Kesälomareissu pilalla

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paha äitipuoliko kirjoitti:

Paha äitipuoliko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö matkaa ole vielä maksettu? Lapsiaan voi sitten mennä sinun varauksella.

No enhän minä reissua perua haluaisi. Haluaisin vaan reissulle alkuperäisen suunnitelman mukaisesti kaksistaan enkä kolmistaan.

Periaatteessa lapsen mukaan ottaminen onnistuisi, sillä vaikka lennot on varattu ja maksettukin, niin lennoll on tilaa. Ja meidän huoneeseen saa myös lisävuoteen pienen lisämaksun maksamalla.

Reissu on vielä varattu lapsen äitiviikolle tarkoituksella, mutta nyt kun lapsi on keksinyt, että haluaisi reissuun mukaan, niin sekä mieheni että hänen ex on yllättäen valmiita menemään lapsen toiveiden mukaan.

Lomareissun ajankohtakin on tarkkaan valittu, että lapsi on äidillään. Ja seuraavan viikon sitten isällään

Ja nyt yhtäkkiä, kun lapsi keksii, että hänkin haluaa ulkomaille, minun pitäisi vaan hyväksyä reissusuunnitelmien muutos

Ja kuten sanottu: ymmärrän, että tytöstä olisi kiva päästä ulkomaille. Ja ymmärrän senkin, että miehestä olisi kivaa, että tytär pääsisi reissuun. Mutta minä olen tuohon lomamatkaan säästänyt monta kuukautta ja nyt tuntuu, että ei se ole sellainen loma josta unelmoin, jos lapsi lähtee mukaan.

Ap

Sulla on oikeus olla pettynyt, niin minäkin olisin tuossa tilanteessa. Mutta. Se lapsi tulee ensimmäisenä miehelle, aina, ja niin pitääkin tulla. Mies haluaa eri asiaa kuin sinä, sä voit päättää ainoastaan omasta puolestasi lähdetkö matkaan lapsen kanssa vai jäätkö kotiin.

Mulla oli eron jälkeen todella vaikeaa ajatella, että olisin matkustanut ilman poikaa, niin kuin ennen eroakin. Nyt kun poika on jo iso teini, niin tilanne on muuttunut.

Mutta jos olisin lähtenyt matkaan niin, että olen poikaa kieltänyt lähtemästä, en olisi pystynyt nauttimaan matkasta. Halusin hänen kokevan sen kivan mitä itsekin. Se oli minun henkilökohtainen tunteeni ja kenenkään ei tarvitse sitä ymmärtää eikä olla samaa mieltä, mutta seurustelumielessä ei homma olisi toiminut ihmisen kanssa, joka olisi kovasti kaivannut sitä kahdenkeskeistä aikaa. Kyllä sitäkin riitti isäviikoilla, mutta ei vain silloin kun tapahtui jotain arjesta poikkeavaa mukavaa.

Isänviikko ja äidinviikko, milloin on lastenviikko lomailla jos ne kumppanin väliset lomat pitäisi valita ensisijaisesti  ettei lapsi koko aikaa päätä kaikesta?

täh?

ei kai se päättänyt mistään sen kummemmin kuin minäkään.

Siis rautalangasta; en alistunut mihinkään lapsen tahtoon, mutta kun lapsi oli vielä pienempi ja haaveilin vaikka jostain kylpylästä, niin haaveilin siitä hänen kanssaan, ja toki myös miehen. Miehellä oli mahdollisuus lähteä mukaan tai olla lähtemättä sitten jos ei pojan seura olisi miellyttänyt. En olisi pystynyt nauttimaan hotellin uima-allas osastosta tai jonkun nähtävyyden tuijottamisesta, jos en olisi tarjonnut samaa mahdollisuutta lapselleni. Teen asioita lapsen vuoksi, elääkseni lapseni kanssa tätä elämää. Nyt kun lapsi on jo iso kaveri, niin hänen vuokseen annan hänelle puolestaan tilaa hankkia kokemuksia ja elämyksiä omilla ehdoillaan, vaikka kavereitten kanssa.

Tuntuu enemmän siltä että elät omaa elämääsi lapsen kautta. Jos lapsella on kivaa niin sinulla on kivaa ja ilman lasta sinulla ei voi olla kivaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paha äitipuoliko kirjoitti:

Paha äitipuoliko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö matkaa ole vielä maksettu? Lapsiaan voi sitten mennä sinun varauksella.

No enhän minä reissua perua haluaisi. Haluaisin vaan reissulle alkuperäisen suunnitelman mukaisesti kaksistaan enkä kolmistaan.

Periaatteessa lapsen mukaan ottaminen onnistuisi, sillä vaikka lennot on varattu ja maksettukin, niin lennoll on tilaa. Ja meidän huoneeseen saa myös lisävuoteen pienen lisämaksun maksamalla.

Reissu on vielä varattu lapsen äitiviikolle tarkoituksella, mutta nyt kun lapsi on keksinyt, että haluaisi reissuun mukaan, niin sekä mieheni että hänen ex on yllättäen valmiita menemään lapsen toiveiden mukaan.

Lomareissun ajankohtakin on tarkkaan valittu, että lapsi on äidillään. Ja seuraavan viikon sitten isällään

Ja nyt yhtäkkiä, kun lapsi keksii, että hänkin haluaa ulkomaille, minun pitäisi vaan hyväksyä reissusuunnitelmien muutos

Ja kuten sanottu: ymmärrän, että tytöstä olisi kiva päästä ulkomaille. Ja ymmärrän senkin, että miehestä olisi kivaa, että tytär pääsisi reissuun. Mutta minä olen tuohon lomamatkaan säästänyt monta kuukautta ja nyt tuntuu, että ei se ole sellainen loma josta unelmoin, jos lapsi lähtee mukaan.

Ap

Sulla on oikeus olla pettynyt, niin minäkin olisin tuossa tilanteessa. Mutta. Se lapsi tulee ensimmäisenä miehelle, aina, ja niin pitääkin tulla. Mies haluaa eri asiaa kuin sinä, sä voit päättää ainoastaan omasta puolestasi lähdetkö matkaan lapsen kanssa vai jäätkö kotiin.

Lapsi voi tulla ensimmäisenä sekä hyvällä että huonolla tavalla. Huono tapa on se että lapselle ei uskalleta tuottaa pettymyksiä ja sanoa ei. Hyvä tapa on se että ajatellaan mikä on lapselle hyväksi.

Nyt pitää miettiä onko se lapselle hyväksi tässä tapauksessa saada tahtonsa läpi ja muuttaa muiden suunnitelmat vai olisiko parempi opettaa lapselle että aikuistenkin suunnitelmat voivat olla tärkeitä.

Eikä tähän siis ole välttämättä yhtä oikeaa vastausta vaan se riippuu lapsesta. Jos se lapsi ei ole suunnilleen koskaan ennen toivonut mitään tällaista eikä ole juuri matkustanut niin se on varmasti lapselle oikeasti hyvin tärkeää. Jos taas lapsella on tapana toivoa milloin mitäkin niin nyt on ehkä aika oppia että kaikkea ei saa.

Missasit tuosta sen, että mies nimenomaan haluaa lapsen mukaan. Jos mies olisi alun perin sanonut lapselle että tämä on aikuisten reissu, niin ongelmaa ei olisi. Mutta ap:n mukaan se on myös mies joka haluaa lapsen mukaan, ei mitään lapsen tahtoon mukautumista siis.

Se miehen halu ottaa lapsi mukaan voi olla juuri sitä että mies ei uskalla sanoa lapselle ei jotta ei pahoittaisi lapsen mieltä. Tai että hän alkaa aina haluta samaa kuin lapsi. Se ei ole oikeaa ja vastuullista vanhemmuutta.

Voi olla, voi olla myös aitoa halua viettää aikaa lapsen kanssa ja tutustuttaa tämä uuteen naiseen. Johtopäätöksen tekeminen suuntaan tai toiseen on arvailua ja miehen vanhemmuuden kritisointi annetuilla tiedoilla puhtaasti aiheetonta pahansuopuutta.

Oli miten oli, tökeröä mieheltä. Kahdenkeskeiseksi suunniteltu aikuisten lomamatka ei ole oikea hetki tutustuttaa omaa lasta kumppaniin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästä syystä ei kannata ottaa kakkoskierroksella olevaa: et voi voittaa. Jos mies on hyvä mies hän asettaa lapsen sinun edellesi. Jos sinä menet lapsen edelle, mies on roska.

Kannattaa jättää tuo uusperheen leikkiminen ja vaihtaa nuorempaan mieheen joka voi keskittyä sinun palvomiseesi ilman lapsia ja exiä taakkanaan.

No ei tietenkään. Jos mies on hyvä mies ja isä niin hän miettii mikä on lapselle milloinkin parasta. Eikä se ole aina automaattisesti se että lapsi saa mitä haluaa ja uusi puoliso jää rannalle. On myös lapsen etu joskus oppia että hän ei ole maailman napa vaan myös muiden tarpeita pitää kunnioittaa.

Ei puhuttu kasvatusmetodeista, vaan siitä että kunnon mies asettaa lapsensa uuden kumppanin edelle, mitä se sitten tilanteen mukaan tarkoittaakin. Joka tapauksessa uusi kumppani on ja tuleekin olla toissijainen. Jos haluaa olla ykkönen ilman ap:n kuvaamia tilanteita, ottaa lapsettoman miehen.

Kyllä mutta jossain tilanteessa lapsen etu voi olla se että hän ei saa tahtoaan läpi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paha äitipuoliko kirjoitti:

Paha äitipuoliko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö matkaa ole vielä maksettu? Lapsiaan voi sitten mennä sinun varauksella.

No enhän minä reissua perua haluaisi. Haluaisin vaan reissulle alkuperäisen suunnitelman mukaisesti kaksistaan enkä kolmistaan.

Periaatteessa lapsen mukaan ottaminen onnistuisi, sillä vaikka lennot on varattu ja maksettukin, niin lennoll on tilaa. Ja meidän huoneeseen saa myös lisävuoteen pienen lisämaksun maksamalla.

Reissu on vielä varattu lapsen äitiviikolle tarkoituksella, mutta nyt kun lapsi on keksinyt, että haluaisi reissuun mukaan, niin sekä mieheni että hänen ex on yllättäen valmiita menemään lapsen toiveiden mukaan.

Lomareissun ajankohtakin on tarkkaan valittu, että lapsi on äidillään. Ja seuraavan viikon sitten isällään

Ja nyt yhtäkkiä, kun lapsi keksii, että hänkin haluaa ulkomaille, minun pitäisi vaan hyväksyä reissusuunnitelmien muutos

Ja kuten sanottu: ymmärrän, että tytöstä olisi kiva päästä ulkomaille. Ja ymmärrän senkin, että miehestä olisi kivaa, että tytär pääsisi reissuun. Mutta minä olen tuohon lomamatkaan säästänyt monta kuukautta ja nyt tuntuu, että ei se ole sellainen loma josta unelmoin, jos lapsi lähtee mukaan.

Ap

Sulla on oikeus olla pettynyt, niin minäkin olisin tuossa tilanteessa. Mutta. Se lapsi tulee ensimmäisenä miehelle, aina, ja niin pitääkin tulla. Mies haluaa eri asiaa kuin sinä, sä voit päättää ainoastaan omasta puolestasi lähdetkö matkaan lapsen kanssa vai jäätkö kotiin.

Mulla oli eron jälkeen todella vaikeaa ajatella, että olisin matkustanut ilman poikaa, niin kuin ennen eroakin. Nyt kun poika on jo iso teini, niin tilanne on muuttunut.

Mutta jos olisin lähtenyt matkaan niin, että olen poikaa kieltänyt lähtemästä, en olisi pystynyt nauttimaan matkasta. Halusin hänen kokevan sen kivan mitä itsekin. Se oli minun henkilökohtainen tunteeni ja kenenkään ei tarvitse sitä ymmärtää eikä olla samaa mieltä, mutta seurustelumielessä ei homma olisi toiminut ihmisen kanssa, joka olisi kovasti kaivannut sitä kahdenkeskeistä aikaa. Kyllä sitäkin riitti isäviikoilla, mutta ei vain silloin kun tapahtui jotain arjesta poikkeavaa mukavaa.

Isänviikko ja äidinviikko, milloin on lastenviikko lomailla jos ne kumppanin väliset lomat pitäisi valita ensisijaisesti  ettei lapsi koko aikaa päätä kaikesta?

täh?

ei kai se päättänyt mistään sen kummemmin kuin minäkään.

Siis rautalangasta; en alistunut mihinkään lapsen tahtoon, mutta kun lapsi oli vielä pienempi ja haaveilin vaikka jostain kylpylästä, niin haaveilin siitä hänen kanssaan, ja toki myös miehen. Miehellä oli mahdollisuus lähteä mukaan tai olla lähtemättä sitten jos ei pojan seura olisi miellyttänyt. En olisi pystynyt nauttimaan hotellin uima-allas osastosta tai jonkun nähtävyyden tuijottamisesta, jos en olisi tarjonnut samaa mahdollisuutta lapselleni. Teen asioita lapsen vuoksi, elääkseni lapseni kanssa tätä elämää. Nyt kun lapsi on jo iso kaveri, niin hänen vuokseen annan hänelle puolestaan tilaa hankkia kokemuksia ja elämyksiä omilla ehdoillaan, vaikka kavereitten kanssa.

Tuntuu enemmän siltä että elät omaa elämääsi lapsen kautta. Jos lapsella on kivaa niin sinulla on kivaa ja ilman lasta sinulla ei voi olla kivaa.

Mulla on oikein kivaa ilman lasta. Esim illanvietossa ystävien kanssa - ei oikein lapsiystävällinen venue. Urheiluharrastuksissa, oikein leppoisaa ilman lasta. Ravintolaillallisilla käydään miehen kanssa kahden, elokuvissa, kalalla, metsällä, mökillä. Mutta lapsen ollessa nuorempi en halunnut nähdä Roomaa ilman häntä. En halunnut lomailla Rauhan kylpylässä ilman häntä. Viihdyn hänen seurassaan ja haluan tarjota hänelle mahdollisuuden tuollaisiin arjesta täysin poikkeaviin matkoihin. Nyt ei enää oikein lähde mukaan ja voi taivas että olen kiitollinen noista muistoista! Kymmenkunta vuotta pitkästä elämästä ainoa mahdollinen rako todella elää lapsen kanssa. Joku päivä olen se nariseva eläkeläinen joka kokee, että aina liian vähän poika mahdollisine perheineen käy. Eiköhän sitten ole aikaa miehen kanssa nysvätä kahdelleen.

On muuten vaikea tilanne. Tässä on nyt vaarana se, että nyt jos mies kieltää lasta tulemasta mukaan, vaikka on ensin luvannut ja selittää sen sillä, että te olette sopineen kahdenkeskisestä matkasta, voi lapsi alkaa ajatella että sinä olet pilannut hänen matkansa. Lapsi voi alkaa vihata sinua ja ajatella sinua ns. pahana äitipuolena. Ehkä ex alkaa heittää vielä bensaa liekkeihin ja se suhde on sitten siinä. Tässä ei ole enää voittajia.

En siis hyväksy tuota, että lapsi otettaisiin mukaan, mutta se juna meni jo, kun se on hänelle luvattu. Nyt sinun vaan pitää miettiä, miten haluat tässä tilanteessa toimia.

Tökerösti toimittu mieheltä ja eksältä. En kehtaisi lapsen äitinä alkaa tunkemaan lasta mukaan toisten ekalle yhteiselle reissulle (olen eronnut yhden lapsen äiti).

Ymmärrän ap:n pettymyksen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paha äitipuoliko kirjoitti:

Paha äitipuoliko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö matkaa ole vielä maksettu? Lapsiaan voi sitten mennä sinun varauksella.

No enhän minä reissua perua haluaisi. Haluaisin vaan reissulle alkuperäisen suunnitelman mukaisesti kaksistaan enkä kolmistaan.

Periaatteessa lapsen mukaan ottaminen onnistuisi, sillä vaikka lennot on varattu ja maksettukin, niin lennoll on tilaa. Ja meidän huoneeseen saa myös lisävuoteen pienen lisämaksun maksamalla.

Reissu on vielä varattu lapsen äitiviikolle tarkoituksella, mutta nyt kun lapsi on keksinyt, että haluaisi reissuun mukaan, niin sekä mieheni että hänen ex on yllättäen valmiita menemään lapsen toiveiden mukaan.

Lomareissun ajankohtakin on tarkkaan valittu, että lapsi on äidillään. Ja seuraavan viikon sitten isällään

Ja nyt yhtäkkiä, kun lapsi keksii, että hänkin haluaa ulkomaille, minun pitäisi vaan hyväksyä reissusuunnitelmien muutos

Ja kuten sanottu: ymmärrän, että tytöstä olisi kiva päästä ulkomaille. Ja ymmärrän senkin, että miehestä olisi kivaa, että tytär pääsisi reissuun. Mutta minä olen tuohon lomamatkaan säästänyt monta kuukautta ja nyt tuntuu, että ei se ole sellainen loma josta unelmoin, jos lapsi lähtee mukaan.

Ap

Sulla on oikeus olla pettynyt, niin minäkin olisin tuossa tilanteessa. Mutta. Se lapsi tulee ensimmäisenä miehelle, aina, ja niin pitääkin tulla. Mies haluaa eri asiaa kuin sinä, sä voit päättää ainoastaan omasta puolestasi lähdetkö matkaan lapsen kanssa vai jäätkö kotiin.

Miksi mies on alun perin suunnitellut kahdenkeskeistä lomaa, jos haluaa ottaa lapsen mukaan?

Tämä! Reissu kai on suunniteltu äitiviikolle juuri siksi, että on lapsivapaa reissu. Muuten kai iltaisin varattu isäviikolle? Ydinperheetkin reissaa ilman lapsia ja jättävät niitä hoitoon, että pääsevät lapsivapaalle matkalle.

En ottaisi tyttöä mukaan. Ja olen ydinperheen äiti, joka kipeästi kaipasi lapsivapaita reissuja lasten ollessa nuorempia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paha äitipuoliko kirjoitti:

Paha äitipuoliko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö matkaa ole vielä maksettu? Lapsiaan voi sitten mennä sinun varauksella.

No enhän minä reissua perua haluaisi. Haluaisin vaan reissulle alkuperäisen suunnitelman mukaisesti kaksistaan enkä kolmistaan.

Periaatteessa lapsen mukaan ottaminen onnistuisi, sillä vaikka lennot on varattu ja maksettukin, niin lennoll on tilaa. Ja meidän huoneeseen saa myös lisävuoteen pienen lisämaksun maksamalla.

Reissu on vielä varattu lapsen äitiviikolle tarkoituksella, mutta nyt kun lapsi on keksinyt, että haluaisi reissuun mukaan, niin sekä mieheni että hänen ex on yllättäen valmiita menemään lapsen toiveiden mukaan.

Lomareissun ajankohtakin on tarkkaan valittu, että lapsi on äidillään. Ja seuraavan viikon sitten isällään

Ja nyt yhtäkkiä, kun lapsi keksii, että hänkin haluaa ulkomaille, minun pitäisi vaan hyväksyä reissusuunnitelmien muutos

Ja kuten sanottu: ymmärrän, että tytöstä olisi kiva päästä ulkomaille. Ja ymmärrän senkin, että miehestä olisi kivaa, että tytär pääsisi reissuun. Mutta minä olen tuohon lomamatkaan säästänyt monta kuukautta ja nyt tuntuu, että ei se ole sellainen loma josta unelmoin, jos lapsi lähtee mukaan.

Ap

Sulla on oikeus olla pettynyt, niin minäkin olisin tuossa tilanteessa. Mutta. Se lapsi tulee ensimmäisenä miehelle, aina, ja niin pitääkin tulla. Mies haluaa eri asiaa kuin sinä, sä voit päättää ainoastaan omasta puolestasi lähdetkö matkaan lapsen kanssa vai jäätkö kotiin.

Mulla oli eron jälkeen todella vaikeaa ajatella, että olisin matkustanut ilman poikaa, niin kuin ennen eroakin. Nyt kun poika on jo iso teini, niin tilanne on muuttunut.

Mutta jos olisin lähtenyt matkaan niin, että olen poikaa kieltänyt lähtemästä, en olisi pystynyt nauttimaan matkasta. Halusin hänen kokevan sen kivan mitä itsekin. Se oli minun henkilökohtainen tunteeni ja kenenkään ei tarvitse sitä ymmärtää eikä olla samaa mieltä, mutta seurustelumielessä ei homma olisi toiminut ihmisen kanssa, joka olisi kovasti kaivannut sitä kahdenkeskeistä aikaa. Kyllä sitäkin riitti isäviikoilla, mutta ei vain silloin kun tapahtui jotain arjesta poikkeavaa mukavaa.

Isänviikko ja äidinviikko, milloin on lastenviikko lomailla jos ne kumppanin väliset lomat pitäisi valita ensisijaisesti  ettei lapsi koko aikaa päätä kaikesta?

täh?

ei kai se päättänyt mistään sen kummemmin kuin minäkään.

Siis rautalangasta; en alistunut mihinkään lapsen tahtoon, mutta kun lapsi oli vielä pienempi ja haaveilin vaikka jostain kylpylästä, niin haaveilin siitä hänen kanssaan, ja toki myös miehen. Miehellä oli mahdollisuus lähteä mukaan tai olla lähtemättä sitten jos ei pojan seura olisi miellyttänyt. En olisi pystynyt nauttimaan hotellin uima-allas osastosta tai jonkun nähtävyyden tuijottamisesta, jos en olisi tarjonnut samaa mahdollisuutta lapselleni. Teen asioita lapsen vuoksi, elääkseni lapseni kanssa tätä elämää. Nyt kun lapsi on jo iso kaveri, niin hänen vuokseen annan hänelle puolestaan tilaa hankkia kokemuksia ja elämyksiä omilla ehdoillaan, vaikka kavereitten kanssa.

Tuntuu enemmän siltä että elät omaa elämääsi lapsen kautta. Jos lapsella on kivaa niin sinulla on kivaa ja ilman lasta sinulla ei voi olla kivaa.

Mulla on oikein kivaa ilman lasta. Esim illanvietossa ystävien kanssa - ei oikein lapsiystävällinen venue. Urheiluharrastuksissa, oikein leppoisaa ilman lasta. Ravintolaillallisilla käydään miehen kanssa kahden, elokuvissa, kalalla, metsällä, mökillä. Mutta lapsen ollessa nuorempi en halunnut nähdä Roomaa ilman häntä. En halunnut lomailla Rauhan kylpylässä ilman häntä. Viihdyn hänen seurassaan ja haluan tarjota hänelle mahdollisuuden tuollaisiin arjesta täysin poikkeaviin matkoihin. Nyt ei enää oikein lähde mukaan ja voi taivas että olen kiitollinen noista muistoista! Kymmenkunta vuotta pitkästä elämästä ainoa mahdollinen rako todella elää lapsen kanssa. Joku päivä olen se nariseva eläkeläinen joka kokee, että aina liian vähän poika mahdollisine perheineen käy. Eiköhän sitten ole aikaa miehen kanssa nysvätä kahdelleen.

Se on ymmärrettävää mutta se ei tarkoita että lapsen pitäisi päästä mukaan jokaiselle matkalle jonka sinä teet.

Vierailija kirjoitti:

Te, jotka puhutte tässä yhteydessä, että lapsi pitäisi ottaa mukaan hänen parhaakseen, olisitteko edelleen samaa mieltä, jos kyseessä olisi ydinperhe, jossa lapsi haluaa yhtäkkiä mukaan vanhempien suunnittelemalle kahdenkeskiselle lomamatkalle? Lasten hoito olisi jo järjestynyt ja loma varattu ja edessä muutaman viikon päästä.

Vaikea sanoa, kun ei ydinperheenä eläessä tehty kahdenkeskisiä lomamatkoja. Tehtiin ennen lapsia ja lasten jälkeen. Lapsuusaika on sille perhe-elämälle pyhitetty. Näin meillä.

-eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paha äitipuoliko kirjoitti:

Paha äitipuoliko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö matkaa ole vielä maksettu? Lapsiaan voi sitten mennä sinun varauksella.

No enhän minä reissua perua haluaisi. Haluaisin vaan reissulle alkuperäisen suunnitelman mukaisesti kaksistaan enkä kolmistaan.

Periaatteessa lapsen mukaan ottaminen onnistuisi, sillä vaikka lennot on varattu ja maksettukin, niin lennoll on tilaa. Ja meidän huoneeseen saa myös lisävuoteen pienen lisämaksun maksamalla.

Reissu on vielä varattu lapsen äitiviikolle tarkoituksella, mutta nyt kun lapsi on keksinyt, että haluaisi reissuun mukaan, niin sekä mieheni että hänen ex on yllättäen valmiita menemään lapsen toiveiden mukaan.

Lomareissun ajankohtakin on tarkkaan valittu, että lapsi on äidillään. Ja seuraavan viikon sitten isällään

Ja nyt yhtäkkiä, kun lapsi keksii, että hänkin haluaa ulkomaille, minun pitäisi vaan hyväksyä reissusuunnitelmien muutos

Ja kuten sanottu: ymmärrän, että tytöstä olisi kiva päästä ulkomaille. Ja ymmärrän senkin, että miehestä olisi kivaa, että tytär pääsisi reissuun. Mutta minä olen tuohon lomamatkaan säästänyt monta kuukautta ja nyt tuntuu, että ei se ole sellainen loma josta unelmoin, jos lapsi lähtee mukaan.

Ap

Sulla on oikeus olla pettynyt, niin minäkin olisin tuossa tilanteessa. Mutta. Se lapsi tulee ensimmäisenä miehelle, aina, ja niin pitääkin tulla. Mies haluaa eri asiaa kuin sinä, sä voit päättää ainoastaan omasta puolestasi lähdetkö matkaan lapsen kanssa vai jäätkö kotiin.

Mulla oli eron jälkeen todella vaikeaa ajatella, että olisin matkustanut ilman poikaa, niin kuin ennen eroakin. Nyt kun poika on jo iso teini, niin tilanne on muuttunut.

Mutta jos olisin lähtenyt matkaan niin, että olen poikaa kieltänyt lähtemästä, en olisi pystynyt nauttimaan matkasta. Halusin hänen kokevan sen kivan mitä itsekin. Se oli minun henkilökohtainen tunteeni ja kenenkään ei tarvitse sitä ymmärtää eikä olla samaa mieltä, mutta seurustelumielessä ei homma olisi toiminut ihmisen kanssa, joka olisi kovasti kaivannut sitä kahdenkeskeistä aikaa. Kyllä sitäkin riitti isäviikoilla, mutta ei vain silloin kun tapahtui jotain arjesta poikkeavaa mukavaa.

Isänviikko ja äidinviikko, milloin on lastenviikko lomailla jos ne kumppanin väliset lomat pitäisi valita ensisijaisesti  ettei lapsi koko aikaa päätä kaikesta?

täh?

ei kai se päättänyt mistään sen kummemmin kuin minäkään.

Siis rautalangasta; en alistunut mihinkään lapsen tahtoon, mutta kun lapsi oli vielä pienempi ja haaveilin vaikka jostain kylpylästä, niin haaveilin siitä hänen kanssaan, ja toki myös miehen. Miehellä oli mahdollisuus lähteä mukaan tai olla lähtemättä sitten jos ei pojan seura olisi miellyttänyt. En olisi pystynyt nauttimaan hotellin uima-allas osastosta tai jonkun nähtävyyden tuijottamisesta, jos en olisi tarjonnut samaa mahdollisuutta lapselleni. Teen asioita lapsen vuoksi, elääkseni lapseni kanssa tätä elämää. Nyt kun lapsi on jo iso kaveri, niin hänen vuokseen annan hänelle puolestaan tilaa hankkia kokemuksia ja elämyksiä omilla ehdoillaan, vaikka kavereitten kanssa.

Tuntuu enemmän siltä että elät omaa elämääsi lapsen kautta. Jos lapsella on kivaa niin sinulla on kivaa ja ilman lasta sinulla ei voi olla kivaa.

Mulla on oikein kivaa ilman lasta. Esim illanvietossa ystävien kanssa - ei oikein lapsiystävällinen venue. Urheiluharrastuksissa, oikein leppoisaa ilman lasta. Ravintolaillallisilla käydään miehen kanssa kahden, elokuvissa, kalalla, metsällä, mökillä. Mutta lapsen ollessa nuorempi en halunnut nähdä Roomaa ilman häntä. En halunnut lomailla Rauhan kylpylässä ilman häntä. Viihdyn hänen seurassaan ja haluan tarjota hänelle mahdollisuuden tuollaisiin arjesta täysin poikkeaviin matkoihin. Nyt ei enää oikein lähde mukaan ja voi taivas että olen kiitollinen noista muistoista! Kymmenkunta vuotta pitkästä elämästä ainoa mahdollinen rako todella elää lapsen kanssa. Joku päivä olen se nariseva eläkeläinen joka kokee, että aina liian vähän poika mahdollisine perheineen käy. Eiköhän sitten ole aikaa miehen kanssa nysvätä kahdelleen.

Se on ymmärrettävää mutta se ei tarkoita että lapsen pitäisi päästä mukaan jokaiselle matkalle jonka sinä teet.

Mulla on valitettavasti niin vähän irtainta rahaa ja ennen kaikkea vapaa-aikaa että se on matka per vuosi. Erilaisia matkoja on pojan kanssa tehty yhdessä siis kymmenkunta. Elämää edessä vielä monta kymmentä vuotta jos luoja suo.

Paha äitipuoliko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paha äitipuoliko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö matkaa ole vielä maksettu? Lapsiaan voi sitten mennä sinun varauksella.

No enhän minä reissua perua haluaisi. Haluaisin vaan reissulle alkuperäisen suunnitelman mukaisesti kaksistaan enkä kolmistaan.

Periaatteessa lapsen mukaan ottaminen onnistuisi, sillä vaikka lennot on varattu ja maksettukin, niin lennoll on tilaa. Ja meidän huoneeseen saa myös lisävuoteen pienen lisämaksun maksamalla.

Reissu on vielä varattu lapsen äitiviikolle tarkoituksella, mutta nyt kun lapsi on keksinyt, että haluaisi reissuun mukaan, niin sekä mieheni että hänen ex on yllättäen valmiita menemään lapsen toiveiden mukaan.

Yllättäen? Totta kai vanhemmat ensisijaisesti ajattelevat sitä omaa lastaan, eikä jotain aikuista naista. Sitä kutsutaan vanhemmuudeksi. Kotiin vähän vielä kasvamaan. 

No siinä mielessä yllättäen, että ex:lle ei ole viikkojen siirtäminen sopinut MISTÄÄN syystä eikä milloinkaan. Ei vaikka olisi ollut mitä kivaa tiedossa. Mies on sitä pari kertaa jo ihmetellyt ja surrut.

Mutta nyt yllättäen olisikin ihan ok, että vaihtavat viikkoja

Ap

Miehen exä taitaa vaihtaa ihan vaan sun kiusaksi, tunnistan tuollaisen naistyypin. Ja mies on niin pöljä ettei tajua...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te, jotka puhutte tässä yhteydessä, että lapsi pitäisi ottaa mukaan hänen parhaakseen, olisitteko edelleen samaa mieltä, jos kyseessä olisi ydinperhe, jossa lapsi haluaa yhtäkkiä mukaan vanhempien suunnittelemalle kahdenkeskiselle lomamatkalle? Lasten hoito olisi jo järjestynyt ja loma varattu ja edessä muutaman viikon päästä.

Vaikea sanoa, kun ei ydinperheenä eläessä tehty kahdenkeskisiä lomamatkoja. Tehtiin ennen lapsia ja lasten jälkeen. Lapsuusaika on sille perhe-elämälle pyhitetty. Näin meillä.

-eri

Teillä ei siis ollut mitään omaa elämää? Ei omia harrastuksia, omia ystäviä, aikuisten juttuja? Eihän se matka ole sen kummempi juttu kuin nuokaan.

Vierailija kirjoitti:

Paha äitipuoliko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paha äitipuoliko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö matkaa ole vielä maksettu? Lapsiaan voi sitten mennä sinun varauksella.

No enhän minä reissua perua haluaisi. Haluaisin vaan reissulle alkuperäisen suunnitelman mukaisesti kaksistaan enkä kolmistaan.

Periaatteessa lapsen mukaan ottaminen onnistuisi, sillä vaikka lennot on varattu ja maksettukin, niin lennoll on tilaa. Ja meidän huoneeseen saa myös lisävuoteen pienen lisämaksun maksamalla.

Reissu on vielä varattu lapsen äitiviikolle tarkoituksella, mutta nyt kun lapsi on keksinyt, että haluaisi reissuun mukaan, niin sekä mieheni että hänen ex on yllättäen valmiita menemään lapsen toiveiden mukaan.

Yllättäen? Totta kai vanhemmat ensisijaisesti ajattelevat sitä omaa lastaan, eikä jotain aikuista naista. Sitä kutsutaan vanhemmuudeksi. Kotiin vähän vielä kasvamaan. 

No siinä mielessä yllättäen, että ex:lle ei ole viikkojen siirtäminen sopinut MISTÄÄN syystä eikä milloinkaan. Ei vaikka olisi ollut mitä kivaa tiedossa. Mies on sitä pari kertaa jo ihmetellyt ja surrut.

Mutta nyt yllättäen olisikin ihan ok, että vaihtavat viikkoja

Ap

Miehen exä taitaa vaihtaa ihan vaan sun kiusaksi, tunnistan tuollaisen naistyypin. Ja mies on niin pöljä ettei tajua...

En ihmettelisi vaikka äiti olisi vinkannut lapselle että hän voisi pyytää päästä mukaan.

Vierailija kirjoitti:

On muuten vaikea tilanne. Tässä on nyt vaarana se, että nyt jos mies kieltää lasta tulemasta mukaan, vaikka on ensin luvannut ja selittää sen sillä, että te olette sopineen kahdenkeskisestä matkasta, voi lapsi alkaa ajatella että sinä olet pilannut hänen matkansa. Lapsi voi alkaa vihata sinua ja ajatella sinua ns. pahana äitipuolena. Ehkä ex alkaa heittää vielä bensaa liekkeihin ja se suhde on sitten siinä. Tässä ei ole enää voittajia.

En siis hyväksy tuota, että lapsi otettaisiin mukaan, mutta se juna meni jo, kun se on hänelle luvattu. Nyt sinun vaan pitää miettiä, miten haluat tässä tilanteessa toimia.

Tää. Mies on tehnyt kusisesti lapselle sekä naisystävälle. Ei ole enää voittajia tässä keississä

No onko se niin kamalaa jos tän kerran ottaisitte lapsen mukaan, ja ensi kerralla menette kahdestaan?

Se on miehen lapsi, ja valitettavasti lapsiperheissä suunnitelmat voivat yllättäen joskus muuttua.

Ei auta muu kuin yrittää sitten sopeutua tilanteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paha äitipuoliko kirjoitti:

Paha äitipuoliko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö matkaa ole vielä maksettu? Lapsiaan voi sitten mennä sinun varauksella.

No enhän minä reissua perua haluaisi. Haluaisin vaan reissulle alkuperäisen suunnitelman mukaisesti kaksistaan enkä kolmistaan.

Periaatteessa lapsen mukaan ottaminen onnistuisi, sillä vaikka lennot on varattu ja maksettukin, niin lennoll on tilaa. Ja meidän huoneeseen saa myös lisävuoteen pienen lisämaksun maksamalla.

Reissu on vielä varattu lapsen äitiviikolle tarkoituksella, mutta nyt kun lapsi on keksinyt, että haluaisi reissuun mukaan, niin sekä mieheni että hänen ex on yllättäen valmiita menemään lapsen toiveiden mukaan.

Lomareissun ajankohtakin on tarkkaan valittu, että lapsi on äidillään. Ja seuraavan viikon sitten isällään

Ja nyt yhtäkkiä, kun lapsi keksii, että hänkin haluaa ulkomaille, minun pitäisi vaan hyväksyä reissusuunnitelmien muutos

Ja kuten sanottu: ymmärrän, että tytöstä olisi kiva päästä ulkomaille. Ja ymmärrän senkin, että miehestä olisi kivaa, että tytär pääsisi reissuun. Mutta minä olen tuohon lomamatkaan säästänyt monta kuukautta ja nyt tuntuu, että ei se ole sellainen loma josta unelmoin, jos lapsi lähtee mukaan.

Ap

Sulla on oikeus olla pettynyt, niin minäkin olisin tuossa tilanteessa. Mutta. Se lapsi tulee ensimmäisenä miehelle, aina, ja niin pitääkin tulla. Mies haluaa eri asiaa kuin sinä, sä voit päättää ainoastaan omasta puolestasi lähdetkö matkaan lapsen kanssa vai jäätkö kotiin.

Mulla oli eron jälkeen todella vaikeaa ajatella, että olisin matkustanut ilman poikaa, niin kuin ennen eroakin. Nyt kun poika on jo iso teini, niin tilanne on muuttunut.

Mutta jos olisin lähtenyt matkaan niin, että olen poikaa kieltänyt lähtemästä, en olisi pystynyt nauttimaan matkasta. Halusin hänen kokevan sen kivan mitä itsekin. Se oli minun henkilökohtainen tunteeni ja kenenkään ei tarvitse sitä ymmärtää eikä olla samaa mieltä, mutta seurustelumielessä ei homma olisi toiminut ihmisen kanssa, joka olisi kovasti kaivannut sitä kahdenkeskeistä aikaa. Kyllä sitäkin riitti isäviikoilla, mutta ei vain silloin kun tapahtui jotain arjesta poikkeavaa mukavaa.

Isänviikko ja äidinviikko, milloin on lastenviikko lomailla jos ne kumppanin väliset lomat pitäisi valita ensisijaisesti  ettei lapsi koko aikaa päätä kaikesta?

täh?

ei kai se päättänyt mistään sen kummemmin kuin minäkään.

Siis rautalangasta; en alistunut mihinkään lapsen tahtoon, mutta kun lapsi oli vielä pienempi ja haaveilin vaikka jostain kylpylästä, niin haaveilin siitä hänen kanssaan, ja toki myös miehen. Miehellä oli mahdollisuus lähteä mukaan tai olla lähtemättä sitten jos ei pojan seura olisi miellyttänyt. En olisi pystynyt nauttimaan hotellin uima-allas osastosta tai jonkun nähtävyyden tuijottamisesta, jos en olisi tarjonnut samaa mahdollisuutta lapselleni. Teen asioita lapsen vuoksi, elääkseni lapseni kanssa tätä elämää. Nyt kun lapsi on jo iso kaveri, niin hänen vuokseen annan hänelle puolestaan tilaa hankkia kokemuksia ja elämyksiä omilla ehdoillaan, vaikka kavereitten kanssa.

Tuntuu enemmän siltä että elät omaa elämääsi lapsen kautta. Jos lapsella on kivaa niin sinulla on kivaa ja ilman lasta sinulla ei voi olla kivaa.

Mulla on oikein kivaa ilman lasta. Esim illanvietossa ystävien kanssa - ei oikein lapsiystävällinen venue. Urheiluharrastuksissa, oikein leppoisaa ilman lasta. Ravintolaillallisilla käydään miehen kanssa kahden, elokuvissa, kalalla, metsällä, mökillä. Mutta lapsen ollessa nuorempi en halunnut nähdä Roomaa ilman häntä. En halunnut lomailla Rauhan kylpylässä ilman häntä. Viihdyn hänen seurassaan ja haluan tarjota hänelle mahdollisuuden tuollaisiin arjesta täysin poikkeaviin matkoihin. Nyt ei enää oikein lähde mukaan ja voi taivas että olen kiitollinen noista muistoista! Kymmenkunta vuotta pitkästä elämästä ainoa mahdollinen rako todella elää lapsen kanssa. Joku päivä olen se nariseva eläkeläinen joka kokee, että aina liian vähän poika mahdollisine perheineen käy. Eiköhän sitten ole aikaa miehen kanssa nysvätä kahdelleen.

Se on ymmärrettävää mutta se ei tarkoita että lapsen pitäisi päästä mukaan jokaiselle matkalle jonka sinä teet.

Mulla on valitettavasti niin vähän irtainta rahaa ja ennen kaikkea vapaa-aikaa että se on matka per vuosi. Erilaisia matkoja on pojan kanssa tehty yhdessä siis kymmenkunta. Elämää edessä vielä monta kymmentä vuotta jos luoja suo.

Matkat valitaan toki ajan ja rahan mukaan. Yhden pidemmän ja kalliimman matkan sijaan voi tehdä kaksi lyhempää ja halvempaa joista toiselle lapsi pääsee mukaan ja toinen on sitten aikuisten matka.

Vierailija kirjoitti:

No onko se niin kamalaa jos tän kerran ottaisitte lapsen mukaan, ja ensi kerralla menette kahdestaan?

Se on miehen lapsi, ja valitettavasti lapsiperheissä suunnitelmat voivat yllättäen joskus muuttua.

Ei auta muu kuin yrittää sitten sopeutua tilanteeseen.

Entäs kun se lapsi haluaa seuraavallakin kerralla mukaan?

Mies teki sen päätöksen, että halusi lapsen mukaan. 

Jos antaa lapselle kaiken periksi niin se ei lopu ikinä. Lapsi tulee pilaamaan häänne, vastustamaan uuden lapsen hankintaa, tunkee joka lomareissulle mukaan yms. Pakene kun vielä voit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No onko se niin kamalaa jos tän kerran ottaisitte lapsen mukaan, ja ensi kerralla menette kahdestaan?

Se on miehen lapsi, ja valitettavasti lapsiperheissä suunnitelmat voivat yllättäen joskus muuttua.

Ei auta muu kuin yrittää sitten sopeutua tilanteeseen.

Entäs kun se lapsi haluaa seuraavallakin kerralla mukaan?

No, silloinkin isä tekee sen päätöksen. Hippasen tuntuu ette te naiset nyt oikein hyväksy sitä että päätöksen teki mies, ei tämän lapsi, eikä tämän ex.