+*+ Ensikot viikonloppuun +*+

[color=EE1289]Eipä oo paljon kirjotuksia tullu, nukkuuko kaikki??

Me alettiin siivoo jo 9 aamulla, nyt on riisipuurot tulossa, nam!

Liityin sellaseen yahoon grouppiin missä on espoolaisia nuoria äitejä (20-30v), niillä on tänään pikkujoulut, ajattelin kävästä kattomassa minkäslaista porukkaa siellä on, löytyykö sellasia kenen kanssa vois ystävystyä.. Kaikki ihmiset kun ei vaan oikeen kaverustu, onko toi ees sana...? :)



Joo, eipä tässä muuta, kirjotteletko mulle viivi ekana?



Hyvää viikonloppua kaikille!



Riika&d 23+1

Eihän tässä sitten mihinkään Kuusamoon lähdetty, mies joutui/pääsi töihin, siis ylitöitä tekemään. Ihan kiva, saa kunnon la/su-lisät ylityökorvauksineen, rahaa kun tässä perheessä ei liikoja ole..



Jouhi, voimia sulle!! Nyt ei auta kuin yrittää ottaa rauhallisesti ja lepäillä, toivottavasti vauva nyt kuitenkin pysyy masussa vielä monta turvallista kuukautta!!



Mammis, juu just semmoset harmaat HMn colleget :) Aivan ihanat pöksyt, mietin itekki että pitäskö ostaa toiset, kun eihän näitä raski ees pesuun pistää..



Sirulle hyvää äippälomaa, vaikka ootkin jo kotosalla saanut olla :)



Makkara, suonenvedot on syvältä.... Koko seuraavan päivän saa sitten kinkata koipi ihan hellänä :(



ON: Vauveli on ilmeisesti vaihtanut asentoa, kun potkuja tuntuu harvakseltaan ja vaimena, ja ihan eri paikkaan kuin ennen. Ehdin jo vähän huolestua, ja oonkin koko aamupäivän maanitellut sitä vaihtamaan takaisin entiseen asentoonsa, että äiti saa mielenrauhan :) No, pääasia tietysti että liikkeitä ylipäänsä tuntuu, mieskin oli mua jo suurinpiirtein päivystykseen viemässä kun niin panikoitui :D



Illalla ois keikantapainen Club Teatrialla, " hevimiehet" laulaa joululauluja. Raskas joulu on tuon tapahtuman nimi. Pitää katsoa jos jaksais sinne raahautua, varsinkin Charonin Leppäluotoa on aina kiva katsella :) Toisaalta ei kyllä huvita pätkääkään olla siellä tupakansavussa ja kännissä riekkuvien ihmisten seurassa...



Sere 23+1

Sängyssä olen nyt maannut koko päivän. Mitä nyt vessassa käynyt ja syömässä. Mies lähti asioille ja jäin yksin :( Olen yrittänyt saada kavereita käymään, mutta ei kukaan ole joutavana.



Mietin tässä vaan että kun maatessakin supistuksia tulee. Äskenkin supisti varmaan 5 minuutin välein muutaman kerran. Sitten taas loppui ja ei ole supistanut nyt taas puoleen tuntiin. Lääkäri sanoi että pitää tulla sairaalaan jos supistaa useamman kerran tunnissa ja säännöllisesti. En minä tiedä milloin sinne pitäisi mennä :( Vai pitääkö ollenkaan. Minulla on kahdenlaisia supistuksia. Toinen tuntuu vaan kiristyksenä mahassa ja toinen sitten kovana painena lantiossa. Niitä lantiossa tuntuvia ei ole ollut nyt eilisen jälkeen ollenkaan. Eipä niitä muutenkaan joka päivä ole tullut... Pelottaa kun en tiedä mistään mitään :( Nämä suoistukset mitä on tänään olleet niin eivät ole hirveän kovia. Mutta eipä ne ole olleet hirveän kovia milloinkaan ja silti on paikat kypsyneet. Huoh....



Jouhi 24 tasan

Kandi: Yhtenä kappaleena ollaan edelleen, viime yönä tuli vasta ensimmäiset selvästi tuntuvat supparit. Maanantaina saa taas tietää onko mitään edistystä tapahtunut ja painoarvion.



( . ) Tänään saatiin vihdoin Cracon Logico istuin jalustan kanssa. Nyt ihaa-pehmo koe istuu sitä. :) Eli tosiaan viime yönä tuli neljä jo selvästi sattuvia suppareita. Tulisi vaan lisää. :)



Yritän jaksaa kommentoida myöhemmin, nyt siivoamaan.



bejpi ja öttiäinen 38+6

Sinuna soittaisin synnärille ja kysyisin. Kun kuitenkin suppareita tulee hetkittäin säännöllisinäkin, ja 5 tunnissa on aika paljon ottaen huomioon kohdunsuun tilanteen.

Tsemppiä, vauvan parhaaksi se vaan on jos ottavat sinut sisään osastolle.

Kun tässä sängyllä makaan niin tunnen toki kaikkein pienimmätkin kiristykset yms mahassani. Alamaha on jotenkin hellä, en tiedä mistä lie johtuu. Jos supistukset olisivat voimakkaampia niin soittaisin kyllä ja kysyisin että mitä tehdä, mutta kun nämä ei ole kovin voimakkaita. Toisaalta mielessä pyörii ajatus siitä että ei ne ole koskaan olleetkaan kovin voimakkaita ja silti kohdunkaulankanava on enää sen 2cm ja pehmeenä koko alakerta. Voi kun näihin olis selvät vastaukset.



Jouhi 24

Voithan sä aina soittaa ihan vaan varmuuden vuoksi. Ne on äippäpolilla varsin tottuneita enemmän ja vähemmän hysteerisiin odottajiin ;) Ja jos supparit ovatkin huolestuttavia, pääset sairaalaan tarkkailuun. Siinä vaiheessa tavallaan vastuu sun suppareiden tarkkailusta siirtyisi sulta hoitajille, ja eikös sekin olisi aika huojentavaa?



Mä olin ainakin tosi helpottunut kun soitin perjantaina neuvolaan sellaisen puolihysteerisen puhelin vauvan liikkumattomuuden vuoksi. Heti kun kuunneltiin Dopplerilla sydänääniä, pikkuherra paukautti parit potkut tervehdykseksi :) Kivempi viettää viikonloppua rauhassa kun jossitella vauvan hyvinvoinnista.



Nyt on koti siivottu, seuraavaksi voisin ruveta tekemään piparitaikinaa. Vitsi kun ne supparit vähentyivät ihan hirveästi, nyt kun niitä oikeasti jo kaipailisin... :)



Kandi

eli tuli shoppailut tehtyä. ostettiin tuo rintareppu ja hoitoalusta, ja sit jotain joululahjoja. nyt on vara-simppistä (simppiksen eka lelu joka hälle ostettu, sellainen nici-jääkarhu) kiikuteltu kotona tuossa repussa. sit mies vielä keksi että no lähdetään nyt siellä ideaparkissa käymään, minun mies! no, tunti siellä oltiin ja se riitti hälle, tosin kyllä mullekin kun oli niin paljon ihmisiä. ja sit tiätty syömässä käytiin.. dadaa amarillossa:) miehen tekin mieli meksikolaista tms niin mähän ton keksin, kun silloin pari viikkoo sitten hesassa amarillossa kävin. oli tyytyväinen mies. kuus tuntia meni kaupoilla, ja kyllä tuntui masussa, ideaparkissa tuli yks sellanen vähän kipeämpi tunne tohon vasempaan kylkeen, mut kesti vaan ihan hetken.



mykis: juu kai se loppusuoralla olo on pakko itelle tunnustaa. välillä vaan tuntuu et viikot ois jämähtänyt tonne 25:een. tosin nyt on kyllä parissa viikossa käynyt liikkuminen kömpelömmäks jne.



jouhelle jaksuja. ja sinne synnärille kannattaa tosiaan olla yhteydessä mielummin liian herkästi... kuten kandi sanoi, siinä rauhoittuu oma mieli varsinkin tälleen viikonlopun tienoilla kun ei neuvolaankaan saa yhteyttä. (nimim. viime perjantain iltapäivän synnärillä istuneena, kun tuli heikko olo)



vai kandi pääsyt taas ässäileen:) niin mekin eilen yhtä harrastettiin, nimittäin sitä saunaa:) huomenna siivotaan, et millonkahan ois se yks;)

mä kans oon huomannut et jossain vaiheessa liitoksiin otti kipiästi tuo ässäily, mut se on nyt ikään kuin mennyt ohi, taitaa olla niin pehmoset paikat jo...



poppis: hahaa, mä huomasin kans et amy (muistaakseni) luki sutkin jo sinne loppupään odottajiin. tervetuloa joukkoon jonka viikot kasvaa kymmenellä yhdessä yössä:)

sulla kun on tuo nimeltämainitsematon (:)) kompleksi, niin pakko kertoa mitä tänään kävi. eli kun oltiin tota rintareppua ostamassa, niin eihän ne kaikki piuhat mennyt mun ympärille kiinni (kotona meni kun testasin) mut enivei, täti lohdutteli et kyllä nuo sitten menee kun vauva on syntynyt kun oot noin sipponen. siis LUOJA! tää on toinen kerta kun joku sanoo mua raskausaikana sippoiseksi, eipä moista kuulu normaalitilassa:) herättääköhän tää maha jotain sympatioita?

vai lahjoja mies ostamassa, mäkin ostin omalle miehelle tänään partakoneen, jonka ite valitti. ja sitten haistelin hajuvesiä, hän sit jonkun hankkii joululahjaks mulle.



ai niin, tuo mun aloitus. johtu siitä että ei ehditty amarillossa syömään jälkkäriä kun meni parkkiaika umpeen. niin piti sit kaupasta ostaa jätskiä ja kokista et sai tehtyä amarillo-tyyppiset pirtelöt kotona jälkkäriks:)



mut kohta alkaakin jo monk. sen pariin siis. hyvät yöt!



tikru ja simppis 37+1

ajattelin että soitan jonnekin kohta jos ei aa tuntumaan paremmalta. äsken tuli vartin sisään 4 supistusta joista yks teki tosi ikävää :( Mutta nyt taas ei mitään. Ota tästä sitten selevä.

mä en tiedä miten siellä menee missä sä asut, kun en muista. mut meillä äippäpoli on auki vaan arkena ja sinne pääsee ajanvarauksella/lähetteellä. mut sit on erikseen se synnytysvastaanotto, jolle noilla sun viikoilla voi jo mennä. toivottavasti joku joka asuu samalla suunnalla osaisi neuvoa.



tikru

Mun kaverin kolmas poika syntyi 27+6 viikoilla.

13 päivää pieni kaveri jaksoi, 12 päivää meni jopa mainiosti tilanteeseen nähden. Yöllä tuli suolistotulehdus jota sydän ei jaksanut.

Torstaiaamuna 7.12. Herra kutsui pienen ja väsyneen pois. Pieni elämä oli liian hento jaksamaan tätä maallista taivallusta.

Sanoja ei ole.



Miten kohdata lapsensa menettäneen?!

Onneksi hän sentään tietää mun olevan raskaana, nyt en ikinä voisi kertoa ennenkuin ehkä lapsen päästyä ripille..



Kaveri asuu kaukana, puhuttiin puhelimessa eilen, enkä kyennyt kuin jotain latteuksia latelemaan. " Miten sä voit?!" Mikä kysymys se on lapsensa menettäneelle?! Mutta kun jotain on pakko sanoa, vaikkei se tuskaa poistakaan. Halaamaankaan ei pääse.



Elämä on niin epäreilua.



järkyttynyt Jushka ja Juustonaksu 9+6

Elämän synnyttämisestä tuli yllättäen entistäkin arvokkaampaa ja hauraampaa

kaverisi varmaan arvostaa sitä, että puhuitte. Ei siinä sanoja ja niiden viisautta mieti. Ihmiset monesti välttelee tuommoisia vastoinkäymisiä kokeneita ihmisiä...se vasta kamalaa on. Kuulolla ja lähellä (vaikka puhelimen välityksellä) olo antaa varmasti apua synkimpäänkin tilanteeseen! Hienoa, että pystyit kohtaamaan kaverin tuskan!



Voimia!



Makkara

Ihan ensinnä Jushkalle voimia! Sanat ei kyllä riitä tuollaisessa tilanteessa!



TAMPERE!!!

Ollaan tapaamassa vauvallisten enskojen kanssa ti 19.12. klo 14. Paikkana joko Sokos tai Stocka, vielä ei olla päätetty :D Mutta siis odottavat enskat ovat tervetulleita myös mukaan!!

Viikonloppu taas vierähtänyt pikavauhtia, just lähti appivanhemmat kylästä. Olivat glögillä ja äsken vein ne kotiin. Pyykinpesukone vielä pyörii ja pitäis keittiökin siivota tarjoilujen jäljiltä:(



Jushka, tuli tosi paha olo itsellekin kun kuuli ystäväsi kohtalosta. Se tosiaan riittää että kuuntelee, ei tarvita sanoja lohduttamiseen. Monen on vaikea lähestyä ihmistä tuossa tilanteessa ja se on jo rohkea teko, että saa puhuttua jotain ja oltua vaan " läsnä" . Jaksuja sinne! Paljonko pikkuinen painoi syntyessään? Kun neuvolatäti sanoi vajaat 2 viikkoa sitten kun kävin, että nyt voit lakata huolehtimasta. Jos vauva syntyy, jää se jo lähes 100% varmuudella henkiin ja kaikki on hyvin. Mutta ei voi ikinä varmaksi sanoa mitään..



Emkako se oli ollut ultrassa ja kyseli niskaturvotusta, meillä oli 0,6mm :=)



Mykis, joko säkin jäät " lomalle" . No, enää 8 päivää ja sit on ohi, varmaan ihana fiilis:)) Vaikkakin mulla oli kyllä tosi vaikea lähteä duunista, tuli niin haikea olo että kun tiesin etten enää sinne pääse:(



jouhi, otahan nyt iisisti siellä. Vielä pitäis sun antaa pikkuiselle mahdollisuus kasvaa ainakin se 4 viikkoa. Tsemiä ja halaus!



Ladie taitaa tosiaan olla hävinnyt. Eli uutisia odotellaan jo kovasti täällä!! Tai sit tulet ilmoittautumaan jos olet vielä kotona.



Mulla kans suonenveto pohkeessa kiusana. Jos vähänkin sängyssä venyttelen, alkaa heti pohje krampata. Kiusannut jo useamman

viikon:( Onkohan sit ihan normaalia, kun tuntuu muitakin vaivaavan?!



Jep, mutta nyt pyykinpesukonetta tyhjentämään. Mukavaa viikonlopun jatkoa!



Aurora + Poitsu rv29+1

Juska, surullista ja epäreilua että sellaista käy jollekin. Onneksi on sunkaltaisia ystäviä jotka kuuntelee ja antaa voimia jo sillä että on olemassa sekä välittää. Voimia jaksamiseen.



Emka, meillä mitattiin niskaturvotus kahteenkin eri otteeseen, joista eka oli 0,8 mm ja toka 1,1 mm.



Jouhelle, toivottavasti sait äippäneuvolasta tai muualta neuvoja miten toimia. Koitahan ottaa iisisti!



Makkaralla ja Auroralla oli ollut suonenvetoa. Hitsi se on ikävää =( Kai kuitenkin kuulu taudin kuvaan kun tuo alaraajojen verenkierto on vähän erilaista raskauden aikana. Itse pelkään niitä suonikohjuja... äidilläni niitä on ja kuulemma raskaus saattaa edesauttaa niiden muodostumista.



Paljon oli muitakin juttuja kertynyt taas siitä kun viimeksi kävin, en muista ihan kaikkea... mieleen jäivät omanapaisesti mukavat H&M college-housut, jotka varmaan pitää käydä hakemassa, tai jotkut byysat joilla voi ULKOILLA! nimim. tosi hyvä tekosyy olla lähtemättä kävelylle...



Oma tilanne suht ok. Vatsaa ja nivusia kirvistelee usein öisin, enkä ole saanut nukuttua usein kunnon kouristusten jälkeen. Tä heräsin puoli viideltä ja mieskin tuossa jo kävi kuikuilemassa että ootko sä ok kun oot nyt jo ylhäällä. Olen normisti siis ihan himonukkuja =), mutta kai se luonto järkkää niin että jotenkin sitä yölliset heräämiset ei sitten tunnukaan niin älypahoilta. Viime viikolla kun olin neuvolassa terkka sanoi että mulla oli supistus juuri meneillään... täh? Se vain sit kehotti että pitää työtahtia höllätä ja ottaa muutenkin iisimmin tavallisetkin jutut. Luulen että se on tosi haaste kun on sellaista tyyppiä että on aina sata rautaa tulessa yhtäaikaa.



Mutta, virkistävää sunnuntaita enskoille! =) Toivotaan että se pakkasukko alkais pikkuhiljaa heräillä uniltaan....



Leenaliinu & jr 22+4

Peipposka, toi painon nousu on niin yksilöllistä...joten ei kannata niitä kiloja miettiä :)



Sirulle nyt onnittelut äippäloman alkamisesta =) vaikka olisikin jo ehtinyt kotona olla, niin eikös ihan eri tavalla voi rentoutua ja nauttia vaan loppusuorasta.



Jouhi, onko masu jo parempi?



Tikrulla on ollut siis onnistunut shoppailupäivä! vai vielä menitte ideaparkiin...no johan on teillä kunto kohillaan =))



Jushka, kyllä tuli surullinen olo, toivon sinulle voimia, jotta jaksat kaverisi tukena ja tietenkin sinne kaverillesi.....elämä ei todellakaan ole aina reilua :(( et varmasti voi kuin kuunnella ja ajan myötä sitten haavat hiukan umpeutuu.



Emka, meil oli niskaturvotus tuolloin 0,9 mm.



Leenuliinu, toi yöherääminen on välillä kiusallista, mut siihenkin tosiaan alkaa tottua. Mäkin olen aina nukkunut tosi sikeesti....nyt herään melkein joka yö 3-4 aikaan ja onneksi vielä nukahdan ennen töihin lähtöä pariksi tunniksi.



(.) suonenveto myös täällä yrittää välillä öisin iskeä...eipä ole pariin kuukauteen päässyt yllättää :)

eilen valvoin jopa puolille öin, ku oltiin tuttavien luona katsastamassa heidän uutta taloaan. Hippis melskasi koko reissun...halusi kait osallistua illanviettoon =))



sunnuntai ehtoon jatkoja

Mykis

[color=#006400]Jushka, eiköhän kaikki mee ihan hyvin kun vaan oot ystävänä ja läsnä, eipä sitä tarvitse muuta. Kaikella tavoin vain avuksi jos apua tarvii, varmaankin haluavat myös rauhassa olla... Olipa kurjaa..



Leenaliinulla oli ylläri suppari ollu, mun onkin pitäny kysellä teiltä viisaammilta että miltä ne supparit (kivuttomatkin) oikeen tuntuu...? Että tietäs sitten :)



Mä sain kaverilta tarjouksen turvaistuimesta, todella hyvä ja hyvin pidetty.. Mutta se olis vaan turvaistuin, siis ei sellanen mitä pystyy kantamaan. Ajateltiin kuitenki ostaa sen takia se turvakaukalo. Paljonko ootte maksanu niistä? Mies katto sellasta 180 euroa maksavaa, aika kallis kyllä kun on vaan 0-12kk..



Hyvät sunnuntait kaikille!



Riikka ja d 23+2

Hei rakkaat enskattaret.



Kotona ollaan pienen masumyllertäjän kanssa. Auroralle laitoinkin viestin sairaalasta, et voi kertoa prinsessan syntymästä. Makkaralle ja miehelle kiitos kortista :-)



Mies nukkuu vauvan kanssa, molemmat tuhisee suloisesti. Hiippailin pikaiseen tänne palstalle. Eilen koitin muutamaan otteeseen lueskella vanhoja pinoja läpi, mutta vielä on luettavaa.



Laitan meidän synnytystarinan tähän, jos joku haluaa lukea (lähes saman laitan jouluntähtösiin, kun mihin se siitä muuttuisi :-)



Tsemppiä kaikille mahakkaille, oikeasti sitä vatsaa tulee ikävä, joten nauttikaa vaikka välillä olo ei ole parhain. Tuntuu että vauvakin kasvaa ja muuttuu huimaa vauhtia. Pian 6 päivän ikäisenä meidän vauveli näyttää jo erilaiselta kuin 1 päivänä.



MIKÄ PINO vauvan saaneille enskoille olikaan olemassa?



:::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::



4.12. klo 14.25 syntyi tyttö 3650gr, 52cm raskausviikolla 36ja6 Kätilöopistolla.



LÄHTÖ

Lapsivesi meni aamuyöllä klo 01.00 kun torkahdin sohvalle, jonne olin tullut unettomuutta pakoon. Ihmeellinen tunne se lapsiveden meno. Siitä alkoi epätodellinen olo, jota jatkuu osin vieläkin. Menin suihkuun ja herätin miehen, joka ei ollut uskoa korviaan. Mitä, nytkö, mitä nyt tehdään. Soitettiin Kättärille vaikka ohjeessa neuvottiin saapumaan heti jos vesi menee alle 37vkolla. Halusin varmistaa ja sinnehän meidät pyydettiin. Tietenkään en ollut pakannut kassia valmiiksi. Onneksi olin sentään tehnyt listan, ja ainoastaan vehnätyyny unohtui, kun sitä en ollut listaan laittanut.



Ajettiin öisen Helsingin halki ja naureskeltiin meidän " perheautoa" , jonka hankinta on edelleen vaiheessa. Istuttiin siis kaksipaikkaisessa cabriolet urheiluautossa.



PÄIVYSTYS noin klo 02

Päivystyksessä käyrille ja mies hieroi alaselkää supistuksen tullessa. En saanut liikkua koska vauva ei ollut kiinnittynyt joten oli napanuoran ulosluiskahtamisen vaara, sillä olin vähän auki.



Kun kerroin että nyt alkaa sattumaan, ehdotti hoitaja suihkua. Kysyin peräruiskeesta ja otinkin sen alkuun. (Muuten törkeä juttu että säästävät niissä ruiskepusseissa, se pää on tosi TERÄVÄ, sattuu laittaa, ja mäkin olen käyttänyt niitä kunnolla muotoiltuja päitä kun aikoinaan paastosin, eikä ne satu yhtään. Törkeetä mun mielestä koska monilla peräpukamat, joten turhaa kivun aiheuttamista.)



No sit sanoin ettei enää suihkut auta, vaan nyt on saatava lääkettä. Jouduin taas käyrille ja siinä vaiheessa puristin miehen kättä ja sängyn laitaa ja oksetti. Kätilö sanoi, että oksennusolo johtuu varmaan kivusta, mut ettei anestesiologi ehdi tulla laittamaan epiduraalia kun on leikkauksessa. MUN SYNNYTYSPELKO 1 toteutuu sanoin tuskissani.



Kätilö katsoi käyriä ja totesi että näyttää hyvältä, pääset synnytyshuoneeseen. Ei enää jalat kantaneet, joten pääsin kärryillä.



SYNNYTYSHUONE noin klo 07

Synnytyshuoneessa oli maailman ihanin kätilö, meillä synkkasi. (Se päivystyksen ei ollut ihan mun aaltopituudella ja kävi välillä tupakalla, yök kun haisi pahalle..)



Näin ilokaasuletkun ja kysyin saanko tuota. IHANAA vitsit se auttoi. (Jotkut ei ota ilokaasua kun pelkää pahaa oloa, se paha olo voi johtua kivuista, ei ilokaasusta. Mulla paha olo hävis ja kaasu auttoi) Taivaallinen kaasu. Kipu tuntui silti, muttei enää niin kestämättömänä. Kätilö lupasi että saan epiduraalin ihan pian, ja lääkäri oli tosi mukava, ei pelottanut yhtään. Epid. auttoi tosi nopeasti ja hyvin. Ruvettiin miehen kanssa nukkumaan ja kätilö kävi välillä meitä katsomassa ja juttelemassa. Kuunneltiin musiikkia ja rentouduttiin.



Kun olin 8cm auki, sain vähän lisää epiduraalia.



Sitten noin klo 11.30 olinkin jo 10cm auki ja ruvettiin ponnistamaan. Mies pyyhki hikeä otsaltani ja puristi kädestä ja tsemppasi. Kätilö sanoi, että vauva ei ole parhaassa asennossa, hän kutsuu lääkärin katsomaan. Lääkäri sanoi että kokeillaan mahtuuko. Jouduin olemaan pöydällä ja TUSKAA. Lääkäri kutsuttiin uudelleen ja vielä vaan piti kokeilla. Sanoin että mulla on usko loppu kun teen töitä enkä usko että mitään tapahtuu. Huoli vauvasta oli kauhea. Paikalle tuli ylilääkäri ja tuntuu kuin kaikki olisi tapahtunut puolessa minuutissa: hän sanoi ultra, jolloin paikalle ilmestyi kuin tyhjästä kannettava ultra, hän sanoi ei mahdu, liian ylhäällä, sektio. (Vauva oli avosuisessa tarjonnassa ja vielä vinossa. Tästä kätilön myöhemmin kertoman mukaan erittäin harva syntyy alateitse.) MUN SYNNYTYSPELKO 2 toteutui, eli ensin synnytän synnytän, sitten todetaan ettei mahdu ja leikataan.



Pyysin että minut " lyödään heti tajuttomaksi" . Tuntui kauhealta kun supistukset tuli, ponnistutti eikä saanut ponnistaa. Lupasivat että saan pian lääkkeet mutta taju säilyy.



KIIREELLINEN SEKTIO klo 14

Minut kärrättiin saman tien leikkaussaliin. Olin kontallani ja näin vain jalkoja. Salissa leikkaustiimi oli hanskat kädessä kädet pystyssä kuin elokuvissa. Lääkkeet auttoivat tosi nopeasti ja toivat taivaallisen tunnottomuuden. Siinä vaiheessa kipuja miljoonasti enemmän huoletti kuitenkin vauva. Itketti. Onneksi mies tuli äkkiä siihen viereen pitämään kädestä.



Leikkaus tuntui oudolta, vedettiin ja käänneltiin. Sitten tunsin tosi selvästi kun vauva nostettiin ulos, kuin sisältä olisi otettu puolet pois. Pian kuului kovaa itkua ja meille näytettiin suloinen, kinainen, punainen vauvamme! Molemmilla meillä valui kyyneleet. Meidän vauva.



Vauva huusi ponnekkaasti koko sen ajan kun häntä tutkittiin. Raukka joutui olemaan kovassa valossa ja käsittelyssä heti maailmaan tultuaan. Ei päässyt äidin paidan alle hämärässä. Pääasia kuitenkin että pääsi ulos vatsasta turvallisesti.



Vauva rauhoittui kuuntelemaan meitä heti kun saimme hänet kapalossa syliimme. Maailman kaunein pieni ihminen, ajattelin. Aivan liian pian vauva ja tuore isä lähtivät hoitamaan vauvaa sillä aikaa kun minut ommeltiin kiinni ja vietiin heräämöön.



Heräämössä tuijottelin varpaitani ja mieleen tuli leffa Kill Bill jossa halvaantunut Uma Thurman tuijottaa varpaitaan ja sanoo Twiggle, käskien niitä liikkumaan. Tein samaa ja pian ne liikkuivat, samoin polvet. Joko pian pääsen täältä rupesin kyselemään. Minuutit tuntuivat tunneilta.



PERHEHUONEESSA

Ihanaa saimme perhehuoneen. Minut kärrättiin sinne ja pian tuli isä ja vauva. Sain vauvan syliin ja melkein heti ruvettiin ensimmäistä kertaa syömään.



Kättärillä kaikki olivat tosi ystävällisiä, avuliaita ja ammattitaitoisia. Minun kohdalle ei osunut yhtään kurjaa ihmistä tai tilannetta vauvalassa, joillaisista vauvapalstoilla on kirjoitettu.



Leikkaushaava on tosi siisti. Ei kauhean kipeäkään, ja liikkumaan pääsen ok.



Tärkeintä on että meidän vauva saatiin ulos terveenä ja vahingoittumattomana. Synnytyksestä ei sit ainakaan vielä jäänyt kauheita traumoja. Sekä kätilö että lääkäri kävivät synnytyksen ja leikkauksen meidän kanssa läpi.



KOTIIN

Kotiin lähdettiin torstaina. Tilattiin taksi, johon minä ja vauva hypättiin, mies tuli perässä omalla autolla. Eikä tietenkään oltu harjoiteltu turvaistuimen kiinnistystä, kun saatiin se vasta päivää ennen syntymää. Taksikuski polleana runttasi sen siihen jotenkuten tyyliin kyllä minä osaan. Sit lähti ajamaan. Sanoin aja varovasti ja hän tokas osaavansa kyllä ajaa ja itellä 3 lasta. Siinä samassa ajoi 5cm päähän bussin kyljestä mutkassa. Kumpikaan ei päässyt liikkumaan. Olin kauhusta kankea. Kun siitä selvittiin sanoin sille idiootti kuskille kylmästi aja tien sivuun. Laitan istuimen kiinni. " ai eiks se muka ole vai" sanoo äijä. No ei ole vastaan rauhallisesti. Kiinnitän istuimen uudelleen (helppoa kun katsoi sen kyljessä olevasta ohjeesta).



Matka jatkui ja päästiin perille. Kukaan idiootti ei meidän vauvan henkeä vaaranna ajattelin. Äidilliset tiikerinvaistot on heränneet. Pikku tiikerinpentu on kotona.



::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::





Nyt kömmin takaisin sänkyyn miehen ja vauvan viereen.



t. Heini ja pikkuinen tiikerinpentu pian 6 päivää

Onnea Heini! Ihana synnytyskertomus, tuli ihan tippa linssiin... Onneksi kaikki meni hyvin, vaikka jouduitkin kohtamaan pahimmat pelkosi synnytykseen liittyen.



Oma yli kaksikuinen nyytti tuhisee sylissä. Kasvaa silmissä... Joten nauti joka hetkestä, kohta pikkuinen ei ole enää niin pikkuinen. :)



Karssuli & Aino 2 kk+

voi hurja miten liikuttavaa oli lukea kertomuksesi :) onneksi kaikki meni lopulta hyvin ja olette kotona nauttimassa vauvamaisista päivistä! Kyllä varmasti nuo äidilliset tiikerinvaistot heräävät viimeistään kun se pieni ihme on tullut maailmaan =))))