Te jotka olette eläneet vaikka 70-luvulla niin osattiinko silloin odottaa tulevaisuuden asioita?

Vierailija kirjoitti:

Ei varmaankaan näin huikeaan hyvinvointiin uskottu, kuin nykypäivänä on. Kaikilla on sisävessat ja lähes kaikilla jonkinlainen auto ja ruokaa on kaupoisa valita aivan järkyttäviä määriä, ja varaa ostaa köyhimmäläkin ostaa sitä, mitä ennen pidettiin ylellisyytenä, kuten broileria, jäätelöä, etelän hedelmiä jne,

Kesälomatkallekin mentiin leirintäalueille tai luontoon teltan kanssa. Aika harva pääsi ulkomaille, korkeintaan kansipaikalla ruotsinristeilylle. Meiltä meni rahat risteilyllä aika vähiin, kun käytiin Tukholmassa ostoksilla. Joku maksu piti laivalla maksaa, ja meillä oli vain suomen ja ruotsin rahoja yhteensä sen verran. Maksun kerääjän alkoi vinkumaan, että pitäisi olla samaa valuuttaa, piti sanoa, että muuta ei nyt ole, ja kelpasi lopulta.

Ei arvattu 1970-luvulla että 50 vuotta myöhemmin on ihan sosiaalisesti hyväksyttyä elellä veronmaksajien rahoilla eikä edes hävetä. Oli silloinkin työttömyyttä.

Oli  80- luvun alussa kun puhuttiin  Ydinvoimaloitten  turvallisuudesta ja samoin käytetystä.mikä laitetaan syvälle tunneleihin  ja on taas  niin turvallista. Noita epäilin heti että kuinkahan käy. Oltiinhan sitä käytetty radioaktiivista hyvässä uskossa  viemässä jo kuuhun.

Vuosi 2000 oli varma, että kaikki tietokoneet sun muut lakkaavat toimimasta . Eikös sitä insinöörit ja kaikki tuon alan ihmisetkin  pelänneet  . Minä ajattelin että eihän siinä noin käy, että on ihan turhaa  peloittelua

Lapsena kun kantoi puita saunaan ajattelin, että olisipa joku helpompi systeemi. Tuli sitten sähkökiuas Naapuri oli rikas,niillä vesi tuli ja meni ja oli lämmin vesi varaaja,Oli  suihku ja amme ja WC  pönttö ja vessapaperia. Itse  sitä. ulko hiuksissa pakkasessa istui sanomalehteen pyyhittiin. Joskus  paidan helmaan pissat,siitä äiti suuttui. Niin ja naapurin  tytölle.oli.laiha  barbinukke. Sellaista ei.sastu.koskssn. Ajattelin että.omat lapseni kyllä saa ja saivatkin.

Jos mennään 60 luvun alkuun,.niin tutulla oli kolmipyöräinen auto. Se oli kyllä ihme. Maaseudulla harvoin näki lasten vaunut. Ekat rattaat jotka näin oli lastulevyä. Kaupan  puheli oli hieno, siinä oli .pidikkeenä sivuilla jotkut hirven sarvien näköiset.  Mersu taksiauto.oli aivan huippu  juttu,.joskus pääsin käytiinkin.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei varmaankaan näin huikeaan hyvinvointiin uskottu, kuin nykypäivänä on. Kaikilla on sisävessat ja lähes kaikilla jonkinlainen auto ja ruokaa on kaupoisa valita aivan järkyttäviä määriä, ja varaa ostaa köyhimmäläkin ostaa sitä, mitä ennen pidettiin ylellisyytenä, kuten broileria, jäätelöä, etelän hedelmiä jne,

Kesälomatkallekin mentiin leirintäalueille tai luontoon teltan kanssa. Aika harva pääsi ulkomaille, korkeintaan kansipaikalla ruotsinristeilylle. Meiltä meni rahat risteilyllä aika vähiin, kun käytiin Tukholmassa ostoksilla. Joku maksu piti laivalla maksaa, ja meillä oli vain suomen ja ruotsin rahoja yhteensä sen verran. Maksun kerääjän alkoi vinkumaan, että pitäisi olla samaa valuuttaa, piti sanoa, että muuta ei nyt ole, ja kelpasi lopulta.

Ei arvattu 1970-luvulla että 50 vuotta myöhemmin on ihan sosiaalisesti hyväksyttyä elellä veronmaksajien rahoilla eikä edes hävetä. Oli silloinkin työttömyyttä.

Kyllä jo 1970-luvulla työttömät saivat työttömyyskorvauksia, jotka olivat ihan samanlaisia kuin nyt, siis liiton kassalta saatiin, jos kuuluttiin liittoon, muuten saatiin vain kunnan/valtion maksama osa. 

Silloin vain ei ollut näitä vihaajia, kuten sinä, jotka haukkuvat työttömiä netissä. Silloin ymmärrettiin, että töitä ei vain ole, eikä työtön voi tehdä muuta kuin odottaa, että Suomen työllisyystilanne paranee, tai muuttaa Ruotsiin. En tiedä mistä nämä nykyiset oikeistolaiset ovat keksineet, että työttömyys on ihmisen oma syy, eivätkä osaa nähdä asiaa laajemmin osana talouselämää, suhdanteiden ja yritysten toiminnan seurauksena. Ehkäpä on aika iso oma lehmä ojassa oikeistolla, hehän aiheuttavat itse työttömyyttä. 

Jos vaikkas survas likkakaverin tiineeks,

odotteli vaan et Postipankin tilille ois maksusuoritus tullu.

Pääs rillutteleen.

Likkakaverihan hois ipanan vanhempiensa kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei varmaankaan näin huikeaan hyvinvointiin uskottu, kuin nykypäivänä on. Kaikilla on sisävessat ja lähes kaikilla jonkinlainen auto ja ruokaa on kaupoisa valita aivan järkyttäviä määriä, ja varaa ostaa köyhimmäläkin ostaa sitä, mitä ennen pidettiin ylellisyytenä, kuten broileria, jäätelöä, etelän hedelmiä jne,

Kesälomatkallekin mentiin leirintäalueille tai luontoon teltan kanssa. Aika harva pääsi ulkomaille, korkeintaan kansipaikalla ruotsinristeilylle. Meiltä meni rahat risteilyllä aika vähiin, kun käytiin Tukholmassa ostoksilla. Joku maksu piti laivalla maksaa, ja meillä oli vain suomen ja ruotsin rahoja yhteensä sen verran. Maksun kerääjän alkoi vinkumaan, että pitäisi olla samaa valuuttaa, piti sanoa, että muuta ei nyt ole, ja kelpasi lopulta.

Ei arvattu 1970-luvulla että 50 vuotta myöhemmin on ihan sosiaalisesti hyväksyttyä elellä veronmaksajien rahoilla eikä edes hävetä. Oli silloinkin työttömyyttä.

Kyllä jo 1970-luvulla työttömät saivat työttömyyskorvauksia, jotka olivat ihan samanlaisia kuin nyt, siis liiton kassalta saatiin, jos kuuluttiin liittoon, muuten saatiin vain kunnan/valtion maksama osa. 

Silloin vain ei ollut näitä vihaajia, kuten sinä, jotka haukkuvat työttömiä netissä. Silloin ymmärrettiin, että töitä ei vain ole, eikä työtön voi tehdä muuta kuin odottaa, että Suomen työllisyystilanne paranee, tai muuttaa Ruotsiin. En tiedä mistä nämä nykyiset oikeistolaiset ovat keksineet, että työttömyys on ihmisen oma syy, eivätkä osaa nähdä asiaa laajemmin osana talouselämää, suhdanteiden ja yritysten toiminnan seurauksena. Ehkäpä on aika iso oma lehmä ojassa oikeistolla, hehän aiheuttavat itse työttömyyttä. 

1970-luvulla työttömät laitettiin töihin. Oli suuria tietyömaita jne. Lähes kaikki maaseudun työttömät olivat lumettomana aikana valtion tai kunnan hommissa. Talvella sitten saattoi saada korvausta lorvailusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei varmaankaan näin huikeaan hyvinvointiin uskottu, kuin nykypäivänä on. Kaikilla on sisävessat ja lähes kaikilla jonkinlainen auto ja ruokaa on kaupoisa valita aivan järkyttäviä määriä, ja varaa ostaa köyhimmäläkin ostaa sitä, mitä ennen pidettiin ylellisyytenä, kuten broileria, jäätelöä, etelän hedelmiä jne,

Kesälomatkallekin mentiin leirintäalueille tai luontoon teltan kanssa. Aika harva pääsi ulkomaille, korkeintaan kansipaikalla ruotsinristeilylle. Meiltä meni rahat risteilyllä aika vähiin, kun käytiin Tukholmassa ostoksilla. Joku maksu piti laivalla maksaa, ja meillä oli vain suomen ja ruotsin rahoja yhteensä sen verran. Maksun kerääjän alkoi vinkumaan, että pitäisi olla samaa valuuttaa, piti sanoa, että muuta ei nyt ole, ja kelpasi lopulta.

Ei arvattu 1970-luvulla että 50 vuotta myöhemmin on ihan sosiaalisesti hyväksyttyä elellä veronmaksajien rahoilla eikä edes hävetä. Oli silloinkin työttömyyttä.

Kyllä jo 1970-luvulla työttömät saivat työttömyyskorvauksia, jotka olivat ihan samanlaisia kuin nyt, siis liiton kassalta saatiin, jos kuuluttiin liittoon, muuten saatiin vain kunnan/valtion maksama osa. 

Silloin vain ei ollut näitä vihaajia, kuten sinä, jotka haukkuvat työttömiä netissä. Silloin ymmärrettiin, että töitä ei vain ole, eikä työtön voi tehdä muuta kuin odottaa, että Suomen työllisyystilanne paranee, tai muuttaa Ruotsiin. En tiedä mistä nämä nykyiset oikeistolaiset ovat keksineet, että työttömyys on ihmisen oma syy, eivätkä osaa nähdä asiaa laajemmin osana talouselämää, suhdanteiden ja yritysten toiminnan seurauksena. Ehkäpä on aika iso oma lehmä ojassa oikeistolla, hehän aiheuttavat itse työttömyyttä. 

1970-luvulla työttömät laitettiin töihin. Oli suuria tietyömaita jne. Lähes kaikki maaseudun työttömät olivat lumettomana aikana valtion tai kunnan hommissa. Talvella sitten saattoi saada korvausta lorvailusta.

Joo ja muutenkin ilmapiiri oli kyllä sellainen, että työttömiä ei todellakaan öh... sanotaanko vaikka ihannoitu. Vaikka ei ollut somea, yleinen mielipide oli tuo. Joistain ikityöttömistä puhuttiin todella halveksuvaan sävyyn ihan huoletta. Yleinen ilmapiiri oli kovaa työntekoa ihannoiva ja töitä kyllä myös löytyi tekevälle.

Tekemisen kulttuuri ja yhteisen hyvän eteen ponnistelu oli ihan toista kuin tänä päivänä. En sanoa tietenkään, että se oli pelkästään hyvä asia, mutta jotain siitä ajatusmaailmasta kannattaisi kopioida nykypäivään, niin ei aina tarttis voivotella, kun verorahat ei riitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ainakin osasin! Tulevaisuus oli edessäpäin ja kaikki mahdollista!  Itseasiassa 70-luku oli parasta aikaa haaveille, toivolle ja unelmille! Sen jälkeen on vuosi vuodelta realiteetit painaneet päälle ja tässä sitä nyt ollaan. Ihana vuosikymmen se oli kaiken kaikkiaan!

Niin, jos noin koet, johtuu se vain siitä, että olit silloin vielä nuori ja koit asiat eri tavalla. Mikään ei oikeasti ole muuttunut ja ihmiset ovat yhtä hölmöjä kuin olivat silloinkin. Teknisiä innovaatioita on tänään kuten oli silloinkin ja jotkut propellipäät niistä haaveilee tulevaisuudessa. Valtaosa elää arkea ja aina aika ajoin putkahtaa eteen jotain uutta arkeenkin vaikuttavaa. Näin analyyttisenä 5-kymppisenä tuon on ehtinyt huomata jo monta kertaa. Mitään ainutlaatuista ei ole nykyhetkessä, eikä ollut 70-luvulla hetkessä x.

Tää aloitus oli varmasti jonkun ainakin henkisesti hyvin nuoren ihmisen näppikseltä.

Olen eri mieltä. Jokaisella vuosikymmenellä on ollut oma vibansa. Esimerkiksi 70-luvulla todellakin näkyi sekä keskikaljan vapauttaminen sekä seksuaalivallankumous. Myös naisten aseman muutos, tämähän oli feminismin toista aaltoa. Lisäksi maassa oli suuri murros kun nuoremmat sukupolvet muuttivat maaseudulta ja pienistä kaupungeista sekä pohjoisesta ja idästä etelän suuriin kaupunkeihin. Kaikki tämä vaikutti avioerojen lisääntymiseen ja yksilön vapautumiseen monella tapaa. 

Autoilukin lisääntyi voimakkaasti tuolloin, osaksi siksi, että piti matkustaa usein pitkiä matkoja, jos vanhemmat olivat jääneet maaseudulle, ja jos perhe oli kaupungissa muuttanut lähiöön, jne... Ihmiset alkoivat liikkua enemmän, alettiin ajella kauemmas lomille ja paljon harrastettiin sitä, että ajettiin teltan kanssa leirintäalueille ympäri Suomea joko pikkuautoilla tai matkailuautoilla. 70-luvulla myös ulkomaanmatkailu lisääntyi rutkasti, koska tuli Ruotsinlaivat (autolautat + tax-freet räjäyttivät potin) ja etelän valmismatkat. 

Teknologiassakin tapahtui: Suomessa puhelimet yleistyivät 60-70-luvulla, eli joka kodissa oli puhelin ja tietysti televisiot myös. 

Edellä kerrottu kehitys muutti etenkin nuorten maailman totaalisesti; vapaa seksuaalisuus, alkoholinkäyttö, liikkuminen, matkustelu, televisio ja populaarikulttuuri sekä tietenkin itsenäisinä avainkaulalapsina lähiöissä kasvaneet nuoret. Nuorisokulttuuri alkoi laajeta popmusiikista (Beatlesien jälkeen) enemmän rokin suuntaan, Ruisrock mm. perustettiin ja radioon tuli erityisiä nuorille suunnattuja musiikkiohjelmia, tilattiin kotiin Suosikki ja ruvettiin käymään keikoilla (Suomeen todella alkoi tulla maailmankuuluja bändejä keikoille tuolloin. Nuorille Englanti ja USA olivat kiinnostuksen kohteita juuri populaarikulttuurin kautta, ja se näkyi mm. jenkkiautoharrastuksena, tv:ssä oli Onnen Päivät, ja minihameet à la Mary Quant. Ja 70-luvun lopulla tuli punk, joka oli aika suuri ilmiö sekin. Pelle Miljoonan biisien sanoitus kuvaa sen ajan nuorten maailmankuvaa hyvin: ei haaveiltu että saataisiin romanttinen suhde, jossa tulisi kihlat ja häät, vaan "moottoritie oli kuuma" ja haluttiin "elää kun oltiin vielä nuoria". Interraililla nuoret pääsivät itsenäisesti ja edullisesti matkustamaan maailmalle. Samalla 70-luvun nuoret olivat poliittisesti tietoisia tapahtumista kuten kylmä sota, Vietnamin sota, öljykriisi, ja ydinaseet ja maailmantason kysymykset kuten köyhyys ja epätasa-arvoisuus. Voi sanoa, että tämä sukupolvi ei voinut elellä enää ruusuisissa kuvitelmissa, vaan tiedettiin että maailmassa on paljon pahaa ja vaarallista, oli paljon ristiriitoja. Watergate ja Vietnamin sota pilasi USA:n mainetta. Siinä missä 60-luvulla oli ollut hippiliike, rauha, rakkaus jne... 70-luvun nuoret olivat lähinnä realisteja, jota ymmärsivät John Lennonin biisiä A Working Class Hero. Nimittäin 70-luvulla nuoret olivat lähes kaikki töissä jo 15-vuotiaasta, toiset jo lopettaneet koulun, mutta nekin keskiluokkaisten perheiden lapset, jotka jatkoivat opintoja pidemmälle, olivat työväenluokan duuneissa kesäisin tehtaissa, marketeissa, yms. Luokkaerot alkoivat hiipua nuorten parissa. Nuoret kasvoivat itsenäisiksi ja työtätekeviksi, kuitenkin haluttiin elää ihan erilaista elämää kuin edelliset sukupolvet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei varmaankaan näin huikeaan hyvinvointiin uskottu, kuin nykypäivänä on. Kaikilla on sisävessat ja lähes kaikilla jonkinlainen auto ja ruokaa on kaupoisa valita aivan järkyttäviä määriä, ja varaa ostaa köyhimmäläkin ostaa sitä, mitä ennen pidettiin ylellisyytenä, kuten broileria, jäätelöä, etelän hedelmiä jne,

Kesälomatkallekin mentiin leirintäalueille tai luontoon teltan kanssa. Aika harva pääsi ulkomaille, korkeintaan kansipaikalla ruotsinristeilylle. Meiltä meni rahat risteilyllä aika vähiin, kun käytiin Tukholmassa ostoksilla. Joku maksu piti laivalla maksaa, ja meillä oli vain suomen ja ruotsin rahoja yhteensä sen verran. Maksun kerääjän alkoi vinkumaan, että pitäisi olla samaa valuuttaa, piti sanoa, että muuta ei nyt ole, ja kelpasi lopulta.

Ei arvattu 1970-luvulla että 50 vuotta myöhemmin on ihan sosiaalisesti hyväksyttyä elellä veronmaksajien rahoilla eikä edes hävetä. Oli silloinkin työttömyyttä.

Kyllä jo 1970-luvulla työttömät saivat työttömyyskorvauksia, jotka olivat ihan samanlaisia kuin nyt, siis liiton kassalta saatiin, jos kuuluttiin liittoon, muuten saatiin vain kunnan/valtion maksama osa. 

Silloin vain ei ollut näitä vihaajia, kuten sinä, jotka haukkuvat työttömiä netissä. Silloin ymmärrettiin, että töitä ei vain ole, eikä työtön voi tehdä muuta kuin odottaa, että Suomen työllisyystilanne paranee, tai muuttaa Ruotsiin. En tiedä mistä nämä nykyiset oikeistolaiset ovat keksineet, että työttömyys on ihmisen oma syy, eivätkä osaa nähdä asiaa laajemmin osana talouselämää, suhdanteiden ja yritysten toiminnan seurauksena. Ehkäpä on aika iso oma lehmä ojassa oikeistolla, hehän aiheuttavat itse työttömyyttä. 

1970-luvulla työttömät laitettiin töihin. Oli suuria tietyömaita jne. Lähes kaikki maaseudun työttömät olivat lumettomana aikana valtion tai kunnan hommissa. Talvella sitten saattoi saada korvausta lorvailusta.

Ei pidä paikkaansa, ns. työttömyystyöt tai hätäaputyöt olivat Venäjän keisarikunnan aikana Suomeen tuotu "innovaatio" työttömille. Suomessa nämä työttömyystyöt loppuivat 1960-luvulla. Tästä kyllä maksettiin palkkaa, eli 80 % normipalkasta. Toki jos lähiseudulle tuli tiettyömaa, monet työttömät pestautuivat sinne töihin myöhemminkin, mutta ei ollut pakko ja palkka oli normaali. Aika pian kyllä nämäkin työt loppuivat, koska tarvittiin ammattiväkeä rakentamiseen kun enemmän alettiin käyttää koneita. Myös elintaso nousi, eikä haluttu enää tehdä rankkaa ruumillista työtä ja 1970-luvulla Ruotsissa saattoi tehdä kevyempiä hommia Volvon tehtaalla ja saada parempaa palkkaa.

Sen sijaan 1970-luvulla ja sen jälkeenkin vielä vankeja on laitettu maanrakennushommiin eli rakensivat mm. Seutulan lentokenttää (nyk. Helsinki-Vantaan lentoasema). Vankien työsiirtola on ollut tietääkseeni Vantaalla vielä 2000-luvun puolelle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei varmaankaan näin huikeaan hyvinvointiin uskottu, kuin nykypäivänä on. Kaikilla on sisävessat ja lähes kaikilla jonkinlainen auto ja ruokaa on kaupoisa valita aivan järkyttäviä määriä, ja varaa ostaa köyhimmäläkin ostaa sitä, mitä ennen pidettiin ylellisyytenä, kuten broileria, jäätelöä, etelän hedelmiä jne,

Kesälomatkallekin mentiin leirintäalueille tai luontoon teltan kanssa. Aika harva pääsi ulkomaille, korkeintaan kansipaikalla ruotsinristeilylle. Meiltä meni rahat risteilyllä aika vähiin, kun käytiin Tukholmassa ostoksilla. Joku maksu piti laivalla maksaa, ja meillä oli vain suomen ja ruotsin rahoja yhteensä sen verran. Maksun kerääjän alkoi vinkumaan, että pitäisi olla samaa valuuttaa, piti sanoa, että muuta ei nyt ole, ja kelpasi lopulta.

Ei arvattu 1970-luvulla että 50 vuotta myöhemmin on ihan sosiaalisesti hyväksyttyä elellä veronmaksajien rahoilla eikä edes hävetä. Oli silloinkin työttömyyttä.

Kyllä jo 1970-luvulla työttömät saivat työttömyyskorvauksia, jotka olivat ihan samanlaisia kuin nyt, siis liiton kassalta saatiin, jos kuuluttiin liittoon, muuten saatiin vain kunnan/valtion maksama osa. 

Silloin vain ei ollut näitä vihaajia, kuten sinä, jotka haukkuvat työttömiä netissä. Silloin ymmärrettiin, että töitä ei vain ole, eikä työtön voi tehdä muuta kuin odottaa, että Suomen työllisyystilanne paranee, tai muuttaa Ruotsiin. En tiedä mistä nämä nykyiset oikeistolaiset ovat keksineet, että työttömyys on ihmisen oma syy, eivätkä osaa nähdä asiaa laajemmin osana talouselämää, suhdanteiden ja yritysten toiminnan seurauksena. Ehkäpä on aika iso oma lehmä ojassa oikeistolla, hehän aiheuttavat itse työttömyyttä. 

1970-luvulla työttömät laitettiin töihin. Oli suuria tietyömaita jne. Lähes kaikki maaseudun työttömät olivat lumettomana aikana valtion tai kunnan hommissa. Talvella sitten saattoi saada korvausta lorvailusta.

Joo ja muutenkin ilmapiiri oli kyllä sellainen, että työttömiä ei todellakaan öh... sanotaanko vaikka ihannoitu. Vaikka ei ollut somea, yleinen mielipide oli tuo. Joistain ikityöttömistä puhuttiin todella halveksuvaan sävyyn ihan huoletta. Yleinen ilmapiiri oli kovaa työntekoa ihannoiva ja töitä kyllä myös löytyi tekevälle.

Tekemisen kulttuuri ja yhteisen hyvän eteen ponnistelu oli ihan toista kuin tänä päivänä. En sanoa tietenkään, että se oli pelkästään hyvä asia, mutta jotain siitä ajatusmaailmasta kannattaisi kopioida nykypäivään, niin ei aina tarttis voivotella, kun verorahat ei riitä.

Eihän tämä pidä ollenkaan paikkaansa. Suomessa oli melko suuri työttömyys 1970-luvulla ja 1960-luvulta asti valtavasti porukkaa muutti pohjoisesta ja idästä etenkin Etelä-Suomeen, mutta 1970-luvulla muutettiin Ruotsiin, osa Tanskaan, jotkut Kanadaan tai Australiaan asti. Niille, jotka jäivät kotiseudulle pohjoiseen ja itään, työttömyys muuttui pysyväksi olotilaksi. 

Myös asenteiden suhteen olet väärässä, siitähän todistaa jo sekin, että juuri 1971 tuli uusi laki, joka perustui käsityksiin, että työttömyys on yhteiskunnallinen ongelma (ei työttömän syy), siirtotyömaat lopetettiin ja alettiin maksaa työttömyyskorvausta (= "lapiolinjasta rahalinjaan") sekä pian alettiin kehittää työllisyystoimenpiteitä ja niin poispäin. Jos laki hyväksyttiin eduskunnassa, se tarkoitti, että valtaosa kansanedustajista puolueesta riippumatta oli sen takana. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ei, mistä semmoista olisi voinut tietää. 

Esitin asian ehkä huonosti. Mutta mun on vaikea kuvitella että jos ei ole ollut vielä vaikka Madonnaa ja Indiana Jonesia tai Tähtien sotaakaan niin kai on tuntenut että jotakin puuttuu ja varmaan lähiaikoina nuo keksitään? Koska sen jälkeen noilla on ollut niin iso osa nuorisokulttuurissa.

Se ensimmäinen "Star Wars" elokuva ilmestyi jo vuonna 1977 eikä siinä alkuperäisessä versiossa ollut vielä mitään järjestysnumeroa kuten "Part IV: A New Hope". Se oli pelkkä "Tähtien sota" (Star Wars). 

Mitä tulee rock- ja popmusiikin ennustettavuuteen, niin huomattava osa 1960- ja 1970-luvulla aloittaneista bändeistä ja sooloartisteista jatkoi vaihtelevalla menestyksellä 1980- ja 1990-luvulle. Esimerkiksi The Rolling Stones on ollut toiminnassa v:sta 1962 ja jatkaa edelleen menestyen etenkin konserttiensa kautta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennustaminen on todella vaikeaa. En nyt puhu 70-luvusta, mutta esim 80-luvun lopulla ei ollut mitään aavistusta tulevasta lamasta. Ja laman aikaan ei voinut kuvitella, että joku netti tulee muuttamaan lähes koko maailman. Jne. 

Totta mut onhan täytynyt ymmärtää 70-luvulla että kun Suomessa on noita tuntureita, niin pian niihin rakennetaan laskettelukeskukset ja siitä tulee muotia jota kaikki harrastaa.

Nyt sen sijaan ei ole samanlaista "tyhjiötä" näkyvissä.

Näitä "tyhjiöitä" on samalla tavalla nytkin. Pikakelauksella kun mennään tästä 10 vuotta eteenpäin, huomaat että taas pari tyhjiötä on täyttynyt. Nyt et vain huomaa sitä. Enkä minäkään. Nämä innovaatiot syntyy yleensä poikkeustapausten ideoimina, joskus ja aika useinkin sattumina. Tuuriakin pitää olla ja rohkeutta. Toki on niinkin, että vain onnistuneet innovaatiot muistetaan. 

Ajatellaan vaikka somea. Ennen somea kukaan ei kaivannut sitä. Kun se tuli, yksi tyhjiö täyttyi. Miksi sitä ei keksitty aikaisemmin vaikka se tuntuisi ihan loogiselta.

Mikä ihmeen tyhjiö siinä täyttyi? Ei ollut mitään tyhjiötä. Kyllä se aika kului muutenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei varmaankaan näin huikeaan hyvinvointiin uskottu, kuin nykypäivänä on. Kaikilla on sisävessat ja lähes kaikilla jonkinlainen auto ja ruokaa on kaupoisa valita aivan järkyttäviä määriä, ja varaa ostaa köyhimmäläkin ostaa sitä, mitä ennen pidettiin ylellisyytenä, kuten broileria, jäätelöä, etelän hedelmiä jne,

Kesälomatkallekin mentiin leirintäalueille tai luontoon teltan kanssa. Aika harva pääsi ulkomaille, korkeintaan kansipaikalla ruotsinristeilylle. Meiltä meni rahat risteilyllä aika vähiin, kun käytiin Tukholmassa ostoksilla. Joku maksu piti laivalla maksaa, ja meillä oli vain suomen ja ruotsin rahoja yhteensä sen verran. Maksun kerääjän alkoi vinkumaan, että pitäisi olla samaa valuuttaa, piti sanoa, että muuta ei nyt ole, ja kelpasi lopulta.

Ei arvattu 1970-luvulla että 50 vuotta myöhemmin on ihan sosiaalisesti hyväksyttyä elellä veronmaksajien rahoilla eikä edes hävetä. Oli silloinkin työttömyyttä.

Monet runsaasti työllistävät alat ovat kadonneet etenkin 1990-luvulta alkaen. Esimerkiksi pankkikonttorit tuskin palkkaavat enää kovinkaan paljon henkilökuntaa 1980-luvun tilanteeseen verrattuna ja myös perinteisten toimistosihteerien hommat ovat huomattavasti vähentyneet tietotekniikan kehityksen kautta. Samoin monella muullakin alalla työt tehdään usein aiempaa pienemmällä porukalla ja edes eläkkeelle jäåvän tilalle ei välttämättä palkata ketään uutta työntekijää. Lähes kuka tahansa voi joutua työttömäksi jotain huippukoulutettua lääkäriä lukuunottamatta YT-neuvottelujen tuloksena, joten miksi työttömän pitäisi kärsiä jostain epämääräisestä syyllisyydestä.

Ehkä ydinsota. Sillä peloiteltiin ja oli pelottavaa

 Öljykriisi ja valojen sammuminen. Oli pelottavaa. Oli myös niin, että vaikka koulutus tuli ilmaiseksi ja mahdolliseksi peruskoulun myötä, niin sitä ei tosiaan kaikki voineet hyödyntää

Onneksi en tätä fasimiaikaa...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei varmaankaan näin huikeaan hyvinvointiin uskottu, kuin nykypäivänä on. Kaikilla on sisävessat ja lähes kaikilla jonkinlainen auto ja ruokaa on kaupoisa valita aivan järkyttäviä määriä, ja varaa ostaa köyhimmäläkin ostaa sitä, mitä ennen pidettiin ylellisyytenä, kuten broileria, jäätelöä, etelän hedelmiä jne,

Kesälomatkallekin mentiin leirintäalueille tai luontoon teltan kanssa. Aika harva pääsi ulkomaille, korkeintaan kansipaikalla ruotsinristeilylle. Meiltä meni rahat risteilyllä aika vähiin, kun käytiin Tukholmassa ostoksilla. Joku maksu piti laivalla maksaa, ja meillä oli vain suomen ja ruotsin rahoja yhteensä sen verran. Maksun kerääjän alkoi vinkumaan, että pitäisi olla samaa valuuttaa, piti sanoa, että muuta ei nyt ole, ja kelpasi lopulta.

Ei arvattu 1970-luvulla että 50 vuotta myöhemmin on ihan sosiaalisesti hyväksyttyä elellä veronmaksajien rahoilla eikä edes hävetä. Oli silloinkin työttömyyttä.

Kyllä jo 1970-luvulla työttömät saivat työttömyyskorvauksia, jotka olivat ihan samanlaisia kuin nyt, siis liiton kassalta saatiin, jos kuuluttiin liittoon, muuten saatiin vain kunnan/valtion maksama osa. 

Silloin vain ei ollut näitä vihaajia, kuten sinä, jotka haukkuvat työttömiä netissä. Silloin ymmärrettiin, että töitä ei vain ole, eikä työtön voi tehdä muuta kuin odottaa, että Suomen työllisyystilanne paranee, tai muuttaa Ruotsiin. En tiedä mistä nämä nykyiset oikeistolaiset ovat keksineet, että työttömyys on ihmisen oma syy, eivätkä osaa nähdä asiaa laajemmin osana talouselämää, suhdanteiden ja yritysten toiminnan seurauksena. Ehkäpä on aika iso oma lehmä ojassa oikeistolla, hehän aiheuttavat itse työttömyyttä. 

1970-luvulla työttömät laitettiin töihin. Oli suuria tietyömaita jne. Lähes kaikki maaseudun työttömät olivat lumettomana aikana valtion tai kunnan hommissa. Talvella sitten saattoi saada korvausta lorvailusta.

Ei pidä paikkaansa, ns. työttömyystyöt tai hätäaputyöt olivat Venäjän keisarikunnan aikana Suomeen tuotu "innovaatio" työttömille. Suomessa nämä työttömyystyöt loppuivat 1960-luvulla. Tästä kyllä maksettiin palkkaa, eli 80 % normipalkasta. Toki jos lähiseudulle tuli tiettyömaa, monet työttömät pestautuivat sinne töihin myöhemminkin, mutta ei ollut pakko ja palkka oli normaali. Aika pian kyllä nämäkin työt loppuivat, koska tarvittiin ammattiväkeä rakentamiseen kun enemmän alettiin käyttää koneita. Myös elintaso nousi, eikä haluttu enää tehdä rankkaa ruumillista työtä ja 1970-luvulla Ruotsissa saattoi tehdä kevyempiä hommia Volvon tehtaalla ja saada parempaa palkkaa.

Sen sijaan 1970-luvulla ja sen jälkeenkin vielä vankeja on laitettu maanrakennushommiin eli rakensivat mm. Seutulan lentokenttää (nyk. Helsinki-Vantaan lentoasema). Vankien työsiirtola on ollut tietääkseeni Vantaalla vielä 2000-luvun puolelle. 

Ehkä termi oli väärä, mutta kyllä yhteiskunta järjesti työttömille töitä vielä 1970-80-luvullakin. Olin itse silloisella tvl:llä töissä kirjoitusten jälkeen ennen inttiä tittelillä aloitteleva kunnossapitotyöntekijä. Paikkakunnan juoppoja ja vajaakykyisiä tuli myös töihin useamman kuukauden sopimuksilla. Yksikin kehui tehneensä puolen vuoden sopimuksen, mutta hänen osaltaan työt loppuivat alle viikossa, kun tuli humalassa työpaikalle. Sitten kirjoitusten jälkeen, jos ei ollut saanut opiskelupaikkaa ja oli ilmoittautunut työttömäksi työnhakijaksi, laitettiin nuoria kouluihin ja päiväkoteihin avustajiksi sekä julkisen puolen toimistoihin vahtimestarin apulaisiksi jne. 

Ei. Nykynörttilötköt lunkkaa homessa. On pihalla kun laituri. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei varmaankaan näin huikeaan hyvinvointiin uskottu, kuin nykypäivänä on. Kaikilla on sisävessat ja lähes kaikilla jonkinlainen auto ja ruokaa on kaupoisa valita aivan järkyttäviä määriä, ja varaa ostaa köyhimmäläkin ostaa sitä, mitä ennen pidettiin ylellisyytenä, kuten broileria, jäätelöä, etelän hedelmiä jne,

Kesälomatkallekin mentiin leirintäalueille tai luontoon teltan kanssa. Aika harva pääsi ulkomaille, korkeintaan kansipaikalla ruotsinristeilylle. Meiltä meni rahat risteilyllä aika vähiin, kun käytiin Tukholmassa ostoksilla. Joku maksu piti laivalla maksaa, ja meillä oli vain suomen ja ruotsin rahoja yhteensä sen verran. Maksun kerääjän alkoi vinkumaan, että pitäisi olla samaa valuuttaa, piti sanoa, että muuta ei nyt ole, ja kelpasi lopulta.

Ei arvattu 1970-luvulla että 50 vuotta myöhemmin on ihan sosiaalisesti hyväksyttyä elellä veronmaksajien rahoilla eikä edes hävetä. Oli silloinkin työttömyyttä.

Kyllä jo 1970-luvulla työttömät saivat työttömyyskorvauksia, jotka olivat ihan samanlaisia kuin nyt, siis liiton kassalta saatiin, jos kuuluttiin liittoon, muuten saatiin vain kunnan/valtion maksama osa. 

Silloin vain ei ollut näitä vihaajia, kuten sinä, jotka haukkuvat työttömiä netissä. Silloin ymmärrettiin, että töitä ei vain ole, eikä työtön voi tehdä muuta kuin odottaa, että Suomen työllisyystilanne paranee, tai muuttaa Ruotsiin. En tiedä mistä nämä nykyiset oikeistolaiset ovat keksineet, että työttömyys on ihmisen oma syy, eivätkä osaa nähdä asiaa laajemmin osana talouselämää, suhdanteiden ja yritysten toiminnan seurauksena. Ehkäpä on aika iso oma lehmä ojassa oikeistolla, hehän aiheuttavat itse työttömyyttä. 

1970-luvulla työttömät laitettiin töihin. Oli suuria tietyömaita jne. Lähes kaikki maaseudun työttömät olivat lumettomana aikana valtion tai kunnan hommissa. Talvella sitten saattoi saada korvausta lorvailusta.

Ei pidä paikkaansa, ns. työttömyystyöt tai hätäaputyöt olivat Venäjän keisarikunnan aikana Suomeen tuotu "innovaatio" työttömille. Suomessa nämä työttömyystyöt loppuivat 1960-luvulla. Tästä kyllä maksettiin palkkaa, eli 80 % normipalkasta. Toki jos lähiseudulle tuli tiettyömaa, monet työttömät pestautuivat sinne töihin myöhemminkin, mutta ei ollut pakko ja palkka oli normaali. Aika pian kyllä nämäkin työt loppuivat, koska tarvittiin ammattiväkeä rakentamiseen kun enemmän alettiin käyttää koneita. Myös elintaso nousi, eikä haluttu enää tehdä rankkaa ruumillista työtä ja 1970-luvulla Ruotsissa saattoi tehdä kevyempiä hommia Volvon tehtaalla ja saada parempaa palkkaa.

Sen sijaan 1970-luvulla ja sen jälkeenkin vielä vankeja on laitettu maanrakennushommiin eli rakensivat mm. Seutulan lentokenttää (nyk. Helsinki-Vantaan lentoasema). Vankien työsiirtola on ollut tietääkseeni Vantaalla vielä 2000-luvun puolelle. 

Ehkä termi oli väärä, mutta kyllä yhteiskunta järjesti työttömille töitä vielä 1970-80-luvullakin. Olin itse silloisella tvl:llä töissä kirjoitusten jälkeen ennen inttiä tittelillä aloitteleva kunnossapitotyöntekijä. Paikkakunnan juoppoja ja vajaakykyisiä tuli myös töihin useamman kuukauden sopimuksilla. Yksikin kehui tehneensä puolen vuoden sopimuksen, mutta hänen osaltaan työt loppuivat alle viikossa, kun tuli humalassa työpaikalle. Sitten kirjoitusten jälkeen, jos ei ollut saanut opiskelupaikkaa ja oli ilmoittautunut työttömäksi työnhakijaksi, laitettiin nuoria kouluihin ja päiväkoteihin avustajiksi sekä julkisen puolen toimistoihin vahtimestarin apulaisiksi jne. 

Samoin kun ainakin yksi tvl:n piiri otti 1980-luvun lopulla kaikki halukkaat valmistuneet tiepuolen rakennusmestarit töihin useammaksi kuukaudeksi.