Lue keskustelun säännöt.
Petin aviopuolisoani viime viikonloppuna
22.06.2023 |
Olen ollut muutaman vuoden naimisissa aivan ihanan ihmisen kanssa. Meillä on todellinen rakkaus avioliitto ja molemmat ollaan tähän asti kohdeltu toisiamme erittäin hyvin. Meillä on arjessa päivittäin hassuttelua, hempeilyä, läheisyyttä ja muutenkin kaikenlaista tunteiden osoittamista. Suhteemme aikana meillä on ollut vastoinkäymisiä, mutta ne on ollut ainoastaan ulkopuolelta tulleita haasteita. Koskaan ei ole ollut minkäänlaista kriisiä.
Viikonloppuna join itseni todella vahvaan humalaan ja päädyin sänkyyn täysin vieraan ihmisen kanssa. Olen sen jälkeen itkenyt silmät päästäni, en pysty ajattelemaan mitään muuta kuin sitä että olen tuhonnut avioliittoon. Miten ihmeessä tässä on näin käynyt. Koskaan ei ole suhteen aikana käynyt mielessä pettäminen. Ei nyt eikä aiemmin. En ole kiinnittänyt kertaakaan ulkopuoliseen huomiota siinä mielessä kuin puolisooni.
En tiedä mitä teen nyt. En missään nimessä halua menettää puolisoni, mutta tiedän että menetän jos kerron. Ollaan yhdessä puhuttu ääneen, että ero tulee, jos kerrankin pettää. Samaan aikaan mietin etten itse pysty jatkaa tätä liittoa. Olen halventanut ja tuhonnut tämän. Pidin tätä liittoa aina jotenkin satumaisena ja nyt pilasin kaiken. En pysty enää jatkamaan tässä. Se ei ole oikein puolisoni kohtaan. Mutta miten voin erota tai kertoa toiselle ja samalla tuhota koko hänen elämänsä.
En tiedä mitä hän tällä. Halusin vain johonkin oksentaa pahan olon ulos.
Kommentit (30)
Toivottavasti ehkäisy oli kunnossa ja seksi suostumuksellista. Me too nääs. Onneksi olkoon. P.s. eikä kumpikaan ole stalkkeri tai psykopaatti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sattuuhan noita paremmissakin piireissä. Älä nyt pilaa hyvää suhdetta, jos et vakavissasi ollut uuden seksikumppanisi kanssa.
Ihmisiä me ollaan kaikki. Ja virheitä välillä tulee tehtyä.
Vierailija kirjoitti:
Sattuuhan noita paremmissakin piireissä. Älä nyt pilaa hyvää suhdetta, jos et vakavissasi ollut uuden seksikumppanisi kanssa.
Ihmisiä me ollaan kaikki. Ja virheitä välillä tulee tehtyä.
Varmasti se puolisosikin on ratkennut joskus, tai tulee ratkeamaan. Selkeästi teidän suhteessa ei ole kaikki niin hyvin kun luulit. Ero on edessä, ennemmin tai myöhemmin. Mutta, hyvää juhannusta! Nauttikaa vielä yhdessäolosta kun voitte.
Olet nyt, yhtä kokemusta rikkaampi. Tuskin toinenkaan on kaikista törttöilyistään sulle kertonut. Ja jos kertoo, osaat nyt antaa toisen törttöilyt paremmin anteeksi.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa kertoa. Ainakin puolisosi saa tietää kuinka kusipää olet.
Ottikohan mallia uudesta puheenjohtajasta.. 🙄
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sattuuhan noita paremmissakin piireissä. Älä nyt pilaa hyvää suhdetta, jos et vakavissasi ollut uuden seksikumppanisi kanssa.
Ihmisiä me ollaan kaikki. Ja virheitä välillä tulee tehtyä.
Onko parempi piiri johon Hallaho kuuluu 8v.pettämisineen ja lehtolapsen kanssa ???
Ihan ensin käyt sukupuolitautitesteissä jos et siellä jo käynyt. Sitten kerrot pettämisestä puolisollesi ja mietitte yhdessä liiton kohtaloa. Kaikki muu olisi väärin puolisoasi kohtaan ja syö sinut itsesi elävältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tärkeintä on osata antaa itselleen anteeksi. Mitä ihminen tekee toisen anteeksiannolla? Ei yhtään mitään.
Et sä missään avioliitossa ole. Olet vaan varannut itsellesi höynäytettävän. Sietäisit elää yksin.
Kun nyt podet noin huonoa omaatuntoa niin todennäköisesti paljastat tämän tapahtuneen itse puolisollesi jollain tavalla, mikäli et ole todella hyvä valehtelija. Oma käytöksesi saattaa sinut jo paljastaa. Joko valehtelet ja suljet tapahtuneen pois omasta mielestäsi, jolloin se piinaa mieltäsi pitkään, tai sitten purskautat sen ulos ja otat vastaan sen mitä asiasta seuraa. Valehtelu nakertaa omaa mieltä jos koet asiasta syyllisyyttä. Toisaalta tunnustaminen johtaa oman mielen helpottumiseen, mutta loukkaa puolisoa. Jonkinlaista itsekkyyttä ehkä tunnustamiseen liitän, koska silloin se paha olo siirtyy itseltä puolison kannettavaksi ja sitä kautta tuleviin asian seuraamuksiin.
Kerran kävi omalla kohdallani näin. Päätin vaieta omasta pettämisestäni kunnes puoliso tuli kotiin työmatkalta. Olin mielessäni jo yrittänyt painaa tapahtunutta taka-alalle, koska tiesin että tämän toisen osapuolen kanssa emme kohtaa enää koskaan. Puolison palattua hänen silmiinsä katsottuani purskahdin itkuun, omatunto kolkutti niin kovasti. Pahinta oli se kun puoliso lohdutteli heti kyselemällä mitä on tapahtunut. Hän oli minuun todella pettynyt totuuden selvittyä. Muutaman päivän mietittyään puoliso halusi kuitenkin jatkaa suhdettamme, sanoen ettei halua minua menettää.
Muutama viikko siinä kitkuteltiin todella hyvissä väleissä, toisiamme huomioiden enemmän kuin koskaan ennen. Koin sen kaiken yhdessä elämisen niin teatteriksi ja munankuorilla kävelemiseksi ja olin itseeni niin pettynyt, että lopetin suhteemme yksipuolisesti. En vain kyennyt enää kohtaamaan puolisoani normaalisti syyllisyystaakkani kanssa.
Jälkeenpäin olen kyllä miettinyt, että alun perinkään en ollut ihan tyytyväinen suhteeseemme, että tämä pettämisirtiottoni ehkä oli joku signaali suhteemme latistuneesta tilasta. Olin tuolloin kolmekymppinen ja ehkä vähän eksyksissä sen suhteen, että mitä jatkossa tapahtuu, edetäänkö suhteessa vihille, perustetaanko perhettä, tuleeko jälkikasvua. En ollut tuohon tämän henkilön kanssa valmis. Olin keskeneräinen vielä oman henkisen kasvuni kanssa, joten koin eron parhaaksi ratkaisuksi ainakin itseni kannalta. Puoliso kärsi päätöksestäni kovasti, olisi halunnut tosiaan jatkaa. Mutta en voinut ottaa vastuulleni myöskään puolison pitkittyvää kärsimystä ja hänen pelkoaan siitä, koska mahdollisesti petän uudelleen. En halunnut myöskään tilanteeseen, jossa olisin hyvitellyt tapahtunutta vuosikausia. Petturi mikä petturi. Puolisokin ansaitsi mielestäni parempaa kun omat biletysvuoteni ja markkinavoimaisuuteni hakuvuodet ei vielä olleetkaan ohitse. Jotain kriisiä itseni kanssa taisin kokea ja halusin vielä testata vetovoimaani seksuaalisuuteni parhaassa iässä. Halusin myös kokea tajunnan räjäyttävää s e k s i ä, tätä ei tapahtunut puolison kanssa. Koin tyytyneeni vähempään.
Muutama vuosi tästä tapasin miehen, jonka kanssa kaikki natsasi yhteen, joten en voi sanoa mennyttä katuvani. Löysin sielunkumppanini ja saimme lapsen sellaisessa iässä, jolloin olimme jo kumpikin valmiita rauhallisempaan elämänvaiheeseen. Peittokin heiluu edelleen. Jos jotain kadun niin ex-puolison loukkaamista. Tietämäni mukaan hänkin kuitenkin meni elämässään eteenpäin eikä jäänyt minun loukkaustani suremaan.
Tsempit ap:lle, pohdihan tarkasti nyt seuraavaa liikettäsi, ennen seuraavaan askelen ottamista!