Turha saikutus vs oikeasti sairaana?
Uuden hallitusohjelman omakustanteinen sairausajan ensimmäinen karenssipäivä on herättänyt paljon keskustelua ns. pidennetyistä viikonlopuista, eli perjantai- ja maanantaisaikutuksesta tai krapulasaikutuksesta.
Itselleni tämä ilmiö tuli yllätyksenä, enkä ole osannut ajatella, että ihmiset olisivat tai kehtaisivat olla turhaan saikulla. Tosin kuulun "töihin vaikka pää kainalossa" -porukkaan, joka ei sekään ole välttämättä hyvä. Viimeksi olin sairauden takia poissa 2,5 vuotta sitten muutaman päivän, mutta silloin syy oli aiheellinen.
Kertokaahan, arvon palstalaiset, oletko ollut "turhaan saikulla" vai jäätkö pois töistä vain asiallisesta syystä?
Kommentit (63)
En ole koskaan ollut turhaan saikulla. Se, että kokoomus&kumppanit ajattelee näin kertoo siitä että ovat tottuneet kusettamaan ja olettavat muidenkin tekevän niin.
Öö, miten voi tulla yllätyksenä?
Meillä töissä on ainakin pari jotka tätä harrastaa, yksi sai varoituksen kun hölmönä pisti Someen kuvia bilettämästä kun piti olla kotona "oksennustaudissa". Ei pistänyt varoituksen jälkeen kuvia Someen, mutta yksittäiset pe-saikut jatkuu.
Puolison työpaikalla on kanssa muutama jotka tätä harrastaa ja mitä kavereiden kesken keskusteltu niin j.o.k.a.i.s.e.n työpaikalla on tätä tekeviä ihmisiä.
Ilmiö on aika yleinen.
Millä tavalla tämä rankaisee "tunnollisia" työntekijöitä? Todistuksella se ensimmäinenkin päivä on palkallinen ja tämä ei tule edes voimaan kaikilla aloilla/työpaikoilla.
Yksittäisiä saikkuja on työpaikoilla älyttömästi syynä krapula/bileet/yms
En ole ollut koskaan turhaan. Itse asiassa 15 vuoden sisällä olen itse sairastanut 3 kertaa. Lapsen takia olen ollut jokusen kerran pois, mutta miehen kanssa vuorotellaan tässäkin ja tuntuu, että lapsemme on jotenkin erityisen hyvin säästynyt kaikilta pöpöiltä.
Ja kyllä tiedän ihmisiä, jotka on oikeasti hakeneet saikkua sen takia, että olisi joutunut muuten olemaan jouluaattona töissä, kun tekee 3-vuorotyötä... Krapulaiset, loman/vapaiden pidentäjät ovat ihan tuttu juttu... Vähän käteen sattuu, niin töihin ei voi tulla, mutta voi kyllä kuoputtaa puutarhaa fb:n mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Tämä päätös palkattomasta saikkupäivästä oli TYPERÄ ja työnantajien mielistelyä. Harmittaa, kun muuten niin jämäkän oloinen Orpo ja kumpp. lähtevät tällaiseen höpötykseen. Turhiin saikkupäiviin tulisi työnantajien puuttua ihan itse eikä näiden tapasaikuttajien ja vkl- juoppojen saikkuttamisella syyllistää tunnollisia työntekijöitä, siis heitä, jotka saikuttavat vain syystä. Tässä se oli kiitos heille! Nyt myös saadaan aikaan se, että tunnolliset tulevat sairaana töihin ja krapulaiset ajavat töihin promilleissaan. Työnantajien tämä asia olisi pitänyt hoitaa, koska se on heille kuuluva asia. Tapasaikuttajat seurantaan ja tapajuopot hoitoon ohjaukseen. Mutta kuten kaikessa nykyisin esimiehet ovat vellihousuja, mielistelijöitä, jolla kuittaavat oman edun tavoittelunsa. Kun eivät puutu, niin työntekijätkin ovat hiljaa esimiehen väärinkäytöksistä, ahdistelusta, juopottelusta, pimeästä työnteosta ( sitä harrastaa kaikki yksityiset), työpaikkalounaista ja omista hankinnoista työpaikan piikkiin. Olen nähnyt kuinka oma mökki rakennutetaan työntekijöillä ja työssäoppijoilla, olen nähnyt kuinka yksin lounaita syödään ja kirjataan ne palaverilounaaksi. Olen nähnyt kuinka työpaikan piikkiin remontoidaan omaa kotia ja materiaalit merkitään työpaikan verovähennyksiin ja olen ilmoituksia tehnyt törkeistä tuösuojelurikoksista työpaikoilla sekä verojen kierrosta verottajalle, kun itse sain siitä syyt niskoilleni, kun yritin puuttua asiaan. Tartuttaisiin näihin työpaikan oikeisiin ongelmiin ja kyvyttömiin ja omaa etua ajaviin esimiehiin eikä työntekijöihin. Suurin ongelma työpaikoilla on juuri nämä ESIMIEHET. Ja tämä koskee kaikkia työpaikkoja sekä yksityisiä että julkisia.
En jaksa pitkää jargonia lukea, mutta oli kyllä hyvä päätös tämä!
Huono päätös niiden mielestä jotka turhaan saikuttaa!
En ole koskaan hakenut sairaslomaa tai ollut sairaslomalla. Joskus ollut päivän pois omalla ilmoituksella, mutta en läheskään joka vuosi.
Lasten äidit ovat usein pois lasten "sairastuessa". Isät eivät.
Kerran teininä viimeisenä kesätyöpäivänä feikkasin että olisi kuumetta, hinkkaamalla työpaikan lepohuoneen kuumemittaria farkun lahkeeseen. Lähdin puolilta päivin klo 15.45 sijasta. Asiasta on jo liki 30 vuotta joten asia ei lienee enää nykyhallitusta kiinnostava.
Kerran todella stressaavassa työharjoittelupaikassa sain paniikki-itkukohtauksen, kun töitä tuli vaan lisää ja lisää, isoja suunnittelutöitä ja olin kuitenkin vasta harjoittelija. Silloin soitin työterveyteen ja sanoin että olen kuumeessa ja sain 3pv saikkua. Jälkeenpäin olen tajunnut että olisin luultavasti saanut 2 viikkoa sairaslomaa akuutista stressireaktiosta, jos olisin puhunut ääneen mikä oikeasti vaivasi. Olematon työn määrän seuranta, jokainen työntekijä nakitti sähköpostilla työharjoittelijalle hommia kysymättä, onko jo valmiiksi tekemistä.
Vierailija kirjoitti:
Ikinä en ole ollut pois huvikseni tai kun ei huvita. Aina olen ollut oikeasti kipeä, tai hoitanut sairasta lasta.
Sama.
Vierailija kirjoitti:
Kun mä olen ollut työelämässä jokainen saikku on ollut terveydenhuoltohenkilökunnan kirjoittama.
Mä oon ollut ihan omallakin ilmoituksella pois. Esimies vielä kyseli, kun tulin kahden päivän päästä töihin, että pidinkö tarpeeksi sairaslomaa, kun yskin vielä. Mutta en mä huvikseen kotona makoile. Siksi ottaa päähän, että kaikkia yritetään rangaista saikuttajien takia.
Mä oon nyt 38-vuotias ja olen kahdesti ollut saikulla, vaikka en varsinaisesti ole ollut kipeä. Molemilla kerroilla on tuntunut henkisesti "mahdottomalta" mennä töihin aamulla, joten olen sitten turvautunut saikkuun. Eli yhteensä olen ollut ilman syytä poissa sen 16 tuntia. Täytyy kyllä sanoa, että vauva-palstalla olen tuhlannut työnantajan aikaa monin verroin kauemmin :P
Minulla on n 2- 5 flunssaa, pari vatsatautia ja ehkä 0-2 migreeniä vuodessa. Olen varhaiskasvatuksen opettaja, kaikki taudit on saatu töistä.
Käytössä lääke joka alentaa vastustuskykyä. Kaikenkaikkiaan sairauspäiviä on n 30. Joskus alle. Korona-aikana en sairastanut, vaan esim vuonna 21 minulle kertyi kokonaista 2 sairauspoissaolopäivää. Ei mahdollisuutta etätöihin. En saikuta, vaan olen oikeasti kipeä. Kerran kun olin sairastanut monta flunssaa ja influenssaa ja vatsatautia työnantaja joutui pitämään työkykyneuvottelun, jossa totesin että tilanne on tämä, sairauspäivät johtuvat töistä ja siitä että joudun käyttämään biologista lääkettä autoimmuunisairauteeni, se ei tule muuttumaan, mutta työnantaja voi kyllä ohjeistaa perheitä, etteivät toisi sairaita lapsia eskariin/hoitoon.
Se siitä. Mitään ongelmaa ei enää ollutkaan. Minulla on muutes aina lääkärintodistus sairaudestani, ensimmäisestä päivästä alkaen.
Ja oikeastaan, jos menettäisin n 10 päivän palkan vuodessa, ei se kyllä kaataisi talouttani, rehellisyyden nimissä. Sairaana en edelleenkään mene töihin, eikä pelkoa potkuista ole.
Olen aina ollut tunnollinen työntekijä. Nyt opiskellessa (mielenterveyskuntoutujana) on kertynyt mahtavat 4 tuntia saikkua (iski jumalaton migreenikohtaus kesken päivän). Työharjoittelussa ei yhtään poissaoloja.
Samaa ihmettelen kun olen ollut tämän vuoden aikana kaksi päivää pois (koronan vuoksi, sattui viikonloppu siihen päälle) ja edellisenä en yhtään. Olen oppinut että tehdystä työstä saa palkan ja aina joku joutuu hommat tekemään. Jos jään turhaan pois joku muu kärsii siitä.
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei saikuttelijoita ole. Esimiesten pitää siitä pitää huoli. Jos yli 3 lyhtyttä poissaoloa tulee vuodessa niin käynnistetään varhaisen puuttumisen menettelyt, jossa arvioidaan henkilön työkyky yhdessä työterveyden kanssa.
Meillä tämä sama. Esimiesten on oltava tehtäviensä tasalla ja uskallettava olla jämäkkä. Aina on niitä, ketkä sluibailee jos siihen annetaan mahdollisuus. Tunnolliset joutuvat tekemään heidänkin työt.
Vierailija kirjoitti:
Kun mä olen ollut työelämässä jokainen saikku on ollut terveydenhuoltohenkilökunnan kirjoittama.
Tämähän ei vielä kerro onko saikku ollut aiheellinen vai ei.
mä tunnen yhden tyypin, joka oli edellisenä iltana ryypännyt ja aamulla (perjantaina) ilmoitti olevansa sairaana.
Vierailija kirjoitti:
Olen saikulla aina vain syystä. Olen ujo ja tunnollinen ihminen eikä tulisi mieleenkään olla pois töistä saikulla ihan vaan huvikseen. Silloin kun itse tai lapset on oikeasti kipeinä niin se soitto pomolle on aivan hemmetin ahdistava, koska en haluaisi soittaa ja tuottaa pettymystä. Melkein joku paniikkikohtaus iskee kun mietin että miten edes muotoilen asian.
Ehkä tähän myös osaltaan vaikuttaa se kun yhdessä työpaikassa lasten ollessa ihan pieniä ja juuri aloittanut päivähoidon he sairastelivat ihan koko ajan. Yksi syksy meni sillä tavalla, että varmaan 2-3 eri räkätautia tai mitä lie, koko ajan sairaana ja korona-aika eikä päikkyyn saanut mennä jos oli mitään oiretta. Mulle pomo huusi kurkku suorana puhelimessa että miten vitussa taas olet pois, eikö sun miehes voi välillä olla niiden kakaroitten kanssa kotona ja että nyt tehdään ilmoitus työterveyteen. Itku kurkussa pyytelin anteeksi ja selittelin, että ollaan kyllä miehen kanssa oltu koko ajan molemmat peräkkäin lasten kanssa kotona ja nyt on minun vuoro.
Hirveä tuska ja ahdistus, jos pitäisi olla pois. Saatikka sitten, että olisi muuten vaan pois ja pitäisi sepitellä syytä.
Mulla sama. Jännittää soittaa pomolle poissaolosta, vaikka tietää, ettei musta sairaana olisi mihinkään fyysisissä töissä. Ja oma esimieskin on ihan inhimillinen tapaus. Miksi ihmeessä jännitän? Sairastan vähän ja aina syystä. Mutta kun tosiaan tietää, mikä kiire töissä voi olla, ja kuinka kaikki työkaverit kiroaa poissaolijan. Sairaudetkin tentataan, kun pääset töihin. Olispa noloa, jos olisi joku intiimimpi vaiva tai syöpä tms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun mä olen ollut työelämässä jokainen saikku on ollut terveydenhuoltohenkilökunnan kirjoittama.
Tämähän ei vielä kerro onko saikku ollut aiheellinen vai ei.
Kysypä mun entiseltä työnantajalta neuvoa. Saikkulappu oli pakko hakea työterveydestä. Siellä hoitaja mittasi kuumeen ja katsoi kurkun ja tenttasi sut huolella! Että otti päähän, kun flunssa oli vielä töistä saatu.
Alkoholiongelmat ovat itseaiheutettuja aina, siitä ei pitäisi muita työntekijöitä rangaista vaan ohjata tuo ihminen hoitoon.