Halusitko lapsena tai nuorena olla eri sukupuolta kuin olet? Tai koitko olevasi?
Olitko tyttöpoika tai poikatyttö? Oletko edelleen?
Kommentit (46)
En halunnut olla. Olen aina halunnut olla sitä sukupuolta jota olenkin, eli tyttö ja nainen.
Kaikki eivät sitä tosin usko, vaan jotkut ihmiset kuvittelevat minun kuuluvan niihin ihmisiin, jotka eivät tiedä omaa sukupuoltaan.
Ajatelkaa, Jade ei osallistu pride-kulkueeseen. Oli kokenut viime vuonna tapahtuman epämiellyttäväksi ja poistunut paikalta.
En halunnut, enkä kokenut. Enkä koe vieläkään.
En.
Hyväksyin kehon, johon synnyin. Se oli päivänselvää.
Olin poika ja nyt olen mies. Ei ole ollut luulosairauksia tähän asiaan liittyen
En kokenut olevani väärässä kehossa, mutta esiteininä oli sellainen vaihe jolloin jotenkin ihailin naisia ja fantasioin siitä että olisin itsekin nainen. Outo juttu. Sitten kun murrosikä iski päälle, niin testosteroni huuhteli nuo ajatukset pois päästäni.
En. Olin nuorempana poikamainen tyttö ja välillä otti päähän kun sanottiin tytöt ei saa tehdä noin ja et kyllä tule tyttönä meidän poikajuttuihin, hetkellisesti noissa tilanteissa tuli mieleen että elämä poikana olisi helpompaa, mutta en ikinä tosissani kuvitellut olevani poika tai halunnut muuttaa sukupuoltani.
No täytyisi olla todella sekaisin. Jo taapero tietää, kumpi on.
Mulla oli 19-21v tyttönä joku ihme kriisi, että tunsin olevani poika. :D Olin kyllä aina ollut vähän erilainen muista ja ajattelin tämän olevan syy, että olen väärässä sukupuolessa. Sitten aloin googletella itsekseni noita trans juttuja ja aika hyvin löytyi tietoa ja pystyin samaistua näihin. Herrahyvänenaika, etten tehnyt ittelleni mitään.silloin. Nyt 31 vuotiaana olen täysin tyytyväinen siihen että olen aikuinen nainen.
Vierailija kirjoitti:
En.
Hyväksyin kehon, johon synnyin. Se oli päivänselvää.
Eihän siinä mitään hyväksymistä tarvita. Itsestään selvää.
Olin poikamainen tyttö. Ei kiinnostanut muoti eikä meikit. Ostin hupparit dressmannilta. Aina ollut pitkä tukka.
Nyt olen äitiyslomalla oleva legginssi + iso t-paita nutturoineen oleva perus mamma.
Teini-iässä mietin kyllä millaista olisi olla poika ja muistan nähneeni unta, että mulle oli ilmestynyt miehen vehkeet. Hahaa, kauhea uni. Mutta nyt kolmekymppisenä olen mielestäni ihan normaali nainen.
Olen nainen, mutten ole aina kokenut olevani nainen. En kyllä ole kokenut itseäni mieheksikään, lähinnä ettei moni oletus naisista oikein päde omalla kohdallani enkä oikeastaan edes haluaisi olla sellainen oletusarvoinen nainen.
Lähinnä kaipaisin enemmän väljyyttä kaikkiin sukupuolioletuksiin ja tilaa kaikille olla ensisijaisesti ihan oma itsensä.
Lapsena ja varhaisnuorena halusin olla poika ja pukeuduin usein veljeni vaatteisiin. Olin kiinnostunut asioista, jotka luokiteltiin enemmän poikien jutuiksi. Olen edelleen kiinnostunut niistä, mutta koen kyllä itseni täysin naiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En.
Hyväksyin kehon, johon synnyin. Se oli päivänselvää.
Eihän siinä mitään hyväksymistä tarvita. Itsestään selvää.
Hyväksyin kohdallani tarkoittaa, etten kyseenalaistanut.
En halunnut olla mitään muuta kuin sitä mitä olin. Eli tyttö. No, okei prinsessa olisi ollut kiva olla. Mutta sehän ei tiemmä ole sukupuoli, niin tä ei lasketa.
Vierailija kirjoitti:
No täytyisi olla todella sekaisin. Jo taapero tietää, kumpi on.
Tietää on eri asia kuin toivoa. Haluaisin olla miljardööri. Tiedän, että en ole.
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli 19-21v tyttönä joku ihme kriisi, että tunsin olevani poika. :D Olin kyllä aina ollut vähän erilainen muista ja ajattelin tämän olevan syy, että olen väärässä sukupuolessa. Sitten aloin googletella itsekseni noita trans juttuja ja aika hyvin löytyi tietoa ja pystyin samaistua näihin. Herrahyvänenaika, etten tehnyt ittelleni mitään.silloin. Nyt 31 vuotiaana olen täysin tyytyväinen siihen että olen aikuinen nainen.
Nykyään sinulle tapahtuisi peruuttamatonta vahinkoa.
En. Ei tainnut käydä "mahdollisuus" edes mielessä. En tiedä olinko poikatyttö, mutta hameista en kai tykännyt. Ainakaan ei näy kuvissa juuri. En ainakaan käyttänyt usein. Ja tykkäsin sekä nukeista,että autoista. Poikaserkkujen kanssa tuli leikittyä enemmän ns.poikien leikkejä. Mutta joskus leikittiin yhdessä myös barbeilla.
Lapsena olin ihan ihastunut joihinkin naistähtiin (ja miestähtiin). Silti tuli ihan perus hetero nainen.
Ja myöhemmin aloin meikkaamaan,mutta en jaksanut siitä puhua tai seurata muotia.
Menee ehkä vähän ohi,mutta jostain syystä sain paljon helpommin kavereita miehistä kuin naisista. Vaikka olisin halunnut naiskavereita.
Itse en itseäni näe kuitenkaan edes "poikatyttönä",jos tarkemmin ajattelee..
Halusin olla vessan oven kahva, mutta minusta kasvoikin lattiaharja.