Halusitko lapsena tai nuorena olla eri sukupuolta kuin olet? Tai koitko olevasi?

En halunnut

En. Mutta toivoin kovasti, että siskoni olisi halunnut olla poika ja yritin häntä ahkerasti siihen manipuloida, jotta saisin aina olla prinsessaleikeissä se prinsessa ja hän tyytyisi ritarin tai prinssin rooliin. Ei onnistunut.

Lapsuudessani 70-luvulla oli ihan normisettiä, että poika soitti pianoa ja tyttö korjasi autoja. Nyt tälle pojalle hoettaisiin, että kyllä sä saat olla, kuka sä oikeasti koet olevasi eikä kelpaa, että poika on omasta mielestään poika.

Edelleen näin aikuisena toivoisin olevani mies enkä nainen, mutta eipä tuolle mitään ole tehtävissä. Sukupuolta kun ei voi vaihtaa. Mutta jos olisin saanut valita, olisin halunnut syntyä mieheksi.

En oikeasti halunnut olla, mutta oli minulla jonkinlainen fantasia tai roolipeli, jossa olin mies (joka joutui jännittäviin seikkailuihin). Myös unissani olin teini-iässä lähes aina poika tai mies.

T: itsensä kanssa sinut oleva nelikymppinen perheenäiti

Vierailija kirjoitti:

En. Olin nuorempana poikamainen tyttö ja välillä otti päähän kun sanottiin tytöt ei saa tehdä noin ja et kyllä tule tyttönä meidän poikajuttuihin, hetkellisesti noissa tilanteissa tuli mieleen että elämä poikana olisi helpompaa, mutta en ikinä tosissani kuvitellut olevani poika tai halunnut muuttaa sukupuoltani.

Tämä onkin nykyään jännä, että kaikki tällaiset kokemukset muka kertovat siitä, ettei ole oikeassa sukupuolessa. Minusta oli lapsuudessani ihan normaalia, että oli raisuja tyttöjä ja kotileikkityttöjä, ovathan aikuisetkin keskenään luonteeltaan erilaisia. Olen aina kokenut ihan selvästi olevani tyttö/nainen, mutta en todellakaan ole kiinnostunut kaikista "naisten jutuista". Minusta tämä nykyinen ajattelu on itse asiassa paljon ahdasmielisempää kuin vanha ajattelu: ahaa, et pidä nukeista, taidat olla poika. 

Muistan miettineeni sitä kyllä.

Isä teki selväksi, että tyttö on huonompi kuin poika, ja usein mietin että olisiko minun kannattanut olla poika. Olisinko parempi ja hyväksytympi jos en olisi tyttö.

Mutta olen kyllä kokenut aina olevani tyttö, en ole kokenut olevani poika. 

Olen nainen ja aina halunnutkin olla, mutta joskus oon miettinyt, että olisin ehkä parempi mies, kun on niin isot pallit.

en, koska en sairasta sukupuolidysforiaa, ja pääni toimii oikein. jopa ukkoni sanoi niin.

En halunnut olla poika ja en myöskään ole mies sukupuolen edustaja. Olen nainen ja muuksi en muutu. Kromosomit määrää. Ei "perinteiset" sukupuoliroolit. Vastustan translakia, koska transhenkilöt ovat sukupuolen vaihdoksen jälkeen poikkeuksetta uuden sukupuolen stereotypia. Transhenkilöt vain antavat hyväksyntänsä ja vahvistuksen keinotekoisesti keksityille sukupuolirooleille.

Juu. Luin Viisikkoja ja Pauli oli jonkinlainen ihanne. Leikin siis haluavani olla poika, vaikken oikeasti halunnutkaan. Meinasin leikkauttaa jopa pitkän tukkani ihan lyhyeksi, mutta kampaajan tuolissa menikin pupu pöksyyn ja kompromissina leikattiin semmoinen vähän korvien alle ulottuva pyöreästi muotoiltu malli. Hyvä jumala, mutta se oli hirveä, eikä sopinut sitten yhtään. Siihen aikaan ei käytetty pipoja kesällä, joten jotain lippistä sitten yritin pitää mahdollisimman paljon.

Lapsena olisin halunnut olla poika ja kasvaa seikkailijamieheksi. Luulin että en voisi naisena elää sellaista elämää kuin haluan. Olin väärässä, minusta tuli varsin maskuliininen nainen ja olen elänyt juuri sellaisen elämän kuin halusinkin. Hyvä ettei lapsuudessani ollut transaktivisteja, wokeopettajia tai muita harhaisia väittämässä että minun pitää tehdä keholleni jotain peruuttamatonta.

Vierailija kirjoitti:

Edelleen näin aikuisena toivoisin olevani mies enkä nainen, mutta eipä tuolle mitään ole tehtävissä. Sukupuolta kun ei voi vaihtaa. Mutta jos olisin saanut valita, olisin halunnut syntyä mieheksi.

Juuri näin.

En, mutta halusin olla eri rotua. 😄 Enää en.

Vierailija kirjoitti:

En halunnut, enkä kokenut, en koe vieläkään.

Ajattelin niin tyhmästi, että isä on isä ja äiti on äiti. Ainoa veljemme oli äidille hyvin rakas, mutta en olisi vaihtanut paikkaa hänen kanssaan missään nimessä. Mummi oli mummi ja pappa pappa, ihania hekin. Papalla ei ollut koskaan mekko yllään, eikä isällanikään. Veljeni olisi voinut valita meiltä sisarilta joka päivä uuden mekon, ei valinnut oli pikkumies heti merimiespuku yllään.

Lehmä oli lehmä, sonni sonni ja sika jolla pieniä possuja, joita karjulla taas ei ollut.

Kyllä. Teini-ikä oli kriisi. Toivoin että ei kasvaisi rintoja, että kävisi ilmi että minulla on poikkeukselliset kromosomit tai ihan mitä vaan, kunhan vaan ei tarvitsisi kasvaa naiseksi. Vihaan naiskehoani, enkä edelleenkään haluaisi olla nainen. En kuitenkaan ole transsukupuolinenkaan sillä en koe olevani mies. Nykyään ajattelen pragmaattisesti että koska pidän miehistä, on kätevää olla nainen, sillä naisista kiinnostuneita miehiä on paljon, mutta siltikin vaihtaisin sukupuolta heti, jos se olisi mahdollista siten, että saisin täysin toimivan kehon, jossa toimiva p enis.

Oudoista paikoista turpoileva, alistava ja verta vuotava keho ei todellakaan tuntunut omalta kun muutuin pikkutytöstä teinitytöksi. Onneksi ei ollut tätä transpropagandaa silloin tyrkyllä, ties mitä olisin keksinyt kun olin muutenkin elämääni tyytymätön (vaikeat vanhemmat jne). En kyllä pojaksi ikinä silloin itseäni kokenut ja aikuistuttuani olen ollut tyytyväinen ja nauttinut naisena olosta.

Halusin olla poika, olin hyvin poikatyttö. Tukka takussa, poikien vaatteet ja leikit, rymysin metsissä. Harkitsin jopa hormonihoitoja 18-vuotiaana mutta pari vuotta tuosta eteenpäin aloin vain enemmän ymmärtämään kehoani mihin olin syntynyt ja hyväksyin sen.

Nyt olen 34, edelleen pukeudun mukavasti oli sitten housut tai hame, tms ja harrastan käsitöitä, maalaamista ja pc/konsolipelien pelaamista. Ihan normaali minusta kasvoi.

Olisin halunnut olla poika. En siksi, etten viihtynyt tyttönä. Poikien elämä vaan oli helpompaa ja hauskempaa. Tyttönä et ollut mitään. Piti vaan totella muita ja olla näkymätön. 

Olen ollut aina aika lailla sukupuoleton noin käyttäytymisen, pukeutumisen, mielenkiinnon kohteiden ja mielipiteiden osalta. Minut tunnistetaan joko mieheksi tai naiseksi nettipalstoilla sen mukaan, mikä aihe on. Rakennus- ja autopalstoilla olen muiden mielestä mies, täällä ehkä useammin nainen.

Lapsena olisin halunnut olla amerikkalainen, jotta olisin päässyt avaruuslentäjäksi. Sitten tajusin, että myös ranskalaisena ja venäläisenä naisena siihen on hyvät saumat - mutta enpä ollut noista vaihtoehdoista mikään.

Minulla ei ole mitään ristiriitoja biologisen sukupuoleni osalta, lukuunottamatta tuota avaruuslentäjäjuttua.