Halusitko lapsena tai nuorena olla eri sukupuolta kuin olet? Tai koitko olevasi?

Kuka transuhomo alapeukutti mun lapsuudenkokemusta saatana, mulla on oikeus mun kokemukseen vaikka se ei olis sun mielestä hieno!

Muistan joskus teininä miettineensä että elämä miehenä ois helpompaa. En kyllä ollut perus tyttömäinen teininä ja nytkin 30 vuotiaana pidän remontin teosta ja monista vähän äijämäisistä jutuista mutta kuitenkin olen ison perheen äiti ja viihdyn naisena oikein loistavasti.

Oon sitä mieltä että nykyinen sekoilu on hulluutta ja nuoria ei saisi lietsoa mihinkään peruuttamattomaan.

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli 19-21v tyttönä joku ihme kriisi, että tunsin olevani poika. :D Olin kyllä aina ollut vähän erilainen muista ja ajattelin tämän olevan syy, että olen väärässä sukupuolessa. Sitten aloin googletella itsekseni noita trans juttuja ja aika hyvin löytyi tietoa ja pystyin samaistua näihin. Herrahyvänenaika, etten tehnyt ittelleni mitään.silloin. Nyt 31 vuotiaana olen täysin tyytyväinen siihen että olen aikuinen nainen.

Valitettavasti juuri tämä on monen muunkin nuoren tarina sillä erotuksella, että lähtevät vaihtamaan sukupuolta ja tekevät kroppaansa peruuttamattomia muutoksia. Jossain kohti tästä touhusta tulee vielä isot ja ikävät seuraukset, kukakohan ottaa silloin vastuun..

Toisaalta olisin halunnut olla poika, mutta lähinnä siitä syystä, että pojat "saivat" tehdä kaikkea kivaa, kuten pelata jääkiekkoa. En ollut itse riittävän voimakasluonteinen tyttö vaatiakseni päästä jääkiekkojoukkueeseen poikien keskelle, vaikka tällaisiakin tapauksia toki omassa ikäluokassani on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En. Olin nuorempana poikamainen tyttö ja välillä otti päähän kun sanottiin tytöt ei saa tehdä noin ja et kyllä tule tyttönä meidän poikajuttuihin, hetkellisesti noissa tilanteissa tuli mieleen että elämä poikana olisi helpompaa, mutta en ikinä tosissani kuvitellut olevani poika tai halunnut muuttaa sukupuoltani.

Tämä onkin nykyään jännä, että kaikki tällaiset kokemukset muka kertovat siitä, ettei ole oikeassa sukupuolessa. Minusta oli lapsuudessani ihan normaalia, että oli raisuja tyttöjä ja kotileikkityttöjä, ovathan aikuisetkin keskenään luonteeltaan erilaisia. Olen aina kokenut ihan selvästi olevani tyttö/nainen, mutta en todellakaan ole kiinnostunut kaikista "naisten jutuista". Minusta tämä nykyinen ajattelu on itse asiassa paljon ahdasmielisempää kuin vanha ajattelu: ahaa, et pidä nukeista, taidat olla poika. 

Olen sanonut ihan samaa! Sehän on paljon ahdasmielisempää ajatella, että ei voi olla poika tai tyttö kuin jollain kapeasti määritellyllä tavalla ja jos se ei täyty, on vaihdettava sukupuolta. Ihan järjetöntä.

Leikin autoilla, olin Tarzan... Nyt olen mummo.