Te jotka olette eläneet vaikka 70-luvulla niin osattiinko silloin odottaa tulevaisuuden asioita?

Todennäköisintä on robotiikan tuleminen kotitalouksiin, minulla on juuri nyt alakerrassa uusi robotti-imuri päällä ja se tuntuu todella futuristiselta, mutta varmaan tulevaisuudessa nauran tälle ihmettelylle samalla tavalla kuin nykypäivänä nauran ensimmäiselle nokialleni. Imuri maksoi alle 200€. Se jo kertoo siitä, että siihen on tulevaisuudessa lähes kaikilla varaa. 

Vuoden -74 lasten ennustuksia vuodesta 2000:

Olen syntynyt 50-luvun alkupuolella ja nähnyt monen vuosikymmenen erot, kehityksen ja kehittymättömyydet. Työläistaustaisesta perheestä pikkukaupungista, isäni koneenkäyttäjä tehtaalla ja äitini sairaanhoitaja, ponnistin 60-luvun lopussa ylioppilaaksi päästyäni Helsinkiin rakennusalan opintoihin, joista sain mahtavia työtarjouksia heti opintojenkin aikana 70-luvulla. Aikani asioita pyöriteltyäni ja matkusteltuani ulkomaillakin hankin jo tuolloin oman asunnon ja auton, joka nykymaailmassa on opiskelijalle kaikkea muuta kuin helppoa. 70-luku oli opiskelua, työtä, realistista toimeentuloa ja myös maailmaan tutustumista omien matkojeni kautta. 

Pyrin jatko-opiskeluun korkeakouluun+yliopistoon ja valmistuin 1980. Töitä oli tarjolla monenlaisiin suunnitteluihin. Päätin lähteä maailmalle katsomaan vaihtoehtoja. Lähtö oli helppoa, eikä matkatoimistojen tyrkyttämät aurinkorantapaketit kiinnostaneet. 

80-luvulla maailma alkoi silminnähden muuttua, voisi sanoa vapautua, ensimmäiset alkeelliset tietokoneetkin ilmestyivät kaikkien saataville, mutta ei sen ajan PC:llä tai Macilla mitään suunniteltu, ne olivat enemmän viihdelaitteita ja kirjoituskoneen korvaajia. Joka tapauksessa kun suuri lama iski Suomeen 90-luvun alussa lähes kaiken romahtaessa, hain tietokonekursseille opiskeluani täydentämään, aiemminhan ikäluokallani ei ollut minkäänlaista opetusta tietokoneisiin. Yhdysvalloista tuli Suomeen Tampereen kautta RS6000 laite, jota jenkit käyttivät jopa avaruustutkimuksissaan, ja pääsin työpaikkani kautta käyttämään näitä ihmeellisiä, mutta kalliita koneita, joitten ohjelmilla arkkitehdit ja insinöörit tekivät jopa 3-ulotteisia tulosteita suunnittelukohteistaan. PC ja Mac eivät tähän pystyneet vielä silloin.

Tästä eteenpäin kaikki oli kuin unelmaa. Töitä ilmestyi valtavasti, ja kohteitten esittäminen 3-ulotteisena sai mielettömän suosion. 

No ei edes 80-luvulla.

Seinäpuhelin tuli meille vasta silloin.

Muistan kun isoja ostoskeskusia alkoi tulla  muuallekin kuin Helsingin seudulle.

Esim Olulun seudun Zeppelin ostoskeskusta monet paheksuivat ja päivittelivät miten turha hanke" kun kenelläkään ei riitä aika, kiinnostus eikä raha ostoskeskuksissa käynteihin".....

Vierailija kirjoitti:

Neuvostoliittoa pidettiin silloin ikuisena. USA oli pahapahapaha.

Oli itsestään selvää että kaikki olivat valkoisia. Ei muunlaista osannut ajatella.

Toki oli joitain scifivisioita, mutta harva niistäkään on toteutunut.

Lentävät autot eivät ole yleisiä vieläkään, jne.

 

Missähän sä oot lapsuutes viettänyt, jos Neuvostoliittoa ihaiit ja USA oli tosi pahis???

Ja kaikki valkoisia, WTF?!

Kyllä me 70-luvun kakaroina Espoossa ihailtiin jenkkejä ja USSR oli ankeuden huippu.

Muistan, että ilman kännyköitä aika kului nopeasti ja koulukaverin kanssa oli niin hauskaa jutellessa ja mielikuvitusta käytettäessä. Kotimatkalla saatettiin pysähtyä kahdeksikin tunniksi juttelemaan. Sen muistan, että 1980-luvun alussa vai oliko 1970-luvun lopulla, tietysti hyvin nuorille tytöille oma ulkonäkö oli vitsailun aihe. Siihen aikaan oli lankapuhelin. Yleensä yksi puhelin kodissa ja sijainti eteisessä puhelinpöydällä. Vain lyhyet puhelut sallittuja. Muistan, että vitsailimme, että ajattele, miten kamalaa olisi, jos olisi näköpuhelin, ja aina kun vastaisi, niin soittaja näkisi minkä näköinen vastaaja olisi "hirveimmillään". Esimerkiksi finnejä kasvoissa ja rasvaine  tukka ym teinien juttua. No, siitäkin tullut totta, "näköpuhelimista.

Tiesin että tulee taskutietokoneet, voi katsoa leffoja vaikka paskalla istuessa. En ajatellut että niihin on integroitu puhelin, kuka sellaista muka kaipaisi. Pelkkä RAM-muisti täynnä leffoja ja musaa, kirjaston kirjoja, sarjakuvia, ne riittää. 

1979 olin 2-vuotias. Persia muuttui Iraniksi. Mun ekoja muistikuvia on ajatus siitä että niin kävi, ja että vielä näen päivän kun Irania ei enää ole. Se päivä on lähellä nyt.

Muistan 2-vuotiaasta asti pääpiirteissään kaiken. Aloin ryystää kahvia siinä iässä. 

Näitä ostoksia kuljettavia pikkuroboteita kaduilla en olisi voinut millään tietää tulevan joskus. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Neuvostoliittoa pidettiin silloin ikuisena. USA oli pahapahapaha.

Oli itsestään selvää että kaikki olivat valkoisia. Ei muunlaista osannut ajatella.

Toki oli joitain scifivisioita, mutta harva niistäkään on toteutunut.

Lentävät autot eivät ole yleisiä vieläkään, jne.

 

Missähän sä oot lapsuutes viettänyt, jos Neuvostoliittoa ihaiit ja USA oli tosi pahis???

Ja kaikki valkoisia, WTF?!

Kyllä me 70-luvun kakaroina Espoossa ihailtiin jenkkejä ja USSR oli ankeuden huippu.

 

 

Olisko vaikka Tampere, Pori, Kemi, mitä niitä on. Duunarikaupungit. 

Kyllä kaivattiin monia asioita ja etäisesti tiedettiin, että muualla meno on toisenlaista. Suurta maailmaa kaivattiin, helpompia ja halvempia lentoja, mahdollisuutta viestiä itse suoraan ja tietää, mitä muualla on. Monelle kielimuuri oli este. Myöskään rahaa maailmanvalloitukseen ei kaikilla ollut. Liikkuminen kotimaassakin oli hankalampaa. Nuorilla oli paljon kirjeenvaihtotovereita ulkomailla. Jotkut harvat pääsivät matkustamaan heidän luokseen. Hyvin harva pääsi vaihtoon lukiossa, vuodeksi ulkomaille. Musiikkia yritettiin kuunnella ulkomaiden radiokanavilta. Kaikki nuoret tiesivät, että kotoinen meno on junttilaa ja muualle teki mieli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Neuvostoliittoa pidettiin silloin ikuisena. USA oli pahapahapaha.

Oli itsestään selvää että kaikki olivat valkoisia. Ei muunlaista osannut ajatella.

Toki oli joitain scifivisioita, mutta harva niistäkään on toteutunut.

Lentävät autot eivät ole yleisiä vieläkään, jne.

 

Missähän sä oot lapsuutes viettänyt, jos Neuvostoliittoa ihaiit ja USA oli tosi pahis???

Ja kaikki valkoisia, WTF?!

Kyllä me 70-luvun kakaroina Espoossa ihailtiin jenkkejä ja USSR oli ankeuden huippu.

 

 

Just näin. Neukkula eli USSR eli tuttavallisemmin CeeCeeCeePee (tai kakaroiden suussa monesti myös WeeCeeCeePee) oli ankeuden huippu myös seuraavalla vuosikymmenellä helsinkiläisten duunariperheiden kakaroidenkin keskuudessa. Ei sitä valtiota kukaan avoimesti ihaillut, päinvastoin. Toinen pahis oli Itä-Saksa eli DDR. Kyllä se oli USA joka ruletti. Onneksi sain elää lapsuuden, jossa tiesin, että ihmiset ovat erinäköisiä eri puolilla maailmaa. Ei käynyt mielessäkään, että olisi luultu kaikken ihmisten olevan valkoisia. Mutta ilmeisesti sellaista ajattelua on siis ollut jossainpäin maata. Aika ankeaa, sori vaan.  X-D    t. Eräs 1970-luvulla syntynyt

Kyllä tosiaan jenkkejä ihailtiin ja sieltähän tuli iso osa populaarikulttuurista, musiikista, elokuvista ja tv-sarjoista, joista valtaosa tykkäsi. Tiedossa oli että maailmalla on erilaisia ihmisiä kuin me. 

Neuvostoliittoa yritettiin esittää teknologisesti edistyksellisenä avaruusajan maana, mutta eihän se kommunismi mitään hyvää kuitenkaan tuottanut, leipähyllyt tyhjänä, Ladatkin 60-luvun Fiat 124:n kopioita, ja varsinkin kun Tshernobyl räjähti, se aiheutti ison tahran Neuvostoliiton maineeseen. Plussaa 80-luvulla oli Mihail Gorbatschovin liennytys- ja uudistuspolitiikka, perestroika.

Minä en haaveillut 70-luvulla esimerkiksi siitä että jonain päivänä osaisin kirjoittaa sujuvasti kirjoituskoneella (tai tietokoneella).

Itse asiassa, haluaisinpa tietää minkälainen maailma olisi nyt, jos valmistajat olisivat olleet siinä määrin vastuullisia että eivät olisi julkaisseet näppäimistöllä varustettuihin koneisiin lainkaan sellaisia pelejä joissa tarvitaan vain joystickiä ja tulitusnäppäintä, olihan silloin jo saatavissa ns. TV-pelejä kuten esim. Atari, Intellivision ja ColecoVision.

Kotitietokoneita saatiin helpommin kaupaksi kun vanhemmille saatiin uskoteltua että lapsesta tulee nero.

Käytännössähän suurimman osan ajasta lapset vain pelasivat 'räiskintäpelejä' ja useimpien tietokoneeksperttien (juuri näin!) ohjelmointitaidot rajoittuivat siihen että he saivat koneen kirjoittamaan jotain rivoa sanaa ruudun täyteen.

Vierailija kirjoitti:

Tiesin että tulee taskutietokoneet, voi katsoa leffoja vaikka paskalla istuessa. En ajatellut että niihin on integroitu puhelin, kuka sellaista muka kaipaisi. Pelkkä RAM-muisti täynnä leffoja ja musaa, kirjaston kirjoja, sarjakuvia, ne riittää. 

 

1979 olin 2-vuotias. Persia muuttui Iraniksi. Mun ekoja muistikuvia on ajatus siitä että niin kävi, ja että vielä näen päivän kun Irania ei enää ole. Se päivä on lähellä nyt.

 

Muistan 2-vuotiaasta asti pääpiirteissään kaiken. Aloin ryystää kahvia siinä iässä. 

Mistä suomalainen 2-vuotias voi tietää jonkun Persian olemassaolosta?

Vierailija kirjoitti:

Minä en haaveillut 70-luvulla esimerkiksi siitä että jonain päivänä osaisin kirjoittaa sujuvasti kirjoituskoneella (tai tietokoneella).

Itse asiassa, haluaisinpa tietää minkälainen maailma olisi nyt, jos valmistajat olisivat olleet siinä määrin vastuullisia että eivät olisi julkaisseet näppäimistöllä varustettuihin koneisiin lainkaan sellaisia pelejä joissa tarvitaan vain joystickiä ja tulitusnäppäintä, olihan silloin jo saatavissa ns. TV-pelejä kuten esim. Atari, Intellivision ja ColecoVision.

Kotitietokoneita saatiin helpommin kaupaksi kun vanhemmille saatiin uskoteltua että lapsesta tulee nero.

Käytännössähän suurimman osan ajasta lapset vain pelasivat 'räiskintäpelejä' ja useimpien tietokoneeksperttien (juuri näin!) ohjelmointitaidot rajoittuivat siihen että he saivat koneen kirjoittamaan jotain rivoa sanaa ruudun täyteen.

 

Mattel Intellivision oli 1979 vain koemarkkinoinnissa Kaliforniassa, yleiseen myyntiin se tuli vasta 1980.

Tavallaan punkin ja disco ja tiettyjen elokuvien myötä alkoi hiukan jo nykyaika jota pitää vuotena 1978 ja sitä ennen vielä ikäänkuin vanhaa aikaa.

Muistan kun vuotta vanhemman siskon kanssa mietittiin näin: "ajattele jos ois sellanen puhelin että näkisi toisensa puhuessa."Oltiin 9 v. ja 10v. 1970-luvulla.Aika pitkälle pikku likat ajatteli,harmiteltiin kovasti ettei sellaista ollut keksitty.

Näköpuhelimen tulemisesta puhuttiin pitkään, ja 2000-luvun puolella se lopulta tulikin. Kukaan ei vain osannut kuvitella, että se ei tule lankapuhelimen yhteyteen vaan mukana kannettavan pienen puhelimen ominaisuudeksi. Pelkkä ajatus matkapuhelimesta itsessään oli jo yli hilseen menevä, ainakin sen kokoisena että se mahtuisi taskuun. 70-luvun ARP-puhelimet ja ekat NMT:t kun olivat sen verran isoja, että ne piti asentaa kiinteästi autoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ei, mistä semmoista olisi voinut tietää. 

 

Esitin asian ehkä huonosti. Mutta mun on vaikea kuvitella että jos ei ole ollut vielä vaikka Madonnaa ja Indiana Jonesia tai Tähtien sotaakaan niin kai on tuntenut että jotakin puuttuu ja varmaan lähiaikoina nuo keksitään? Koska sen jälkeen noilla on ollut niin iso osa nuorisokulttuurissa.

 

Onko sinulla itselläsi nyt tunne, että jotain puuttuu, joku uusi media tai musiikin laji tai asia, joka muuttaa arjen? Odotatko sitä kiihkeästi, vaikka et tiedä, mikä se on? Etsitkö kaikkialta heikkoja signaaleja siitä, että kohta se tulee ja  tekee elämästä elämisen arvoisen?

Ai et. No oletatko, että 70-luvulla kaivattiin Harrison Fordia, koska "jotain puuttui"?

Harrison Ford oli 70-luvulla jo tähti