Lue keskustelun säännöt.
Onko tässä ajassa kosinta yleinen?
20.06.2023 |
Hei,
Ollaan seurusteltu kolme vuotta ja asuttu yhdessä vuosi. Onko yleistä, että tässä ajassa sovitaan naimisiin menosta tai jompi kumpi kosii?
Olemme me keskustelleet aiheesta, mutta mies sanoo ettei koe sitä tärkeänä asiana. Hän kuitenkin tietää, että minusta olisi hyvä olla naimisissa esim. ennen asunnon ostoa.
Mutta olenko liian aikaisin miettimässä avioliiton solmimista? Kertokaa teidän kokemuksista, kiitos!
Kommentit (51)
Ap kirjoitti, että "Toiseksi tärkeämpänä asiana tulevat omaisuuteen liittyvät asiat."
Eli ap haluaa miehen rahat omaan käyttöönsä.
"En nimittäin usko, että on olemassa "sitä oikeaa", vaan suhteen eteen pitää sitoutua tekemään töitä ja kasvamaan yhdessä. "
Okei, ap ei rakasta miestä piirun vertaa ja selkeästi mieskään ei rakasta, kun ei ole vielä enempää halunnut. Ja miksipä sitä ostaisi koko lehmää, jos haluaa vain maitoa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No just taas näitä kysymyksiä.
Siskoni oli miehensä kanssa yhdessä 15 vuotta ennen naimisiin menemistä. Lapsetkin olivat jo molemmat päiväkodissa silloin ja yhteinen talo ostettu.
Naimisiin meneminen ei ole millään tavoin tärkeä juttu ja jos mies on vähänkin epävarma, niin tietenkään hän ei tee aloitetta eteenpäin.
Kuvailit juuri sellaisen tilanteen, johon en halua joutua. Lapsia en lähde hankkimaan, jos ei olla naimisissa. Joten en vertaa itseäni näihin tapauksiin joita on Suomi täynnä.
Ap
Ehkä sinun ei kannata tuhlata miehen aikaa enää, vaan lähteä etsimään itsellesi uusi mies.
Samaa neuvoisin. Ap kirjoittaa miehestä aika ilkeästi ja en oikein usko, että hänen tunteensa miestä kohtaa ovat rakkautta.
Hei,
Ap tässä. Olen äimistynyt kommentistasi. Missä vaiheessa olen sanonut ilkeästi? Oletko itse sattumoisin avioliittovastainen? Minusta on tervettä, että nainen tietää, mitä parisuhteelta haluaa.
Minäkö olisin parisuhdevastainen? No en ole ystävä hyvä, olen ollut mieheni kanssa naimisissa yli 20 vuotta. :-)
Sitä kuitenkin ihmettelen, että sinun ainoa odotus parisuhteesta on se romanttinen kosinta ja naimisiin meneminen. Sen ohessa tulee sitten sinulla miehen rahat (kirjoitit näin) ja heti perään se, että miehestäsi tulisi sinun lähiomainen ja koska olet sairas, niin miehestäsi tulisi näin olleen suunnitelmiesi mukaan myös omaishoitaja sinulle. Siinäpä sitä onkin parisuhteelle hyvä pohja, kun rakkautta ei ole havaittavissa yhdessäkään lauseessa.
Kiukuttelet vain sitä kuinka mies ei kosi ja et saa sitä prinsessapäivää ja kerrot, että vasta häiden jälkeen alat hieman tekemään ehkä töitä parisuhteen eteen. Kirjoitit siis, että et usko miehen olevan se oikea, mutta häiden jälkeen yrittäisit vähän enemmän parisuhteen eteen.
Yleensä ihmiset haluavat parisuhteelta hieman erilaisia asioita, esimerkiksi he haluavat toisen olevan hyvä ystävä, jonka kanssa on onnellista ja levollista olla, jonka kanssa voi puhua luottamuksella ja suunnitella tulevaa, perustaa ehkä perhe ja olla tasaveroisia kumppaneita. Sinun suunnitelmasi ovat erilaiset ja niissä miehen ajatuksilla ei ole mitään virkaa. Mies olisi vain se mahdollistaja, lompakko ja hoitsu.
Vierailija kirjoitti:
Miksi aloitus sai niin paljon alapeukutusta?
Ap
Tällä hetkellä tilanne peukuissa, 2 peukutusta ja 17 alapeukutusta.
Ap ei ole nyt oikein lukijoiden suosiossa ajatuksineen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi aloitus sai niin paljon alapeukutusta?
Ap
Lapsikulta, kasva ja opettele pärjäämään omillasi. Älä vertaile itseäsi muihin, sillä sinä olet sinä ja mies on ihan oma ja sinusta erillinen ihminen, joka päättää omasta elämästään.
Sitä paitsi oletko ajatellut, että avioliitostakin voi erota? Se on sitä paitsi tosi helppoa. Avioliitossa oleva voi myös pettää hyvin helposti ja miten sinä raukka sellaisesta selviäisit? Tai voithan se sinäkin olla se pettäjä. Jos sinulle tulisi joku lirkuttelemaan ja romanttisin elein näyttämään, että sinä olet se hänen elämänsä valo ja suunta, niin sinähän lähtisit kuin kuppa Töölöstä tyypin mukaan!
Tätä minäkin ajattelin, että ensin pitäisi olla sinut itsensä kanssa ennen kuin lähtee parisuhteeseen kenenkään kanssa, saati naimisiin asti.
Pitää aina myös muistaa, että vain itseään voi muuttaa.
Vierailija kirjoitti:
En haluaisi painostaa asiassa, mutta tehdä selväksi sen, että haluan aviomiehen enkä poikaystävää loppuelämäksi. Miten tästä voisi mainita miehelle olematta ahdistava?
Ap
Tähän haluan kommentoida. Minusta on hassua, että vielä nykyään ajatellaan, että pitää pelätä, että mies kokee ahdistavan, jos keskustellaan asioista, joita toivoo yhteisestä tulevaisuudesta.
Jos pitää jo seurustelu aiheessa arastelka, että pikku herraa ahdistaa jos keskustelee sivuilisäädystä, lapsista, maalla vai kaupungissa, omakotitalo vai kerrostalo ja yleensäkin asioista.
Tai itse en vain osaa ajatella, että olisi pitänyt suhteessa vain hups liukua asioihin keskustelematta niistä.
En olisi alkanut perheen perustamiseen, jos olisi koko ajan pitänyt pelätä mitä puhuu, ettei vain mies runkkaa ahdistaa.
Aikuiset ihmiset pitäisi ainakin pystyä puhumaan elämän isommista ratkaisuista
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tällä on todella outoja kommentteja. Ei kai kukaan mene naimisiin vain sen takia, että rakastaa niin kovin sitä toista? Sehän on ihan sutomaatio näissä hommissa jos tulotaso, omaisuus ja muut on suht samoilla kantimilla. Kyllä minä myönnän ihan suoraan, että yksi syy miksi miehen kanssa olen mennyt naimisiin on talousasiat. Kaikki sillä osastolla nyt vain sattuu olemaan todella paljon helpompaa kun on naimisissa. Voitte ottaa huomioon, että mulla on isommat tulot ja omsisuus kuin miehellä. Ei naimisiin meno kuitenkaan tarkoita, että me mahdollisen eron sattuessa jaetaan kaikki 50-50. Kyllä mä edelleen mun merenrantahuvilan omistan ja mies oman asuntonsa omista, mulla onnedelleen oma sijoitussalkku ja miehellä omansa. Naimisissa ollessa elatusvelvollisuus tulee myös automaattisesti ja meistä ei kumpikaan sitä kiellä, vaan puhalletaan siinäkin yhteen hiileen jos eteen tulee.
Yksi syy myös on lapsi. En ikinä tekisi lasta tilanteseen, jossa ei olla naimisissa. Se on täysin typerää edes teorian tasolla. Sä et ikinä voi toiseen luottaa 110%, sä et ikinä voi tietää mitä elämä tuo eteen niin on sen lapsen suojaksi edes yksi helposti tehtävä juridinen sopimus. Vain täysin typerys jättää tälläisen helpon sopimuksen tekemättä. Avioliiton sopimuksen, avioehdon ja etukäteen luodun elatussuunnitelman avulla sä autat lasta, et itseäsi. Meillä on myös lapsesta tehty dna-testi (en tiedä oko Suomessa mahdollista) ja sillä on vakuutettu, että isä on aviomieheni.
Ja yksi miksi halusin naimisiin on, että olen täten myös velvollinen saamaan tiedon jos miehelleni käy jotakin ja hän päätyy sairalaan. Saamme myös matkustettua helposti ja turvallisesti maihin, jotka eivät ole yhtä tasavertaisia kuin Pohjoismaat.
Mä olen miehelle sanonut jo ennen seurustelua, että mä etsin miestä, jonka kanssa menen naimisiin minun itseni vuoksi ja miehen vuoksi. Mun ei todellakaan ole tarkoitus erota ihan helpolla ja haluan siihen sitoutumiseen juridisen sopimuksen. Meille tuli yksi lapsi, mutta hän on vain lainassa meillä ja minä haluan jatkaa miehen kanssa myös kun lapsen laina päättyy.
Vierailija kirjoitti:
No just taas näitä kysymyksiä.
Siskoni oli miehensä kanssa yhdessä 15 vuotta ennen naimisiin menemistä. Lapsetkin olivat jo molemmat päiväkodissa silloin ja yhteinen talo ostettu.
Naimisiin meneminen ei ole millään tavoin tärkeä juttu ja jos mies on vähänkin epävarma, niin tietenkään hän ei tee aloitetta eteenpäin.
Naimisiin menosta mies voi olla epävarma, mutta lapsia tekee, ostaa talon ja on suhteessa 15 vuotta? Oikeesti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tällä on todella outoja kommentteja. Ei kai kukaan mene naimisiin vain sen takia, että rakastaa niin kovin sitä toista? Sehän on ihan sutomaatio näissä hommissa jos tulotaso, omaisuus ja muut on suht samoilla kantimilla. Kyllä minä myönnän ihan suoraan, että yksi syy miksi miehen kanssa olen mennyt naimisiin on talousasiat. Kaikki sillä osastolla nyt vain sattuu olemaan todella paljon helpompaa kun on naimisissa. Voitte ottaa huomioon, että mulla on isommat tulot ja omsisuus kuin miehellä. Ei naimisiin meno kuitenkaan tarkoita, että me mahdollisen eron sattuessa jaetaan kaikki 50-50. Kyllä mä edelleen mun merenrantahuvilan omistan ja mies oman asuntonsa omista, mulla onnedelleen oma sijoitussalkku ja miehellä omansa. Naimisissa ollessa elatusvelvollisuus tulee myös automaattisesti ja meistä ei kumpikaan sitä kiellä, vaan puhalletaan siinäkin yhteen hiileen jos eteen tulee.
Yksi syy myös on lapsi. En ikinä tekisi lasta tilanteseen, jossa ei olla naimisissa. Se on täysin typerää edes teorian tasolla. Sä et ikinä voi toiseen luottaa 110%, sä et ikinä voi tietää mitä elämä tuo eteen niin on sen lapsen suojaksi edes yksi helposti tehtävä juridinen sopimus. Vain täysin typerys jättää tälläisen helpon sopimuksen tekemättä. Avioliiton sopimuksen, avioehdon ja etukäteen luodun elatussuunnitelman avulla sä autat lasta, et itseäsi. Meillä on myös lapsesta tehty dna-testi (en tiedä oko Suomessa mahdollista) ja sillä on vakuutettu, että isä on aviomieheni.
Ja yksi miksi halusin naimisiin on, että olen täten myös velvollinen saamaan tiedon jos miehelleni käy jotakin ja hän päätyy sairalaan. Saamme myös matkustettua helposti ja turvallisesti maihin, jotka eivät ole yhtä tasavertaisia kuin Pohjoismaat.
Mä olen miehelle sanonut jo ennen seurustelua, että mä etsin miestä, jonka kanssa menen naimisiin minun itseni vuoksi ja miehen vuoksi. Mun ei todellakaan ole tarkoitus erota ihan helpolla ja haluan siihen sitoutumiseen juridisen sopimuksen. Meille tuli yksi lapsi, mutta hän on vain lainassa meillä ja minä haluan jatkaa miehen kanssa myös kun lapsen laina päättyy.
Hyvin sanottu! Ei lisättävää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällä on todella outoja kommentteja. Ei kai kukaan mene naimisiin vain sen takia, että rakastaa niin kovin sitä toista? Sehän on ihan sutomaatio näissä hommissa jos tulotaso, omaisuus ja muut on suht samoilla kantimilla. Kyllä minä myönnän ihan suoraan, että yksi syy miksi miehen kanssa olen mennyt naimisiin on talousasiat. Kaikki sillä osastolla nyt vain sattuu olemaan todella paljon helpompaa kun on naimisissa. Voitte ottaa huomioon, että mulla on isommat tulot ja omsisuus kuin miehellä. Ei naimisiin meno kuitenkaan tarkoita, että me mahdollisen eron sattuessa jaetaan kaikki 50-50. Kyllä mä edelleen mun merenrantahuvilan omistan ja mies oman asuntonsa omista, mulla onnedelleen oma sijoitussalkku ja miehellä omansa. Naimisissa ollessa elatusvelvollisuus tulee myös automaattisesti ja meistä ei kumpikaan sitä kiellä, vaan puhalletaan siinäkin yhteen hiileen jos eteen tulee.
Yksi syy myös on lapsi. En ikinä tekisi lasta tilanteseen, jossa ei olla naimisissa. Se on täysin typerää edes teorian tasolla. Sä et ikinä voi toiseen luottaa 110%, sä et ikinä voi tietää mitä elämä tuo eteen niin on sen lapsen suojaksi edes yksi helposti tehtävä juridinen sopimus. Vain täysin typerys jättää tälläisen helpon sopimuksen tekemättä. Avioliiton sopimuksen, avioehdon ja etukäteen luodun elatussuunnitelman avulla sä autat lasta, et itseäsi. Meillä on myös lapsesta tehty dna-testi (en tiedä oko Suomessa mahdollista) ja sillä on vakuutettu, että isä on aviomieheni.
Ja yksi miksi halusin naimisiin on, että olen täten myös velvollinen saamaan tiedon jos miehelleni käy jotakin ja hän päätyy sairalaan. Saamme myös matkustettua helposti ja turvallisesti maihin, jotka eivät ole yhtä tasavertaisia kuin Pohjoismaat.
Mä olen miehelle sanonut jo ennen seurustelua, että mä etsin miestä, jonka kanssa menen naimisiin minun itseni vuoksi ja miehen vuoksi. Mun ei todellakaan ole tarkoitus erota ihan helpolla ja haluan siihen sitoutumiseen juridisen sopimuksen. Meille tuli yksi lapsi, mutta hän on vain lainassa meillä ja minä haluan jatkaa miehen kanssa myös kun lapsen laina päättyy.
Hyvin sanottu! Ei lisättävää.
Niin, eihän sitä omia kommenttejaan voi haukkua.. 😀
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastaan vain aloituksen kysymykseen: onko kosinta yleistä nykyään?
No ei tosiaankaan ole: ainoastaan yhden kerran kosittu 70 vuoteen! PS kyllä vois kosia kerran kymmeneen vuoteen. Ja piste.
Hei,
Ap tässä. Olen äimistynyt kommentistasi. Missä vaiheessa olen sanonut ilkeästi? Oletko itse sattumoisin avioliittovastainen? Minusta on tervettä, että nainen tietää, mitä parisuhteelta haluaa.