Äidit joilla on lapsia myös edellisestä liitosta (joululahjoista)

Kyllä meillä kaiki lapset on ihan saman arvoisia, eri isän omaavat saavat isältään lahjoja siellä, ne ei ole meidän kuusen alla. Niistä lahjoista osa kulkeutuu meille, osa jää sinne. Mutta hankaitaan kaikille lapsille suunnilleen yhtäpaljon lahjoja, oli ne kenen tahansa.

On sulla ihme ukko jos lapsen isää haluaa " kasvattaa" sillä, että pahoittaa lapsen mielen:(

Tottakai kaikkien lasten pitää saada edes suurin piirtein saman verran lahjoja jos samassa perheessä asuvat. Mitä se miestäsi ja hänen sukuaan voi riepoa jos sinun vanhempasi heidän rahoillaan esikoistasi extrasti muistavat? Mä en tollasta hyväksyisi.

Meillä tilanne on kyllä mielestäni niin ikävä että on ravistellut suhdetta pahasti, välillä tuntuu että ero on edessä.



Nykyinen mies ottaa esikoisen arjessa mukaan niin kuin nuoremmatkin lapset, mutta näissä lahja-asioissa ajaudutaan aina tähän. Alunperin ideana oli biologisen isän osallistuminen lapseensa, mikä olisi siis voinut toimia jos isä olisi itse lähtenyt siihen mukaan. Isä ei kuitenkaan ymmärrä sen enempää joulun kuin syntymäpäivinkään päälle, heillä ei kotona oltu koskaan lahjoihin panostettu.



Miehen suku noudattaa samaa linjaa kuin mieskin. haluavat kasvattaa biologista isää, mutta nyt ainoa joka kärsii on lapsi.

Älä anna miehesi mennä lapsesi edelle!

t. 8, etä-äiti

Kyllä lapsen tunteiden pitäisi mennä ukon tunteiden edelle... Ei se lapsen vika ole, jos oma isä ei lahjoja tuo...

He ainakin ostavat lahjoja ihan samlla lailla tälle edellisen liiton lapselle kuin yhteisellekin. Lisäksi miehen vanhemmat ja sisaruksetkin lahjovat tää sukuun tullutta lasta.



Lapsella on myös bio-isä jota tapaa muutaman kerran vuodessa (välimatkat!). Lahjan saa tältäkin isältä, mutta he pitävät sitä lähinnä laihana lohtuna siihen että pojan ja isän suhde on jäänyt noin etäiseksi. Muita isän sukulaisia ei ole lahjomassa.

Ei olisi oikein eristää lastea perheestä lahjoilla. " Koska kuulut vain puoliksi perheeseemme, saat myös puolet vähemmän lahjoja" . Mies lentäisi pihalle jos kehtaisi tuollaista edes ehdottaa.

Riippuu varmaan saako lapsi isältään kuinka paljon.

Kuitenkaan mies ei tähän suostu, eli esikoinen saa sen puolet vähemmän mitä muut. Miehen mielestä on isän velvollisuus osataa puolet lapsensa lahjoista, mutta isä itse on vähän eri mieltä. Jonkun pienen paketin saattaa tuoda, mutta sen sisältökin on sitä ja tätä. Suklaalevy tai sukat-tyyliä.



Esikoinen on moneen otteeseen pahoittanut mielensä asiasta, mutta mies ei halua antaa periksi. Hänen mielestään biologista isää pitää näin " kasvattaa" . Ja jos isä ei lahjoja osta, on se isän ongelma eikä meidän.



Lisäongelmaa tähän tuo se että yhteisillä lapsilla on miehen suku tuomassa lahjoja, esikoisen isän sukuun ei ole kontaktia. Näin ollen eroa lahjamäärille kertyy paljon. Omat vanhempani yrittivät tuota muutama vuosi sitten tasoitella ostamalla esikoiselle useamman ison lahjan ja yhteisille vain yhdet pienet. Siitä taas mies ja sukunsa nostivat metelin ja jouduttiin palaamaan tuohon tasa-arvoiseen systeemiin.

Tuo ysin käytäntö kuullostaa ihan kamalalle. Ei se lapsen vika ole, jos isä on törppö eikä osta lahjoja. Kyllä teidän pitää huolehtia sitten itse lasten tasa-arvoisuudesta. Tuntuu tosi pahalta, jos todella on noin.

Meillä on yksi yhteinen lapsi ja minulla esikoiseni, jonka isä on kuollut. Päinvastoin mieheni huolehtii liiankin hienot lahjat esikoiselleni, yhteinen lapsi jää vielä paljon huonommalle koska on pieni eikä ymmärrä. Lisäksi mieheni suku huomioi lapseni tasavertaisina lahjoissa.

Myös esikoisen suku huomioi myös tämän meidän yhteisen lapsen, vaikka ei tarvitsisi. Taitaa olla sekava selitys. Mutta siis 2 lastani, joilla on eri isät saavat kuitenkin molemmat huomion kolmelta suvulta.