Lue keskustelun säännöt.
Myrkyllisen suhteen alun punaiset liput
Millaisia varoitusmerkkejä huomasit suhteen alussa ja luotitko intuitioosi vai ohititko punaiset liput heittäytymällä suhteeseen?. Miten kaikki päättyi vai jäitkö suhteeseen? Kokemuksia tästä.
Kommentit (1108)
En jaksa kaikkea tähän listata, mutta varmaan ikävintä oli miehen ehdotukset vartalon korjailuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En jaksa kaikkea tähän listata, mutta varmaan ikävintä oli miehen ehdotukset vartalon korjailuun.
Samaa koin myös ja paljon muuta ikävää kohtelua.
Kokemuksen syvällä rintaäänellä:
- suhteen nopea eteneminen: miehen mielestä seurustelimme vakituisesti jo toisilla treffeillä, ja halusi minun tapaavan vanhempansa 2 viikon kuluttua ensitreffeistä. Tulevien lastemme nimistä halusi puhua toisilla treffeillä. Muutin miehen asuntoon 3kk seurustelun jälkeen.
- lahjominen joka käänteessä, mutta aina sen korostaminen, miten halvalla oli lahjan saanut
- raha, raha, raha mielessä joka käänteessä: olimme seurusteluaikoina yhdessä kaupassa ja olin ostamassa itselleni jonkin erikoisjuuston. Mies laski, että jos ostan kyseisen juuston parin viikon välein seuraavat 3v, montako prosenttia juustoon kulunut raha on meidän tulevasta asuntolainastamme.
- kaikki ystävät naisia
- vitsaili minusta, perheestään, kavereistaan, ihan kaikista ympärillä olevista ihmisistä hyvinkin rumasti- mutta jos hänestä vitsailtiin, lempeästikin, kyse oli AINA kiusaamisesta
- yhdessä olisi pitänyt olla joka hetki, aina ja kaikkialla, mies oikein korosti, miten hän ikävöi minua silloinkin, kun olen vessassa
- soitteli perään, jos olin kampaamossa/ystävälläni/töissä/missä tahansa, että missä olet, kauanko viivyt, joko tulet kotiin, on niiiiin kova ikävä. Kerran työpaikan iltamiin soitti KERRAN TUNNISSA, kun vaan halusi kuulla ääneni, koska olen niin vastustamattoman ihana ja hän niin toivottomasti rakastunut
- kaikki edelliset työ- opiskelu- harrastusporukat olivat olleet ilkeitä, huonosti johdettuja, häntä oli kiusattu, hän oli aina ollut ainoa kunnollinen, käytöstavat omaava ihminen, muut olivat pelkkiä k*sipäitä
- muutenkin jatkuva itsensä korostaminen: hän oli parempi, kun kaveriensa poikaystävät, paras työntekijä, paras ylipäänsä ihan kaikessa, myös muiden ihmisten töissä ja harrastuksissa. Myöhemmin itsekorostus meni aivan naurettaviin mittasuhteisiin, oli mm vakaasti sitä mieltä, että jos hän olisi jumala, maailman valtias tai kaikkien valtioiden ylin päämies, maailmassa ei olisi missään mitään ongelmia
Mentyämme naimisiin (=kun oli saanut minut pysyvästi "nalkkiin") alkoi raaka henkinen pahoinpitely: pukeuduin väärin, siivosin väärin, olin raskaana väärin, solmin roskapussit väärin, tein kaikki kotityöt väärin. Mies vahti niin sähkön kuin veden kulutusta (seurasi mm vesimittaria ja kävi mittaamassa altaasta käsin tiskaaminen loputtua, montako senttiä vettä oli altaan pohjalla).
Kaikesta rahankäytöstäni tuli moitetta: en ostanut kolmivuotisen avioliittomme aikana kuin ruokaa ja pari raskausvaatetta sekä vauvan tarvikkeet, ja kaikista tuli aina sanomista. Hän sen sijaan osteli itselleen vaikka ja mitä elektroniikkaa, mutta niissä oli kyse sijoituksista eikä mistään niin turhasta kuin RUOKA.
Hän yritti ensin omia ystäväni ja sitten eristää minut heistä: puheli, että ystäväni tykkäävät hänestä enemmän eivätkä minusta. Kun ystävät kielsivät tämän, alkoi yhteydenpidon estäminen.
Loppuaikoina alkoi uhkailla fyysisellä väkivallalla. Lapsesta alkoi puhumaan seksuaaliseen sävyyn, sanoitti mm vauvan leikkejä seksin haluksi ym kuvottavaa. Alkoi puhua kuritusväkivallasta ja miten näyttäisi vuoden ikäiselle k-18 elokuvia, kun en ole kotona.
Kuusi vuotta jaksoin, sitten lähdin lapsen kanssa turvakodin kautta vapauteen ja omaan elämään. Olisi pitänyt lähteä jo raskaana ollessa, ennen sitäkin mutta sitten lasta ei olisi, enkä häntä mihinkään vaihtaisi.
Turvallisuudentunne, itsetunto ja luottamus ihmisiin on kyllä karissut kiitettävästi, mutta nyt nautin vapaudestani ja että olen lapsen kanssa turvassa. Parisuhteeseen en aio enää koskaan.
Vierailija kirjoitti:
Naissankari ex ei ollut selvittänyt välejään edellisten naisten kanssa. Vaihtoi aina uuteen kun ongelmia alkoi tulemaan. Olisihan se minunkin pitänyt tietää kun imin silmin näin kuinka toinen nainen jätettiin takana ja sama kohtalo oli edessä itselläkin kun minutkin vaihdettiin uuteen. Sama kaava tuntuu herralla jatkuvan. Näin punaiset liput heti jo alussa mutta tyhmä kun olin niin rakastuneena luulin olevani hänen ainoansa. Erehdyin. Mies petti kokoajan. Katkera ero nyt takana tästä kusipäästä.
Onkohan meillä sama ex? Kuulostaa niin samalta, mitä minulle tapahtui vuosia sitten.
Vierailija kirjoitti:
Kokemuksen syvällä rintaäänellä:
- suhteen nopea eteneminen: miehen mielestä seurustelimme vakituisesti jo toisilla treffeillä, ja halusi minun tapaavan vanhempansa 2 viikon kuluttua ensitreffeistä. Tulevien lastemme nimistä halusi puhua toisilla treffeillä. Muutin miehen asuntoon 3kk seurustelun jälkeen.
- lahjominen joka käänteessä, mutta aina sen korostaminen, miten halvalla oli lahjan saanut
- raha, raha, raha mielessä joka käänteessä: olimme seurusteluaikoina yhdessä kaupassa ja olin ostamassa itselleni jonkin erikoisjuuston. Mies laski, että jos ostan kyseisen juuston parin viikon välein seuraavat 3v, montako prosenttia juustoon kulunut raha on meidän tulevasta asuntolainastamme.
- kaikki ystävät naisia
- vitsaili minusta, perheestään, kavereistaan, ihan kaikista ympärillä olevista ihmisistä hyvinkin rumasti- mutta jos hänestä vitsailtiin, lempeästikin, kyse oli AINA kiusaamisesta
- yhd
Niin paljon samaa kuin minun ex-miehessäni. Onneksi lapsia ei tullut, olisi ollut jatkuvat huoltajuusriidat jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rahankäytössä on se ikävä puoli, että se raha ei kasva puussa. Sitä ei vaan voi mennä ottamaan lisää kun tekee mieli. Kaikkea ei voi saada. Jos ostelee kalliita juustoja ja ulkomaanmatkoja, niin sitten pitää asua vaatimattomammin ja sisustaa yksinkertaisemmin. Mikäli siis puhutaan normaalista keskituloisesta perheestä. Jotenkin se vaan naisilta tuppaa unohtumaan ja kuvitellaan kaiken onnistuvan. Vähän sama paradoksi kuin se, että miehen pitäisi tienata paljon rahaa, mutta kotoa ei saa olla paljon poissa (fyysisesti tai henkisesti).
Toisella on lääkekaapissa syankaliumia, risiiniä ja metyylielohopeaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sai raivareita ihan tavallisista ärsyttävistä asioista, esim. jos teinit soittivat musaa kännykältä junassa, jos kaupassa ei joku tuote löytynyt tai tiputti keittiössä jotain lattialle tai avain ei meinannut mennä lukkoon. Siis ihan suunnattomia reaktioita, jotka kestivät pitkään. Suhteesta tuli sittemmin läheisriippuvainen, kun minä yritin pitää miellyttävää tunnelmaa yllä ja mies lakkasi harjoittamasta minkäänlaista tunne-elämänsä hallintavastuuta. Eron jälkeen olen huomannut, miten kuluttavaa elämää se oikeasti oli.
Vierailija kirjoitti:
Halukkuus muuttaa yhteen melkein heti tapailun alkuvaiheessa.
Tämä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naissankari ex ei ollut selvittänyt välejään edellisten naisten kanssa. Vaihtoi aina uuteen kun ongelmia alkoi tulemaan. Olisihan se minunkin pitänyt tietää kun imin silmin näin kuinka toinen nainen jätettiin takana ja sama kohtalo oli edessä itselläkin kun minutkin vaihdettiin uuteen. Sama kaava tuntuu herralla jatkuvan. Näin punaiset liput heti jo alussa mutta tyhmä kun olin niin rakastuneena luulin olevani hänen ainoansa. Erehdyin. Mies petti kokoajan. Katkera ero nyt takana tästä kusipäästä.
Onkohan meillä sama ex? Kuulostaa niin samalta, mitä minulle tapahtui vuosia sitten.
En yllättyisi jos sama ex olisi. On saanut paljon pahaa aikaan rikkomalla monia naisia.
Ensivaikutelma.
Se ei valitettavasti ole koskaan minulla ainakaan pettänyt. Voi olla, että toisen kanssa sietää olla vuosiakin, jos sen ensivaikutelman unohtaa ja ohittaa. Mutta lopulta se ensivaikutelma, jonka hänestä sain, tulee esiin ja alkaa nostaa päätään.
Minulla esimerkiksi on ystävätär, jota rakastan ihan aidosti. Mutta kun näin hänet ensimmäisen kerran, ensiajatukseni hänestä oli, etten pidä hänestä. Hänessä oli jotain luotaantyöntävää. Vuosien saatossa onkin sitten välillemme tullut kaikenlaista; kateutta, pilkkaamista, vähättelyä, selän takana puhumista, yhteydenpidon katkeamista... ym. Suhteesta tuli lopulta yhtä takkuamista. Ja vaikka hän on minulle vieläkin erittäin rakas, kemiat ei vaan tietyissä asioissa pelaa, enkä yksinkertaisesti vain pidä hänestä tietyissä asioissa. Eikä hän minusta. Tällaisten suhteitten kanssa ei tiedä, mitä kuuluisi tehdä, lopettaako kokonaan vai jatkaa. Ja yhtä lopettamista ja jatkamista se on ollutkin. Ja on yhä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kokemuksen syvällä rintaäänellä:
- suhteen nopea eteneminen: miehen mielestä seurustelimme vakituisesti jo toisilla treffeillä, ja halusi minun tapaavan vanhempansa 2 viikon kuluttua ensitreffeistä. Tulevien lastemme nimistä halusi puhua toisilla treffeillä. Muutin miehen asuntoon 3kk seurustelun jälkeen.
- lahjominen joka käänteessä, mutta aina sen korostaminen, miten halvalla oli lahjan saanut
- raha, raha, raha mielessä joka käänteessä: olimme seurusteluaikoina yhdessä kaupassa ja olin ostamassa itselleni jonkin erikoisjuuston. Mies laski, että jos ostan kyseisen juuston parin viikon välein seuraavat 3v, montako prosenttia juustoon kulunut raha on meidän tulevasta asuntolainastamme.
- kaikki ystävät naisia
- vitsaili minusta, perheestään, kavereistaan, ihan kaikista ympärillä olevista ihmisistä hyvinkin rumasti- mutta jos hänestä vitsailtiin, lempeästikin, kyse oli AINA kiusaamisesta
- yhd
Hyvä kun selvisit rankoista kokemuksistasi. Oikein teit lähtemällä.
Vierailija kirjoitti:
Kaikenlainen venkoilu ja riitely jossa toinen lähtee jatkuvasti ja tekee näyttävän paluun niin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Ja mistään ei puhuta. Kaikki on muka ok sen lähtijän mielestä. Suhteen määrittelemisen vaikeus lähtijällä jossa toinen pidetään on/off suhteessa eikä haluta määritellä suhdetta vaikka yhdessäoloa on jatkunut jo parikin vuotta. Kuka tota nyt jaksaa kattella? Ei kukaan. Siinä on mielenterveys koetuksella.
Minulla oli juuri tuota on/off jojoilua. Siitä aiheutui jatkuvaa stressiä, hylätyksirulemisen pelkoa ja turvattomuutta sekä masennusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jo kahden peräkkäisen epävakaanlaiseksi osoittautuneen kanssa ollut sama älytön puskutraktori-meininki alusta alkaen ja liidelty pilvissä, että tätä pitäisin hieman varoittavana.
Vierailija kirjoitti:
Miehellä oli välttelevä ja musta katse ruskeissa silmissään aina kun piti puhua parisuhteen tilasta. Ei kyennyt puhumaan tunteistaan. Kivettyi ja meni lukkoon.Jotenkin häneen oli vaikea saada yhteyttä. Pinnallisella tasolla keskustelut sujuivat mutta ei syvällisellä tasolla. Pakeni kun asiat eivät menneet hänen haluamallaan tavalla. Passiivis-agressiivinen käytös joka on henkistä väkivaltaa.
Tutultapa kuulostaa tuo kaikki
Alussa olin Ihana ja hän osasi valita juuri ne oikeat sanat jotka halusin kuulla. Loppua kohti alkoi kuuma-kylmä leikki. Lopuksi riitaisa ero josta alun ihanuus oli kaukana eikä mitään selvitetty.
Lukuisat hylkäämiset ja yhteenpaluut. Lopulta tajusin ettei se toinen muutu koskaan eikä kykene rakastamaan. Kaikki menee vaan pahemmaksi enkä voi häntä ehjäksi rakastaa.
Narsistihan tuo exäsi on , kertomasi perusteella.
Tiedän 4v kokemuksella mistä puhut.
Toivon sinulle hyvää elämääsi jatkossa! Hyvää henkistä oloa ja rauhaa.
Bipolaarisuus, väkivaltaiset puheet vitsillä, kontrollointi, nopea halu muuttaa yhteen, rikostuomiot
Juu lähes varmasti valitettavasti näin voi olla.