Jos oli lapsena ns. remmillä kurittamista, mutta muuten asiat hyvin, oletteko jotenkin käyneet asian myöhemmin läpi vanhempien kanssa?

Minä en ole vanhempieni kanssa missään väleissä, en ole ollut vuosiin.

Minua on lapsena pahoinpidelty mm kun en osannut yskiä oikein, kun en osannut 6 vuotiaana logaritmeja laskea tai halusin katsoa televiosta päivällä Tarzan elokuvaa (en saanut katsoa, koska sisälsi väkivaltaa)

Selkään tuli myös, jos en saanut huutavaa äitiäni hiljaiseksi. Isäni pahoinpiteli / löi äitiä ja äiti sitten huusi ja itki pahoinpitelyjen aikana, mihin isä reagoi sanomalla jos et saa tuota akkaa hiljaiseksi saat kohta sinäkin selkään Ja selkään sain minäkin, kun äiti jatkoi kirkumista ja huutamista.

Olin 17 vuoden ikäinen, kun sain selkääni viimeisen kerran kunnolla, molemmat silmät mustina ja keho täynnä hakkaamisen jälkiä / jälkiä sähköjohdoilla lyömisestä. Selkään tuli sen vuoksi, kun en osannut taas laskea jotain matikkalaskua oikein.

Vanhempien kanssa yritin keskustella aikuisena tapahtuneista; isä sanoi aina ettei hän ole koskaan lyönyt, eikä hän ole tuollaisia hirveyksiä voinut tehdä. Hän kätkeytyy muistamattomuuden taakse.

Hassua vain on, että muut muistavat nämä pahoinpitelyt esim mummo ja sukulaiset. Koulun opettajat ja kaverini. Koulussa puhuttiin pahoinpitelystäni julkisen salaisesti, mutta kukaan opettajista ei lasua tehnyt.

Äitini harrasti minua kohtaan henkistä väkivaltaa, tämä jatkui ollessani vielä aikuinen. Syyllisti ja arvosteli.

Arvosteli ulkonäköäni, arvosteli puolisoni ulkonäköä.

Kyseenalaisti koulutukseni ja ammattitaitoani (AMK tutkinto ja valmistuin kiitettävin arvosanoin, ollut ikäni työelämässä)

Puolusteli isäni pahoinpitelyitä viimeiseen saakka sanomalla, että hyvää isä teki. Isä kuulema kitki minusta pois ilkeyden ja itsekkyyden. Ja isän toimet piti minut aisoissa, oli kuulema merkkejä ilmassa että minusta olisi saattanut tulla hulttio, mutta isäni kasvatustoimet ohjasivat minut oikeille raiteille.

Äitini mielilausahdus on: peto sinusta taisi tulla, kun puolisosi päätyi itsemurhaan. Olisi isäsi kasvattaa sinua vieläkin kovemmin ottein.

Että sellaiset vanhemmat minulla. Eli heidän toimintansa minua kohtaan jatkui samanlaisena vaikka olin aikuinen, minä katkaisin välit heihin oman mielenterveyteni vuoksi.

.

Joka vitsaa säästää se lastaan vihaa?

Siinä on vissi ero, antaako vanhempi remmiä raivopäisenä omien t7nteidensa vallassa, joskus suuttuen tietystä asiasta ja toisella kertaa ei. Vai onko kyseessä looginen seuraamus, joka seuraa kun lasta on varoitettu eikö edelleen tottele, ja voimankäyttö ei ole liiallista tai vanhemman rajun tunnekuohun tai humalatilan vallassa tapahtuvaa. Toinen on lapselle opiksi ja lapsi pystyy sen myös halutessaan ennakoitavasti välttämään. Toinen aiheuttaa henkisiä ja jopa ruumiillisiakin vaurioita.

Sain ysärillä usein remmistä, tukkapöllyä ja suu pestiin saippualla mutta ei olla käyty koskaan tuota vanhempieni kanssa läpi nyt jälkeenpäin, en ole nähnyt että sille on tarvetta. Vyöllä läiskiminen ja tykkapöllyt sattuivat julmetusti ja saippua suussa maistui kamalalta varsinkin jos vahingossa nielaisi mutta mitä sitä penkoa menneitä.

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmeen läpikäymistä siinä on?? Käyttäydyit huonosti ja sait rangaistuksen, siinä se.......toki voit itseksesi miettiä, miksi piti toimia niin, että rangaistus oli paikallaan.

Entä jos se rangaistus  tuli  ilman että oli tehnyt mitään?! Mäiskittiin remmillä koska "jotain pahojas kuitenki meinaat tehdä".

Itseä ei ole hakattu, mutta tapailin miestä, jota äiti oli kurittanut ruumiillisesti. Niinpä hän halusi aikuisena antaa naisille piiskaa ja pahoinpidellä muutoinkin. Kyllähän se arvet jättää.

Vierailija kirjoitti:

Ei meillä ainakaan kukaan ole puhunut noista, mä oon aikalail samaa ikäluokkaa kun sä ja oon mies. Pahasti siellä mentiin kyllä vikaan aikoinaan.... Revittiin hiuksia, läpsittiin, hakattiin vyöllä, henkisesti kuritettiin. Mä sain monesti uhkailut jo ennenkuin mä olin tehnyt mitään, että mua sattuu jos teen. 

Vähän nihkeet välit on nykyisin ja on se vaikuttanut tapaan millä mä olen vanhempien seurassa. 

Tää on viellä jännä että heidän sukupolvi ei todnäk edes näe siinä mitään vikoja, he luulevat että lapsi kasvaa oikeanlaiseksi kun sitä hakkaa... Mikä on aika absurdia, kun miettii esim eläintä kuinka vinoo se kasvaa jos sitä hakataan. 

Mulla sama tilanne. Olen jo +50v (n) ja kannan edelleen varmastikin kehossani ja mielessäni niitä piiskaamisen, ja tukistamisen ja käsipuolesta retuuttamisen traumoja.

Olen aina ollut, lapsesta saakka, hyvin omanarvon tuntoinen ja ilmeisen kovapäinen koska tuo kurittaminen ja kurissa/nuhteessa kasvatus ei saanut minussa aikaan alistuvaa roolia.

Päinvastoin, jokainen piiskaus sai vain sisuuntumaan, vihan ja raivon vain kasvamaan sisälläni ja purin sen sitten johonkin muuhun. Viha on usein läsnä edelleen elämässäni, mutta osaan suggestoida sen pois, mutta se nousee tietyissä tilanteissa hyvin herkästi esiin.

Tämä fyysinen kuritus loppui 7 luokalla siihen että kun olin taas saanut raivonpuuskan ja tukastarepimisen osakseni, löin äitiäni takaisin ja löin nyrkillä tiskipöytään huutaen raivon vallassa jotain että anna olla viimenen kerta kun kosket minuun ..... se loppui siihen.

Tästä, eikä mistään muustakaan ole koskaan puhuttu mitään. Kukaan ei ole koskaan pyytänyt anteeksi tai millään tavalla edes pahoitellut mennyttä.

Olemme edelleen mäennäisissä väleissä äitini kanssa, käyn hänen luonaan 2-3x vuodessa, mutta en edes pidä oikeasti hänestä. Minulla ei ole mitään lämpimiä tunteita, sääliä lukuunootamatta, häntä kohtaan.

Nyt kun hänellä alkaa muistisairaus pukata, hän töksäyttelee millon mitäkin ja käyttäytyy kummallisesti huomaan kuinka minulla vihan tunteet nousee heti pintaan, en siedä sekuntiakaan häneltä mitään ärsyttävää piirrettä.

Onneksi pysyn kuitenkin korrektina.

Up

Anna olla.

Vierailija kirjoitti:

Joka vitsaa säästää se lastaan vihaa?

Siinä on vissi ero, antaako vanhempi remmiä raivopäisenä omien t7nteidensa vallassa, joskus suuttuen tietystä asiasta ja toisella kertaa ei. Vai onko kyseessä looginen seuraamus, joka seuraa kun lasta on varoitettu eikö edelleen tottele, ja voimankäyttö ei ole liiallista tai vanhemman rajun tunnekuohun tai humalatilan vallassa tapahtuvaa. Toinen on lapselle opiksi ja lapsi pystyy sen myös halutessaan ennakoitavasti välttämään. Toinen aiheuttaa henkisiä ja jopa ruumiillisiakin vaurioita.

Lapsen lyöminen on ala-arvoista!

Vierailija kirjoitti:

Jännä juu kun seuraa keskustelupalstoja miten paljon ihmiset oikeasti puoltavat lapsensa hakkaamista

"Remmiä saatiin minun lapsuudessa!!!!!"

"kouvuniemen herrraa!!!!!!!!"

"Nyrkkiä vaaaa!!!!"

:D

He eivät koskaan ajattele että miksi he itse ovat sellaisia kuin ovat :D He vain jatkavat samoja kaavoja tyhmyyttään. 

Outoa on myös se, että nykyajan vanhempia haukutaan, ettei lapsia osata kasvattaa, mutta itsehän vanhemmat sukupolvet ovat nämä nykyiset vanhemmat kasvattaneet, joten selkeästi se vika on ollut niissä nykyisissä isovanhemmissa.

Kerran olen saanut remmiä veljeni kanssa. 94vuotias isomummo asui meillä ja jostain syystä ruvettiin häntä kiusaamaan. Mummo oli hädissään. Äiti tuli paikalle ja löi minua ja veljeäni muutaman kerran remmillä. Ei mitenkään pahasti. Oli 70-luvun loppu ja olin ehkä viisivuotias. En ole koko asiaa muistellut enkä miettinyt.

Jos vanhemmat eivät osaa kasvattaa lapsiaan vaan luulevat lyömisen olevan kasvattamista, sellaisessa perheessä ei tietenkään voi olla muutkaan asiat hyvin. Aloitus on mieletön.

Kuulostaa todella sairaalta

Up

Vierailija kirjoitti:

Itseä ei ole hakattu, mutta tapailin miestä, jota äiti oli kurittanut ruumiillisesti. Niinpä hän halusi aikuisena antaa naisille piiskaa ja pahoinpidellä muutoinkin. Kyllähän se arvet jättää.

Vaikeaa on tällaisen miehen löytää parisuhdetta itselleen.

Ei ole remmillä lyöty, mutta muita asioita on joutunut vähän selvittämään, esimerkiksi nuorena mun syömisen kyttäämistä. Se ahdisti ja tarvitsi se sitten aikuisena purkaa. En ollut edes lihava lapsi, niin sehän sitten vaikutti aika negatiivisesti teini-ikäisen kehonkuvaan...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi tällaista pitäisi käydä läpi? Ei kuule ole mitään tarvetta moiseen.

Eikös ole muotia mennä terapiaan ja käydä kaikki lapsuustraumat läpi?

Käytän rahat viisaammin. En usko terapiaan kuin silloin, jos on todella raflaavaa taustalla, pedofiliaa, murhaa ym kamalaa.

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmeen läpikäymistä siinä on?? Käyttäydyit huonosti ja sait rangaistuksen, siinä se.......toki voit itseksesi miettiä, miksi piti toimia niin, että rangaistus oli paikallaan.

Entäpä jos ei käyttäytynyt huonosti? Itse olen saanut remmiä esim siitä syystä että maitolasi kaatui vahingossa ruokapöydässä. Tämä oli äidilleni kuulemma viimeinen pisara tottelemattomuudessani (??) joten sain remmistä.

Tästäkin syystä johtuen olen itse vapaaehtoisesti lapseton ja vyöt ahdistavat edelleen niin paljon etten omista yhtäkään vyötä. Jos housut ovat liian suuret niin ompelen niihin kuminauhan jotta en joudu käyttämään vyötä.

Vierailija kirjoitti:

Joka vitsaa säästää se lastaan vihaa?

Siinä on vissi ero, antaako vanhempi remmiä raivopäisenä omien t7nteidensa vallassa, joskus suuttuen tietystä asiasta ja toisella kertaa ei. Vai onko kyseessä looginen seuraamus, joka seuraa kun lasta on varoitettu eikö edelleen tottele, ja voimankäyttö ei ole liiallista tai vanhemman rajun tunnekuohun tai humalatilan vallassa tapahtuvaa. Toinen on lapselle opiksi ja lapsi pystyy sen myös halutessaan ennakoitavasti välttämään. Toinen aiheuttaa henkisiä ja jopa ruumiillisiakin vaurioita.

Jos kuitenkin annetaan remmiä, eli vyöllä takapuolelle, miten voi sanoa, että voimankäyttö ei olisi liiallista?

Minun mielestä on outoa miten vanhaksi asti sinua on kuritettu. 2000-luvun paikkeilla väkivalta oli ollut laissa kielletty jo kauan eikä niin yleisesti hyväksyttyä.