Lue keskustelun säännöt.
Omaatko inpf persoonallisuuden?
Itrestingg..
26.06.2023 |
Kerro itsestäsi?
Sain vastikään tietää että puolisoni on 100% tämän persoonallisuus tyypin omaava ja haluaisin mielelläni kuulla muilta kertomuksia. Millaista on olla tämän tyypin ihminen.
Kommentit (192)
Vierailija kirjoitti:
Aapeeeeeeeq kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aapeeeeeeeq kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aapeeeeeeeq kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aapeeeeeeeq kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aapeeeeeeeq kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan kyllä itsessäni tuon pakonomaisen rehellisyyden. Esim. nuorena minut ymmärrettiin joskus aivan väärin, kun olisin halunnut keskustella seurustelukumppanin kanssa jostain mieltäni vaivaavista jutuista. Esimerkiksi sellainen kuin "onko väärin, jos joskus katselen muita miehiä tai vaikka koen ihastumisen tunteita?" Kuvittelin jostain syystä, että siitä voisi käydä avointa keskustelua. En myöskään ollut seurustellut aiemmin, joten en tiennyt miten tuollaisiin tunteisiin ja ajatuksiin pitäisi suhtautua. Aloitin siis seurusteluhommat verrattain myöhään, vasta yli parikymppisenä.
Tietysti minut ymmärrettiin väärin, ja riitahan siitä tuli.
Nykyään pidän tiukasti kiinni siitä, että pidän ajatukseni omana tietonani.
Joo, tuo on jotenkin tuttua ja mulle oli hirveän vaikee ymmärtäå tuota rehellisyyden tarvetta.
Olen ollut itse 2 mustasukkaisen naisen kanssa suhteessa. Oppinut ettei välttämättä kannata kertoa yhtään mitään mikä liittyy vastakkaiseen sukupuoleen..Alus oli itselläkin hieman oppimista. Kun tajusi et tää nainen saattaa ihan suoraan kertoa tapahtumia vieraiden miesten kanssa.
Jotka jo yksinään aiheuttivat epämiellyttäviä tunteita. Koska tapahtumista ja keskusteluista kävi selväksi ettei kyseessä ole mikään ns small talk miehen puolelta.
Sitkun kyselet kautta rantain et millainen tyyppi?
Urheilullinen ja komea 🧐. Ookoo kiitos tästä.Onpa hyvä fiilis tietää tämä ja se että sä vietät työpäivät hänen kanssaan 😂😂..
Tää onneksi on tosiaan vähentynyt paljon ja muutenkin puolisolle on tullut erinäisten tapahtumien johdosta maalaisjärkeä paljon.
Pakonomainen rehellisyys mennee osittain kypsymättömyyden piikkiin eikä varmaankaan ole ainoastaan INFP-piirre. Nuorena olin äärimmäisen rehellinen ja kuvittelin muidenkin olevan.
Sittemmin olen hyväksynyt sen, että kaikkiin ihmissuhteisiin kuuluu valehtelu. Tämä voi kuulostaa järkyttävältä, mutta tottahan se on. Rehellinenkin ihminen laskettelee päivittäin ainakin muutaman valkoisen valheen.
Niin ehkä sen kypsymöttömyyden selittää just se että tää persoonallisuus tyyppi oppii kantapään kautta.. niinkuin tää munkin puoliso kyl se on tajunnut= kypsynyt eikä välttämättä enää olisi ihan noin rehellinen 😂
Mä suhtaudun tosi negatiivisesti valkoisiin valheisiin. Asioita voi jättää kertomatta ja asioita voi kevennellä. Mut valehtelu on väärin.
Ja usein se kertoo et oma toiminta on sellaista et pitää valehdella.Miten sen nyt ottaa. Eikö tuo mainitsemasi keventely ja kaunistelu ole jossain määrin valehtelua?
No ei välttämättä, esimerkkinä jos mä kysyn vaikka millainen mies? Niin kannattaako siihen vastata komea? Vaiko esim kaunistella/ kevennellä et ihan normi keski ikäinen mies.
Tieto lisää tuskaa..
Olen kanssasi samaa mieltä tuosta, että toisen mieltä ei pidä turhaan pahoittaa ja silloin kannattaa hieman kaunistella totuutta. Samalla olen kuitenkin sitä mieltä, että tuossa ON VALEHTELUA MUKANA - mutta valehtelu ei aina ole automaattisesti yksiselitteisen huono asia.
Toisaalta, kannattaako aina kysyäkään "miltä työkaverisi näyttää?" jos ei kestä kuulla aitoa mielipidettä?
Kaipa tämä on mielipide ero ja mun kokemuksen muokkaama tapa. Koska mä en sanoisi ikinä puolisolleni et mun uusi työkaveri joka osoittaa kiinnostusta. On sairaan kaunis 🧐. Koska tietäisin automaattisesti et normaali ihminen kokisi epämiellyttäviä tuntemuksia.
Eikä kysymys millainen mies/ nainen tuo on tarkoita välttämättä sitä et haluaisin tietää hänen ulkonäöstään mitään. (Paitsi jos hän on susiruma)
INFP:n ja ESFJ:n ero onkin juuri siinä, että ESFJ oppii luovimaan sosiaalisissa tilanteissa jo nuorena ja sisäistää valtavirran arvot. INFP sen sijaan joutuu opettelemaan asioita kantapään kautta. Moni INFP on muiden mielestä "outo" ja vähän epäsuosittu.
Toisaalta sit taas infp kuvataan monessa setissä kiehtovaksi ja aidoksi " luonnonlapseksi" josta tykkää kaikki 🧐..
Meille tuli emännän kanssa juttua näistä, kysyin et onko ikinä ollut sellaista tilannetta et joku ei pitäisi susta ensi tapaamisella? Sanoi et on, mutta alkoi miettiä ja sit sanoi ettei kyl taida ollakkaan 😂Eivät kaikki INFP:t ole samanlaisia. Itse en ole erityisen sosiaalinen, ja sosiaalisten tilanteiden pelko tuo omat vaikeutensa. Mutta jos vaikka työpaikkaani mietin, uskon useimpien työkavereiden pitävän minusta.
Muistutan osittain hyvin paljon esim. INTP:tä ja INTJ:tä, mutta INFP sopii parhaiten.
Ei olekkaan, sekin on todettu useasti..
Oletko sä kokenut joskus ettei joku pitäisi susta ensi tapaamisella?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aapeeeeeeeq kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aapeeeeeeeq kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aapeeeeeeeq kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aapeeeeeeeq kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aapeeeeeeeq kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aapeeeeeeeq kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan kyllä itsessäni tuon pakonomaisen rehellisyyden. Esim. nuorena minut ymmärrettiin joskus aivan väärin, kun olisin halunnut keskustella seurustelukumppanin kanssa jostain mieltäni vaivaavista jutuista. Esimerkiksi sellainen kuin "onko väärin, jos joskus katselen muita miehiä tai vaikka koen ihastumisen tunteita?" Kuvittelin jostain syystä, että siitä voisi käydä avointa keskustelua. En myöskään ollut seurustellut aiemmin, joten en tiennyt miten tuollaisiin tunteisiin ja ajatuksiin pitäisi suhtautua. Aloitin siis seurusteluhommat verrattain myöhään, vasta yli parikymppisenä.
Tietysti minut ymmärrettiin väärin, ja riitahan siitä tuli.
Nykyään pidän tiukasti kiinni siitä, että pidän ajatukseni omana tietonani.
Joo, tuo on jotenkin tuttua ja mulle oli hirveän vaikee ymmärtäå tuota rehellisyyden tarvetta.
Olen ollut itse 2 mustasukkaisen naisen kanssa suhteessa. Oppinut ettei välttämättä kannata kertoa yhtään mitään mikä liittyy vastakkaiseen sukupuoleen..Alus oli itselläkin hieman oppimista. Kun tajusi et tää nainen saattaa ihan suoraan kertoa tapahtumia vieraiden miesten kanssa.
Jotka jo yksinään aiheuttivat epämiellyttäviä tunteita. Koska tapahtumista ja keskusteluista kävi selväksi ettei kyseessä ole mikään ns small talk miehen puolelta.
Sitkun kyselet kautta rantain et millainen tyyppi?
Urheilullinen ja komea 🧐. Ookoo kiitos tästä.Onpa hyvä fiilis tietää tämä ja se että sä vietät työpäivät hänen kanssaan 😂😂..
Tää onneksi on tosiaan vähentynyt paljon ja muutenkin puolisolle on tullut erinäisten tapahtumien johdosta maalaisjärkeä paljon.
Pakonomainen rehellisyys mennee osittain kypsymättömyyden piikkiin eikä varmaankaan ole ainoastaan INFP-piirre. Nuorena olin äärimmäisen rehellinen ja kuvittelin muidenkin olevan.
Sittemmin olen hyväksynyt sen, että kaikkiin ihmissuhteisiin kuuluu valehtelu. Tämä voi kuulostaa järkyttävältä, mutta tottahan se on. Rehellinenkin ihminen laskettelee päivittäin ainakin muutaman valkoisen valheen.
Niin ehkä sen kypsymöttömyyden selittää just se että tää persoonallisuus tyyppi oppii kantapään kautta.. niinkuin tää munkin puoliso kyl se on tajunnut= kypsynyt eikä välttämättä enää olisi ihan noin rehellinen 😂
Mä suhtaudun tosi negatiivisesti valkoisiin valheisiin. Asioita voi jättää kertomatta ja asioita voi kevennellä. Mut valehtelu on väärin.
Ja usein se kertoo et oma toiminta on sellaista et pitää valehdella.Miten sen nyt ottaa. Eikö tuo mainitsemasi keventely ja kaunistelu ole jossain määrin valehtelua?
No ei välttämättä, esimerkkinä jos mä kysyn vaikka millainen mies? Niin kannattaako siihen vastata komea? Vaiko esim kaunistella/ kevennellä et ihan normi keski ikäinen mies.
Tieto lisää tuskaa..
Olen kanssasi samaa mieltä tuosta, että toisen mieltä ei pidä turhaan pahoittaa ja silloin kannattaa hieman kaunistella totuutta. Samalla olen kuitenkin sitä mieltä, että tuossa ON VALEHTELUA MUKANA - mutta valehtelu ei aina ole automaattisesti yksiselitteisen huono asia.
Toisaalta, kannattaako aina kysyäkään "miltä työkaverisi näyttää?" jos ei kestä kuulla aitoa mielipidettä?
Kaipa tämä on mielipide ero ja mun kokemuksen muokkaama tapa. Koska mä en sanoisi ikinä puolisolleni et mun uusi työkaveri joka osoittaa kiinnostusta. On sairaan kaunis 🧐. Koska tietäisin automaattisesti et normaali ihminen kokisi epämiellyttäviä tuntemuksia.
Eikä kysymys millainen mies/ nainen tuo on tarkoita välttämättä sitä et haluaisin tietää hänen ulkonäöstään mitään. (Paitsi jos hän on susiruma)
INFP:n ja ESFJ:n ero onkin juuri siinä, että ESFJ oppii luovimaan sosiaalisissa tilanteissa jo nuorena ja sisäistää valtavirran arvot. INFP sen sijaan joutuu opettelemaan asioita kantapään kautta. Moni INFP on muiden mielestä "outo" ja vähän epäsuosittu.
Toisaalta sit taas infp kuvataan monessa setissä kiehtovaksi ja aidoksi " luonnonlapseksi" josta tykkää kaikki 🧐..
Meille tuli emännän kanssa juttua näistä, kysyin et onko ikinä ollut sellaista tilannetta et joku ei pitäisi susta ensi tapaamisella? Sanoi et on, mutta alkoi miettiä ja sit sanoi ettei kyl taida ollakkaan 😂Eivät kaikki INFP:t ole samanlaisia. Itse en ole erityisen sosiaalinen, ja sosiaalisten tilanteiden pelko tuo omat vaikeutensa. Mutta jos vaikka työpaikkaani mietin, uskon useimpien työkavereiden pitävän minusta.
Muistutan osittain hyvin paljon esim. INTP:tä ja INTJ:tä, mutta INFP sopii parhaiten.
Ei olekkaan, sekin on todettu useasti..
Oletko sä kokenut joskus ettei joku pitäisi susta ensi tapaamisella?
Tietysti olen tuon kokenut, eivätköhän useimmat ole. Useimmiten kyseessä on kuitenkin vain oma arveluni, koska harvahan sitä suoraan sanoo.
Vierailija kirjoitti:
Aapeeeeeeeq kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aapeeeeeeeq kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aapeeeeeeeq kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aapeeeeeeeq kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aapeeeeeeeq kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aapeeeeeeeq kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan kyllä itsessäni tuon pakonomaisen rehellisyyden. Esim. nuorena minut ymmärrettiin joskus aivan väärin, kun olisin halunnut keskustella seurustelukumppanin kanssa jostain mieltäni vaivaavista jutuista. Esimerkiksi sellainen kuin "onko väärin, jos joskus katselen muita miehiä tai vaikka koen ihastumisen tunteita?" Kuvittelin jostain syystä, että siitä voisi käydä avointa keskustelua. En myöskään ollut seurustellut aiemmin, joten en tiennyt miten tuollaisiin tunteisiin ja ajatuksiin pitäisi suhtautua. Aloitin siis seurusteluhommat verrattain myöhään, vasta yli parikymppisenä.
Tietysti minut ymmärrettiin väärin, ja riitahan siitä tuli.
Nykyään pidän tiukasti kiinni siitä, että pidän ajatukseni omana tietonani.
Joo, tuo on jotenkin tuttua ja mulle oli hirveän vaikee ymmärtäå tuota rehellisyyden tarvetta.
Olen ollut itse 2 mustasukkaisen naisen kanssa suhteessa. Oppinut ettei välttämättä kannata kertoa yhtään mitään mikä liittyy vastakkaiseen sukupuoleen..Alus oli itselläkin hieman oppimista. Kun tajusi et tää nainen saattaa ihan suoraan kertoa tapahtumia vieraiden miesten kanssa.
Jotka jo yksinään aiheuttivat epämiellyttäviä tunteita. Koska tapahtumista ja keskusteluista kävi selväksi ettei kyseessä ole mikään ns small talk miehen puolelta.
Sitkun kyselet kautta rantain et millainen tyyppi?
Urheilullinen ja komea 🧐. Ookoo kiitos tästä.Onpa hyvä fiilis tietää tämä ja se että sä vietät työpäivät hänen kanssaan 😂😂..
Tää onneksi on tosiaan vähentynyt paljon ja muutenkin puolisolle on tullut erinäisten tapahtumien johdosta maalaisjärkeä paljon.
Pakonomainen rehellisyys mennee osittain kypsymättömyyden piikkiin eikä varmaankaan ole ainoastaan INFP-piirre. Nuorena olin äärimmäisen rehellinen ja kuvittelin muidenkin olevan.
Sittemmin olen hyväksynyt sen, että kaikkiin ihmissuhteisiin kuuluu valehtelu. Tämä voi kuulostaa järkyttävältä, mutta tottahan se on. Rehellinenkin ihminen laskettelee päivittäin ainakin muutaman valkoisen valheen.
Niin ehkä sen kypsymöttömyyden selittää just se että tää persoonallisuus tyyppi oppii kantapään kautta.. niinkuin tää munkin puoliso kyl se on tajunnut= kypsynyt eikä välttämättä enää olisi ihan noin rehellinen 😂
Mä suhtaudun tosi negatiivisesti valkoisiin valheisiin. Asioita voi jättää kertomatta ja asioita voi kevennellä. Mut valehtelu on väärin.
Ja usein se kertoo et oma toiminta on sellaista et pitää valehdella.Miten sen nyt ottaa. Eikö tuo mainitsemasi keventely ja kaunistelu ole jossain määrin valehtelua?
No ei välttämättä, esimerkkinä jos mä kysyn vaikka millainen mies? Niin kannattaako siihen vastata komea? Vaiko esim kaunistella/ kevennellä et ihan normi keski ikäinen mies.
Tieto lisää tuskaa..
Olen kanssasi samaa mieltä tuosta, että toisen mieltä ei pidä turhaan pahoittaa ja silloin kannattaa hieman kaunistella totuutta. Samalla olen kuitenkin sitä mieltä, että tuossa ON VALEHTELUA MUKANA - mutta valehtelu ei aina ole automaattisesti yksiselitteisen huono asia.
Toisaalta, kannattaako aina kysyäkään "miltä työkaverisi näyttää?" jos ei kestä kuulla aitoa mielipidettä?
Kaipa tämä on mielipide ero ja mun kokemuksen muokkaama tapa. Koska mä en sanoisi ikinä puolisolleni et mun uusi työkaveri joka osoittaa kiinnostusta. On sairaan kaunis 🧐. Koska tietäisin automaattisesti et normaali ihminen kokisi epämiellyttäviä tuntemuksia.
Eikä kysymys millainen mies/ nainen tuo on tarkoita välttämättä sitä et haluaisin tietää hänen ulkonäöstään mitään. (Paitsi jos hän on susiruma)
INFP:n ja ESFJ:n ero onkin juuri siinä, että ESFJ oppii luovimaan sosiaalisissa tilanteissa jo nuorena ja sisäistää valtavirran arvot. INFP sen sijaan joutuu opettelemaan asioita kantapään kautta. Moni INFP on muiden mielestä "outo" ja vähän epäsuosittu.
Toisaalta sit taas infp kuvataan monessa setissä kiehtovaksi ja aidoksi " luonnonlapseksi" josta tykkää kaikki 🧐..
Meille tuli emännän kanssa juttua näistä, kysyin et onko ikinä ollut sellaista tilannetta et joku ei pitäisi susta ensi tapaamisella? Sanoi et on, mutta alkoi miettiä ja sit sanoi ettei kyl taida ollakkaan 😂Eivät kaikki INFP:t ole samanlaisia. Itse en ole erityisen sosiaalinen, ja sosiaalisten tilanteiden pelko tuo omat vaikeutensa. Mutta jos vaikka työpaikkaani mietin, uskon useimpien työkavereiden pitävän minusta.
Muistutan osittain hyvin paljon esim. INTP:tä ja INTJ:tä, mutta INFP sopii parhaiten.
Ei olekkaan, sekin on todettu useasti..
Oletko sä kokenut joskus ettei joku pitäisi susta ensi tapaamisella?
Tietysti olen tuon kokenut, eivätköhän useimmat ole. Useimmiten kyseessä on kuitenkin vain oma arveluni, koska harvahan sitä suoraan sanoo.
Tarkoitan nimenomaan sitä että sä huomaat selvästi ettei susta pidetä. Mä esim muistan elämän varrelta kymmeniä kokemuksia. Puoliso ei tosiaan muista ainuttakaan selkeää tilannetta.
Aapeeeeeeeq kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aapeeeeeeeq kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aapeeeeeeeq kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aapeeeeeeeq kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aapeeeeeeeq kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aapeeeeeeeq kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aapeeeeeeeq kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan kyllä itsessäni tuon pakonomaisen rehellisyyden. Esim. nuorena minut ymmärrettiin joskus aivan väärin, kun olisin halunnut keskustella seurustelukumppanin kanssa jostain mieltäni vaivaavista jutuista. Esimerkiksi sellainen kuin "onko väärin, jos joskus katselen muita miehiä tai vaikka koen ihastumisen tunteita?" Kuvittelin jostain syystä, että siitä voisi käydä avointa keskustelua. En myöskään ollut seurustellut aiemmin, joten en tiennyt miten tuollaisiin tunteisiin ja ajatuksiin pitäisi suhtautua. Aloitin siis seurusteluhommat verrattain myöhään, vasta yli parikymppisenä.
Tietysti minut ymmärrettiin väärin, ja riitahan siitä tuli.
Nykyään pidän tiukasti kiinni siitä, että pidän ajatukseni omana tietonani.
Joo, tuo on jotenkin tuttua ja mulle oli hirveän vaikee ymmärtäå tuota rehellisyyden tarvetta.
Olen ollut itse 2 mustasukkaisen naisen kanssa suhteessa. Oppinut ettei välttämättä kannata kertoa yhtään mitään mikä liittyy vastakkaiseen sukupuoleen..Alus oli itselläkin hieman oppimista. Kun tajusi et tää nainen saattaa ihan suoraan kertoa tapahtumia vieraiden miesten kanssa.
Jotka jo yksinään aiheuttivat epämiellyttäviä tunteita. Koska tapahtumista ja keskusteluista kävi selväksi ettei kyseessä ole mikään ns small talk miehen puolelta.
Sitkun kyselet kautta rantain et millainen tyyppi?
Urheilullinen ja komea 🧐. Ookoo kiitos tästä.Onpa hyvä fiilis tietää tämä ja se että sä vietät työpäivät hänen kanssaan 😂😂..
Tää onneksi on tosiaan vähentynyt paljon ja muutenkin puolisolle on tullut erinäisten tapahtumien johdosta maalaisjärkeä paljon.
Pakonomainen rehellisyys mennee osittain kypsymättömyyden piikkiin eikä varmaankaan ole ainoastaan INFP-piirre. Nuorena olin äärimmäisen rehellinen ja kuvittelin muidenkin olevan.
Sittemmin olen hyväksynyt sen, että kaikkiin ihmissuhteisiin kuuluu valehtelu. Tämä voi kuulostaa järkyttävältä, mutta tottahan se on. Rehellinenkin ihminen laskettelee päivittäin ainakin muutaman valkoisen valheen.
Niin ehkä sen kypsymöttömyyden selittää just se että tää persoonallisuus tyyppi oppii kantapään kautta.. niinkuin tää munkin puoliso kyl se on tajunnut= kypsynyt eikä välttämättä enää olisi ihan noin rehellinen 😂
Mä suhtaudun tosi negatiivisesti valkoisiin valheisiin. Asioita voi jättää kertomatta ja asioita voi kevennellä. Mut valehtelu on väärin.
Ja usein se kertoo et oma toiminta on sellaista et pitää valehdella.Miten sen nyt ottaa. Eikö tuo mainitsemasi keventely ja kaunistelu ole jossain määrin valehtelua?
No ei välttämättä, esimerkkinä jos mä kysyn vaikka millainen mies? Niin kannattaako siihen vastata komea? Vaiko esim kaunistella/ kevennellä et ihan normi keski ikäinen mies.
Tieto lisää tuskaa..
Olen kanssasi samaa mieltä tuosta, että toisen mieltä ei pidä turhaan pahoittaa ja silloin kannattaa hieman kaunistella totuutta. Samalla olen kuitenkin sitä mieltä, että tuossa ON VALEHTELUA MUKANA - mutta valehtelu ei aina ole automaattisesti yksiselitteisen huono asia.
Toisaalta, kannattaako aina kysyäkään "miltä työkaverisi näyttää?" jos ei kestä kuulla aitoa mielipidettä?
Kaipa tämä on mielipide ero ja mun kokemuksen muokkaama tapa. Koska mä en sanoisi ikinä puolisolleni et mun uusi työkaveri joka osoittaa kiinnostusta. On sairaan kaunis 🧐. Koska tietäisin automaattisesti et normaali ihminen kokisi epämiellyttäviä tuntemuksia.
Eikä kysymys millainen mies/ nainen tuo on tarkoita välttämättä sitä et haluaisin tietää hänen ulkonäöstään mitään. (Paitsi jos hän on susiruma)
INFP:n ja ESFJ:n ero onkin juuri siinä, että ESFJ oppii luovimaan sosiaalisissa tilanteissa jo nuorena ja sisäistää valtavirran arvot. INFP sen sijaan joutuu opettelemaan asioita kantapään kautta. Moni INFP on muiden mielestä "outo" ja vähän epäsuosittu.
Toisaalta sit taas infp kuvataan monessa setissä kiehtovaksi ja aidoksi " luonnonlapseksi" josta tykkää kaikki 🧐..
Meille tuli emännän kanssa juttua näistä, kysyin et onko ikinä ollut sellaista tilannetta et joku ei pitäisi susta ensi tapaamisella? Sanoi et on, mutta alkoi miettiä ja sit sanoi ettei kyl taida ollakkaan 😂Eivät kaikki INFP:t ole samanlaisia. Itse en ole erityisen sosiaalinen, ja sosiaalisten tilanteiden pelko tuo omat vaikeutensa. Mutta jos vaikka työpaikkaani mietin, uskon useimpien työkavereiden pitävän minusta.
Muistutan osittain hyvin paljon esim. INTP:tä ja INTJ:tä, mutta INFP sopii parhaiten.
Ei olekkaan, sekin on todettu useasti..
Oletko sä kokenut joskus ettei joku pitäisi susta ensi tapaamisella?
Tietysti olen tuon kokenut, eivätköhän useimmat ole. Useimmiten kyseessä on kuitenkin vain oma arveluni, koska harvahan sitä suoraan sanoo.
Tarkoitan nimenomaan sitä että sä huomaat selvästi ettei susta pidetä. Mä esim muistan elämän varrelta kymmeniä kokemuksia. Puoliso ei tosiaan muista ainuttakaan selkeää tilannetta.
Tulee montakin sellaista tilannetta mieleen lapsuudesta ja nuoruudesta alkaen. Työelämässä olen kohdannut joitakin henkilöitä, jotka eivät pitäneet minusta aluksi mutta myöhemmin ovat alkaneet arvostaa.
Toisaalta olen törmännyt sellaiseenkin, että jotkut pitävät minusta kovastikin mutta itse en jaksaisi heidän seuraansa yhtään. Se on hämmentävää.
Vierailija kirjoitti:
Aapeeeeeeeq kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aapeeeeeeeq kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aapeeeeeeeq kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aapeeeeeeeq kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aapeeeeeeeq kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aapeeeeeeeq kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aapeeeeeeeq kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan kyllä itsessäni tuon pakonomaisen rehellisyyden. Esim. nuorena minut ymmärrettiin joskus aivan väärin, kun olisin halunnut keskustella seurustelukumppanin kanssa jostain mieltäni vaivaavista jutuista. Esimerkiksi sellainen kuin "onko väärin, jos joskus katselen muita miehiä tai vaikka koen ihastumisen tunteita?" Kuvittelin jostain syystä, että siitä voisi käydä avointa keskustelua. En myöskään ollut seurustellut aiemmin, joten en tiennyt miten tuollaisiin tunteisiin ja ajatuksiin pitäisi suhtautua. Aloitin siis seurusteluhommat verrattain myöhään, vasta yli parikymppisenä.
Tietysti minut ymmärrettiin väärin, ja riitahan siitä tuli.
Nykyään pidän tiukasti kiinni siitä, että pidän ajatukseni omana tietonani.
Joo, tuo on jotenkin tuttua ja mulle oli hirveän vaikee ymmärtäå tuota rehellisyyden tarvetta.
Olen ollut itse 2 mustasukkaisen naisen kanssa suhteessa. Oppinut ettei välttämättä kannata kertoa yhtään mitään mikä liittyy vastakkaiseen sukupuoleen..Alus oli itselläkin hieman oppimista. Kun tajusi et tää nainen saattaa ihan suoraan kertoa tapahtumia vieraiden miesten kanssa.
Jotka jo yksinään aiheuttivat epämiellyttäviä tunteita. Koska tapahtumista ja keskusteluista kävi selväksi ettei kyseessä ole mikään ns small talk miehen puolelta.
Sitkun kyselet kautta rantain et millainen tyyppi?
Urheilullinen ja komea 🧐. Ookoo kiitos tästä.Onpa hyvä fiilis tietää tämä ja se että sä vietät työpäivät hänen kanssaan 😂😂..
Tää onneksi on tosiaan vähentynyt paljon ja muutenkin puolisolle on tullut erinäisten tapahtumien johdosta maalaisjärkeä paljon.
Pakonomainen rehellisyys mennee osittain kypsymättömyyden piikkiin eikä varmaankaan ole ainoastaan INFP-piirre. Nuorena olin äärimmäisen rehellinen ja kuvittelin muidenkin olevan.
Sittemmin olen hyväksynyt sen, että kaikkiin ihmissuhteisiin kuuluu valehtelu. Tämä voi kuulostaa järkyttävältä, mutta tottahan se on. Rehellinenkin ihminen laskettelee päivittäin ainakin muutaman valkoisen valheen.
Niin ehkä sen kypsymöttömyyden selittää just se että tää persoonallisuus tyyppi oppii kantapään kautta.. niinkuin tää munkin puoliso kyl se on tajunnut= kypsynyt eikä välttämättä enää olisi ihan noin rehellinen 😂
Mä suhtaudun tosi negatiivisesti valkoisiin valheisiin. Asioita voi jättää kertomatta ja asioita voi kevennellä. Mut valehtelu on väärin.
Ja usein se kertoo et oma toiminta on sellaista et pitää valehdella.Miten sen nyt ottaa. Eikö tuo mainitsemasi keventely ja kaunistelu ole jossain määrin valehtelua?
No ei välttämättä, esimerkkinä jos mä kysyn vaikka millainen mies? Niin kannattaako siihen vastata komea? Vaiko esim kaunistella/ kevennellä et ihan normi keski ikäinen mies.
Tieto lisää tuskaa..
Olen kanssasi samaa mieltä tuosta, että toisen mieltä ei pidä turhaan pahoittaa ja silloin kannattaa hieman kaunistella totuutta. Samalla olen kuitenkin sitä mieltä, että tuossa ON VALEHTELUA MUKANA - mutta valehtelu ei aina ole automaattisesti yksiselitteisen huono asia.
Toisaalta, kannattaako aina kysyäkään "miltä työkaverisi näyttää?" jos ei kestä kuulla aitoa mielipidettä?
Kaipa tämä on mielipide ero ja mun kokemuksen muokkaama tapa. Koska mä en sanoisi ikinä puolisolleni et mun uusi työkaveri joka osoittaa kiinnostusta. On sairaan kaunis 🧐. Koska tietäisin automaattisesti et normaali ihminen kokisi epämiellyttäviä tuntemuksia.
Eikä kysymys millainen mies/ nainen tuo on tarkoita välttämättä sitä et haluaisin tietää hänen ulkonäöstään mitään. (Paitsi jos hän on susiruma)
INFP:n ja ESFJ:n ero onkin juuri siinä, että ESFJ oppii luovimaan sosiaalisissa tilanteissa jo nuorena ja sisäistää valtavirran arvot. INFP sen sijaan joutuu opettelemaan asioita kantapään kautta. Moni INFP on muiden mielestä "outo" ja vähän epäsuosittu.
Toisaalta sit taas infp kuvataan monessa setissä kiehtovaksi ja aidoksi " luonnonlapseksi" josta tykkää kaikki 🧐..
Meille tuli emännän kanssa juttua näistä, kysyin et onko ikinä ollut sellaista tilannetta et joku ei pitäisi susta ensi tapaamisella? Sanoi et on, mutta alkoi miettiä ja sit sanoi ettei kyl taida ollakkaan 😂Eivät kaikki INFP:t ole samanlaisia. Itse en ole erityisen sosiaalinen, ja sosiaalisten tilanteiden pelko tuo omat vaikeutensa. Mutta jos vaikka työpaikkaani mietin, uskon useimpien työkavereiden pitävän minusta.
Muistutan osittain hyvin paljon esim. INTP:tä ja INTJ:tä, mutta INFP sopii parhaiten.
Ei olekkaan, sekin on todettu useasti..
Oletko sä kokenut joskus ettei joku pitäisi susta ensi tapaamisella?
Tietysti olen tuon kokenut, eivätköhän useimmat ole. Useimmiten kyseessä on kuitenkin vain oma arveluni, koska harvahan sitä suoraan sanoo.
Tarkoitan nimenomaan sitä että sä huomaat selvästi ettei susta pidetä. Mä esim muistan elämän varrelta kymmeniä kokemuksia. Puoliso ei tosiaan muista ainuttakaan selkeää tilannetta.
Tulee montakin sellaista tilannetta mieleen lapsuudesta ja nuoruudesta alkaen. Työelämässä olen kohdannut joitakin henkilöitä, jotka eivät pitäneet minusta aluksi mutta myöhemmin ovat alkaneet arvostaa.
Toisaalta olen törmännyt sellaiseenkin, että jotkut pitävät minusta kovastikin mutta itse en jaksaisi heidän seuraansa yhtään. Se on hämmentävää.
Joo nimenomaan aikuisuudessa. Lapsuudessa nyt tulee varmasti jokaiselle noita mä vihaan sua juttuja. Emäntä on raportoinut useasti just tälläistä ihmisistä.. Ihmiset joiden arvot ja tyyli on täysin kaikkea sitä mitä emäntä arvostaa, tuppaavat "ihastumaan" häneen. Ja haluaisivat kaveerata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten se täällä määritellään? Kognitiivisten funktioiden perusteella vai?
Vierailija kirjoitti:
Miten se täällä määritellään? Kognitiivisten funktioiden perusteella vai?
Kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aapeeeeeeeq kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aapeeeeeeeq kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aapeeeeeeeq kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aapeeeeeeeq kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aapeeeeeeeq kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aapeeeeeeeq kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aapeeeeeeeq kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan kyllä itsessäni tuon pakonomaisen rehellisyyden. Esim. nuorena minut ymmärrettiin joskus aivan väärin, kun olisin halunnut keskustella seurustelukumppanin kanssa jostain mieltäni vaivaavista jutuista. Esimerkiksi sellainen kuin "onko väärin, jos joskus katselen muita miehiä tai vaikka koen ihastumisen tunteita?" Kuvittelin jostain syystä, että siitä voisi käydä avointa keskustelua. En myöskään ollut seurustellut aiemmin, joten en tiennyt miten tuollaisiin tunteisiin ja ajatuksiin pitäisi suhtautua. Aloitin siis seurusteluhommat verrattain myöhään, vasta yli parikymppisenä.
Tietysti minut ymmärrettiin väärin, ja riitahan siitä tuli.
Nykyään pidän tiukasti kiinni siitä, että pidän ajatukseni omana tietonani.
Joo, tuo on jotenkin tuttua ja mulle oli hirveän vaikee ymmärtäå tuota rehellisyyden tarvetta.
Olen ollut itse 2 mustasukkaisen naisen kanssa suhteessa. Oppinut ettei välttämättä kannata kertoa yhtään mitään mikä liittyy vastakkaiseen sukupuoleen..Alus oli itselläkin hieman oppimista. Kun tajusi et tää nainen saattaa ihan suoraan kertoa tapahtumia vieraiden miesten kanssa.
Jotka jo yksinään aiheuttivat epämiellyttäviä tunteita. Koska tapahtumista ja keskusteluista kävi selväksi ettei kyseessä ole mikään ns small talk miehen puolelta.
Sitkun kyselet kautta rantain et millainen tyyppi?
Urheilullinen ja komea 🧐. Ookoo kiitos tästä.Onpa hyvä fiilis tietää tämä ja se että sä vietät työpäivät hänen kanssaan 😂😂..
Tää onneksi on tosiaan vähentynyt paljon ja muutenkin puolisolle on tullut erinäisten tapahtumien johdosta maalaisjärkeä paljon.
Pakonomainen rehellisyys mennee osittain kypsymättömyyden piikkiin eikä varmaankaan ole ainoastaan INFP-piirre. Nuorena olin äärimmäisen rehellinen ja kuvittelin muidenkin olevan.
Sittemmin olen hyväksynyt sen, että kaikkiin ihmissuhteisiin kuuluu valehtelu. Tämä voi kuulostaa järkyttävältä, mutta tottahan se on. Rehellinenkin ihminen laskettelee päivittäin ainakin muutaman valkoisen valheen.
Niin ehkä sen kypsymöttömyyden selittää just se että tää persoonallisuus tyyppi oppii kantapään kautta.. niinkuin tää munkin puoliso kyl se on tajunnut= kypsynyt eikä välttämättä enää olisi ihan noin rehellinen 😂
Mä suhtaudun tosi negatiivisesti valkoisiin valheisiin. Asioita voi jättää kertomatta ja asioita voi kevennellä. Mut valehtelu on väärin.
Ja usein se kertoo et oma toiminta on sellaista et pitää valehdella.Miten sen nyt ottaa. Eikö tuo mainitsemasi keventely ja kaunistelu ole jossain määrin valehtelua?
No ei välttämättä, esimerkkinä jos mä kysyn vaikka millainen mies? Niin kannattaako siihen vastata komea? Vaiko esim kaunistella/ kevennellä et ihan normi keski ikäinen mies.
Tieto lisää tuskaa..
Olen kanssasi samaa mieltä tuosta, että toisen mieltä ei pidä turhaan pahoittaa ja silloin kannattaa hieman kaunistella totuutta. Samalla olen kuitenkin sitä mieltä, että tuossa ON VALEHTELUA MUKANA - mutta valehtelu ei aina ole automaattisesti yksiselitteisen huono asia.
Toisaalta, kannattaako aina kysyäkään "miltä työkaverisi näyttää?" jos ei kestä kuulla aitoa mielipidettä?
Kaipa tämä on mielipide ero ja mun kokemuksen muokkaama tapa. Koska mä en sanoisi ikinä puolisolleni et mun uusi työkaveri joka osoittaa kiinnostusta. On sairaan kaunis 🧐. Koska tietäisin automaattisesti et normaali ihminen kokisi epämiellyttäviä tuntemuksia.
Eikä kysymys millainen mies/ nainen tuo on tarkoita välttämättä sitä et haluaisin tietää hänen ulkonäöstään mitään. (Paitsi jos hän on susiruma)
INFP:n ja ESFJ:n ero onkin juuri siinä, että ESFJ oppii luovimaan sosiaalisissa tilanteissa jo nuorena ja sisäistää valtavirran arvot. INFP sen sijaan joutuu opettelemaan asioita kantapään kautta. Moni INFP on muiden mielestä "outo" ja vähän epäsuosittu.
Toisaalta sit taas infp kuvataan monessa setissä kiehtovaksi ja aidoksi " luonnonlapseksi" josta tykkää kaikki 🧐..
Meille tuli emännän kanssa juttua näistä, kysyin et onko ikinä ollut sellaista tilannetta et joku ei pitäisi susta ensi tapaamisella? Sanoi et on, mutta alkoi miettiä ja sit sanoi ettei kyl taida ollakkaan 😂Eivät kaikki INFP:t ole samanlaisia. Itse en ole erityisen sosiaalinen, ja sosiaalisten tilanteiden pelko tuo omat vaikeutensa. Mutta jos vaikka työpaikkaani mietin, uskon useimpien työkavereiden pitävän minusta.
Muistutan osittain hyvin paljon esim. INTP:tä ja INTJ:tä, mutta INFP sopii parhaiten.
Ei olekkaan, sekin on todettu useasti..
Oletko sä kokenut joskus ettei joku pitäisi susta ensi tapaamisella?
Tietysti olen tuon kokenut, eivätköhän useimmat ole. Useimmiten kyseessä on kuitenkin vain oma arveluni, koska harvahan sitä suoraan sanoo.
Tarkoitan nimenomaan sitä että sä huomaat selvästi ettei susta pidetä. Mä esim muistan elämän varrelta kymmeniä kokemuksia. Puoliso ei tosiaan muista ainuttakaan selkeää tilannetta.
Ei muista, ei tunnista niitä tilanteita vai ei halua muistaa?
Tuo voi olla INFP:lle ominaista mutta ei välttämättä.
Kuulostaa kyllä siltä, että puolisollasi on jonkinlainen traumatausta. Esimerkiksi väkivaltaa tai hyväksikäyttöä lapsena kokenut ei välttämättä tunnista vaaratilanteita ja häneltä puuttuu itsesuojeluvaisto.
Elämää nähnyt ja kypsä INFP lukee sosiaalisia tilanteita vähintäänkin kohtalaisesti. INFP kyllä yleensä vaistoaa sen, jos hänestä ei pidetä. Kaikillahan noita kokemuksia varmaankin on.
Vierailija kirjoitti:
Aapeeeeeeeq kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aapeeeeeeeq kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aapeeeeeeeq kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aapeeeeeeeq kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aapeeeeeeeq kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aapeeeeeeeq kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aapeeeeeeeq kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan kyllä itsessäni tuon pakonomaisen rehellisyyden. Esim. nuorena minut ymmärrettiin joskus aivan väärin, kun olisin halunnut keskustella seurustelukumppanin kanssa jostain mieltäni vaivaavista jutuista. Esimerkiksi sellainen kuin "onko väärin, jos joskus katselen muita miehiä tai vaikka koen ihastumisen tunteita?" Kuvittelin jostain syystä, että siitä voisi käydä avointa keskustelua. En myöskään ollut seurustellut aiemmin, joten en tiennyt miten tuollaisiin tunteisiin ja ajatuksiin pitäisi suhtautua. Aloitin siis seurusteluhommat verrattain myöhään, vasta yli parikymppisenä.
Tietysti minut ymmärrettiin väärin, ja riitahan siitä tuli.
Nykyään pidän tiukasti kiinni siitä, että pidän ajatukseni omana tietonani.
Joo, tuo on jotenkin tuttua ja mulle oli hirveän vaikee ymmärtäå tuota rehellisyyden tarvetta.
Olen ollut itse 2 mustasukkaisen naisen kanssa suhteessa. Oppinut ettei välttämättä kannata kertoa yhtään mitään mikä liittyy vastakkaiseen sukupuoleen..Alus oli itselläkin hieman oppimista. Kun tajusi et tää nainen saattaa ihan suoraan kertoa tapahtumia vieraiden miesten kanssa.
Jotka jo yksinään aiheuttivat epämiellyttäviä tunteita. Koska tapahtumista ja keskusteluista kävi selväksi ettei kyseessä ole mikään ns small talk miehen puolelta.
Sitkun kyselet kautta rantain et millainen tyyppi?
Urheilullinen ja komea 🧐. Ookoo kiitos tästä.Onpa hyvä fiilis tietää tämä ja se että sä vietät työpäivät hänen kanssaan 😂😂..
Tää onneksi on tosiaan vähentynyt paljon ja muutenkin puolisolle on tullut erinäisten tapahtumien johdosta maalaisjärkeä paljon.
Pakonomainen rehellisyys mennee osittain kypsymättömyyden piikkiin eikä varmaankaan ole ainoastaan INFP-piirre. Nuorena olin äärimmäisen rehellinen ja kuvittelin muidenkin olevan.
Sittemmin olen hyväksynyt sen, että kaikkiin ihmissuhteisiin kuuluu valehtelu. Tämä voi kuulostaa järkyttävältä, mutta tottahan se on. Rehellinenkin ihminen laskettelee päivittäin ainakin muutaman valkoisen valheen.
Niin ehkä sen kypsymöttömyyden selittää just se että tää persoonallisuus tyyppi oppii kantapään kautta.. niinkuin tää munkin puoliso kyl se on tajunnut= kypsynyt eikä välttämättä enää olisi ihan noin rehellinen 😂
Mä suhtaudun tosi negatiivisesti valkoisiin valheisiin. Asioita voi jättää kertomatta ja asioita voi kevennellä. Mut valehtelu on väärin.
Ja usein se kertoo et oma toiminta on sellaista et pitää valehdella.Miten sen nyt ottaa. Eikö tuo mainitsemasi keventely ja kaunistelu ole jossain määrin valehtelua?
No ei välttämättä, esimerkkinä jos mä kysyn vaikka millainen mies? Niin kannattaako siihen vastata komea? Vaiko esim kaunistella/ kevennellä et ihan normi keski ikäinen mies.
Tieto lisää tuskaa..
Olen kanssasi samaa mieltä tuosta, että toisen mieltä ei pidä turhaan pahoittaa ja silloin kannattaa hieman kaunistella totuutta. Samalla olen kuitenkin sitä mieltä, että tuossa ON VALEHTELUA MUKANA - mutta valehtelu ei aina ole automaattisesti yksiselitteisen huono asia.
Toisaalta, kannattaako aina kysyäkään "miltä työkaverisi näyttää?" jos ei kestä kuulla aitoa mielipidettä?
Kaipa tämä on mielipide ero ja mun kokemuksen muokkaama tapa. Koska mä en sanoisi ikinä puolisolleni et mun uusi työkaveri joka osoittaa kiinnostusta. On sairaan kaunis 🧐. Koska tietäisin automaattisesti et normaali ihminen kokisi epämiellyttäviä tuntemuksia.
Eikä kysymys millainen mies/ nainen tuo on tarkoita välttämättä sitä et haluaisin tietää hänen ulkonäöstään mitään. (Paitsi jos hän on susiruma)
INFP:n ja ESFJ:n ero onkin juuri siinä, että ESFJ oppii luovimaan sosiaalisissa tilanteissa jo nuorena ja sisäistää valtavirran arvot. INFP sen sijaan joutuu opettelemaan asioita kantapään kautta. Moni INFP on muiden mielestä "outo" ja vähän epäsuosittu.
Toisaalta sit taas infp kuvataan monessa setissä kiehtovaksi ja aidoksi " luonnonlapseksi" josta tykkää kaikki 🧐..
Meille tuli emännän kanssa juttua näistä, kysyin et onko ikinä ollut sellaista tilannetta et joku ei pitäisi susta ensi tapaamisella? Sanoi et on, mutta alkoi miettiä ja sit sanoi ettei kyl taida ollakkaan 😂Eivät kaikki INFP:t ole samanlaisia. Itse en ole erityisen sosiaalinen, ja sosiaalisten tilanteiden pelko tuo omat vaikeutensa. Mutta jos vaikka työpaikkaani mietin, uskon useimpien työkavereiden pitävän minusta.
Muistutan osittain hyvin paljon esim. INTP:tä ja INTJ:tä, mutta INFP sopii parhaiten.
Ei olekkaan, sekin on todettu useasti..
Oletko sä kokenut joskus ettei joku pitäisi susta ensi tapaamisella?
Tietysti olen tuon kokenut, eivätköhän useimmat ole. Useimmiten kyseessä on kuitenkin vain oma arveluni, koska harvahan sitä suoraan sanoo.
Tarkoitan nimenomaan sitä että sä huomaat selvästi ettei susta pidetä. Mä esim muistan elämän varrelta kymmeniä kokemuksia. Puoliso ei tosiaan muista ainuttakaan selkeää tilannetta.
Ei muista, ei tunnista niitä tilanteita vai ei halua muistaa?
Tuo voi olla INFP:lle ominaista mutta ei välttämättä.
Kuulostaa kyllä siltä, että puolisollasi on jonkinlainen traumatausta. Esimerkiksi väkivaltaa tai hyväksikäyttöä lapsena kokenut ei välttämättä tunnista vaaratilanteita ja häneltä puuttuu itsesuojeluvaisto.
Elämää nähnyt ja kypsä INFP lukee sosiaalisia tilanteita vähintäänkin kohtalaisesti. INFP kyllä yleensä vaistoaa sen, jos hänestä ei pidetä. Kaikillahan noita kokemuksia varmaankin on.
Niin nytkun sanoit niin toi negatiivisten asioiden poisto mielestä oli aika yleistä infp toimintaa.
Pikemminkin suojattu lapsuus ja nuoruus.
Ja kyllä puoliso lukee loistavasti sosiaalisia tilanteita. Paitsi jos joku on hänestä kiinnostunut. Ja tää tuntuu olevan super yleistä tälle ryhmälle. Täälläkin on jo useampi kertonut tästä.
Mä suoraan sanottuna olen ihmetellyt aina miten hän on selvinnyt elämässään ilman hemmetin isoja kolhuja. Kyseessä on kuitenkin mielettömän kaunis nainen. Jolta tosiaan puuttuu terve itsesuojeluvaisto tai kyky ajatella kenestäkään negatiivisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aapeeeeeeeq kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aapeeeeeeeq kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aapeeeeeeeq kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aapeeeeeeeq kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aapeeeeeeeq kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aapeeeeeeeq kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aapeeeeeeeq kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aapeeeeeeeq kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan kyllä itsessäni tuon pakonomaisen rehellisyyden. Esim. nuorena minut ymmärrettiin joskus aivan väärin, kun olisin halunnut keskustella seurustelukumppanin kanssa jostain mieltäni vaivaavista jutuista. Esimerkiksi sellainen kuin "onko väärin, jos joskus katselen muita miehiä tai vaikka koen ihastumisen tunteita?" Kuvittelin jostain syystä, että siitä voisi käydä avointa keskustelua. En myöskään ollut seurustellut aiemmin, joten en tiennyt miten tuollaisiin tunteisiin ja ajatuksiin pitäisi suhtautua. Aloitin siis seurusteluhommat verrattain myöhään, vasta yli parikymppisenä.
Tietysti minut ymmärrettiin väärin, ja riitahan siitä tuli.
Nykyään pidän tiukasti kiinni siitä, että pidän ajatukseni omana tietonani.
Joo, tuo on jotenkin tuttua ja mulle oli hirveän vaikee ymmärtäå tuota rehellisyyden tarvetta.
Olen ollut itse 2 mustasukkaisen naisen kanssa suhteessa. Oppinut ettei välttämättä kannata kertoa yhtään mitään mikä liittyy vastakkaiseen sukupuoleen..Alus oli itselläkin hieman oppimista. Kun tajusi et tää nainen saattaa ihan suoraan kertoa tapahtumia vieraiden miesten kanssa.
Jotka jo yksinään aiheuttivat epämiellyttäviä tunteita. Koska tapahtumista ja keskusteluista kävi selväksi ettei kyseessä ole mikään ns small talk miehen puolelta.
Sitkun kyselet kautta rantain et millainen tyyppi?
Urheilullinen ja komea 🧐. Ookoo kiitos tästä.Onpa hyvä fiilis tietää tämä ja se että sä vietät työpäivät hänen kanssaan 😂😂..
Tää onneksi on tosiaan vähentynyt paljon ja muutenkin puolisolle on tullut erinäisten tapahtumien johdosta maalaisjärkeä paljon.
Pakonomainen rehellisyys mennee osittain kypsymättömyyden piikkiin eikä varmaankaan ole ainoastaan INFP-piirre. Nuorena olin äärimmäisen rehellinen ja kuvittelin muidenkin olevan.
Sittemmin olen hyväksynyt sen, että kaikkiin ihmissuhteisiin kuuluu valehtelu. Tämä voi kuulostaa järkyttävältä, mutta tottahan se on. Rehellinenkin ihminen laskettelee päivittäin ainakin muutaman valkoisen valheen.
Niin ehkä sen kypsymöttömyyden selittää just se että tää persoonallisuus tyyppi oppii kantapään kautta.. niinkuin tää munkin puoliso kyl se on tajunnut= kypsynyt eikä välttämättä enää olisi ihan noin rehellinen 😂
Mä suhtaudun tosi negatiivisesti valkoisiin valheisiin. Asioita voi jättää kertomatta ja asioita voi kevennellä. Mut valehtelu on väärin.
Ja usein se kertoo et oma toiminta on sellaista et pitää valehdella.Miten sen nyt ottaa. Eikö tuo mainitsemasi keventely ja kaunistelu ole jossain määrin valehtelua?
No ei välttämättä, esimerkkinä jos mä kysyn vaikka millainen mies? Niin kannattaako siihen vastata komea? Vaiko esim kaunistella/ kevennellä et ihan normi keski ikäinen mies.
Tieto lisää tuskaa..
Olen kanssasi samaa mieltä tuosta, että toisen mieltä ei pidä turhaan pahoittaa ja silloin kannattaa hieman kaunistella totuutta. Samalla olen kuitenkin sitä mieltä, että tuossa ON VALEHTELUA MUKANA - mutta valehtelu ei aina ole automaattisesti yksiselitteisen huono asia.
Toisaalta, kannattaako aina kysyäkään "miltä työkaverisi näyttää?" jos ei kestä kuulla aitoa mielipidettä?
Kaipa tämä on mielipide ero ja mun kokemuksen muokkaama tapa. Koska mä en sanoisi ikinä puolisolleni et mun uusi työkaveri joka osoittaa kiinnostusta. On sairaan kaunis 🧐. Koska tietäisin automaattisesti et normaali ihminen kokisi epämiellyttäviä tuntemuksia.
Eikä kysymys millainen mies/ nainen tuo on tarkoita välttämättä sitä et haluaisin tietää hänen ulkonäöstään mitään. (Paitsi jos hän on susiruma)
INFP:n ja ESFJ:n ero onkin juuri siinä, että ESFJ oppii luovimaan sosiaalisissa tilanteissa jo nuorena ja sisäistää valtavirran arvot. INFP sen sijaan joutuu opettelemaan asioita kantapään kautta. Moni INFP on muiden mielestä "outo" ja vähän epäsuosittu.
Toisaalta sit taas infp kuvataan monessa setissä kiehtovaksi ja aidoksi " luonnonlapseksi" josta tykkää kaikki 🧐..
Meille tuli emännän kanssa juttua näistä, kysyin et onko ikinä ollut sellaista tilannetta et joku ei pitäisi susta ensi tapaamisella? Sanoi et on, mutta alkoi miettiä ja sit sanoi ettei kyl taida ollakkaan 😂Eivät kaikki INFP:t ole samanlaisia. Itse en ole erityisen sosiaalinen, ja sosiaalisten tilanteiden pelko tuo omat vaikeutensa. Mutta jos vaikka työpaikkaani mietin, uskon useimpien työkavereiden pitävän minusta.
Muistutan osittain hyvin paljon esim. INTP:tä ja INTJ:tä, mutta INFP sopii parhaiten.
Ei olekkaan, sekin on todettu useasti..
Oletko sä kokenut joskus ettei joku pitäisi susta ensi tapaamisella?
Tietysti olen tuon kokenut, eivätköhän useimmat ole. Useimmiten kyseessä on kuitenkin vain oma arveluni, koska harvahan sitä suoraan sanoo.
Tarkoitan nimenomaan sitä että sä huomaat selvästi ettei susta pidetä. Mä esim muistan elämän varrelta kymmeniä kokemuksia. Puoliso ei tosiaan muista ainuttakaan selkeää tilannetta.
Ei muista, ei tunnista niitä tilanteita vai ei halua muistaa?
Tuo voi olla INFP:lle ominaista mutta ei välttämättä.
Kuulostaa kyllä siltä, että puolisollasi on jonkinlainen traumatausta. Esimerkiksi väkivaltaa tai hyväksikäyttöä lapsena kokenut ei välttämättä tunnista vaaratilanteita ja häneltä puuttuu itsesuojeluvaisto.
Elämää nähnyt ja kypsä INFP lukee sosiaalisia tilanteita vähintäänkin kohtalaisesti. INFP kyllä yleensä vaistoaa sen, jos hänestä ei pidetä. Kaikillahan noita kokemuksia varmaankin on.
Niin nytkun sanoit niin toi negatiivisten asioiden poisto mielestä oli aika yleistä infp toimintaa.
Pikemminkin suojattu lapsuus ja nuoruus.Ja kyllä puoliso lukee loistavasti sosiaalisia tilanteita. Paitsi jos joku on hänestä kiinnostunut. Ja tää tuntuu olevan super yleistä tälle ryhmälle. Täälläkin on jo useampi kertonut tästä.
Mä suoraan sanottuna olen ihmetellyt aina miten hän on selvinnyt elämässään ilman hemmetin isoja kolhuja. Kyseessä on kuitenkin mielettömän kaunis nainen. Jolta tosiaan puuttuu terve itsesuojeluvaisto tai kyky ajatella kenestäkään negatiivisesti.
Meille vähemmän kauniille INFP:ille maailma näyttäytyy hieman toisenlaisena. Ei-niin-viehättävä ulkonäkö yhdistettynä eksentriseen olemukseen ja valtavirrasta poikkeaviin arvoihin aiheuttaa sen, että elämä on melko yksinäistä.
Mikäs on ap oma persoonallisuus?
Siitähän se riippuu, että miten homma toimii
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen infp ja kehuttu kauniiksi. Ja kyllä on saanutkovia kokea. En luota enää kehenkään.
en vaan (INFP-T) mitä eroa noissa on? Kuulemma rare
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minä olen infp.
naiivi luonnonlapsi joka ajattelee kaikista hyvää. Sen takia ihmiset ovat hyväksikäyttäneet minua. Olen vielä kolmikymppisenä tälläinen. Liian empaattinen ja kiltti. Joudun yleensä kiusaamisen kohteesi työpaikoilla :/
Vierailija kirjoitti:
Mikäs on ap oma persoonallisuus?
Siitähän se riippuu, että miten homma toimii
Efsj.
Ja meillähän toimii homma nykyään todella hyvin. Alku vaati kyllä paljon harjoittelua ja ymmärtämistä. Mut en vaihtaisi päivääkään pois
Vierailija kirjoitti:
Olen infp ja kehuttu kauniiksi. Ja kyllä on saanutkovia kokea. En luota enää kehenkään.
Onko tämä kovien kokeminen johtunut just tosta et olet alkujaan luottanut ihmisiin liikaa
Fjjff kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen infp ja kehuttu kauniiksi. Ja kyllä on saanutkovia kokea. En luota enää kehenkään.
Onko tämä kovien kokeminen johtunut just tosta et olet alkujaan luottanut ihmisiin liikaa
Kuulostat todella syyllistävältä edelleen.
Vierailija kirjoitti:
en vaan (INFP-T) mitä eroa noissa on? Kuulemma rare
Tuo kirjain (t, turbulent tai a, assertive) on 16 Personalities -sivuston oma lisäys. Turbulent on neuroottisempi, assertive puolestaan tasapainoisempi tyyppinsä edustaja. En laittaisi tuolle jaottelulle paljoakaan painoarvoa. On olemassa parempia, tarkempia ja funktioteoriaan perustuvia alatyypittelyjä.
Itse olen INFP, ja suoraan sanottuna ESFJ ei ole suosikkityyppini. Omassa elämässä näitä on tullut bongattua.
Keskiverto-ESFJ on ylisosiaalinen ja suosiota tavoitteleva. Kova juoruamaan ja ohjailemaan muita, haluaa sanella muille miten näiden tulisi elämänsä elää ja miten tulisi ajatella. Haluaa olla sosiaalisten tilanteiden pomo mutta on samalla vähän sellainen epäitsenäinen lammas, joka omaksuu oman yhteisönsä arvot kyseenalaistamatta niitä.
Eivät kaikki INFP:t ole samanlaisia. Itse en ole erityisen sosiaalinen, ja sosiaalisten tilanteiden pelko tuo omat vaikeutensa. Mutta jos vaikka työpaikkaani mietin, uskon useimpien työkavereiden pitävän minusta.
Muistutan osittain hyvin paljon esim. INTP:tä ja INTJ:tä, mutta INFP sopii parhaiten.