Te jotka olette eläneet vaikka 70-luvulla niin osattiinko silloin odottaa tulevaisuuden asioita?

Äiti otti kerran vuodessa pienen kulutusluoton joka sitten törsättiin vaatteisiin tai uusiin huonekaluihin. Syy oli se, että sen sai vähentää verotuksessa. Kulutusluoton 

Ensimmäiseen vakituiseen työpaikkaan 1981 ja silloin oli selvää, että eläkkeelle ei päästä. Ensi kuussa eläkkeelle, onneksi ei tuo ennuste pitänyt paikkansa.

Mitään viihdejuttuja en osannut ennustaa, mutta tiesin jo 70-luvulla että vielä joskus Suomeen tulee suuret määrät maahanmuuttajia ja että siitä tulee iso kysymys.

Jo 6-vuotiaana tiesin miltä työni minusta tuntuvat, vaikka tulevasta alastani ei ollut mitään hajua. 10-vuotiaana tiesin, että tekninen kehitys tulee vaikuttamaan tulevaan uraani. Tiesin myös jo 6-vuotiaana sen, mikä minulle on elämässä tärkeää ja etten koskaan luopuisi tietyistä periaatteistani. Arvasin 7-vuotiaana myös erään erityisominaisuuden, joka nykyisessä autossani on. Kuva siitä tuli silmiini ja ihmettelin silloin voiko tuollaistakin olla. Monista näistä kerroin ystävilleni ja sain hieman oudon leiman.

Vaimo pitää minua hulluna kun uskon että ihmiskunta luo siirtokunnan

Marsiin 100 vuoden sisällä.

Oudolta ajatukselta olisi tuntunut 70-luvulla se, että kaksi tai useampi ihmistä istuu kahvilassa/ ruokaravintolassa ja kaikki tuijottavat kännykkäänsä sen sijaan, että juttelisivat toistensa kanssa. 

70- ja 80-luku oli toiveikasta ja myönteistä aikaa.

Lähes kaikilla oli töitä ja lapset kävivät peruskoulua.

Yllätykset tupsahtelivat kuin nurkan takaa: VHS, äänivalinta puhelin, tsernobyl, C64, Miami Vice.

Radio Mafiasta tuli ocsid, jota juonsi Ripatti.

Sitten ulkomailta sai halpaa lainaa, kunnes kaikki kippasi lamaan 90-luvun alussa.

Arthur C. Clarken kirja Avaruusseikkailu 2001 julkaistiin 1968 ja siitä tehtiin elokuvakin. Siinä ihmiset ovat avaruusasemalla ja tietokone ohjaa asioita vuonna 2001.

Tuo kirja on vielä 2025 hyllyssäni, mutta avaruusmatkailun sijaan rämmimme hangessa ja kuuntelemme kuulutuksia junaliikenteen pätkimisestä. Ihan vaan maapallolla.

Vierailija kirjoitti:

ennen oltiin tyytyväisiä elämään ja elettiin huolista vapaata elämää, ei tulevaisuus painanut, nyt ihmiset ahdistuvat vaikka mistä turhasta kuten ilmastosta, Trumpista yms

Höpön, pöpön, ennen ei oltu sen tyytyväisempiä elämään kuin nytkään, pikemmin päinvastoin. Tai no, riippuu siitä, miten tuo "ennen" määritellään. Ehkä tämän keskustelun kontekstissa voi pysytellä 70-luvussa? Koska olen syntynyt 50-luvulla, 70-luku on minulla oikeasti hyppysissä. Kyseessä oli ankeahko vuosikymmen, jolloin elämä oli monella tavalla vaatimatonta, ja esimerkiksi poliittinen ilmapiiri yksinuottista. Mistä ihmeestä kumpuaa tämä Kekkosen ihannointi? Kekkonen toimi asiallisesti tietyssä maailmanpoliittisessa ilmapiirissä, nykypäivänä niillä opeilla ei tekisi enää mitään.

Tulevaisuuden ennustukset on menneet aikalailla pieleen. On ollut joskus niin hölmöjä juttuja ettei voi muuta kuin nauraa. Aikamatkustus ei tule toteutumaan tuskin koskaan. Ja se että asuisimme eri planeetalla. Emme ole päässeet kunnialla edes Marsiin, vieläkään. 

Muistan kun lankapuhelimiin tuli numeronnäyttö. Ei sitä osannut kaivata, mutta kun se sitten keksittiin niin olikin, että onhan hyvä juttu. 

Samoin puhelinvastaajat. Ensin oli erillinen laite ja siinä pieni kelattava kasettinauhuri. Kun sitten keksittiin lankapuhelimeen sisältyvä vastaajasysteemi, niin samoin, että toihan onkin lätevää.  Ei osattu myöskään ajatella miten nopeassa tahdissa joskus  miltei kaikki lankapuhelimet hävitetään ja tilalle kännykät ja sitten älypuhelimet. 

Nämähän ovat tietysti ihan vieraita käsitteitä nykyihmisille, jotka eivät ole sitä aikaa eläneet. 

Minä käänsin lapsena tuolin nurinniskoin ja piirtelin siihen numeroita ja nappuloita ja kuvittelin, että se on kone, jolta voi kysyä kaikki maailman asiat ja se osaa vastata. Vuosi arviolta 1978, olin silloin 7-vuotias.

Vierailija kirjoitti:

Äiti otti kerran vuodessa pienen kulutusluoton joka sitten törsättiin vaatteisiin tai uusiin huonekaluihin. Syy oli se, että sen sai vähentää verotuksessa. Kulutusluoton 

Millon on ollu näin? Haiskahtaa petokselta

Tulevaisuuden ennustamisessa on ollut tapana aliarvioida kaukaisempi tulevaisuus ja yliarvioida lähitulevaisuus.

1970 - luvun suomettuneet lastenohjelmat joissa vuoden 2000 ihmiset olivat ufopuvuissa ilman nimeä pelkällä numerosarjalla varustettuna...

80-luvulla kun tuli ritariässä ja se puhui omaan kelloonsa vähän niinkuin puhelimeen, niin siitä ajatteli, että kelloista tulee vielä jonakin päivänä puhelimia. No se menikin toisin päin, että puhelimista tuli kelloja.

Ja ehkä joistain scifi tyyppisistä tulevaisuuden visioista, missä autot lentää ja kaupungit näyttää futuristisilta 2000-luvulla, niin ei, sellaista ei ole vieläkään tapahtunut. Ehkä tietyt sähköautot alkaa näyttää sellaisilta pikkuhiljaa. Mutta kaupungit on hyvin samanlaisia kuin ennenkin. Ratikka on periaatteiltaan ihan yhdenmukainen 1970-luvun ratikan kanssa, kaupoissa on edelleen se liukuhihna kassoilla, kodeissa on hanat ja vessanpöntöt niin kuin ennenkin. Ehkä japanilainen vessanpönttö olisi scifiä.

Kuka osaa kertoa, mitä 2030-luvulla tapahtuu? Millainen fiilis on itsellä, että mitä puuttuu? Mikä on trendinä, mitä ilman ei voi elää? Ehkä piilaaksossa näitä juttuja visioidaan ja kehitellään, mutta ei niitä vielä kerrota meille pulliaisille.

kapakassa 80-luvun alussa joku poika selitti kuinka voidaan tulevaisuudessa  katsella leffoja laseilla jotka on nenällä niinkuin silmälasit.  arvaa naurattiko!!

Vuonna 1978 oli Tallinnassa koululaisille kirjoituskilpailu, aiheena tulevaisuuden maailma. Mun piti kävellä pitkät koulumatkat ja siksi unelmoin liikkuvasta tiestä, johon hypättiin ja joka vei sitten kohteeseen. Mun mielestä se oli niin edistyksellistä. Pari vuotta sitten näin videon, jossa 1890-luvun Pariisiin oli rakennetty sellainen puinen tie. Olin mennyt ajassa taaksepäin, ei eteenpäin. Ironista.

Vanhempani miettivät 70-luvulla korkeintaan seuraavaa niukkaa tilipussiaan.

Koulussa kun piti harjoitella kuuntelua, niin opettaja kantoi luokkaan magnetofonisoittimen ja nauhakeloja. Piirtoheittimet kalvoineen olivat uusinta uutta.

Ei tulevaisuutta osannut kuvitella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ennen oltiin tyytyväisiä elämään ja elettiin huolista vapaata elämää, ei tulevaisuus painanut, nyt ihmiset ahdistuvat vaikka mistä turhasta kuten ilmastosta, Trumpista yms

Höpön, pöpön, ennen ei oltu sen tyytyväisempiä elämään kuin nytkään, pikemmin päinvastoin. Tai no, riippuu siitä, miten tuo "ennen" määritellään. Ehkä tämän keskustelun kontekstissa voi pysytellä 70-luvussa? Koska olen syntynyt 50-luvulla, 70-luku on minulla oikeasti hyppysissä. Kyseessä oli ankeahko vuosikymmen, jolloin elämä oli monella tavalla vaatimatonta, ja esimerkiksi poliittinen ilmapiiri yksinuottista. Mistä ihmeestä kumpuaa tämä Kekkosen ihannointi? Kekkonen toimi asiallisesti tietyssä maailmanpoliittisessa ilmapiirissä, nykypäivänä niillä opeilla ei tekisi enää mitään.

Äitini, joka oli syntynyt 30-luvulla, luonnehti Kekkosta sanalla "peluri". Hyvä peluri osaa pelata tilanteen mukaan...

Vierailija kirjoitti:

kapakassa 80-luvun alussa joku poika selitti kuinka voidaan tulevaisuudessa  katsella leffoja laseilla jotka on nenällä niinkuin silmälasit.  arvaa naurattiko!!

Silmälappuvideot! Se oli yleinen vitsi silloin, kun korvalappustereot tulivat. Että joskus on varmaan silmälappuvideotkin!, heh heh.