Jos nyt ottaa kahdet päiväunet niin kannattaa heti tästä päivästä alkaa opettaa joko yksille unille tai niin että ne toiset lyhyet päikkärit otetaan vasta klo 16-17 aikoihin, mikä nyt tulee olemaan aika jolloin päiväkodista on tultu kotiin. Jollei nyt syö kun hedelmiä itse ja kaikki muu pitää syöttää, niin korkea aika opettaa syömään itse. Ja ja ja Käytä järkeäsi hyvä ihminen äläkä panikoi.
Ap lienee lokin päällä oleva lokki jos ei ilman muiden rahoja pysty lastaan pitämään kotona.
Perhepäivähoito olisi tuon ikäiselle parempi vaihtoehto jos on pakko laittaa hoitoon.
Oletteko käyneet katsomassa mikä meininki päiväkodin pihalla on? Siis ei missään virallisessa esittelyssä, vaan todellisuutta? Joillain esikoisten äideillä on ruusuinen kuva siitä miten vauvoja päivähoidossa hoidetaan, luullaan että kaikkia on aikaa helliä, ja nukuttaa ja syöttää vanhempien antamien ohjeiden mukaan. Näin ei todellakaan ole, lapsen on vain totuttava siihen miten päiväkodissa toimitaan. Kaksivuotiaat rakastavat opetella tapoja ja sääntöjä, mutta yksivuotias on vielä kehityksessään siinä vaiheessa, että hoidon pitäisi mennä hänen rytminsä mukaan. Tutkimusten mukaan kaksivuotiaasta eteenpäin varhaiskasvatuksessa olleet lapset pärjäävät sosiaalisesti yhteiskunnassa, kun taas nuorempina sinne menneinä on iso riski syrjäytymiseen.
Tässä vielä linkkejä turvallisen kiintymyssuhteen ja perusturvallisuuden kehittymisestä, mikä on merkittävä tekijä esimerkiksi ahdistuneisuuden ja masennuksen kehityymisessä nuoruus- ja aikuisiällä.
Vierailija kirjoitti:
Loppukeväästä kävelin lähipäiväkodin ohi bussipysäkille. Sydäntä särki nähdä pikkutaapero istumassa aidan vieressä kurassa, aikuisia ei ollut mailla halmeilla, vaikka pieni päiväkoti kyseessä. Lapsi itki hysteerisesti "äiti, äiti". Tätäkö haluat omalle lapsellesi?
Meidän lasten päiväkodissa tuota näkee päivittäin, juuri kävelemään oppineet seisovat portilla naama hiekassa ja nenä räässä, ja suu mutrussa. Eikä tietoa missä heidän ryhmän hoitaja on. En käsitä kuka ensin tekee lapsia, ja sitten dumppaa ne noin pienenä päiväkotiin? Varattomien vahinkolapsia luultavasti, joiden on parempi ollakin edes jossain hoidossa. Tai sitten niiden, joita vauvaprojekti on jo alkanyt tylsistyttää, ja pitää päästä jo remppaamaan tai sambakurssille, ja rahat on muka tiukilla kun on ollut pakko ottaa jättilaina, eikä mitenkään tajuttu etukäteen säästää.
Siellähän se sitten pyörii joukossa ja ryhmässä, niitä 10kk-3v ikäisiä on siinä ryhmässä 12-15kpl joten muiden muassa menee.
Voit kuvitella millaista se arkirealismi ja käytäntö on sellaisen taaperomäärän kanssa, kun kasvattajia on hyvänä päivänä paikalla se 3kpl klo9-14 välisenä aikana (jos ei kukaan lomalla, sairaana, koulutuksessa tms).
Ajattele itsellesi 4kpl sellaisia, hoidettavaksi, vahdittavaksi, pesetettäväksi, puettavaksi, riisuttavaksi, syötettäväksi, nukutettavaksi, lohdutettavaksi, sylitettäväksi, kiinni otettavaksi (ovat vikkeliä) opetettavaksi jne.
Niin tuo 4kpl on se mitä laki sanoo, että alle 3v ikäisiä saa olla 1 kasvattajalle.
Pari kuukautta on pitkä aika pienen elämässä, joten voi tuosta vielä kehittyä. Kyllähän lapsi pärjää, mutta tietty hyvä miettiä onko paras vaihtoehto mennä vielä, jos vanhempaakin ahdistaa noin paljon. Oma lapsi aloitti 1v4kk päiväkodin ja olisi jo 2kk aiemminkin voinut hyvin aloittaa, koska kaipasi enemmän virikkeitä ja muiden lasten seuraa. Itsenäisesti ei osannut syödä, mutta oppi nopeasti. Käveli 11kk iässä. Osasi jotenkin ilmaista itseään, vaikka ei puhunutkaan kunnolla. Ei itkenyt vanhempien perään vaan innolla meni päiväkotiin, joka aamu.
Sanoisin, että tuo on yksilöllistä milloin sopiva aloittaa, jos itsestäsi tuntuu, että ei vielä valmis (niinkuin tekstissäsi vaikuttaa), niin kannattaa lykätä aloitusta.
Meillä taloudellisesti oli pakko viedä 1,5v:na ja sekin tuntui liian aikaiselta ja koin huonoa omatuntoa asiasta. Kyseessä pieni kodinomainen yksityinen päiväkoti, jossa pysyvä henkilökunta (yrittäjät itse). Isosisarus aloitti samaan aikaan 3,5v:na ja sen turvin uskalsin pienemmänkin laittaa. Ajatuksena, että isompi kertoo jos jotain jää hoitajilta kertomatta. Kuopus osasi puhua, syödä ja kävellä ja pottailla jo mennessään. Silti oli isot itkut (molemmilla) että tuosta alusta selvittiin. Vuoden olisin vielä pitänyt kotona jos se mitenkään olisi ollut mahdollista.
Minua ahdistaa jo tämä ap:n kuvaus, tietäen nykypäivähoidon tilanteen. En osaa edes kuvitella, miten paljon ahdistaisi, jos oma lapsi olisi kyseessä.
Vierailija kirjoitti:
Pari kuukautta on pitkä aika pienen elämässä, joten voi tuosta vielä kehittyä. Kyllähän lapsi pärjää, mutta tietty hyvä miettiä onko paras vaihtoehto mennä vielä, jos vanhempaakin ahdistaa noin paljon. Oma lapsi aloitti 1v4kk päiväkodin ja olisi jo 2kk aiemminkin voinut hyvin aloittaa, koska kaipasi enemmän virikkeitä ja muiden lasten seuraa. Itsenäisesti ei osannut syödä, mutta oppi nopeasti. Käveli 11kk iässä. Osasi jotenkin ilmaista itseään, vaikka ei puhunutkaan kunnolla. Ei itkenyt vanhempien perään vaan innolla meni päiväkotiin, joka aamu.
Sanoisin, että tuo on yksilöllistä milloin sopiva aloittaa, jos itsestäsi tuntuu, että ei vielä valmis (niinkuin tekstissäsi vaikuttaa), niin kannattaa lykätä aloitusta.
Jaa että 1v4kk ihan kaipasi virikkeitä ja muiden seuraa, ei jumalauta kuinka vanhemmat onkaan taitavia kääntämään asiat itselleen ja omalle psyykelleen parhain päin ja hyväksi😂🤣😁
Viis lapsen psyykeestä.
Suutu vain, mutta ei sinun lapsesi kehityspsykologinen vaihe ollut sen kummempi kuin muillakaan ihmislajin pennuista 1v4kk iässä jotka vielä 16kk aiemmin lilluivat kohdussa ja olivat emossaan aivan kiinni.
Meillä aikoinaan hirveän hyvin. Oppi nukkumaan päiväunet, elämä rauhoittui kummasti, meillä oli pienet ryhmät ja tutut ihanat hoitajat. Hoitapäiviä oli aina vain kaksi peräkkäin, viikossa siis joko kolme tai kaksi päivää. Olimme ostaneet kodin, koska emme vuokra ja kerrostalolääviin halunneet, ja muutoinkin halusin töihin. Hyvin meni, kuopus meni esikoisen kanssa samaan ryhmään, koskaan ei ollut vaikeaa lapsille lähtö, mutta meillä olikin säännölliset elämäntavat ja asuimme rauhallisella alueella tilavasti, emme kerrostaloläävässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pari kuukautta on pitkä aika pienen elämässä, joten voi tuosta vielä kehittyä. Kyllähän lapsi pärjää, mutta tietty hyvä miettiä onko paras vaihtoehto mennä vielä, jos vanhempaakin ahdistaa noin paljon. Oma lapsi aloitti 1v4kk päiväkodin ja olisi jo 2kk aiemminkin voinut hyvin aloittaa, koska kaipasi enemmän virikkeitä ja muiden lasten seuraa. Itsenäisesti ei osannut syödä, mutta oppi nopeasti. Käveli 11kk iässä. Osasi jotenkin ilmaista itseään, vaikka ei puhunutkaan kunnolla. Ei itkenyt vanhempien perään vaan innolla meni päiväkotiin, joka aamu.
Sanoisin, että tuo on yksilöllistä milloin sopiva aloittaa, jos itsestäsi tuntuu, että ei vielä valmis (niinkuin tekstissäsi vaikuttaa), niin kannattaa lykätä aloitusta.
Jaa että 1v4kk ihan kaipasi virikkeitä ja muiden seuraa, ei jumalauta kuinka vanhemmat onkaan taitavia kääntämään asiat itselleen ja omalle psyykelleen parhain päin ja hyväksi😂🤣😁
Viis lapsen psyykeestä.Suutu vain, mutta ei sinun lapsesi kehityspsykologinen vaihe ollut sen kummempi kuin muillakaan ihmislajin pennuista 1v4kk iässä jotka vielä 16kk aiemmin lilluivat kohdussa ja olivat emossaan aivan kiinni.
Kautta aikain on jouduttu viemään hoitoon lapset, äitiyslomaa oli ennen muutama viikko, nyt ne aikuiset on kouluttautuneita työssäkäyviä, toisin kuin sinä, olet pelkkä huonokäytöksinen kiroileva ääliö.
Poikani huusi kun jätin hoitoon, tietty tuli huono omatunto tästä.
Hoitaja sano että jätäppä se ovi pikkusen raolleen ja kuuntele siinä.
No huuto loppu kun seinään. Perhanan kakara.
Jhgy kirjoitti:
Ei se syöminen helpotu välttämättä isompanakaan. Saattaa syödä kun mallioppii muilta asioita paremmin. Meidän lapsi oli vaikea tapaus ja huusi vielä 3-vuotiaana puuroa syödessä aamulla
Siis voi hyvänen aika..mitä mä taas luen ..?
Meidän lapsi aloittaa kesän jälkeen 1 v 5 kk:n iässä ryhmäperhepäivähoidossa. Ihan maksimissaan 6 tunnin päiviä ja hoidossa 3-4 päivänä viikossa. Olen yrittäjä ja pystyn vaikuttamaan työpäiväni alkuun , pituuteen yms. Olen ollut kotona lapsen kanssa tähän asti ja vasta nyt olen alkanut tekemään työkeikkoja silloin kun puoliso pääsee töistä ja on vuorostaan lapsen kanssa. Päivähoidon aloittaminen mahdollistaa meille järkevän päivärytmin ja meille jää yhteistä perheaikaa iltapäivästä alkaen. Ei ole isovanhempia tai muuta tukiverkostoa jotka asuisivat lähellä ja voisivat hoitaa lasta työpäivien ajan. Lisäksi minusta itsestä on alkanut tuntua siltä, että kaipaan jo vastapainoksi muiden aikuisten seuraan. Lapsen kanssa kotona olo on arvokasta mutta myös rankkaa ja toisinaan hyvin yksinäistäkin.
Vierailija kirjoitti:
Perhepäivähoito olisi tuon ikäiselle parempi vaihtoehto jos on pakko laittaa hoitoon.
Ehdottomasti.
Kuulostaa siltä, että lapsesi on kehityksessä jäljessä. Päiväkoti voi ehkä hänelle olla hyväksi tai sitten ei. Riippuu hoitohenkilökunnan laadukkuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Poikani huusi kun jätin hoitoon, tietty tuli huono omatunto tästä.
Hoitaja sano että jätäppä se ovi pikkusen raolleen ja kuuntele siinä.
No huuto loppu kun seinään. Perhanan kakara.
Juuri näin. Pienet lapset osaavat hyvin manipuloida vanhempiaan. Päiväkoti tekee hyvää lapselle. Siellä lapsen on pakko kehittyä.
Jos on mahdollista niin veisit hoitoon aikasintaan 2v.
Loppukeväästä kävelin lähipäiväkodin ohi bussipysäkille. Sydäntä särki nähdä pikkutaapero istumassa aidan vieressä kurassa, aikuisia ei ollut mailla halmeilla, vaikka pieni päiväkoti kyseessä. Lapsi itki hysteerisesti "äiti, äiti". Tätäkö haluat omalle lapsellesi?