Lue keskustelun säännöt.
Risto maksoi vuosia elatusmaksuja lapsesta, jonka isä hän ei ole Nyt oikeus kumosi isyyden
28.06.2023 |
Vihdoin oikeus tapahtui. On ollut kohtuuton prosessi tällä miehellä.
https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000009683896.html
Käräjäoikeus vahvisti, ettei mies ole yhdeksänvuotiaan lapsen isä.
Kommentit (462)
Onneksi oikeus toteutui. Ei voi käsittää tätä ex vaimoa, petollinen mieli hänellä eikä omatuntoa saati moraalia lainkaan.
Jäätävä keissi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ehtinyt lukea koko ketjua, mutta minulla tosi paha mieli tuon lapsen puolesta. Varmaan tuntuu hirveälle, että kuitenkin se ihminen johon on kiintynyt ja pitää isänään, tavallaan kuitenkin haluaa hylätä. Toivottavasti hän edelleen tahtoo olla lapsen kanssa.
Monimutkainen keisi... erään ihmisen maailmassa nuo ihmiset ovat 1) vainooja 2) veli 3) veljen tyttären ex poikaystävä... mikään näistä ei ole oikein... 'isä' voi olla tämän 2) isä tai ehkäpä vaikka isoisä... eli varastetuilla sukusoluilla aikaansaatu jonkun (?) tuntemattoman lapsi.... Jos tämä pitää paikkansa niin tämä on sitten joku ennakkotapaus niistä lapsista jotka ovat menneiden sukupolvien lapsia syväjäähdytetyillä sukusoluilla ja siis syntyneet aivan väärään paikkaan... tätä tämä nykyajan paskanen rikollisuus teettää...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No luulenpa vahvasti että isä ei tule saamaan korvauksia elatusmaksuista. Usassa varmaan sais kivasti.
Paitsi että eikös tämä tapaus ole se, jossa risto tiesi ettei ole lapsen isä mutta halusi adoptoida tai jotain tuollaista?
Ainakin itse muistan että Risto tiesi että joko riski oli siinä, ettei lapsi ole hänen tai että lapsen syntyessä hän tiesi, ettei lapsi ole hänen mutta halusi tunnustaa itse olevansa isä tai jotain tälläistä.
Muistelet jotain toista tapausta. Risto ei ole missään vaiheessa tunnustanut isyyttä, vaan hän oli naimisissa lapsen äidin kanssa, kun lapsi syntyi, ja luuli olevansa lapsen isä. Avioliitossa olevat merkataan automaattisesti syntyvän lapsen vanhemmiksi, eli Ristosta tuli juridisesti isä, koska hänen aviovaimonsa synnytti lapsen. Myöhemmin hän sai selville, että vaimolla on ollut jo pitkään salasuhde toiseen mieheen ja siitä heräsi ajatus, onkohan lapsi biologisesti Riston vai tuon toisen miehen. Risto teetti DNA-testit, joiden mukaan lapsi ei ollut hänen. Kun Risto tämän jälkeen alkoi hakea isyyden purkua, oli se kahden vuoden aikaraja jo kulunut umpeen.
Saatuaan asian selville hän oli edelleen isä lapselle ja halusi jatkaa perheenä. Kun vaimo jätti hänet, hän halusi hakea isyyden kumoamista. Lapsi olisi kelvannut, jos olisi saanut naisen sen kanssa. Niin.
No ei pidä paikkansa.
Risto jätti naisen ja se lapsen (luultavasti ) oikea isä ei myöskään välittänyt jättää omaa vaimoaan tämän (ehkä) siittämänsä lapsen äidin kanssa ollakseen.
sekava juttu kaikkinensa.
Löytyykö kenties joku kolmas, joka sitten oikeasti on se siittäjä.
Vierailija kirjoitti:
En ehtinyt lukea koko ketjua, mutta minulla tosi paha mieli tuon lapsen puolesta. Varmaan tuntuu hirveälle, että kuitenkin se ihminen johon on kiintynyt ja pitää isänään, tavallaan kuitenkin haluaa hylätä. Toivottavasti hän edelleen tahtoo olla lapsen kanssa.
Totuus ei vaan ole sun mielikuvituksen tapainen ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Veljeni ei voinut saada lapsia. Vaimolla oli kova lapsenkaipuu. Yllättäen 12 v.avioliiton jälkeen vaimo tuli raskaaksi. Toki tämä lapsi ei näyttänyt veljeni lapselta ja kaikki sen tiesivät kuka on biologinen isä. Mutta eikö lapsi itse tiennyt? Koska "isänsä" kuoleman jälkeen katkaisi kaikki yhteydet sukulaisiin-meihin-jotka olimme paljastaneet tämän asian. Mutta, veljeni oli ollut onnellinen että hänellä oli lapsi. Maksoi mielellään vaimon ja lapsen elämän -toki avioliitossa.
Kun mennään ajassa eteenpäin, kenen rintaperillinen on lapsi, tuon elättäjän vai biologisen isän. Tapellaanko aikanaan perinnöstä? Aletaanko vielä tekemään DNA-testejä kun perintöä jaetaan?
No se biologinen isähän sen perinnön joutuu jättämään, jos se saadaan selvitettyä. Ihan oikein hänelle.
Tämä ei biologinen isä voi järjestää asiat jo eläessään niin, että ei jää kenellekään kuin velkaa.
Jos tämän takia tehdään lakimuutos, koskisiko se myös esim. lahjoitussukusoluilla alkunsa saanutta lasta? Siis, että mies aluksi hyväksyy, ettei ole biologinen isä, mutta eron hetkellä ottaa eron lapsestakin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos tämän takia tehdään lakimuutos, koskisiko se myös esim. lahjoitussukusoluilla alkunsa saanutta lasta? Siis, että mies aluksi hyväksyy, ettei ole biologinen isä, mutta eron hetkellä ottaa eron lapsestakin?
Kovin kummoisia muutoksia isyyden kumoamisen takarajoihin ei tulla tekemään. Valtiolla (ja veronmaksajilla) ei ole mitään intressiä helpottaa aikuisten irtisanoutumista lapsia koskevista vastuistaan - päinvastoin. Taloudellisen taakan joutuu aina joku kantamaan.
Vierailija kirjoitti:
En ehtinyt lukea koko ketjua, mutta minulla tosi paha mieli tuon lapsen puolesta. Varmaan tuntuu hirveälle, että kuitenkin se ihminen johon on kiintynyt ja pitää isänään, tavallaan kuitenkin haluaa hylätä. Toivottavasti hän edelleen tahtoo olla lapsen kanssa.
Eihän lapsi ole nähnyt tätä Ristoa moneen vuoteen, lapsella ei ole minkäänlaista kiintymyssuhdetta elarien maksajaan. Uutisten mukaan Risto ja lapsi näkivät viimeksi toisensa kun lapsi oli kaksivuotias 2016.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinkahan moni muu mies pitää käenpoikasta pesässään luullen olevansa lapsen isä.
Mielestäni isyyden selvitys pitäisi tehdä kaikille syntyivätpä avioliitossa tai minkälaisessa suhteessa tahansa.
Kyllä jokainen saa isyystestin teettää jos ei luota eukkoonsa.
Isäni luotti kuolemaansa asti, ei olisi kannattanut. Teetin itse hänen kuoltuaan testejä perinnöllisten tautien pelossa ja samalla kävi ilmi että emme olleet isäni kanssa sukua. Nyt mietin otanko puheeksi äidin kanssa. Teetin myös veljeni kanssa testin, olemme velipuolia.
Olisiko hän siis elänyt onnellisemman elämän tietäen, että et ole biologisesti hänen?
Elävien järki ja tunteet ohittaa kuolleet.
Minä ainakin tahtoisin tietää, kuka on biologinen isäni ja kirjoittajana kyselisin äidiltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jani Kylä-Harakka on miehen nimi ja vaimo oli Paula. Ovat ihan itse nimensä laittaneet julkisuuteen
Jani on laittanut ne julkisuuteen.
Kyllä ex-rouva on aivan omilla "ansioillaan" päätynyt julkisuuteen oikein kuvan kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan ihan kohtuullista, että Risto voitti tämän keissin, mutta särähti korvaan kun puhui lapsen edun olleen tärkein ja vasta toiseksi tärkeintä hänen oman etunsa toteutuminen. Kuitenkin heti seuraavassa virkeessä suunnitteli rahojen takaisin saamista.
Jos todella olisi näin, että lapsen etu olisi hänelle tärkein, niin silloin Risto ei lähtisi perimään maksettuja elareita takaisin, koska tuhansien (vai kymmenien tuhansien?) lasku lapsen äidille ei voi olla vaikuttamatta talouteen ja siten lapsen elämään.
Myöntäisi Risto siis ihan suoraan, että oma etu oli tärkein ja lapsi ei ole kiinnostanut enää sen jälkeen kun osoittautui "vääräksi".
Ei lapsi niitä takaisin maksa, vaan se äiti puolisoineen.
Lapsi varttuessaan kyllä ymmärtää tämän ja tapauksen muutenkin.
No jos äidille pamahtaa kymmenien tuhansien lasku ulosottoon, niin kyllä se aika lailla vie tai rajoittaa lapsen lomamatkoja ja harrastusmahdollisuuksia seuraavaksi 15 vuodeksi, eli loppulapsuuden ajan. Vaikeuttaa vielä opiskeluajatkin äidin mahdollisuuksiin tukea lasta. Oli tämä oikein tai väärin, niin pointtina vaan, että lapsi kärsii eniten jos Risto rahojaan alkaa peräämään.
Äidin olisi pitänyt miettiä sitä jo vuosia sitten.
Osalla keskustelijoista on näköjään vaikeuksia erottaa äidin ja lapsen etu ja toiminta toisistaan. Lapsi on kaikkeen viaton tässä, mutta lapsi kärsii eniten jos äitinsä joutuu velkavankeuteen. Unohda se äiti nyt ja yritä miettiä vain lapsen kannalta tätä kuviota.
1)
Suomessa ei ole velkavankeutta.
2)
Onko mielestäsi siis niin, että jos naisella on lapsi, hän vapautuu kaikesta velka- ja rikosvastuusta? Voi tehdä mitä tahansa, koska mihinkään vastuuseen joutuminen olisi lapsen edun vastaista?
1) tuloista viedään 1/3 kunnes velat maksettu. Kulut ja korot nostaa kymppitonnien velkaa sen verran, että ei se edes kunnolla lyhene ellei ole hyvät tulot. Ei siis ole fyysistä vankeutta, vaan sellaista, että 15 vuotta ei ole varaa mihinkään muuhun kuin ruokaan ja asumiseen, joka heijastuu väistämättä lapseen.
2)ei ole mielestäni niin. Ristolla on oikeus yrittää saada rahojaan takaisin, mutta hän ei voi olla ymmärtämättä, että siitä kärsisi eniten lapsi. Jos tämä on Ristolle ok, niin sitten on. Mutta turha sitten väittää lehdille, että hänelle lapsen etu oli tärkeintä.
Lapsen etu on se, että vanhemmat ovat rakastavia ihmisiä ja lainkuuliaisia kansalaisia.
Moraaliton toiminta (=ex-puolisolta elareiden kuppaaminen lapsesta, joka ei ole hänen) ei ole lapsen edun mukaista.
Avio-olettaman mukaan aviomies on isä, oli biologinen tai ei. Ja tälle kuuluu myös lapsen elatus omalta osaltaan.
Ei vanhemmuudesta voi irtisanoutua noin vain. Vai haluaako ihmiset oikeasti, että esimerkiksi luovutetuilla sukusoluilla lapsen hankkineet isät, jotka ei ole biologisia isejä, voisi avioeron tullessa hakea isyyden kumoamista, jos isyys ei enää huvitakaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ehtinyt lukea koko ketjua, mutta minulla tosi paha mieli tuon lapsen puolesta. Varmaan tuntuu hirveälle, että kuitenkin se ihminen johon on kiintynyt ja pitää isänään, tavallaan kuitenkin haluaa hylätä. Toivottavasti hän edelleen tahtoo olla lapsen kanssa.
Mitä helvettiä? Luitko juttua ollenkaan?
Lapsella ja tällä maksajaksi huijatulla ei ole kiintymyssuhdetta, eikä yhtään mitään muutakaan suhdetta.
Vierailija kirjoitti:
En ehtinyt lukea koko ketjua, mutta minulla tosi paha mieli tuon lapsen puolesta. Varmaan tuntuu hirveälle, että kuitenkin se ihminen johon on kiintynyt ja pitää isänään, tavallaan kuitenkin haluaa hylätä. Toivottavasti hän edelleen tahtoo olla lapsen kanssa.
Jos olisit lukenut lehdistä, lapsi oli puolitoistavuotias, kun ero sattui. Isä olisi halunnut olla ns sosiaalinen vanhempi, mutta sepä ei sopinut äidille.
Toivottavasti biologinen isä, joka tietää isä olevansa, hoitaa isänä olemisen. Se on kuitenkin hänen velvollisuutensa, vaikka elatusmaksut maksatti toisella miehellä. Et sitten moralisoi yhtään äitiä, joka olisi voinut hoitaa asian ihan toisin?
Vierailija kirjoitti:
Avio-olettaman mukaan aviomies on isä, oli biologinen tai ei. Ja tälle kuuluu myös lapsen elatus omalta osaltaan.
Ei vanhemmuudesta voi irtisanoutua noin vain. Vai haluaako ihmiset oikeasti, että esimerkiksi luovutetuilla sukusoluilla lapsen hankkineet isät, jotka ei ole biologisia isejä, voisi avioeron tullessa hakea isyyden kumoamista, jos isyys ei enää huvitakaan?
Juu, avio-olettaman mukaan oletetaan myös, että siihen syntyvä, perinteisellä tavalla (yhdynnässä) syntyvä lapsi on avioliitossa olevien.
Tämä keissi on täydin erilainen. Biologinen isä (äidin tuttu kaveri) on vähän eri asia kuin tuntematon sukusolu.
Jos jutun mies olisi hyväksynyt/pyytänyt/keskustellut, että kaverin kanssa saa tehdä lapsen, sitten ok.
Ja olisiko äiti paljastanut asiaa koskaan?
Tai biologinen isä?
Vierailija kirjoitti:
Avio-olettaman mukaan aviomies on isä, oli biologinen tai ei. Ja tälle kuuluu myös lapsen elatus omalta osaltaan.
Ei vanhemmuudesta voi irtisanoutua noin vain. Vai haluaako ihmiset oikeasti, että esimerkiksi luovutetuilla sukusoluilla lapsen hankkineet isät, jotka ei ole biologisia isejä, voisi avioeron tullessa hakea isyyden kumoamista, jos isyys ei enää huvitakaan?
Tiedät itsekin, että tuollainen tilanne on täysin toinen. Mutta jos et tietäisi, niin tässä rautalangasta väännettynä:
Jos oariskunta päätyy lahjoitetuilla sukusoluilla hankkia lapsi, niin se on yhteinen päätös.
Jos vaimo päättää antaa kullin kuin kullinkin upota emättimeensä ja jostain niistä panokerroista syntyy lapsi, jonka isästä saattaa jopa olla epävarmuutta, kun niitä panemiskertoja voi olla lukuisia lukuisten miesten kanssa, niin sen peniksen siittiöt, jotka hedelmöittivät tulevan äidin munasolut ovat lapsen isän siittiöt.
Eivät aviomiehen siittiöt.
Oletettavasti tässä tapauksessa "äiti" on raskautunut salasuhteestaan mutta saatta olla itsekin epävarma, josko lapsi olisikin saanut alkunsa jostain yhden illan lisjutusta. Siksi kai tämä nainen on kieltäytynyt myös oletettavan lapsen isän eli salasuhteen isyystestistä, jonka salasuhdemies on ollut valmis tekemään.
Vierailija kirjoitti:
Jos tämän takia tehdään lakimuutos, koskisiko se myös esim. lahjoitussukusoluilla alkunsa saanutta lasta? Siis, että mies aluksi hyväksyy, ettei ole biologinen isä, mutta eron hetkellä ottaa eron lapsestakin?
Minun mielestä lahjoitussukusolu on vähän eri asia kuin vihityn vaimon salainen poikaystävä. Josta vihitty aviomies ei tiedä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avio-olettaman mukaan aviomies on isä, oli biologinen tai ei. Ja tälle kuuluu myös lapsen elatus omalta osaltaan.
Ei vanhemmuudesta voi irtisanoutua noin vain. Vai haluaako ihmiset oikeasti, että esimerkiksi luovutetuilla sukusoluilla lapsen hankkineet isät, jotka ei ole biologisia isejä, voisi avioeron tullessa hakea isyyden kumoamista, jos isyys ei enää huvitakaan?
Tiedät itsekin, että tuollainen tilanne on täysin toinen. Mutta jos et tietäisi, niin tässä rautalangasta väännettynä:
Jos oariskunta päätyy lahjoitetuilla sukusoluilla hankkia lapsi, niin se on yhteinen päätös.
Jos vaimo päättää antaa kullin kuin kullinkin upota emättimeensä ja jostain niistä panokerroista syntyy lapsi, jonka isästä saattaa jopa olla epävarmuutta, kun niitä panemiskertoja voi olla lukuisia lukuisten miesten kanssa, niin sen peniksen siittiöt, jotka hedelmöittivät tulevan äidin munasolut ovat lapsen isän siittiöt.
Eivät aviomiehen siittiöt.
Oletettavasti tässä tapauksessa "äiti" on raskautunut salasuhteestaan mutta saatta olla itsekin epävarma, josko lapsi olisikin saanut alkunsa jostain yhden illan lisjutusta. Siksi kai tämä nainen on kieltäytynyt myös oletettavan lapsen isän eli salasuhteen isyystestistä, jonka salasuhdemies on ollut valmis tekemään.
Naisen moraaliin on turha puuttua. Isyys on suhde isän ja lapsen välillä, ja isyyslainsäädäntö koskee sitä. Jos lapsi ei ole biologinen, niin juridinen isyys on mahdollista kumota. Se on vain tehtävä lain säätämissä rajoissa. Oletus kuitenkin ihmisistä on, että kiintymyssuhteita kehittyy ja niiden katkaisu on haitallista potentiaalisesti kaikille osapuolille. Isyyslainsäädäntö suojelee myös ei-biologisia isiä siltä, ettei heidän isyyttään voi noin vain esim. biologinen isä riistää.
Jotkut puolustelevat Paulaa täällä sen verran intohimoisesti, että tuo tuntuu olevan monen naisen ajatusmaailma. Mahdollista ja toivottavaa kuitenkin on, että puolustelijoita ei ole kuin muutama, mutta tällaisella anonyymillä keskustelupalstalla on mahdoton tietää kuka on kirjoittanut mitäkin.