"adhd on voimavara". No ei minulle. Olen luottotetoni menettänyt, siivottamassa kämpässä kissan kanssa asuva nuori eläkeläinen joka ei vielä näin 40vuotiaanaan tiedä mitä tahtoo tehdä isona

Vierailija kirjoitti:

Vähän sama mutta lievempänä. Ärsyttää aina lukea lehtien adhd-juttuja, kun kaikki on aina tosi hyvissä töissä ja menestyneitä. Itse olen tylsässä työssä, joka ei liity mitenkään opintoihini. Opintoni menivät aika huonosti ja koska haaveilin tohtorintutkinnosta, en ikinä saa sitä. Kukaan ei arvaisi mun "urakehityksen" perusteella, että mä olen tosi uraorientoitunut ihminen ja se olisi ollut mulle tärkeää.

Mä lähestyn neljääkymppiä ja yritän nyt luopua haaveestani akateemisesta urasta. Mä olen yrittänyt sitä jo tosi monta kertaa, mutta opiskelu ei vaan tunnu luonnistuvan multa. En jaksa toimistotyötäni enää kauaa, joten nyt yritän keksiä jotain duunariammattia, johon voisin päästä ja joka tuntuisi mielekkäältä.

Adhd:ssä on puolensa, mutta kyllä mä rukoilen, että mun lapsi on tullut älykkääseen, harkitsevaan isäänsä eikä muhun.

Ylipäätään kaikki jutut lehdissä on vähän liian sijoiteltua. Joku alkava muistisairauskin itse kärsin sosiaalistentilanteiden pelosta ja moni asia on mennyt pieleen tai en ole pystynyt jotain asiaa edes tekemään.

Vanha ketju, mutta meillä tämä päättyi avioeroon.

Minä isänä ja omat lapset 2kpl ei vaan kykene siihen, mitä ex-vaimo piti normaalina. Siivous hyvä esimerkki: otat tavaran ja lähdet viemään sitä omalle paikalleen, matkalla tulee vastaan toinen väärässä paikassa oleva tavara joten se ensimmäinen jää siihen ja seuraava homma alkaa.

Työmuisti pätkäisee noin 3min kohdalla, jos keskittyy samaan aikaan ihan mihin tahansa muuhun. Satamiljoonaa muistutusta saa laittaa lasten (ja omista) hammaslääkäreistä yms. joita kuitenkin joustavan työajan vuoksi hoidan paljon. Ei auta laput seinällä, pitää vaikka puhelimen väristä ja kilkattaa ensimmäisen kerran pari päivää ennen sovittua ajankohtaa.

Ihan hyvin silti päässyt uralla eteenpäin vaikka kaikki yritetyt korkeakoulututkinnot tyssäsi niihin tylsiin kursseihin, joissa ei keskittyminen riittänyt. Projektityö on se missä oon hyvä. Mulla on kuumat ja kylmät aiheet. Kuumat aiheet kerää ihan kaiken keskittymisen ja pystyy "helposti" tekemään 12-14h työpäivää huomaamattaan. Se muu rutiini ja ne ei-kiinnostavat kylmät aiheet meneekin sitten ihan penkin alle.

Lapsista toinen enemmän motorisesti levoton menee syksyllä kouluun ja nyt jo pelottaa mitä se Wilma rallattaa. Tyttärellä koulu menee kohtalaisen hyvin, mutta perfektionisti ei siedä epäonnistumisia. Kokeita pitää uusia, kun jää haaveilemaan tai ei pysy aikataulussa, rivit hyppii silmissä jne. Kotona rauhassa, kun kyselee vaikka kertotauluja vastaukset tulee salamannopeasti eli osaamisesta ei ole kiinni. Tähän liittyy myös se haaste, että koululta ei tule tukea kun siellä ongelmia ei ole. Se kuormitus näkyy vasta kotona, kun täysin loppuun poltettu lapsi saa raivareita.

Nyt alkaa lopulta vyyhti purkautumaan ja diagnooseja odotellessa. Koko perhe käy läpi sen myllyn et tutkitaan ja testataan. Itelle tulee kokonainen mapillinen paperia koko omasta henkilöhistoriasta.

Up