Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
7v lapsi ja järkyttävä väsymys. Minulla on vuosien univelka tuon lapsen takia ja tuntuu ettei ikinä helpota;(
27.06.2023 |
Ensin oli tietenkin vauvavuosi ja yöimetykset, lopetin imetttämisen kun oli 9kk eikä maitoa enää oikein tullut. Alkoi juoda öisin velliä ja sitä meni järkyttävät määrät, heräsi itkemään ja huutamaan "elliii" kun piti saada lisää velliä keskellä yötä. Ja lopulta piti tietenkin vaihtaa kakkavaippa.
Kun oli puolitoistavuotias aloin antaa öisin vettä pulloon. Tämäkään ei helpottanut vaan kirkui vettä yökaudet, nousin 2-3 kertaa yössä täyttämään vesipullon ja yleensä aamulla olikin sitten lakanat pissassa kun vaippa ei ollut pitänyt sitä pissamäärää. Nukkui usein vieressäni ja oli enemmän sääntö kuin poikkeus että heräsin märässä sängyssä.
Kun täytti 5v alko juoda öisin vettä lasista ja sitten herätteli minut kun ei uskaltanut nousta ja mennä yksin vessaan. Jos kieltäydyin nousemasta, tuli viereen ja pissasi sänkyyn. Lopulta otin yöveden pois.
Kun vesi-showsta päästiin tuli uusi ongelma, ei uskalla nukkua huoneessaan. Siellä on kuulemma kummitus. Nukkuu vieressäni, pyörii ja varastaa peitot. Tapailen nyt yhtä miestä eikä siitä tule mitään että tyttö änkeää väliimme!
Kommentit (110)
Hirvee väsymys mutta uutta k*rpää jaksaa kyllä hakea. Yöravintolaa pidetty alusta loppuun ja kas ihme, sitten päästävä vessaan. Millainen lapsi kseskelee sänkyyn?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi elää sitä samaa arkea kuin aloittajakin. Nyt teidän pitää yhdessä keskustella miten ne TEIDÄN yöt saadaan rauhoittumaan.
Mutta tuoreet miesystävät ei sinne kuulu.
Tästäkin voisi lapsen kanssa keskustella kun tuo nukkumisasia saadaan paremmalle tolalle, ettei äidin ihmissuhteet ole mitenkään lapselta pois. Mutta tosiaan nyt toistaiseksi kumpaisen tutustua mieheen ihan päiväsaikaan ja rauhassa. Terve järkikin sen sanoo ettei sinne omaan kotiin voi kylmiltään heittää uutta ihmistä, jos perusta on vähän heikunkeikun.
Terve äiti ei raahaa lapsensa elämåän miehiä jotka on tuntenut kolme kuukautta.
Kuulostaa Taiveahon touhulta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokeile antaa lapselle melatoniinia (1 mg) muutaman viikon ajan joka ilta. Se voisi auttaa oppimaan uudet ilta- ja yörutiinit.
Muista antaa lapselle syliä ja läheisyyttä tarpeeksi. Hän on vielä pieni ja pelot ovat aivan todellisia. Iltasatu voisi olla edelleen paikallaan.
Ongelmaa tulisi hoitaa samoilla lääkkeillä, jotka sen ovat aiheuttaneetkin? Ongelman juuri syy lienee yli mennyt lapsikeskeisyys. Tuolle pikku paskiaiselle olisi jo vuosia sitten pitänyt sanoa, että nyt se turpa kiinni. Nyt hän tietää olevan itseään heikomman vanhemman lapsi ja käyttää sitä häikäilemättä hyväksi vielä silloinkin kun ap on jo pienituloinen eläkeläinen.
Päinvastoin. Sitä voisi vanhempi kasvaa aikuiseksi ja pistää omat tarpeet taka-alalle pysyvästi. Pidempään imettämällä ja perhepedissä ilman (uusia) miehiä nukkumalla olisit päässyt unien puolesta helpommalla.
Kyllä, jokainen lapsi ansaitsee äidikseen pahimman marttyyrin sitten jeesuksen, vanhemman joka elää vain sen lapsen kautta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä tapauksessa koko ongelmalta olisi päästy, kun olisit vieroittanut vauvan maidon/vellinjuonnista öisin. 9 kk ikä on juuri oikea vieroittaa lapsi yösyömisestå ja sinulla imetyksen lopetus sattui siihen sopivasti. Tuon ikäinen ei tarvitse velliä tai maitoa öisin.
Yövieroitus vaatii muutaman hankalamman yön, sitten homma helpottaa.
Voi herran pieksut. Ei tässä kyse ole mistään vauvan yövieroittamisesta, vaan siitä että 7-vuotiaalla lapsella on turvaton olo.
Aivan yhtä perustellusti voitaisiin väittää, että ongelmilta olisi vältytty jos lasta olisi imetetty öisin noin 2-vuotiaaksi. Koska aika moni on saanut hyviä nukkujia silläkin metodilla.
Tosiasiassahan kaikki vaikuttaa kaikkeen: lapsen temperamentti, vuorovaikutussuhde vanhempaan, fyysinen nälkäkin. Peloissaan ei voi nukkua.
Millä tavalla turha vellinjuonti ja holtiton vedenjuonti ja siitä johtuva vessahätä lisää lapsen turvallisuutta? Miksi lapsi noista huolimatta juoksuttaa vanhempaansa öisin?
Ennemmin pitäisi sanoa, että suostumalla haitallisiin tapoihin aikuinen ylläpitää itse levottomuuden kierrettä. Turvalliset rajat ovat lapselle tärkeitä ja osoittavat tälle välittämistä.
Syöminen ja juominen on seuraus, ei syy.
Ihminen on siitä jännä olento, että hän saattaa syödä suruunsa, pelkoonsa, jopa pitkästymiseensä. Ei vain vauvana vaan ihan aikuisenakin. Ratkaisu ei ole se, että pelkästään kylmästi kielletään, vaan myös tarjotaan tilalle muuta.
Ap:lta loppui maito ja hän tarjosi jättiannokset velliä, vaikka hänen olisi pitänyt tarjota vähän velliä ja paljon syliä ja rakastavaa katsetta. Hän ei ole ainoa lajissaan. Monikin äiti täyttää fyysisiä tarpeita silloin kun pitäisi täyttää henkisiä. Hämmästyttävää, miten moni on sitä mieltä, että ratkaisu olisi olla tarjoamatta mitään.
Tämä myös kaikille ylipainoisille aikuisille.
Tämä on täyttä pötyä. Lapsi ei tarvitse öisin velliä. Yöt ovat nukkumista varten eikä se ole rakkauden puutetta. Lapsella on turvallinen olo, kun aikuinen vastaa johdonmukaisesti öisin hänen kulloiseenkin hätään. Aikuinen on se, joka asettaa rajat. Se on rakkautta.
Kun 9kk ikäinen herää yöllä huutamaan niin on sille jotain tehtävä. Ei siinä auta mikään "yöt on nukkumista varten" lässytys, jos lapsella on hätä. Velli on toki väärä ratkaisu, läheisyys ja sinne omaan sänkyyn opettaminen paljon toimivampi.
AP on mokannut homman silloin vauvavuotena, mutta turha sitä on nyt kaivella. Se ei enää auta ap:ta. Sen sijaan ap:n pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni nyt ja muodostaa lapselle selkeät rutiinit ja turvallinen nukkumisympäristö.
Omalla lapsellani on uni-valverytmiä säätelevässä keskuksessa vikaa, joten hän ei hyötynyt rutiineista koskaan, vaan koki ne ahdistavina kun nukkumaan oli pakko mennä vaikka tiesi ettei uni tule useisiin tunteihin vielä. Hän on jo aikuinen muttei vaiva tietenkään ole poistunut kun se on elimellinen.
Lapelleni tärkeintä on se että hänellä on tekemistä öisin kun uni ei tule. Hirveintä on maata hiljaa tuntikausia omien ajatusten kanssa. Hän siis on ihan virkeä ihan mihin tahansa vuorokauden aikaan riippumatt siitä miten hän on nukkunut, joten valvottaminenkaan ei auta. Sitten kun hän nukahtaa, hän ei herää edes korvan juuressa olevaan palohälyttimeen.
Voin sanoa että aika persiilleen meni hänen lapsuutensa ja minun äitiyteni, sillä jokainen varmaan pystyy kuvittelemaan millä kaikilla tavoin minä olin surkea äitinä kun en saa lasta nukkumaan.
Anteeksi en pysty antamaan vieläkään mikä kaikki mokattiin siinä minua syytellessäni, mutta olen tehnyt päätöksen että kerron tarinamme aina kaikille kun puhutaan lasten nukkumattomuudesta ja avuksi ehdotetaan rutiineja, parempaa äitinä olemista, ja iltasatua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokeile antaa lapselle melatoniinia (1 mg) muutaman viikon ajan joka ilta. Se voisi auttaa oppimaan uudet ilta- ja yörutiinit.
Muista antaa lapselle syliä ja läheisyyttä tarpeeksi. Hän on vielä pieni ja pelot ovat aivan todellisia. Iltasatu voisi olla edelleen paikallaan.
Ongelmaa tulisi hoitaa samoilla lääkkeillä, jotka sen ovat aiheuttaneetkin? Ongelman juuri syy lienee yli mennyt lapsikeskeisyys. Tuolle pikku paskiaiselle olisi jo vuosia sitten pitänyt sanoa, että nyt se turpa kiinni. Nyt hän tietää olevan itseään heikomman vanhemman lapsi ja käyttää sitä häikäilemättä hyväksi vielä silloinkin kun ap on jo pienituloinen eläkeläinen.
Päinvastoin. Sitä voisi vanhempi kasvaa aikuiseksi ja pistää omat tarpeet taka-alalle pysyvästi. Pidempään imettämällä ja perhepedissä ilman (uusia) miehiä nukkumalla olisit päässyt unien puolesta helpommalla.
Kyllä, jokainen lapsi ansaitsee äidikseen pahimman marttyyrin sitten jeesuksen, vanhemman joka elää vain sen lapsen kautta.
Vanhemman kuuluu järjestää stabiili lapsuus lapselle. Uudet tuntemattomat miehet ei siihen kuulu vaam niitä esitellään vasta korkeintaan vuoden tuntemisen jälkeen
Eikä niitä raahata sinne kotiin nukkumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokeile antaa lapselle melatoniinia (1 mg) muutaman viikon ajan joka ilta. Se voisi auttaa oppimaan uudet ilta- ja yörutiinit.
Muista antaa lapselle syliä ja läheisyyttä tarpeeksi. Hän on vielä pieni ja pelot ovat aivan todellisia. Iltasatu voisi olla edelleen paikallaan.
Ongelmaa tulisi hoitaa samoilla lääkkeillä, jotka sen ovat aiheuttaneetkin? Ongelman juuri syy lienee yli mennyt lapsikeskeisyys. Tuolle pikku paskiaiselle olisi jo vuosia sitten pitänyt sanoa, että nyt se turpa kiinni. Nyt hän tietää olevan itseään heikomman vanhemman lapsi ja käyttää sitä häikäilemättä hyväksi vielä silloinkin kun ap on jo pienituloinen eläkeläinen.
Päinvastoin. Sitä voisi vanhempi kasvaa aikuiseksi ja pistää omat tarpeet taka-alalle pysyvästi. Pidempään imettämällä ja perhepedissä ilman (uusia) miehiä nukkumalla olisit päässyt unien puolesta helpommalla.
Toivottavasti noudatat omia ohjeitasi ja elät ilman kumppania lapsi vain vieressäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä tapauksessa koko ongelmalta olisi päästy, kun olisit vieroittanut vauvan maidon/vellinjuonnista öisin. 9 kk ikä on juuri oikea vieroittaa lapsi yösyömisestå ja sinulla imetyksen lopetus sattui siihen sopivasti. Tuon ikäinen ei tarvitse velliä tai maitoa öisin.
Yövieroitus vaatii muutaman hankalamman yön, sitten homma helpottaa.
Voi herran pieksut. Ei tässä kyse ole mistään vauvan yövieroittamisesta, vaan siitä että 7-vuotiaalla lapsella on turvaton olo.
Aivan yhtä perustellusti voitaisiin väittää, että ongelmilta olisi vältytty jos lasta olisi imetetty öisin noin 2-vuotiaaksi. Koska aika moni on saanut hyviä nukkujia silläkin metodilla.
Tosiasiassahan kaikki vaikuttaa kaikkeen: lapsen temperamentti, vuorovaikutussuhde vanhempaan, fyysinen nälkäkin. Peloissaan ei voi nukkua.
Millä tavalla turha vellinjuonti ja holtiton vedenjuonti ja siitä johtuva vessahätä lisää lapsen turvallisuutta? Miksi lapsi noista huolimatta juoksuttaa vanhempaansa öisin?
Ennemmin pitäisi sanoa, että suostumalla haitallisiin tapoihin aikuinen ylläpitää itse levottomuuden kierrettä. Turvalliset rajat ovat lapselle tärkeitä ja osoittavat tälle välittämistä.
Syöminen ja juominen on seuraus, ei syy.
Ihminen on siitä jännä olento, että hän saattaa syödä suruunsa, pelkoonsa, jopa pitkästymiseensä. Ei vain vauvana vaan ihan aikuisenakin. Ratkaisu ei ole se, että pelkästään kylmästi kielletään, vaan myös tarjotaan tilalle muuta.
Ap:lta loppui maito ja hän tarjosi jättiannokset velliä, vaikka hänen olisi pitänyt tarjota vähän velliä ja paljon syliä ja rakastavaa katsetta. Hän ei ole ainoa lajissaan. Monikin äiti täyttää fyysisiä tarpeita silloin kun pitäisi täyttää henkisiä. Hämmästyttävää, miten moni on sitä mieltä, että ratkaisu olisi olla tarjoamatta mitään.
Tämä myös kaikille ylipainoisille aikuisille.
Tämä on täyttä pötyä. Lapsi ei tarvitse öisin velliä. Yöt ovat nukkumista varten eikä se ole rakkauden puutetta. Lapsella on turvallinen olo, kun aikuinen vastaa johdonmukaisesti öisin hänen kulloiseenkin hätään. Aikuinen on se, joka asettaa rajat. Se on rakkautta.
Kun 9kk ikäinen herää yöllä huutamaan niin on sille jotain tehtävä. Ei siinä auta mikään "yöt on nukkumista varten" lässytys, jos lapsella on hätä. Velli on toki väärä ratkaisu, läheisyys ja sinne omaan sänkyyn opettaminen paljon toimivampi.
AP on mokannut homman silloin vauvavuotena, mutta turha sitä on nyt kaivella. Se ei enää auta ap:ta. Sen sijaan ap:n pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni nyt ja muodostaa lapselle selkeät rutiinit ja turvallinen nukkumisympäristö.
Omalla lapsellani on uni-valverytmiä säätelevässä keskuksessa vikaa, joten hän ei hyötynyt rutiineista koskaan, vaan koki ne ahdistavina kun nukkumaan oli pakko mennä vaikka tiesi ettei uni tule useisiin tunteihin vielä. Hän on jo aikuinen muttei vaiva tietenkään ole poistunut kun se on elimellinen.
Lapelleni tärkeintä on se että hänellä on tekemistä öisin kun uni ei tule. Hirveintä on maata hiljaa tuntikausia omien ajatusten kanssa. Hän siis on ihan virkeä ihan mihin tahansa vuorokauden aikaan riippumatt siitä miten hän on nukkunut, joten valvottaminenkaan ei auta. Sitten kun hän nukahtaa, hän ei herää edes korvan juuressa olevaan palohälyttimeen.
Voin sanoa että aika persiilleen meni hänen lapsuutensa ja minun äitiyteni, sillä jokainen varmaan pystyy kuvittelemaan millä kaikilla tavoin minä olin surkea äitinä kun en saa lasta nukkumaan.
Anteeksi en pysty antamaan vieläkään mikä kaikki mokattiin siinä minua syytellessäni, mutta olen tehnyt päätöksen että kerron tarinamme aina kaikille kun puhutaan lasten nukkumattomuudesta ja avuksi ehdotetaan rutiineja, parempaa äitinä olemista, ja iltasatua.
Aina on lapsi joka ei sovi siihen muottiin, mihin 99% muista lapsista sopii ja se pitää toki huomioida.
Rutiinit eivät kuitenkaan ole pelkästään aikatauluja. Rutiineja on myös se, että lapsella on selkeät toimintaohjeet. Esimerkiksi se, että yöllä nukutaan omassa sängyssä. Tai että yöllä saa tehdä asiat x, y ja z, jos ei nukuta. Ne rutiinit luovat turvaa, kun tietää miten toimia, jos uni ei tulekaan, eikä tarvitse yksin miettiä saako nousta sängystä lukemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kokeile auttaako pidempi iltarutiini. Enemmän yhdessä oloa, juttelua, iltalaulu ym. Ruudut pois viimeistään pari tuntia ennen unta.
Toinen vaihtoehto on, että otat lapsen nukkumaan samaan huoneeseen. Siirrät hänen sänkynsä sinun sängyn viereen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi elää sitä samaa arkea kuin aloittajakin. Nyt teidän pitää yhdessä keskustella miten ne TEIDÄN yöt saadaan rauhoittumaan.
Mutta tuoreet miesystävät ei sinne kuulu.
Tästäkin voisi lapsen kanssa keskustella kun tuo nukkumisasia saadaan paremmalle tolalle, ettei äidin ihmissuhteet ole mitenkään lapselta pois. Mutta tosiaan nyt toistaiseksi kumpaisen tutustua mieheen ihan päiväsaikaan ja rauhassa. Terve järkikin sen sanoo ettei sinne omaan kotiin voi kylmiltään heittää uutta ihmistä, jos perusta on vähän heikunkeikun.
Alapeukku muuten rakentavaan kommenttiin, koska äidin ihmissuhteet ja seurustelu todellakin ovat lapselta pois.
Alue: Aihe vapaa
Tästäkin voisi lapsen kanssa keskustella kun tuo nukkumisasia saadaan paremmalle tolalle, ettei äidin ihmissuhteet ole mitenkään lapselta pois. Mutta tosiaan nyt toistaiseksi kumpaisen tutustua mieheen ihan päiväsaikaan ja rauhassa. Terve järkikin sen sanoo ettei sinne omaan kotiin voi kylmiltään heittää uutta ihmistä, jos perusta on vähän heikunkeikun.