Lue keskustelun säännöt.
7v lapsi ja järkyttävä väsymys. Minulla on vuosien univelka tuon lapsen takia ja tuntuu ettei ikinä helpota;(
27.06.2023 |
Ensin oli tietenkin vauvavuosi ja yöimetykset, lopetin imetttämisen kun oli 9kk eikä maitoa enää oikein tullut. Alkoi juoda öisin velliä ja sitä meni järkyttävät määrät, heräsi itkemään ja huutamaan "elliii" kun piti saada lisää velliä keskellä yötä. Ja lopulta piti tietenkin vaihtaa kakkavaippa.
Kun oli puolitoistavuotias aloin antaa öisin vettä pulloon. Tämäkään ei helpottanut vaan kirkui vettä yökaudet, nousin 2-3 kertaa yössä täyttämään vesipullon ja yleensä aamulla olikin sitten lakanat pissassa kun vaippa ei ollut pitänyt sitä pissamäärää. Nukkui usein vieressäni ja oli enemmän sääntö kuin poikkeus että heräsin märässä sängyssä.
Kun täytti 5v alko juoda öisin vettä lasista ja sitten herätteli minut kun ei uskaltanut nousta ja mennä yksin vessaan. Jos kieltäydyin nousemasta, tuli viereen ja pissasi sänkyyn. Lopulta otin yöveden pois.
Kun vesi-showsta päästiin tuli uusi ongelma, ei uskalla nukkua huoneessaan. Siellä on kuulemma kummitus. Nukkuu vieressäni, pyörii ja varastaa peitot. Tapailen nyt yhtä miestä eikä siitä tule mitään että tyttö änkeää väliimme!
Kommentit (110)
Vierailija kirjoitti:
Kun kirjoitan tätä on tyttö kaverinsa kanssa kaupassa ostamassa keksejä. Päivisin on ihan normaali reipas, tuleva koululainen mutta öisin alkaa levottomuudet ja kummitusten pelkäämiset.Uskon, että hakee huomiota ja tietää itsekin ettei huoneessaan mitään ole. On vain tottunut pääsemään viereen. Ja kun haluan nukkua niin annan periksi. Tuntuu että ollaan kierteessä josta ei pääse ulos ,(
A.P
7v ymmärtää jo, jos kerrot ettet saa nukuttua. Sovitte että lapsi alkaa nyt opetella nukkumaan omassa huoneessa ja joku sopiva palkinto kun se onnistuu. Ja miesystävä yökylään vasta, kun muutama kk on mennyt yöt hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä tapauksessa koko ongelmalta olisi päästy, kun olisit vieroittanut vauvan maidon/vellinjuonnista öisin. 9 kk ikä on juuri oikea vieroittaa lapsi yösyömisestå ja sinulla imetyksen lopetus sattui siihen sopivasti. Tuon ikäinen ei tarvitse velliä tai maitoa öisin.
Yövieroitus vaatii muutaman hankalamman yön, sitten homma helpottaa.
Voi herran pieksut. Ei tässä kyse ole mistään vauvan yövieroittamisesta, vaan siitä että 7-vuotiaalla lapsella on turvaton olo.
Aivan yhtä perustellusti voitaisiin väittää, että ongelmilta olisi vältytty jos lasta olisi imetetty öisin noin 2-vuotiaaksi. Koska aika moni on saanut hyviä nukkujia silläkin metodilla.
Tosiasiassahan kaikki vaikuttaa kaikkeen: lapsen temperamentti, vuorovaikutussuhde vanhempaan, fyysinen nälkäkin. Peloissaan ei voi nukkua.
Millä tavalla turha vellinjuonti ja holtiton vedenjuonti ja siitä johtuva vessahätä lisää lapsen turvallisuutta? Miksi lapsi noista huolimatta juoksuttaa vanhempaansa öisin?
Ennemmin pitäisi sanoa, että suostumalla haitallisiin tapoihin aikuinen ylläpitää itse levottomuuden kierrettä. Turvalliset rajat ovat lapselle tärkeitä ja osoittavat tälle välittämistä.
Syöminen ja juominen on seuraus, ei syy.
Ihminen on siitä jännä olento, että hän saattaa syödä suruunsa, pelkoonsa, jopa pitkästymiseensä. Ei vain vauvana vaan ihan aikuisenakin. Ratkaisu ei ole se, että pelkästään kylmästi kielletään, vaan myös tarjotaan tilalle muuta.
Ap:lta loppui maito ja hän tarjosi jättiannokset velliä, vaikka hänen olisi pitänyt tarjota vähän velliä ja paljon syliä ja rakastavaa katsetta. Hän ei ole ainoa lajissaan. Monikin äiti täyttää fyysisiä tarpeita silloin kun pitäisi täyttää henkisiä. Hämmästyttävää, miten moni on sitä mieltä, että ratkaisu olisi olla tarjoamatta mitään.
Tämä myös kaikille ylipainoisille aikuisille.
Tämä on täyttä pötyä. Lapsi ei tarvitse öisin velliä. Yöt ovat nukkumista varten eikä se ole rakkauden puutetta. Lapsella on turvallinen olo, kun aikuinen vastaa johdonmukaisesti öisin hänen kulloiseenkin hätään. Aikuinen on se, joka asettaa rajat. Se on rakkautta.
Kun 9kk ikäinen herää yöllä huutamaan niin on sille jotain tehtävä. Ei siinä auta mikään "yöt on nukkumista varten" lässytys, jos lapsella on hätä. Velli on toki väärä ratkaisu, läheisyys ja sinne omaan sänkyyn opettaminen paljon toimivampi.
Niin, missä kohtaa olin eri mieltä? Omaan sänkyyn opettaminen, yösyöttöjen lopetus ja johdonmukaisuus on juuri sen opettamista, että yöt ovat nukkumista varten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä tapauksessa koko ongelmalta olisi päästy, kun olisit vieroittanut vauvan maidon/vellinjuonnista öisin. 9 kk ikä on juuri oikea vieroittaa lapsi yösyömisestå ja sinulla imetyksen lopetus sattui siihen sopivasti. Tuon ikäinen ei tarvitse velliä tai maitoa öisin.
Yövieroitus vaatii muutaman hankalamman yön, sitten homma helpottaa.
Voi herran pieksut. Ei tässä kyse ole mistään vauvan yövieroittamisesta, vaan siitä että 7-vuotiaalla lapsella on turvaton olo.
Aivan yhtä perustellusti voitaisiin väittää, että ongelmilta olisi vältytty jos lasta olisi imetetty öisin noin 2-vuotiaaksi. Koska aika moni on saanut hyviä nukkujia silläkin metodilla.
Tosiasiassahan kaikki vaikuttaa kaikkeen: lapsen temperamentti, vuorovaikutussuhde vanhempaan, fyysinen nälkäkin. Peloissaan ei voi nukkua.
Millä tavalla turha vellinjuonti ja holtiton vedenjuonti ja siitä johtuva vessahätä lisää lapsen turvallisuutta? Miksi lapsi noista huolimatta juoksuttaa vanhempaansa öisin?
Ennemmin pitäisi sanoa, että suostumalla haitallisiin tapoihin aikuinen ylläpitää itse levottomuuden kierrettä. Turvalliset rajat ovat lapselle tärkeitä ja osoittavat tälle välittämistä.
Syöminen ja juominen on seuraus, ei syy.
Ihminen on siitä jännä olento, että hän saattaa syödä suruunsa, pelkoonsa, jopa pitkästymiseensä. Ei vain vauvana vaan ihan aikuisenakin. Ratkaisu ei ole se, että pelkästään kylmästi kielletään, vaan myös tarjotaan tilalle muuta.
Ap:lta loppui maito ja hän tarjosi jättiannokset velliä, vaikka hänen olisi pitänyt tarjota vähän velliä ja paljon syliä ja rakastavaa katsetta. Hän ei ole ainoa lajissaan. Monikin äiti täyttää fyysisiä tarpeita silloin kun pitäisi täyttää henkisiä. Hämmästyttävää, miten moni on sitä mieltä, että ratkaisu olisi olla tarjoamatta mitään.
Tämä myös kaikille ylipainoisille aikuisille.
Tämä on täyttä pötyä. Lapsi ei tarvitse öisin velliä. Yöt ovat nukkumista varten eikä se ole rakkauden puutetta. Lapsella on turvallinen olo, kun aikuinen vastaa johdonmukaisesti öisin hänen kulloiseenkin hätään. Aikuinen on se, joka asettaa rajat. Se on rakkautta.
Kun 9kk ikäinen herää yöllä huutamaan niin on sille jotain tehtävä. Ei siinä auta mikään "yöt on nukkumista varten" lässytys, jos lapsella on hätä. Velli on toki väärä ratkaisu, läheisyys ja sinne omaan sänkyyn opettaminen paljon toimivampi.
AP on mokannut homman silloin vauvavuotena, mutta turha sitä on nyt kaivella. Se ei enää auta ap:ta. Sen sijaan ap:n pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni nyt ja muodostaa lapselle selkeät rutiinit ja turvallinen nukkumisympäristö.
Vierailija kirjoitti:
Tulee mieleen ihan oma siskoni, joka on minua paljon nuorempi. Vanhemmat erosivat, kun hän oli vauva ja äiti hoiti häntä lähes yksin. Ap:n valitus on kuin suoraan lapsuudenperheestäni.
Siskollani ei ollut mitään rajoja ja äiti oli todella uupunut. Esimerkiksi sisko sai maitoa öisin aina kun halusi, valvotti, pompotti ja äiti kiltisti toteutti kaikki toiveet. Ja oli hirveän uupunut. Minulla ja toisella isommalla sisaruksella oli aina paljon selkeämmät säännöt enkä saanut tahtoani läpi kuten pikkusisko joka asiassa.
Onko tämä jotenkin tyypillinen käytösmalli yksin jääneelle äidille? Kun toinen vanhempi puuttuu, sitä ylikompensoidaan lapselle.
Myös uupuneelle vanhemmalle tyypillinen käytösmalli, mennään siitä mistä aita on sillä hetkellä matalin ja annetaan periksi kun ei jakseta kiukkua. Luonnollisesti siinä sitten samalla kaivaa kuoppaa itselleen kun lapsesta tulee vaan hankalampi...
Vierailija kirjoitti:
Tytö on aivan ihana persoona, iloinen hassuttelija. Vietän mielellään hänen kanssaan aikaa. Ongelma ovat vain yöt. Kutittaa, pissattaa, pelottaa.
A.P
Koska se on ollut hänelle koko hänen lapsuutensa teidän toiminta malli. Ei sitä yhdessä yössä korjata. Mitä lapsi on tästä sanonut kun olette päivällä keskustelleet miten niitä öitä saataisiin korjattua?
Normaalisti kasvava ja kehittyvä täysiaikaisena syntynyt vauva, joka syö riittävästi kiinteää ruokaa ja maitoa päivisin, ei enää kuuden kuukauden iästä lähtien tarvitse mitään yösyöttöjä ja vesiä. Eli kyseessä on opittutapa, josta pitäisi opetelle nyt pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun kirjoitan tätä on tyttö kaverinsa kanssa kaupassa ostamassa keksejä. Päivisin on ihan normaali reipas, tuleva koululainen mutta öisin alkaa levottomuudet ja kummitusten pelkäämiset.Uskon, että hakee huomiota ja tietää itsekin ettei huoneessaan mitään ole. On vain tottunut pääsemään viereen. Ja kun haluan nukkua niin annan periksi. Tuntuu että ollaan kierteessä josta ei pääse ulos ,(
A.P
Eli lapsesi "pärjää" päivät ns. omillaan, joten hakee yöllä sitä äidin huomiota, jota ilman 7 vuotias ei oikeasti pärjää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä tapauksessa koko ongelmalta olisi päästy, kun olisit vieroittanut vauvan maidon/vellinjuonnista öisin. 9 kk ikä on juuri oikea vieroittaa lapsi yösyömisestå ja sinulla imetyksen lopetus sattui siihen sopivasti. Tuon ikäinen ei tarvitse velliä tai maitoa öisin.
Yövieroitus vaatii muutaman hankalamman yön, sitten homma helpottaa.
Voi herran pieksut. Ei tässä kyse ole mistään vauvan yövieroittamisesta, vaan siitä että 7-vuotiaalla lapsella on turvaton olo.
Aivan yhtä perustellusti voitaisiin väittää, että ongelmilta olisi vältytty jos lasta olisi imetetty öisin noin 2-vuotiaaksi. Koska aika moni on saanut hyviä nukkujia silläkin metodilla.
Tosiasiassahan kaikki vaikuttaa kaikkeen: lapsen temperamentti, vuorovaikutussuhde vanhempaan, fyysinen nälkäkin. Peloissaan ei voi nukkua.
Millä tavalla turha vellinjuonti ja holtiton vedenjuonti ja siitä johtuva vessahätä lisää lapsen turvallisuutta? Miksi lapsi noista huolimatta juoksuttaa vanhempaansa öisin?
Ennemmin pitäisi sanoa, että suostumalla haitallisiin tapoihin aikuinen ylläpitää itse levottomuuden kierrettä. Turvalliset rajat ovat lapselle tärkeitä ja osoittavat tälle välittämistä.
Syöminen ja juominen on seuraus, ei syy.
Ihminen on siitä jännä olento, että hän saattaa syödä suruunsa, pelkoonsa, jopa pitkästymiseensä. Ei vain vauvana vaan ihan aikuisenakin. Ratkaisu ei ole se, että pelkästään kylmästi kielletään, vaan myös tarjotaan tilalle muuta.
Ap:lta loppui maito ja hän tarjosi jättiannokset velliä, vaikka hänen olisi pitänyt tarjota vähän velliä ja paljon syliä ja rakastavaa katsetta. Hän ei ole ainoa lajissaan. Monikin äiti täyttää fyysisiä tarpeita silloin kun pitäisi täyttää henkisiä. Hämmästyttävää, miten moni on sitä mieltä, että ratkaisu olisi olla tarjoamatta mitään.
Tämä myös kaikille ylipainoisille aikuisille.
Tämä on täyttä pötyä. Lapsi ei tarvitse öisin velliä. Yöt ovat nukkumista varten eikä se ole rakkauden puutetta. Lapsella on turvallinen olo, kun aikuinen vastaa johdonmukaisesti öisin hänen kulloiseenkin hätään. Aikuinen on se, joka asettaa rajat. Se on rakkautta.
Kun 9kk ikäinen herää yöllä huutamaan niin on sille jotain tehtävä. Ei siinä auta mikään "yöt on nukkumista varten" lässytys, jos lapsella on hätä. Velli on toki väärä ratkaisu, läheisyys ja sinne omaan sänkyyn opettaminen paljon toimivampi.
Niin, missä kohtaa olin eri mieltä? Omaan sänkyyn opettaminen, yösyöttöjen lopetus ja johdonmukaisuus on juuri sen opettamista, että yöt ovat nukkumista varten.
Ja ihan samaa mieltä oli sekin jonka puheita pidit täytenä pötynä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun kirjoitan tätä on tyttö kaverinsa kanssa kaupassa ostamassa keksejä. Päivisin on ihan normaali reipas, tuleva koululainen mutta öisin alkaa levottomuudet ja kummitusten pelkäämiset.Uskon, että hakee huomiota ja tietää itsekin ettei huoneessaan mitään ole. On vain tottunut pääsemään viereen. Ja kun haluan nukkua niin annan periksi. Tuntuu että ollaan kierteessä josta ei pääse ulos ,(
A.P
Eli lapsesi "pärjää" päivät ns. omillaan, joten hakee yöllä sitä äidin huomiota, jota ilman 7 vuotias ei oikeasti pärjää.
Lopeta jo perusteeton jankkaaminen. Uskomatonta mutta lapsi voi olla öisin vaativa vaikka saisi kuinka paljon huomiota. Kyse on siitä, että lapsi joutuu tilanteeseen, jossa aikuinen ei näytä miten toimitaan vaan jättää valinnat lapselle. Lapsi pääsee valitsemaan, syödäänkö yöllä, nukkuuko omassa sängyssä vai ei, valvooko vai nukkuuko jne. Se aiheuttaa levottomuutta ja turvattomuutta.
Meillä on 4v kanssa iltaisin peikkojahti. Muiden iltarutiininen yhteydessä tanssitaan peikot pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokeile antaa lapselle melatoniinia (1 mg) muutaman viikon ajan joka ilta. Se voisi auttaa oppimaan uudet ilta- ja yörutiinit.
Muista antaa lapselle syliä ja läheisyyttä tarpeeksi. Hän on vielä pieni ja pelot ovat aivan todellisia. Iltasatu voisi olla edelleen paikallaan.
Herraisä, ei kasvavalle lapselle melatoniinia! Se on hormoni ja kaikki hormonit toimii samalla tavalla: jos sitä antaa keinotekoisesti ulkoapäin, niin kropan oma tuotanto kärsii tai jopa lakkaa kokonaan. Sen jälkeen lapsi ei nuku enää ikinä ilman keinotekoista melatoniinia. Lisäksi voi tulla diabetes.
Uniongelmaisille lapsille neuvotaan nykyään ihan neuvolasta antamaan melatoniinia kuurina. Ei tietenkään jatkuvasti.
Sinulle oma patja lapsen huoneeseen. Teette siitä lapselle turvallisen tilan, ei sinun huoneesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jos jotain hyvää pitää hakea, niin on tuo velli sentään parempi, kuin kaakao. Yksi puolituttu juotti sitä lapselleen illat ja yöt, kun "on rauhaton lapsi". Kaakaoon lisättiin vielä vähän sokeria, kun nykykaakaoissa sitä on kuulemma vähennetty.
Tuli helppo lapsi. 7v ei yhtään ehjää hammasta suussa, ei edes ne viisi, mitkä sieltä taitavat tällä hetkellä löytyä... Onneksi asiaan oli puututtu, mutta liian myöhään.
Ap, jos olet lapsen tuohon pisteeseen itse opettanut, on myös tehtäväsi opettaa hänet siitä ulos. Jos et itse pysty ja uusi mies menee lapsen edelle, löytyy lapselle varmasti osaavampaa apua jostain.
Seitsemän vuotta yöpissaamiseen treenattu kroppa ei ihan hetkessä muutu. Se vaatii aikaa, ymmärrystä, kainaloa, juttelua, kiukuttelua, kärsivällisyyttä, määrätietoisuutta ja paljon muuta.
Vuoden siirtymäaika lienee sopiva ajatus. Jos menee määrätietoisilla toimilla yli, on ihme. Jos jää alle, kaikki on voittoa. Eli niin makaa kuin petaa. Tee asiat huolella, haet vaikka ulkopuoliselta taholta apua ja eipä aikaakaan, kun homma toimii.
MUTTA, mies ei todellakaan mene sitten oman lapsen ohi. Jos mies tulee elämääsi, hän tulee perheeseenne ja myös lapsen elämään. Hän ei ole pelkästään sinun keikkikalusi niin, että lapsi pistetään syrjään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokeile antaa lapselle melatoniinia (1 mg) muutaman viikon ajan joka ilta. Se voisi auttaa oppimaan uudet ilta- ja yörutiinit.
Muista antaa lapselle syliä ja läheisyyttä tarpeeksi. Hän on vielä pieni ja pelot ovat aivan todellisia. Iltasatu voisi olla edelleen paikallaan.
Herraisä, ei kasvavalle lapselle melatoniinia! Se on hormoni ja kaikki hormonit toimii samalla tavalla: jos sitä antaa keinotekoisesti ulkoapäin, niin kropan oma tuotanto kärsii tai jopa lakkaa kokonaan. Sen jälkeen lapsi ei nuku enää ikinä ilman keinotekoista melatoniinia. Lisäksi voi tulla diabetes.
Uniongelmaisille lapsille neuvotaan nykyään ihan neuvolasta antamaan melatoniinia kuurina. Ei tietenkään jatkuvasti.
No kyllä varmaan, kun ei nykyään vanhemmista ole siihen, että mentäisiin hommassa juurisyihin ja korjattaisiin asia sitä kautta.
Jos lapsella hankaa paita, niin annetaanko vaan tulehduskipulääkettä, vai kannattaisiko asiaa yrittää hoitaa muuten?
Eli elämä kuntoon, sen jälkeen vasta melatoniinit ja muut mömmöt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi elää sitä samaa arkea kuin aloittajakin. Nyt teidän pitää yhdessä keskustella miten ne TEIDÄN yöt saadaan rauhoittumaan.
7v ei ole vauva, mutta ei hän ole pieni aikuinenkaan.
Kummitusten pelko on yöllä ihan oikea pelko. Se pitää käsitellä kuten mikä tahansa irrationaalinen pelko 7 vuotiaan kanssa käsitellään. Keskustelemalla silloin, kun pelko ei ole akuuttina päällä. Ja sitten mennä mukaan lapsen kanssa siihen pelottavaan tilanteeseen.
Jos pelkät päivällä tapahtuvat keskustelut eivät yöllisiin kummituspelkoihin auta, silloin äiti voi viedä patjan tyttärensä huoneeseen, ja nukkua siinä. Tarvittaessa ojentaa kätensä tyttärelle, joka nukkuu omassa sängyssään. Pitää kädestä kiinni. Silloin tyttö ja äiti nukkuvat samassa huoneessa, mutta ei samassa sängyssä. Tyttö oppii pitämään omaa sänkyään turvallisena paikkana nukkua.
Lapselle ei ole asetettu rajoja.
Varmaan yleisin kasvatusvirhe.
Meillä auttoi pelkotiloihin turvalelu. Se vahti ettie mitään päässyt tapahtumaan.
Mun 21-vuotias erosi poikaystävästään ja tuli sen jälkeen hetkeksi lapsuudenkotiin lohdutettavaksi. Hänkin piti huoneensa ovea raollaan yöllä kun olo oli ankeimmillaan.
Vierailija kirjoitti:
Lapsi elää sitä samaa arkea kuin aloittajakin. Nyt teidän pitää yhdessä keskustella miten ne TEIDÄN yöt saadaan rauhoittumaan.
Mutta tuoreet miesystävät ei sinne kuulu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokeile antaa lapselle melatoniinia (1 mg) muutaman viikon ajan joka ilta. Se voisi auttaa oppimaan uudet ilta- ja yörutiinit.
Muista antaa lapselle syliä ja läheisyyttä tarpeeksi. Hän on vielä pieni ja pelot ovat aivan todellisia. Iltasatu voisi olla edelleen paikallaan.
Ongelmaa tulisi hoitaa samoilla lääkkeillä, jotka sen ovat aiheuttaneetkin? Ongelman juuri syy lienee yli mennyt lapsikeskeisyys. Tuolle pikku paskiaiselle olisi jo vuosia sitten pitänyt sanoa, että nyt se turpa kiinni. Nyt hän tietää olevan itseään heikomman vanhemman lapsi ja käyttää sitä häikäilemättä hyväksi vielä silloinkin kun ap on jo pienituloinen eläkeläinen.
Päinvastoin. Sitä voisi vanhempi kasvaa aikuiseksi ja pistää omat tarpeet taka-alalle pysyvästi. Pidempään imettämällä ja perhepedissä ilman (uusia) miehiä nukkumalla olisit päässyt unien puolesta helpommalla.
Nuo yölliset kummitukset pitää hoidella päivänvalossa. Menette yhdessä sinne tytön huoneeseen ja keskustelette siitä, mitä kummitukset ovat. Voitte lukea myös satuja kummituksista. Mieluiten sellaisia, joissa kummitukset eivät ole vaarallisia. Taitaa sellaisiakin olla, joissa kummitus päätyy jotenkin noloon tilanteeseen, naurunalaiseksi.