Myrkyllisen suhteen alun punaiset liput

Myrkystä en tiedä, mutta ehdottomasti se on punainen lippu, jos toinen kulkee ihan omia polkujaan suhteessa siihen toiseen osapuoleen.

Kuten silloin, kun minua lähestyi platonisena tuttavana pitämäni mies romanttisessa mielessä. Syynä hänen lähestymiseensä oli se, että hän oli omassa päässään hautonut yksinään romanttisia ajatuksia meistä kahdesta, vaikka mitään romanttiseen suhteeseen viittaavaa ei ole koskaan edes ollut välillämme. Päinvastoin. Olin hänet ajatuksissani tyrmännyt jo epäsopivana työtoverinakin.

Haluaa viestitellä epäsopiviin aikoihin, kuten öisin. Kontrolloi tekemisiäsi, ajankäyttöäsi ja sitä, keitä tapaat.

Minulla oli ystävätär, joka veti kaikista sanomisistani jotain omia johtopäätöksiään, ymmärsi minut väärin tai lisäili sanomisiini jotain omiaan, jotka eivät pitäneet mitenkään paikkaansa yms. Lisäksi hän tuntui aina kilpailevan kanssani asioista. Tätä hän teki niin minusta kuin keskinäisestä suhteestammekin.

Minusta hän myrkytti ystävyytemme ihan omien korviensa välissä, kuvittelemalla ja lisäilemällä asioihin kaikkea mahdollista omassa päässään. Oikeasti olimme eri mieltä vain yhdestä merkittävästä asiasta.

Huomionarvoista asiassa on kuitenkin se, että kun ensi kerran näin hänet, en tykännyt hänestä lainkaan. Se oli varmaan se punainen lippu, ensivaikutelma, joka pitää usein paikkaansa. Mutta kuten yleensä, sivuutin ja unohdin tämän ensivaikutelmani. Ja vaikka ystävyydessämme oli paljon hyvääkin vuosien varrella, niin myrkkyynhän se sitten päättyi. Ja kaikki tottakai oli minun vikaani hänen mielestään.

Pitää tietää ihan kaikki asiat alusta saakka. Ne pienetkin asiat. Väittää sen olevan välittämistä. Myöhemmin raivoaa jokaisesta  pikku asiasta. 

Vierailija kirjoitti:

Haluaa viestitellä epäsopiviin aikoihin, kuten öisin. Kontrolloi tekemisiäsi, ajankäyttöäsi ja sitä, keitä tapaat.

Joo, minullekin lähetti yksi tuttu mies, joka oli yksipuolisesti kiinnostunut minusta, mutta minä en hänestä, viestin liki klo 21 illalla. Minusta se oli täysin epäsopivaa viestitellä siihen aikaan ja täysin typerää olisi ollut vastata hänelle sellaisiin aikoihin! Ja vastasinkin hänelle vasta seuraavana päivänä. Ja silloinkin hyvin lyhyseti ja ytimekkäästi.

Kun kuuntelin jonkun psykologin neuvoja ei-toivottujen ihmisten käsittelystä, niin tuo psykologikin neuvoi, ettei sellaiselle henkilölle, josta ei ole itse kiinnostunut, pidä vastata heti, vaan ottaa rauhassa aikaa ja vastata vasta toisena päivänä ja mielellään myös valoisaan aikaan. Ilta kun on aikaa, jota vietetään läheisten ihmisten seurassa, eikä ei-kiinnostavalle tyypille pidä siis viestitellä siten kuin viestittelisit jonkun sinulle tärkeän ja läheisen kanssa. Se vain rohkaisisi häntä lisää. Ei myöskään pidä kommentoida sen ei-kiinnostavan ihmisen vuodattamia tunteita, jos hän niitä kertoo, vaan sivuuttaa sellaiset. Voi jättää myös kokonaan vastaamatta hänelle, jos ei viesti ole tärkeä. Näin siis neuvoi asiantuntija.

Ihan vilpitön kysymys. Eikö teissä ole koskaan vikaa, miten oma käytöksenne, miksei huonosti käyttäytyvät muka koskaan tule esiin?

Itse voin myöntää, että olen ollut täynnä "red flageja" ihan syystäkin, käyttäydyin nuorena hyvinkin narsistisesti, ja haavoitin useampaa ihmistä. PItkä asian kanssa työstäminen on onneksi tuottanut jonkinlaista tulosta, ja nykyään tajuan tekoni, sekä olen pystynyt muuttumaan. Suhteeseen en ole enää vuosiin lähtenyt, juuri piirteideni takia. Vaikea uskoa, että olen täysin narsisti kuitenkaan. 

Vierailija kirjoitti:

Ihan vilpitön kysymys. Eikö teissä ole koskaan vikaa, miten oma käytöksenne, miksei huonosti käyttäytyvät muka koskaan tule esiin?

Itse voin myöntää, että olen ollut täynnä "red flageja" ihan syystäkin, käyttäydyin nuorena hyvinkin narsistisesti, ja haavoitin useampaa ihmistä. PItkä asian kanssa työstäminen on onneksi tuottanut jonkinlaista tulosta, ja nykyään tajuan tekoni, sekä olen pystynyt muuttumaan. Suhteeseen en ole enää vuosiin lähtenyt, juuri piirteideni takia. Vaikea uskoa, että olen täysin narsisti kuitenkaan. 

Jäi kesken. Olisi siis mielenkiintoista lukea muidenkin "kusipäiden" ja ainakin semi-narsistien kertomuksia siitä, millaisia ovat olleet suhteissa. Vai pystyykö puhdas narsisti analysoimaan tällaista? 

Vierailija kirjoitti:

Ihan vilpitön kysymys. Eikö teissä ole koskaan vikaa, miten oma käytöksenne, miksei huonosti käyttäytyvät muka koskaan tule esiin?

Itse voin myöntää, että olen ollut täynnä "red flageja" ihan syystäkin, käyttäydyin nuorena hyvinkin narsistisesti, ja haavoitin useampaa ihmistä. PItkä asian kanssa työstäminen on onneksi tuottanut jonkinlaista tulosta, ja nykyään tajuan tekoni, sekä olen pystynyt muuttumaan. Suhteeseen en ole enää vuosiin lähtenyt, juuri piirteideni takia. Vaikea uskoa, että olen täysin narsisti kuitenkaan. 

Tottakai jokainen kommentoija täällä on itsekin red flag sellaisille, joiden kanssa ei sovi yhteen. Mutta nyt ei kyselty niitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

voimakas reagoiminen ihan tavalliseen asiaan, löi mm auton lasin nyrkillä paskaksi. Kyllä se muuttui sitten esineiden hakkaamisesta minun hakkaamiseksi. Yritin kuitenkin jo aikaisessa vaiheessa erota, mutta lopulliseen eroon meni melkein vuosi. Aluksi uskoin sen takaisin lirkutteluja, mutta sama meno jatkui uudestaan ja uudestaan. Oli henkinen taakka koko henkilö joka myöhemmin paljastuikin sitten psykopaatiksi.

 

Miksi hitossa te naiset jäätte suhteeseen tuollaisten miesten kanssa?!

 

Tämä! En ikipäivänä voisi kuvitella, että jatkaisin sellaisen miehen tapailua, joka löisi auton lasin nyrkillä rikki olisi syy mikä hyvänsä. No okei, jos kuumassa autossa olisi pökertymässä eläin tai vauva, niin sitten, mutta tuolloinhan ei ole kysymys agressiivisesta teosta. 

Nuorena ja epävarmana sitä tekee kummallisia asioita. Vähän hölmö kysymys, samaa tunnutaan jankkaavan aina. Onneksi on oppinut asioista ja vanhemmiten on löytynyt itsekunnioitusta.

"taistelu" siitä, että jomman kumman pitää olla oikeassa ja "voittaa" pienemmissäkin ristiriita ja erimielisyystilanteissa.

Jos siis kohtaat kyvyttömyyttä kompromisseihin - juokse karkuun ja etsi parempaa seuraa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehellä lapsia kahdesta edellisestä suhteesta.

 

Minun miehelläni on myös. Mutta ne eivät ole punaisia lippuja, vaikka alussa niin ounastelinkin. Olemme olleet yhdessä 10 vuotta, ja aviomiehenä tämä mies on täysi timantti.

Minulla on kokemusta myös huonosta avioliitosta. Sen ensimmäinen rad flag, jonka ohitin, oli kyvyttömyys pyytää anteeksi. Siitä olisi pitänyt huomata jotain.

Tämäon tipan suhteellista.Olimme 49-vuotiaita, kun tapasin mieheni. Hänellä oli ollut 2 avioliittoa ennen minua(ensimmäinen vaimo menehtyi sairauteen), ja kummastakin oli lapsi. Tuskin hirveä red flag, eikä ole nyt kuuden vuoden aikana sellaiseksi osoittautunutkaan.

Ystävistä eristäminen ja yltiöpäinen kehuminen ulkonäöstä ym. tämä kehuminen muuttuu myöhemmin päinvastaiseksi .... kokemusta on

Vierailija kirjoitti:

Mies luuli olevansa niin ovela etten huomaa kun pettää ja tapailee muita naisia. Kyllä fiksu nainen tietää milloin mies käy vieraissa. Ne pienetkin merkit ja salailut kyllä näkee kun vain pitää silmät auki. Mies luuli että olen tyhmä ja huijattavissa. Lopulta joutui tunnustamaan kun jäi kiinni yllättäen siitä että satuin samaan ravintolaan josta lähti toisen luo "yökylään" Meni ihan paniikkiin ja luikki pakoon. On/offia kokoajan. Ja kun off vaihe päällä niin katsoi oikeudekseen käydä vieraissa vaikka ei erosta oltu puhuttu. Useita kummallisia katoamistemppuja. Todella lapsellinen keskenkasvuinen naistenmies.

Ei muuten tiedä välttämättä.

Olen tapaillut monia naisia elämäni aikana, takana yksi pidempi avioliittokin. Kummastuttaa, miksi niin monen mies on kuulemma ollut narsisti, tai vähintään täysi kusipää. Siis todella monen. Näissä naisissa ei ole kertomansa mukaan ollut vikaa.

Nykyään red flag on se, että miehellä on lapsia aiemmasta suhteesta. Koettu ja huonoksi havaittu. Jopa aikusikäiset lapset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies oli pettänyt edellistä kumppaniaan. Päätyi pettämään myös minua. Nyt en kyllä tosiaan koskaan rupeaisi sellaisen kanssa suhteeseen, joka on pettänyt joskus.

 

Tuosta tavasta ei lähes koskaan pääse eroon. Pitkäkestoinen ja laaja-alainen psykoterapia jossa ihminen oppii pois kaikesta siitä miksi halusi pettää on ainoa keino. Edellyttää pettäjältä nöyrymistä ja sen avointa myöntämistä että on tehnyt väärin ja ei koskaan halua toistaa tuomittavaa tekoaan.

Harva siihen pystyy ja siksi pettäjiä kannattaa välttää.

Näin se on. Mutta kyllä siihen pystyy. Petin edellisissä suhteissa, mutta nykyisessä suhteessa(20 vuotta) ei ole tullut mieleenikään pettää, enkä tekisi enää niin. Ikää 52 vuotta.

Mulla on aika valitettavan monta tapausta, kun käytän tinderiä ja tapailen paljon miehiä, että voin antaa yhden neuvon, jolla karsii varmaan 90% kusipäistä heti. Katso, miten se reagoi vastoinkäymiseen. Jos reaktio on asian vakavuuteen nähden kohtuuton, niin se on huonoa seuraa. Ja olen ollut sinisilmäinen. Exä esimerkiksi jo deittailun alussa raivosi hitaasti vaihtuville liikennevaloille. Eikä meillä ollut mihinkään kiire. No myöhemmin se alkoi raivota myös minulle lähes tyhjästä ja myös sen kaveritkin kertoi, että aina on ollut tuollainen ihme kiehupata.

Jos on supisuomalainen ja sukulaisia, joita haluaa tavata, niin se on red flag.

En huoli enää ainuttakaan supisuomalaista sukua elämääni, jotka vääjäämättä tulee enemmän tai vähemmän mukaan kuvioihin, jos seurustelee jonkun kanssa vakavasti.

Elämässäni on jo oma suku, ekan puolison sukua ja edesmenneen toisen puolison sukulaisia. Ne, joiden kanssa olen nyt tekemisissä, ovat ok, sen takia heidän kanssaan olenkin tekemisissä - mutta en kyllä jotain neljänsiä perisuomalaisia sukulaisia enää huolisi elämääni. Ja joku satunnainen ulkomaalainen suvussa ei tee asiasta yhtään parempaa, sellaisia on jo näissä nykysukulaisissakin. Pitäisi kyllä kulttuuri varmaan vaihtua, jotta jotain neljättä sukusaagaa vielä jaksaisin.

Alkoi jo suhteen alkupuolella ulkonäön ja koko persoonani ruotiminen pieni hymy huulilla, välillä mies heitti kommenttejakin, joissa ei pystynyt peittämään halveksuntaansa täysin. Ärsyttää nämä miehet, jotka kokevat oikeudekseen naisen arvostelemisen päin naamaa. 

Varoitusmerkkimies on sellainen, joka ajaa kotialueelleni urkkimaan, koska tietää kerrostalon, missä asun, mutta ei rappuani tai asuntoani, mutta tarkka osoitteeni kiinnostaa häntä niin, että hän ajaa toiselta paikkakunnlta asti asuinalueelleni selvittämään, josko saisi sen selville.

Onneksi taloyhtiömme poisti juuri ennen tätä nimet alaoven summereista, ettei asia selviä alaoveltakaan. Asia ei selviä myöskään väestörekisteristä, jonne olen tehnyt täyskiellon tietojeni luovuttamisesta, koska varoitusmerkkimies tottakai soittaa sinnekin ja kysyy tietojani. Plus utelee asioitani minua tuntevilta ihmisiltä, kun ei pääse puusta pitemmälle. Hekin tosin tietävät, että muun muassa puhelinnumeroni on salainen, joten vesiperä tulee sieltäkin.

Lisäksi varoitusmerkkimies ajelee toiselta paikkakunnalta asti myös muihin paikkoihin, joissa hän tietää minun käyvän ja valitsee sitten tulla sinne, missä näkee minun polkupyöräni kulloinkin olevan.