Mitä teet juhannuksena kun ei ole rahaa, kaikki jossain mökillä tai reissuissa?

Vierailija kirjoitti:

Älkää nyt ihmiset höpöttäkö siitä säästämisestä! Ettekö tosiaan tajua että ei vaan voi. Hyvä jos teillä on rahaa mutta kaikilla ei vaan ole. Eikö hävetä yhtään? Mitä jos itse sairastutte ja joudutte onnettomuuteen ja sit teilläkään ei ole rahaa. En toivo sitä kellekään mutta olishan se aika lystiä näille ei-empaattisille ihmisille.

Kyllä jokainen pystyy säästämään, vaikka ihan 10€ kuukaudessa.

Tämä on jo kiva summa käytettäväksi esim. juuri juhannukseksi, kyllä sillä yksi ihminen saa haluamaansa viihdykettä rahoitettua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen usein yksin juhannuksena. Lapset maailmalla ja mies matkoilla. Otan fillarin esiin ja lähden nautiskelemaan kaupungin rauhasta. Käyn syömässä lohileivän, seuraavassa pysähtymispaikassa jätskin. Ja käyn ehkä meressä uimassa.

Tuo kuulostaa aivan ihanalta, mutta tässä on se sama kuin ihmisarvoisessa elämässä, voi nauttia tekemättömyydestä kun oikeasti olisi varaa ja mahdollisuus muuhunkin.

Voi nauttia yksinäisyydestä kun tietää että mökillä olisi se joka vastaa kaikkien muiden 3pv ilon pidosta.

Ymmärrän mitä tarkoitat mutta on se silti hassu ajatus että tekemättömyys (mikä tahansa) on kivaa vasta kun olisi varaa muuhunkin!

Ihan kuin köyhemmän ihmisen vaatimattomat tavat nauttia elämästä ei olisi ihmisarvoisia koska ne on pakko/ainoa mahdollisuus kun muuhun ei ole varaa??

Onneksi emme ajatelleet noin mun köyhässä lapsuudessa tai köyhänä lapsiperheenä omien lasten lapsuudessa! Itsesäälissä rypeminen olisi myrkyttänyt kyllä kaikkien mielen. Me vaan nautittiin siitä mitä oli

Ymmärrät, mutta et silti ymmärrä. Kuten ei niin monet muutkaan.

Täälläkin moni kertoo, että on kuitenkin mies tai miesystävä olemassa, ystäviä, joiden kanssa voi viettää aikaa, mökki, järvi lähistlöllä missä voi käydä uimassa, piha, missä oleskella, joku kokko sytytetään lähistöllä minne voi mennä jne.

Mutta jos mitään näistä ei ole. Ja rahat vielä vähissä, on vielä viikko elettävä Juhannuksen jälkeen.

Valintaan: tiedän itse tasan tarkalleen mikä ero on sillä kun voi valita asioita ja ei ole mahdollisuutta valita. Olen elänyt kaksi eri elämää, ennen ja jälkeen ns. normaalielämän.

Jos voit itse valita sen oleskelun yksinäsi ilman rahaa hetkeksi tai kun se valinnan mahdollisuus puuttuu ihmisen psyyke toimii eri tavalla.

Jos esimerkiksi jäin ihan tarkoituksella yksin kotiin viikonlopuksi niin tiesin, että voin taas tehdä joku viikonloppu erilaisia valintoja. Tieto siitä valinnan mahdollisuudesta teki mielialan ihan erilaiseksi ja sen mukana myös oli rauhallinen olo.

Ajatellaan nyt kauppaan meno, huono esimerkki tosin. Jos sinulla on rahaa muutama euro ja tiedät mitä pystyt niillä ostamaan tai kun sinulla on mahdollisuus ostaa joko sitä halvinta tai ihan miltei mitä tahansa ruokaa mitä kaupasta löytyy jos mielesi muuttuu.

Jos ainoa valinta aina on se kaikkein halvi, niin alkaahan se ahdistaa. Pysyt kyllä hengissä, mutta et enää osaa nauttia siitä sillä tavoin kuin jos välillä saisit valita jonkin muun vaihtoehdon.

Kun ihminen pakotetaan olosuhteista johtuen johonkin valintaan se on eri kuin vapaaehtoinen valinta.

Oikeastaan pakotettu valinta ei ole valinta lainkaan, se on ainoa vaihtoehto.

Vaikka ostaisit viisi kertaa sen saman tuotteen niin tiedät, että voi ostaa kuudennella kerralla sen erilaisen tai vaikka viisi kertaa aina erilaisen jne.

Kun ihminen voi itse valita ja päättää hän tuntee siitä enemmän mielihyvää vaikka ei sitä edes itse tajua tai huomaa. Kun se on itsestäänselvyys.

Valinnan puute latistaa, kaventaa ja supistaa ihmisen elämänhallintaa.

Lapsuudessa asiat tajusi ja koki ihan erilailla ja se oli kuitenkin eri asia kuin aikuisena koetetut elämänallinnan asiat.

Lapsuudessa muutein tahto oli muiden taskussa. Aikuisena ne pitäisi olla omassa hallinnassa.

Mitä enemmän pystyy vaikuttamaan ja hallitsemaan omaa elämäänsä niin sitä paremmin yleensä ihminen voi.

Ja päinvastoin.

Vankila on hyvä esimerkki. Ihminen on tavallaan joissain asioissa kuin vankilassa vaikka elääkin vapaassa yhteiskunnassa.

Mä ymmärrän, mitä tarkoitat. Siitä huolimatta aloittajalla ei ole nyt "rahaa pistää palamaan". Ei hänellä olisi siinäkään tapauksessa, että kukaan suomalainen ei menisi mökille juhannukseksi. Tai jos hänet kutsuttaisiinkin jonkun mökille, ei hänellä todennäköisesti olisi varaa lähteä mukaan. Yleensä kun vain äiti ja isä sekä ehkä vielä sisko ja veli olisivat valmiita kustantamaan koko juhannuksen.  Muut ihmiset olettavat, että jokainen maksaa oman osuutensa (ruuista, juomista, bensoista sekä mahdollisesta mökkivuokrasta). Ja jos hänellä olisikin varaa lähteä mukaan, hänellä olisi myös varaa tehdä pk-seudulla jotain.

Ymmärrän myös sen, että sosiaalinen media voi aiheuttaa osattomuuden tunnetta. Kun sieltä näkee, mitä muut tekevät. Juhannus ei kuitenkaan ole mikään poikkeuspäivä. Sosiaaliseen mediaan päivitetään kaikkea muutakin, missä "rahaa pistetään palamaan". Vaput, joulut, kesälomat, talvilomat jne kuuluvat kaikki samaan sarjaan. Ihan tavallisista viikonlopuistakin ihmiset laittavat someen kuvia, joissa on "pistetty rahaa palamaan". 

Vierailija kirjoitti:

Miksei sulla ole rahaa?

Olisiko kannattanut säästää, kun kuitenkin arvasit, että olisi mukava tehdä kavereiden kanssa jotain?

Voit toki tulla kysymään ihan kasvotusten miksi minulla ei ole varaa, mutta tuskin tulisit.

Enkä nyt ala tuosta avautumaan sen enempää, sanon vain että sairaudet vei työt ja rahat. Ja näköjään ne ystävätkin. Mutta näin on vain täällä Suomessa. Ulkomailla kun joskus pääsin vielä käymään, ei kukaan katsonut minua nenän vartta pitkin.

Tämä on vain Suomessa tapahtunut.

En ole mikään 20 enää..

Itse olen töissä iltavuoroissa. Töiden jälkeen aion ottaa omalla pihalla lasin viiniä ja syödä jotain hyvää. Tai ehkä käydä terassilla, jos sää sallii.

Miksi mainitsit, että olet kipukroonikko? Luuletko tuon vaikuttavan ettet saa seuraa? Oletko itse kysynyt ketään juhannuksen viettoon?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksei sulla ole rahaa?

Olisiko kannattanut säästää, kun kuitenkin arvasit, että olisi mukava tehdä kavereiden kanssa jotain?

Voit toki tulla kysymään ihan kasvotusten miksi minulla ei ole varaa, mutta tuskin tulisit.

Enkä nyt ala tuosta avautumaan sen enempää, sanon vain että sairaudet vei työt ja rahat. Ja näköjään ne ystävätkin. Mutta näin on vain täällä Suomessa. Ulkomailla kun joskus pääsin vielä käymään, ei kukaan katsonut minua nenän vartta pitkin.

Tämä on vain Suomessa tapahtunut.

En ole mikään 20 enää..

Totta kai kysyisinkin, jos olisit tuttuni.

Ikävää, että olet sairastunut, mutta tiedän siltikin työttömiä alle kuusikymppisiä, joilla on tuistakin varaa säästää käytettäväksi myöhemmin.

Ja kyllä, käteisenä ne pitää säästää, ettei tuet pienene.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen töissä iltavuoroissa. Töiden jälkeen aion ottaa omalla pihalla lasin viiniä ja syödä jotain hyvää. Tai ehkä käydä terassilla, jos sää sallii.

Miksi mainitsit, että olet kipukroonikko? Luuletko tuon vaikuttavan ettet saa seuraa? Oletko itse kysynyt ketään juhannuksen viettoon?

Asun yksin yksiössä jossa ei ole parveketta, mutta toki olen ulkona vointini mukaan. Tänne ei kukaan ole halunnut tulla kun olen kysynyt ja ymmärrän hyvin. Ei kuumassa asunnossa ole mukava olla.

Sillä tavalla se on vaikuttanut että ne ystävät mitä joskus vielä oli, ei enää ole olleet missään yhteyksissä. Ja kuulinkin että minä olen rasite kun ei enää voi pyytää dinnereille eikä iltaa viettämään ruokaravintolaan kun "sillä ei ole rahaa".

Tässä nyt olisi ollut muutakin mitä olisin voinut mainita, mutta halusin pitää kysymyksen lyhyenä ja tiedustella mitä muiden vähävaraisten juhannukseen kuuluu.

Ja kyllä, käteisenä ne pitää säästää, ettei tuet pienene.[/quote]

Valitettavasti tiedän tämän enemmän kuin hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Laitan hyvät retkieväät ja hengaan rantsussa. Asun kauniissa uusimaalaisessa puutarhakaupungissa, joka varmaan hiljenee kivasti. Kävelen, syön jätskiä. Ystävät on ilmaisia: hanki niitä.

Mikä kaupunki? Ei Uudellamaalla ole tuollaisia.

Ystäviä, kavereita, perhettä tai sukulaisia ei ole, joilla olisi asiat paljon paremmin, joten istun itsekseni kotona, roikun aikani netissä, katson ehkä vähän tv:tä, syön jotain juhannushenkistä, uusia perunoita ja silliä voin ja tillin kanssa ainakin, tölkillinen ykkösolutta kyytipojaksi. Käyn ehkä pyörähtämässä polkupyörällä jossain, jos sää sallii, yrittäen välttää joutumasta rattijuoppojen yliajamaksi. Siinäpä ne tärkeimmät.

Tänä juhannuksena oon ihan pa niin ei ois sopivammin suunnitelmat mennä: kaverin luokse pelaamaan D&Dtä pienellä porukalla, samalla vähän viiniä ja grillataan. Kuulostaa super kivalta, eikä tarvi maksaa vuokramökkiä ja bensoja reissaamisesta jne. Less is more!

Ap toivottaa kaikille hyvää juhannusta ja lähtee käymään kaupassa. Viiniä ei ole eikä tule mutta ostan yhden holittoman oluen, pottuja ja tilliä. Silliä en voi syödä kipujen takia, sniff mutta ei se mitään.

Sain muutamia hyviä ideoita ja muutamia ikäviä kommentteja, heillä täytyy olla pahempi olla kuin mulla, niin jätän ne omaan arvoonsa:)

Hyvää juhannusta kaikille!

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitäisi keksiä jotain erityistä tekemistä? Juhannus on ihan viikonloppu vaan. Siinä kuin 51 muutakin viikonloppua. Suomessa kaksi kertaa vuodessa, jouluna ja juhannuksena, alkaa helvetillinen hössötys ja hulabaloo, että nyt pitää tehdä jotain vain siksi kun muutkin tekevät. Mennä mökille. Kai teillä on perhepiirissä mökki, johon mennä: Hyttysten syötäväksi palelemaan, dokaamaan, katselemaan pätkivää telkkarikuvaa, riitelemään, kiroamaan kun sataa. Kuka tämän on keksinyt? Joku K-kauppias vai? Nehän tästä hyötyvät: Rahat kääritään taskuun, kun jengi ostaa "kaikkea juhannustarjottavaa". Sitten alkaa hirveä murhe ja spämmäys, että miten "Yksinäinen ihminen SELVIYTYY KAUPUNGISSA juhannuksen"? Voi V.....U sanon minä.

Ihminen on ainoa häkkieläin, joka itse rakentaa oman häkkinsä ja omasta halustaan ryömii sinne sisään.

Se mökillä olokin on suurimmalle osalle ihan samaa möllötystä kuin tekisi kotonakin, mutta pitää sanoa, että on mökkijuhannus, niin ei ole luuseri, joka jää yksin kaupunkiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen usein yksin juhannuksena. Lapset maailmalla ja mies matkoilla. Otan fillarin esiin ja lähden nautiskelemaan kaupungin rauhasta. Käyn syömässä lohileivän, seuraavassa pysähtymispaikassa jätskin. Ja käyn ehkä meressä uimassa.

Tuo kuulostaa aivan ihanalta, mutta tässä on se sama kuin ihmisarvoisessa elämässä, voi nauttia tekemättömyydestä kun oikeasti olisi varaa ja mahdollisuus muuhunkin.

Voi nauttia yksinäisyydestä kun tietää että mökillä olisi se joka vastaa kaikkien muiden 3pv ilon pidosta.

Ymmärrän mitä tarkoitat mutta on se silti hassu ajatus että tekemättömyys (mikä tahansa) on kivaa vasta kun olisi varaa muuhunkin!

Ihan kuin köyhemmän ihmisen vaatimattomat tavat nauttia elämästä ei olisi ihmisarvoisia koska ne on pakko/ainoa mahdollisuus kun muuhun ei ole varaa??

Onneksi emme ajatelleet noin mun köyhässä lapsuudessa tai köyhänä lapsiperheenä omien lasten lapsuudessa! Itsesäälissä rypeminen olisi myrkyttänyt kyllä kaikkien mielen. Me vaan nautittiin siitä mitä oli

Ymmärrät, mutta et silti ymmärrä. Kuten ei niin monet muutkaan.

Täälläkin moni kertoo, että on kuitenkin mies tai miesystävä olemassa, ystäviä, joiden kanssa voi viettää aikaa, mökki, järvi lähistlöllä missä voi käydä uimassa, piha, missä oleskella, joku kokko sytytetään lähistöllä minne voi mennä jne.

Mutta jos mitään näistä ei ole. Ja rahat vielä vähissä, on vielä viikko elettävä Juhannuksen jälkeen.

Valintaan: tiedän itse tasan tarkalleen mikä ero on sillä kun voi valita asioita ja ei ole mahdollisuutta valita. Olen elänyt kaksi eri elämää, ennen ja jälkeen ns. normaalielämän.

Jos voit itse valita sen oleskelun yksinäsi ilman rahaa hetkeksi tai kun se valinnan mahdollisuus puuttuu ihmisen psyyke toimii eri tavalla.

Jos esimerkiksi jäin ihan tarkoituksella yksin kotiin viikonlopuksi niin tiesin, että voin taas tehdä joku viikonloppu erilaisia valintoja. Tieto siitä valinnan mahdollisuudesta teki mielialan ihan erilaiseksi ja sen mukana myös oli rauhallinen olo.

Ajatellaan nyt kauppaan meno, huono esimerkki tosin. Jos sinulla on rahaa muutama euro ja tiedät mitä pystyt niillä ostamaan tai kun sinulla on mahdollisuus ostaa joko sitä halvinta tai ihan miltei mitä tahansa ruokaa mitä kaupasta löytyy jos mielesi muuttuu.

Jos ainoa valinta aina on se kaikkein halvi, niin alkaahan se ahdistaa. Pysyt kyllä hengissä, mutta et enää osaa nauttia siitä sillä tavoin kuin jos välillä saisit valita jonkin muun vaihtoehdon.

Kun ihminen pakotetaan olosuhteista johtuen johonkin valintaan se on eri kuin vapaaehtoinen valinta.

Oikeastaan pakotettu valinta ei ole valinta lainkaan, se on ainoa vaihtoehto.

Vaikka ostaisit viisi kertaa sen saman tuotteen niin tiedät, että voi ostaa kuudennella kerralla sen erilaisen tai vaikka viisi kertaa aina erilaisen jne.

Kun ihminen voi itse valita ja päättää hän tuntee siitä enemmän mielihyvää vaikka ei sitä edes itse tajua tai huomaa. Kun se on itsestäänselvyys.

Valinnan puute latistaa, kaventaa ja supistaa ihmisen elämänhallintaa.

Lapsuudessa asiat tajusi ja koki ihan erilailla ja se oli kuitenkin eri asia kuin aikuisena koetetut elämänallinnan asiat.

Lapsuudessa muutein tahto oli muiden taskussa. Aikuisena ne pitäisi olla omassa hallinnassa.

Mitä enemmän pystyy vaikuttamaan ja hallitsemaan omaa elämäänsä niin sitä paremmin yleensä ihminen voi.

Ja päinvastoin.

Vankila on hyvä esimerkki. Ihminen on tavallaan joissain asioissa kuin vankilassa vaikka elääkin vapaassa yhteiskunnassa.

Kuten kirjoitin minullakin on ennen ja jälkeen elämä. Köyhä aikuisuus aina tuonne lähemmäs 40v. Mä taisin vain olla niin tyhmä ja kovapäinen että tein meidän elämästä parhaan mahdollisen myös silloin kun rahaa ei ollut (esim 3 lapsen yh:na ilman nykyisrnkaltaisia tukia). Toki haaveilin rahasta kuten kuka tahansa mutta sopeutimme elämän siihen mitä oli emmekä itkeneet sen puutetta. En kokenut elämäämme koskaan vankilana.

Ehkä tuohon vaikutti kun oli ne lapset. Elämässä oli niin paljon tekemistä ja tekemiset pyöri kuitenkin laosiperheen ympärillä. Jotkut ovat sentyyppisiä, että lapset ovat keskipiste ja omaa elämää ei oikeastaan silloin ajattele ja kaipaa.

Mietin elämää nyt lähinnä yksinelävien ja niiden joilla ei ole perhettä tai kumppania ainakaan kokoaikaisesti elämässä.

Kun ajanvietto on yksin olemista tai sitten juuri mitä valintoja pystyy tekemään juhlapyhien ja vapaa-ajan viettoon liittyen.

Pienten lasten kanssa juhlapyhät ja lomatkin vietettiin usein lasten ehdoilla, ei aikuisten aika tullut ns. pitkäksi kuten yksin eläessä joskus.

En minäkään koe elämääni vankilaa kaiken aikaa tietenkään.

Mutta kyllähän vaihtoehtojen puute rajoittaa paljon elämää.

Vankila oli nyt esimerkkinä, miten on ikäänkuin sidottu.

Toisaalta on näinkin: Kyllähän ihminen viettää viikon vankilassa ihan mielenkiintoisena kokemuksena. Kun tietää, että voi viikon kuluttua kävellä ulos ovesta vapaana ihmisenä.

Tuo rikkaat ja rahattomat-ohjelma myös hyvä esimerkki. Viikko vähissä rahoissa tuntuu, ettei tämä nyt mitenkään vaikeata ollut. Kun tietää palaavansa taas siihen varakkaampaan elämäänsä.

Helsingissä on niin paljon kivoja paikkoja ulkoiluun, että jäin mieluummin tänne kuin lähdin kavereiden mökille tai festareille. En jaksa istua autossa puolta juhannusta, kun lomat on vasta myöhemmin. Otan eväät reppuun, lähden retkeilemään ja käyn ainakin Kivinokassa ja Uutelassa. Luen kirjaa ja käyn uimassa. Korjaamon kesäpihalla on joka ilta ilmaisia keikkoja. Teen paljon asioita muutenkin yksin ja pidän siitä. En aio jäädä kotiin nyhväämään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitäisi keksiä jotain erityistä tekemistä? Juhannus on ihan viikonloppu vaan. Siinä kuin 51 muutakin viikonloppua. Suomessa kaksi kertaa vuodessa, jouluna ja juhannuksena, alkaa helvetillinen hössötys ja hulabaloo, että nyt pitää tehdä jotain vain siksi kun muutkin tekevät. Mennä mökille. Kai teillä on perhepiirissä mökki, johon mennä: Hyttysten syötäväksi palelemaan, dokaamaan, katselemaan pätkivää telkkarikuvaa, riitelemään, kiroamaan kun sataa. Kuka tämän on keksinyt? Joku K-kauppias vai? Nehän tästä hyötyvät: Rahat kääritään taskuun, kun jengi ostaa "kaikkea juhannustarjottavaa". Sitten alkaa hirveä murhe ja spämmäys, että miten "Yksinäinen ihminen SELVIYTYY KAUPUNGISSA juhannuksen"? Voi V.....U sanon minä.

Ihminen on ainoa häkkieläin, joka itse rakentaa oman häkkinsä ja omasta halustaan ryömii sinne sisään.

Se mökillä olokin on suurimmalle osalle ihan samaa möllötystä kuin tekisi kotonakin, mutta pitää sanoa, että on mökkijuhannus, niin ei ole luuseri, joka jää yksin kaupunkiin.

Mutta tuohan se kuitenkin jotain vaihtelua elämään. Paikanvaihto esimerkiksi kerrostalosta maaseudulle mökille, kenties järven rantaann saunomaan ja uimaan.

Onhan se ihan eri kuin möllöttää aina kerrostalossa, välillä katsella ulos parvekkeelta. Mennä kerrostalon saunaan kenties.

Ette vain tajua, että on se mökkivaihtoehto olemassa.

Kuin ettei sitä olisi.

Ainakin minulle olisi vaihtelua välillä möllöttää eri paikoissa kuin aina samassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitäisi keksiä jotain erityistä tekemistä? Juhannus on ihan viikonloppu vaan. Siinä kuin 51 muutakin viikonloppua. Suomessa kaksi kertaa vuodessa, jouluna ja juhannuksena, alkaa helvetillinen hössötys ja hulabaloo, että nyt pitää tehdä jotain vain siksi kun muutkin tekevät. Mennä mökille. Kai teillä on perhepiirissä mökki, johon mennä: Hyttysten syötäväksi palelemaan, dokaamaan, katselemaan pätkivää telkkarikuvaa, riitelemään, kiroamaan kun sataa. Kuka tämän on keksinyt? Joku K-kauppias vai? Nehän tästä hyötyvät: Rahat kääritään taskuun, kun jengi ostaa "kaikkea juhannustarjottavaa". Sitten alkaa hirveä murhe ja spämmäys, että miten "Yksinäinen ihminen SELVIYTYY KAUPUNGISSA juhannuksen"? Voi V.....U sanon minä.

Ihminen on ainoa häkkieläin, joka itse rakentaa oman häkkinsä ja omasta halustaan ryömii sinne sisään.

Se mökillä olokin on suurimmalle osalle ihan samaa möllötystä kuin tekisi kotonakin, mutta pitää sanoa, että on mökkijuhannus, niin ei ole luuseri, joka jää yksin kaupunkiin.

Tämä. Ollaan jo iäkkäämpi pariskunta ja miehellä on edelleen joku juhannusvimma. Tarkemmin ajateltuna, se meinaa juuri sitä, että katsoo aiheelliseksi ostaa pullon kirkasta ja sitten korin olutta. Pitäisi mennä suvun mökille, jossa hän juo itsensä känniin. Kas, kun on juhannus. Ei enää nappaa. Nyt nuoriso on menossa mökille ja ehdotin, että ollaan vaan kaupungissa, niin kuin muutkin viikonloput ja melko selvipäin, kun viina ei sovi hänen terveydelleen.

Vastaus oli, että mutta kun on juhannus. Mitä naapuritkin ajttelee, jos ollaan vaan kotona kaupungissa juhannuksena. Ikäää hänellä on 75 vuotta.

Mun mielestä on järkyttävää että ystävä unohdetaan just esim. sairastumisen takia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitäisi keksiä jotain erityistä tekemistä? Juhannus on ihan viikonloppu vaan. Siinä kuin 51 muutakin viikonloppua. Suomessa kaksi kertaa vuodessa, jouluna ja juhannuksena, alkaa helvetillinen hössötys ja hulabaloo, että nyt pitää tehdä jotain vain siksi kun muutkin tekevät. Mennä mökille. Kai teillä on perhepiirissä mökki, johon mennä: Hyttysten syötäväksi palelemaan, dokaamaan, katselemaan pätkivää telkkarikuvaa, riitelemään, kiroamaan kun sataa. Kuka tämän on keksinyt? Joku K-kauppias vai? Nehän tästä hyötyvät: Rahat kääritään taskuun, kun jengi ostaa "kaikkea juhannustarjottavaa". Sitten alkaa hirveä murhe ja spämmäys, että miten "Yksinäinen ihminen SELVIYTYY KAUPUNGISSA juhannuksen"? Voi V.....U sanon minä.

Ihminen on ainoa häkkieläin, joka itse rakentaa oman häkkinsä ja omasta halustaan ryömii sinne sisään.

Se mökillä olokin on suurimmalle osalle ihan samaa möllötystä kuin tekisi kotonakin, mutta pitää sanoa, että on mökkijuhannus, niin ei ole luuseri, joka jää yksin kaupunkiin.

Tämä. Ollaan jo iäkkäämpi pariskunta ja miehellä on edelleen joku juhannusvimma. Tarkemmin ajateltuna, se meinaa juuri sitä, että katsoo aiheelliseksi ostaa pullon kirkasta ja sitten korin olutta. Pitäisi mennä suvun mökille, jossa hän juo itsensä känniin. Kas, kun on juhannus. Ei enää nappaa. Nyt nuoriso on menossa mökille ja ehdotin, että ollaan vaan kaupungissa, niin kuin muutkin viikonloput ja melko selvipäin, kun viina ei sovi hänen terveydelleen.

Vastaus oli, että mutta kun on juhannus. Mitä naapuritkin ajttelee, jos ollaan vaan kotona kaupungissa juhannuksena. Ikäää hänellä on 75 vuotta.

No anna nyt ihmeessä miehen edes välillä nauttia elämästä.

Ei sitä koskaan tiedä, että milloin aika loppuu.

Lapsuudestako tämä juhannus-juhannus-juhannus opitaan? Nyt ei enää tarttee hikoilla autoissa, kun kaikilla on ilmastointi, mutta muuten. Ähkitään ruuhkissa, törmäillään kaupoissa, tapellaa suvun mökillä, paukamoidaan itikoista, nukutaan huonosti, krapuloidaa, kuollaan kolareissa ja hukutaan hienosti.

Kaikki vaan yhden viikonlopun vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Lapsuudestako tämä juhannus-juhannus-juhannus opitaan? Nyt ei enää tarttee hikoilla autoissa, kun kaikilla on ilmastointi, mutta muuten. Ähkitään ruuhkissa, törmäillään kaupoissa, tapellaa suvun mökillä, paukamoidaan itikoista, nukutaan huonosti, krapuloidaa, kuollaan kolareissa ja hukutaan hienosti.

Kaikki vaan yhden viikonlopun vuoksi.

Perinteistä on pidettävä kiinni. XD