Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kertokaa, onko olemassa oikeasti onnellisia uusperheitä??
26.06.2023 |
onko teillä uusperhe jossa vilpittömästi pidätte puolison lapsista ja puoliso tykkää omistasi, tulette toimeen ja on oikeasti hyvä meininki ja lasten hyvä olla molemmissa kodeissa?
Kuuntelin juuri tuossa kun lapsen kaveri kertoi että lähtee isälleen pariksi viikoksi. Haastattelin vähän häntä miten siellä isällä menee ja tykkääkö olla siellä, kertoi että isän uusi naisystävä huutaa liikaa hänelle eikä siksi pidä hirveästi tästä ihmisestä :( Tietysti lapset voi jutella mitä juttelee, mutta silti tuntuu että harvassa on oikeasti uusperheet jossa ei koettaisi toisen lapsia riesana.
Etenkin nämä loma-ajat kiristää monen hermoja kun bonuslapset saapuu riesoiksi. Vähän kävi sääliksi lapsen kaverikin kun tyttö ei selkeästi mielellään isänsä luo menisi.
Monen olisi kyllä hyvä miettiä, onko sen uuden puolison kanssa muutettava yhteen? Asuttaisi erillään ja keskityttäisi lapsiviikoilla niihin omiin lapsiin. Se olisi lapsille monesti parempi vaihtoehto kun joutua asumaan isä- ja äitipuolien kanssa.
Kommentit (38)
Vierailija kirjoitti:
Meillä toimii aika hyvin. Kaikki tykkäävät toisistaan, tai ainakaan kukaa ei ärsytä ketään. Salaisuus on tässä:
Kotona asuu vain yksi täysi-ikäinen, mutta hän oli jo nuorenaluonteeltaan hiljainen ja siisti. Miehen teinit tulevat vain 1-2 krt/kk, ja koska käyvät harvoin, niin ovat vieraskoreita.
Minä väitän, että uusperheet kaatuvat siihen, ettei isä (miksei äitikin, mutta yleensä isä) kanna hoito-, kasvatus- ja viihdyttämisvastuuta omista lapsistaan. Äitipuolen pitää alkaa tekemään näitä asioita, ja lopulta uupuu. Ja silloin tulevat ongelmat.
Kiva kuulla että teillä menee hyvin! Miksi miehen lapset käy niin harvoin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minä ainakaan erityisesti pidä mieheni lapsesta. Istuu hiljaa ja hyvä kun uskaltaa isäänsä puhutella.
Sitten täytyy vielä tietysti tehdä yhteinen lapsikin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä toimii aika hyvin. Kaikki tykkäävät toisistaan, tai ainakaan kukaa ei ärsytä ketään. Salaisuus on tässä:
Kotona asuu vain yksi täysi-ikäinen, mutta hän oli jo nuorenaluonteeltaan hiljainen ja siisti. Miehen teinit tulevat vain 1-2 krt/kk, ja koska käyvät harvoin, niin ovat vieraskoreita.
Minä väitän, että uusperheet kaatuvat siihen, ettei isä (miksei äitikin, mutta yleensä isä) kanna hoito-, kasvatus- ja viihdyttämisvastuuta omista lapsistaan. Äitipuolen pitää alkaa tekemään näitä asioita, ja lopulta uupuu. Ja silloin tulevat ongelmat.
Kiva kuulla että teillä menee hyvin! Miksi miehen lapset käy niin harvoin?
Useampi syy. Osasyy lasten omat menot ja halut. Osasyy äitinsä puolen sukujuhlat tms.
Meidän puoleltamme yksi syy on se, että en ole antanut uusperheemme kaatua siihen , ettei isä kanna vastuuta omista lapsistaan. Eli jos isä ei voi hoitaa, hän ei lapsiaan ota. Hädässä toki autan, mutta tämän kymmenen vuoden aikana on tullut vain kerran hätä, että miehen oli pakko lähteä töihin.
Mies ei siis ole kovin aktiivinen isä. Jos minäolisin lapsista ottanut vastuuta, olisi hän sen minulle takuulla luovuttanut. Ja se olisi ollut tuho. Siksi olen ollut tiukka tässä.
Vierailija kirjoitti:
Sitten täytyy vielä tietysti tehdä yhteinen lapsikin.
No meillä kesti 6v ennenkuin saimme yhteisen hartaasti toivotun. Tuossa nyt istuu vieressä, ikää jo 21v...
Minulla oli 3 valmista lasta, miehellä ei. Esikoispoika oli jo teini ja koki pettävänsä isänsä jos pitäisi miehestäni, tytöt olivat alusta saakka läheisiä mieheni kanssa. Pari vuotta haettiin tapoja olla mutta 27v onnellista perhe-elämää takana. Vanhimmat lapset omillaan ja perheellisiä, tapaamme viikoittain. Mieheni on lastenlapsille superrakas
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä toimii aika hyvin. Kaikki tykkäävät toisistaan, tai ainakaan kukaa ei ärsytä ketään. Salaisuus on tässä:
Kotona asuu vain yksi täysi-ikäinen, mutta hän oli jo nuorenaluonteeltaan hiljainen ja siisti. Miehen teinit tulevat vain 1-2 krt/kk, ja koska käyvät harvoin, niin ovat vieraskoreita.
Minä väitän, että uusperheet kaatuvat siihen, ettei isä (miksei äitikin, mutta yleensä isä) kanna hoito-, kasvatus- ja viihdyttämisvastuuta omista lapsistaan. Äitipuolen pitää alkaa tekemään näitä asioita, ja lopulta uupuu. Ja silloin tulevat ongelmat.
Minä taas väitän, että teillä ne isän lapset on menettäneet isänsä, joten ei teillä ole onnellista uusperhettä. On kaksi aikuista, joilla on kivaa keskenään, yksi kotona asuva teini-ikäinen ja sitten ne miehen lapset, jotka ovat syvästi onnettomia. Onneksi heillä näyttää olevan hyvä äiti, joka jaksaa ja viitsii huolehtia lapsista, vaikka isälle he ovat vieraita.
Tuurista kiinni. Yhtä isolla todennäköisyydellä pidät miehen lapsista kuin että naapurisi päiväkodista arvottaisiin joku lapsi sinulle asumaan kotiisi seuraavaksi 14 vuodeksi. Onhan se mahdollista, että satut pitämään juuri siitä ko lapsesta, joka luoksesi muuttaa, mutta isompi todennäköisyys on, että et. Et nimittäin pääse itse valitsemaan. Kun lapseni oli päivåkodissa, niin siellä oli parinkymmenen lapsen joukossa yksi, josta tykkäsin jostain selittämättömästä syystä hirveästi ja olisin voinut hänet adoptoida. Muista taas en pitänyt. Vain omasta lapsesta pitää ilman muuta, muut lapset ovat tavallisia ihmisiä, joistakin pidät, useimmista et.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole olemassa.
Näihin tulee aina huijatuksi hiljaisia, vähän reppanoita naisia joille mies lupaa kuut ja taivaat.
Oikeasti mies ei vaan jaksa omia kakaroitaan ja tarvitsee kätevästi käden ulottuville lapsenvahdin ja taloudenhoitajan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä toimii aika hyvin. Kaikki tykkäävät toisistaan, tai ainakaan kukaa ei ärsytä ketään. Salaisuus on tässä:
Kotona asuu vain yksi täysi-ikäinen, mutta hän oli jo nuorenaluonteeltaan hiljainen ja siisti. Miehen teinit tulevat vain 1-2 krt/kk, ja koska käyvät harvoin, niin ovat vieraskoreita.
Minä väitän, että uusperheet kaatuvat siihen, ettei isä (miksei äitikin, mutta yleensä isä) kanna hoito-, kasvatus- ja viihdyttämisvastuuta omista lapsistaan. Äitipuolen pitää alkaa tekemään näitä asioita, ja lopulta uupuu. Ja silloin tulevat ongelmat.
Kiva kuulla että teillä menee hyvin! Miksi miehen lapset käy niin harvoin?
Useampi syy. Osasyy lasten omat menot ja halut. Osasyy äitinsä puolen sukujuhlat tms.
Meidän puoleltamme yksi syy on se, että en ole antanut uusperheemme kaatua siihen , ettei isä kanna vastuuta omista lapsistaan. Eli jos isä ei voi hoitaa, hän ei lapsiaan ota. Hädässä toki autan, mutta tämän kymmenen vuoden aikana on tullut vain kerran hätä, että miehen oli pakko lähteä töihin.
Mies ei siis ole kovin aktiivinen isä. Jos minäolisin lapsista ottanut vastuuta, olisi hän sen minulle takuulla luovuttanut. Ja se olisi ollut tuho. Siksi olen ollut tiukka tässä.
Miksi kuvittelet, että teillä on uusperhe? Jonkun exän kanssa yhteenmuutto ei tee teistä perhettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on helppo uusperhe: miehen kaksi lasta ovat jo tukevasti aikuisia ja heidän äitinsä kuoli (valitettavasti tietenkin) heidän ollessa vielä ala-asteikäisiä. Minun kaksi vanhinta lasta asuvat opiskelupaikkakunnallaan ja eksäni ei ole mitenkään aktiivisesti läsnä lasteni elämässä ja asuukin useamman sadan kilometrin päässä. Eli meitä asuu tässä vain minä ja mies ja nuorin lapsistani (11v), eikä ole säätöjä tai haasteita toisten vanhempien kanssa. Mies on ottanut nuorimman kuin omaksi lapsekseen lähes ja heillä on myös ihan omia juttujaan keskenään. Kasvatusvastuu on meillä molemmilla, näin olemme sopineet alusta asti.
Näemme isompia lapsia melko aktiivisesti ja aina on oikeasti mukavaa. Tuntuu myös ihanalta ajatus saada olla mummina mieheni lasten lapsille tossa joskus tulevaisuudessa. Omat lapseni tulevat oikein hyvin toimeen mieheni kanssa ja arvostavat kovin sitä, kuinka hän pitää hyvää huolta minusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä toimii aika hyvin. Kaikki tykkäävät toisistaan, tai ainakaan kukaa ei ärsytä ketään. Salaisuus on tässä:
Kotona asuu vain yksi täysi-ikäinen, mutta hän oli jo nuorenaluonteeltaan hiljainen ja siisti. Miehen teinit tulevat vain 1-2 krt/kk, ja koska käyvät harvoin, niin ovat vieraskoreita.
Minä väitän, että uusperheet kaatuvat siihen, ettei isä (miksei äitikin, mutta yleensä isä) kanna hoito-, kasvatus- ja viihdyttämisvastuuta omista lapsistaan. Äitipuolen pitää alkaa tekemään näitä asioita, ja lopulta uupuu. Ja silloin tulevat ongelmat.
Minä taas väitän, että teillä ne isän lapset on menettäneet isänsä, joten ei teillä ole onnellista uusperhettä. On kaksi aikuista, joilla on kivaa keskenään, yksi kotona asuva teini-ikäinen ja sitten ne miehen lapset, jotka ovat syvästi onnettomia. Onneksi heillä näyttää olevan hyvä äiti, joka jaksaa ja viitsii huolehtia lapsista, vaikka isälle he ovat vieraita.
No, tässähän se pointti onkin: uusperhettä ei voi änkeä ydinperheen muottiin. Se on aina pikemminkin kommuuni kuin perhe (Ellei lapset ole ihan pieniä alussa). Ja kun siihen suostuu, niin kokonaisuus toimii.
Ja yksi asia: Lapset eivät nähneet isäänsä lähes lainkaan, ennen kuin minä tulin kuvioihin. Eli minä en ollut se syy isän menettämiseen. Minun tapaamisen jälkeeni mies haastoi eksänsä oikeuteen, jotta sai tapaamisoikeuden.
Ei kannattaisi tuomita, kun ei tiedä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä toimii aika hyvin. Kaikki tykkäävät toisistaan, tai ainakaan kukaa ei ärsytä ketään. Salaisuus on tässä:
Kotona asuu vain yksi täysi-ikäinen, mutta hän oli jo nuorenaluonteeltaan hiljainen ja siisti. Miehen teinit tulevat vain 1-2 krt/kk, ja koska käyvät harvoin, niin ovat vieraskoreita.
Minä väitän, että uusperheet kaatuvat siihen, ettei isä (miksei äitikin, mutta yleensä isä) kanna hoito-, kasvatus- ja viihdyttämisvastuuta omista lapsistaan. Äitipuolen pitää alkaa tekemään näitä asioita, ja lopulta uupuu. Ja silloin tulevat ongelmat.
Kiva kuulla että teillä menee hyvin! Miksi miehen lapset käy niin harvoin?
Useampi syy. Osasyy lasten omat menot ja halut. Osasyy äitinsä puolen sukujuhlat tms.
Meidän puoleltamme yksi syy on se, että en ole antanut uusperheemme kaatua siihen , ettei isä kanna vastuuta omista lapsistaan. Eli jos isä ei voi hoitaa, hän ei lapsiaan ota. Hädässä toki autan, mutta tämän kymmenen vuoden aikana on tullut vain kerran hätä, että miehen oli pakko lähteä töihin.
Mies ei siis ole kovin aktiivinen isä. Jos minäolisin lapsista ottanut vastuuta, olisi hän sen minulle takuulla luovuttanut. Ja se olisi ollut tuho. Siksi olen ollut tiukka tässä.
Miksi kuvittelet, että teillä on uusperhe? Jonkun exän kanssa yhteenmuutto ei tee teistä perhettä.
En kutsukaan meitä perheeksi. Uusperhe ei koskaan sitä ole (ellei sitä ole perustettu, kun lapset ovat hyvin pieniä).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten täytyy vielä tietysti tehdä yhteinen lapsikin.
No meillä kesti 6v ennenkuin saimme yhteisen hartaasti toivotun. Tuossa nyt istuu vieressä, ikää jo 21v...
Minulla oli 3 valmista lasta, miehellä ei. Esikoispoika oli jo teini ja koki pettävänsä isänsä jos pitäisi miehestäni, tytöt olivat alusta saakka läheisiä mieheni kanssa. Pari vuotta haettiin tapoja olla mutta 27v onnellista perhe-elämää takana. Vanhimmat lapset omillaan ja perheellisiä, tapaamme viikoittain. Mieheni on lastenlapsille superrakas
Paino sanalla lastenlapsille 8)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä toimii aika hyvin. Kaikki tykkäävät toisistaan, tai ainakaan kukaa ei ärsytä ketään. Salaisuus on tässä:
Kotona asuu vain yksi täysi-ikäinen, mutta hän oli jo nuorenaluonteeltaan hiljainen ja siisti. Miehen teinit tulevat vain 1-2 krt/kk, ja koska käyvät harvoin, niin ovat vieraskoreita.
Minä väitän, että uusperheet kaatuvat siihen, ettei isä (miksei äitikin, mutta yleensä isä) kanna hoito-, kasvatus- ja viihdyttämisvastuuta omista lapsistaan. Äitipuolen pitää alkaa tekemään näitä asioita, ja lopulta uupuu. Ja silloin tulevat ongelmat.
Kiva kuulla että teillä menee hyvin! Miksi miehen lapset käy niin harvoin?
Useampi syy. Osasyy lasten omat menot ja halut. Osasyy äitinsä puolen sukujuhlat tms.
Meidän puoleltamme yksi syy on se, että en ole antanut uusperheemme kaatua siihen , ettei isä kanna vastuuta omista lapsistaan. Eli jos isä ei voi hoitaa, hän ei lapsiaan ota. Hädässä toki autan, mutta tämän kymmenen vuoden aikana on tullut vain kerran hätä, että miehen oli pakko lähteä töihin.
Mies ei siis ole kovin aktiivinen isä. Jos minäolisin lapsista ottanut vastuuta, olisi hän sen minulle takuulla luovuttanut. Ja se olisi ollut tuho. Siksi olen ollut tiukka tässä.
Miksi kuvittelet, että teillä on uusperhe? Jonkun exän kanssa yhteenmuutto ei tee teistä perhettä.
En kutsukaan meitä perheeksi. Uusperhe ei koskaan sitä ole (ellei sitä ole perustettu, kun lapset ovat hyvin pieniä).
Kyllä meillä ainakin on ihan oikea perhe. Minulla tosin saattaa perheen määritelmä muuttua tunnelman ja tarpeen mukaan. Yleensä se on minä, mies ja nuorin lapseni. Varsin usein siihen kuuluvat kuitenkin myös meidän pois kotoa muuttaneet lapset (en tiedä mitä perheen määritelmää he sitten taas käyttävät). Toisaalta nuorin kun piirtää perheen piirtää hän ihan keskelle minut, minun viereeni mieheni ja toiselle puolelleni itsensä, sitten koira ja kissa siihen lähelle, isänsä hieman etäisyyden päähän itsestään, omat isoveljensä itsensä taakse ja bonusisoveljensä mieheni puolelle. Kaikki olemme hänelle perhettä. Ja hyvä niin.
Vierailija kirjoitti:
Tuurista kiinni. Yhtä isolla todennäköisyydellä pidät miehen lapsista kuin että naapurisi päiväkodista arvottaisiin joku lapsi sinulle asumaan kotiisi seuraavaksi 14 vuodeksi. Onhan se mahdollista, että satut pitämään juuri siitä ko lapsesta, joka luoksesi muuttaa, mutta isompi todennäköisyys on, että et. Et nimittäin pääse itse valitsemaan. Kun lapseni oli päivåkodissa, niin siellä oli parinkymmenen lapsen joukossa yksi, josta tykkäsin jostain selittämättömästä syystä hirveästi ja olisin voinut hänet adoptoida. Muista taas en pitänyt. Vain omasta lapsesta pitää ilman muuta, muut lapset ovat tavallisia ihmisiä, joistakin pidät, useimmista et.
Ei se ole tuurista kiinni vaan on hyvin pitkin kiinni siitä miten se mies lapsensa kasvattanut ennen kuin on sinut tavannut. Fiksu mies on yleensä myös kasvattanut fiksuja lapsia, joiden kanssa on helppo tulla toimeen. Poikkeuksena erityislapset joiden kanssa voi olla haastavampaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä toimii aika hyvin. Kaikki tykkäävät toisistaan, tai ainakaan kukaa ei ärsytä ketään. Salaisuus on tässä:
Kotona asuu vain yksi täysi-ikäinen, mutta hän oli jo nuorenaluonteeltaan hiljainen ja siisti. Miehen teinit tulevat vain 1-2 krt/kk, ja koska käyvät harvoin, niin ovat vieraskoreita.
Minä väitän, että uusperheet kaatuvat siihen, ettei isä (miksei äitikin, mutta yleensä isä) kanna hoito-, kasvatus- ja viihdyttämisvastuuta omista lapsistaan. Äitipuolen pitää alkaa tekemään näitä asioita, ja lopulta uupuu. Ja silloin tulevat ongelmat.
Kiva kuulla että teillä menee hyvin! Miksi miehen lapset käy niin harvoin?
Useampi syy. Osasyy lasten omat menot ja halut. Osasyy äitinsä puolen sukujuhlat tms.
Meidän puoleltamme yksi syy on se, että en ole antanut uusperheemme kaatua siihen , ettei isä kanna vastuuta omista lapsistaan. Eli jos isä ei voi hoitaa, hän ei lapsiaan ota. Hädässä toki autan, mutta tämän kymmenen vuoden aikana on tullut vain kerran hätä, että miehen oli pakko lähteä töihin.
Mies ei siis ole kovin aktiivinen isä. Jos minäolisin lapsista ottanut vastuuta, olisi hän sen minulle takuulla luovuttanut. Ja se olisi ollut tuho. Siksi olen ollut tiukka tässä.
Miksi kuvittelet, että teillä on uusperhe? Jonkun exän kanssa yhteenmuutto ei tee teistä perhettä.
En kutsukaan meitä perheeksi. Uusperhe ei koskaan sitä ole (ellei sitä ole perustettu, kun lapset ovat hyvin pieniä).
Kyllä meillä ainakin on ihan oikea perhe. Minulla tosin saattaa perheen määritelmä muuttua tunnelman ja tarpeen mukaan. Yleensä se on minä, mies ja nuorin lapseni. Varsin usein siihen kuuluvat kuitenkin myös meidän pois kotoa muuttaneet lapset (en tiedä mitä perheen määritelmää he sitten taas käyttävät). Toisaalta nuorin kun piirtää perheen piirtää hän ihan keskelle minut, minun viereeni mieheni ja toiselle puolelleni itsensä, sitten koira ja kissa siihen lähelle, isänsä hieman etäisyyden päähän itsestään, omat isoveljensä itsensä taakse ja bonusisoveljensä mieheni puolelle. Kaikki olemme hänelle perhettä. Ja hyvä niin.
Olen tuo, jolle vastaat.
Tarkoitin aikaisemmalla lausellani sitä, että alussa ei saa olettaa uusperheen olevan heti perhe. Olen saanut todistaa huonosti päättyneitä tapauksia, kun kaikki osapuolet on pakotettu viettämään aikaa yhdessä oerustellen, koska nyt me olemme perhe. Ei se niin vain mene. Tutkimusten mukaan uusperheen muotoutuminen kestää 4-7 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä toimii aika hyvin. Kaikki tykkäävät toisistaan, tai ainakaan kukaa ei ärsytä ketään. Salaisuus on tässä:
Kotona asuu vain yksi täysi-ikäinen, mutta hän oli jo nuorenaluonteeltaan hiljainen ja siisti. Miehen teinit tulevat vain 1-2 krt/kk, ja koska käyvät harvoin, niin ovat vieraskoreita.
Minä väitän, että uusperheet kaatuvat siihen, ettei isä (miksei äitikin, mutta yleensä isä) kanna hoito-, kasvatus- ja viihdyttämisvastuuta omista lapsistaan. Äitipuolen pitää alkaa tekemään näitä asioita, ja lopulta uupuu. Ja silloin tulevat ongelmat.
Minä taas väitän, että teillä ne isän lapset on menettäneet isänsä, joten ei teillä ole onnellista uusperhettä. On kaksi aikuista, joilla on kivaa keskenään, yksi kotona asuva teini-ikäinen ja sitten ne miehen lapset, jotka ovat syvästi onnettomia. Onneksi heillä näyttää olevan hyvä äiti, joka jaksaa ja viitsii huolehtia lapsista, vaikka isälle he ovat vieraita.
No, tässähän se pointti onkin: uusperhettä ei voi änkeä ydinperheen muottiin. Se on aina pikemminkin kommuuni kuin perhe (Ellei lapset ole ihan pieniä alussa). Ja kun siihen suostuu, niin kokonaisuus toimii.
Ja yksi asia: Lapset eivät nähneet isäänsä lähes lainkaan, ennen kuin minä tulin kuvioihin. Eli minä en ollut se syy isän menettämiseen. Minun tapaamisen jälkeeni mies haastoi eksänsä oikeuteen, jotta sai tapaamisoikeuden.
Ei kannattaisi tuomita, kun ei tiedä.
Ai että ihan oikeuden kautta piti hakea tapaamisoikeus, mutta isä ei silti viitsi olla lastensa kanssa! Mietitkö koskaan, miksi miehen exä ei ole ollut innoissaan miehen tapaamisoikeudesta, jos isä alleviivaa sitä, että en teistä ihmeemmin välitä, mutta kiusatakseni äitiänne vaadin tätä oikeudessa.
Vierailija kirjoitti:
Meillä toimii aika hyvin. Kaikki tykkäävät toisistaan, tai ainakaan kukaa ei ärsytä ketään. Salaisuus on tässä:
Kotona asuu vain yksi täysi-ikäinen, mutta hän oli jo nuorenaluonteeltaan hiljainen ja siisti. Miehen teinit tulevat vain 1-2 krt/kk, ja koska käyvät harvoin, niin ovat vieraskoreita.
Minä väitän, että uusperheet kaatuvat siihen, ettei isä (miksei äitikin, mutta yleensä isä) kanna hoito-, kasvatus- ja viihdyttämisvastuuta omista lapsistaan. Äitipuolen pitää alkaa tekemään näitä asioita, ja lopulta uupuu. Ja silloin tulevat ongelmat.
Usein ero on tullut siksi, että isä ei ole osallistunut, joten eivät miehet useinkaan muutu sen suhteen. Poikkeuksia toki on.
Alue: Aihe vapaa
Meillä toimii aika hyvin. Kaikki tykkäävät toisistaan, tai ainakaan kukaa ei ärsytä ketään. Salaisuus on tässä:
Kotona asuu vain yksi täysi-ikäinen, mutta hän oli jo nuorenaluonteeltaan hiljainen ja siisti. Miehen teinit tulevat vain 1-2 krt/kk, ja koska käyvät harvoin, niin ovat vieraskoreita.
Minä väitän, että uusperheet kaatuvat siihen, ettei isä (miksei äitikin, mutta yleensä isä) kanna hoito-, kasvatus- ja viihdyttämisvastuuta omista lapsistaan. Äitipuolen pitää alkaa tekemään näitä asioita, ja lopulta uupuu. Ja silloin tulevat ongelmat.