Lue keskustelun säännöt.
Onko tässä ajassa kosinta yleinen?
20.06.2023 |
Hei,
Ollaan seurusteltu kolme vuotta ja asuttu yhdessä vuosi. Onko yleistä, että tässä ajassa sovitaan naimisiin menosta tai jompi kumpi kosii?
Olemme me keskustelleet aiheesta, mutta mies sanoo ettei koe sitä tärkeänä asiana. Hän kuitenkin tietää, että minusta olisi hyvä olla naimisissa esim. ennen asunnon ostoa.
Mutta olenko liian aikaisin miettimässä avioliiton solmimista? Kertokaa teidän kokemuksista, kiitos!
Kommentit (51)
Vierailija kirjoitti:
Miksi aloitus sai niin paljon alapeukutusta?
Ap
Lapsikulta, kasva ja opettele pärjäämään omillasi. Älä vertaile itseäsi muihin, sillä sinä olet sinä ja mies on ihan oma ja sinusta erillinen ihminen, joka päättää omasta elämästään.
Sitä paitsi oletko ajatellut, että avioliitostakin voi erota? Se on sitä paitsi tosi helppoa. Avioliitossa oleva voi myös pettää hyvin helposti ja miten sinä raukka sellaisesta selviäisit? Tai voithan se sinäkin olla se pettäjä. Jos sinulle tulisi joku lirkuttelemaan ja romanttisin elein näyttämään, että sinä olet se hänen elämänsä valo ja suunta, niin sinähän lähtisit kuin kuppa Töölöstä tyypin mukaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies voi vaan hävitä avioliitossa. Ei mitään syytä miksi niin kannattaisi miehenä tehdä nykyaikana.
Vai niin. Miksi sitten suuri osa miehistä menee edelleen naimisiin?
Kun reppanat pelkäävät jäävänsä ilman. Sitten aamen jälkeen koittaakin se vihreiden katastrofi ...iliman pilluu.
Isälläsi sellainen aika tuli ja kesti loppuun saakka.
Karkauspäivä on tulossa, iske silloin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No just taas näitä kysymyksiä.
Siskoni oli miehensä kanssa yhdessä 15 vuotta ennen naimisiin menemistä. Lapsetkin olivat jo molemmat päiväkodissa silloin ja yhteinen talo ostettu.
Naimisiin meneminen ei ole millään tavoin tärkeä juttu ja jos mies on vähänkin epävarma, niin tietenkään hän ei tee aloitetta eteenpäin.
Kuvailit juuri sellaisen tilanteen, johon en halua joutua. Lapsia en lähde hankkimaan, jos ei olla naimisissa. Joten en vertaa itseäni näihin tapauksiin joita on Suomi täynnä.
Ap
Ehkä sinun ei kannata tuhlata miehen aikaa enää, vaan lähteä etsimään itsellesi uusi mies.
Vierailija kirjoitti:
Joku kysyi, että miksi minulle on avioliitto tärkeä. No ensinnäkin, minusta se kertoo sitoutumisesta. En nimittäin usko, että on olemassa "sitä oikeaa", vaan suhteen eteen pitää sitoutua tekemään töitä ja kasvamaan yhdessä. Avioliitossa tästä sovitaan kauniilla ja romanttisella tavalla. Toiseksi tärkeämpänä asiana tulevat omaisuuteen liittyvät asiat ja se, että olisin laillisesti miehen lähiomainen ja hän minun. Olen kroonisesti sairas, ja voin joutua sairaalaan milloin tahansa. Kolmanneksi, olen perinteitä kunnioittava luonne. Tosin häitä en haluaisi ollenkaan, vain pienen vihkimisen ja ehkä kahvit meidän vanhemmille.
Ap
Oletko ap kertonut miesystävällesi näillä sanoin miksi koet avioliiton tärkeäksi?
Aikoinaan kun mieheni kosi, en ollut niin kovin kiinnostunut avioliitosta, näin sen jotenkin vanhentuneena byrokratiana ja "eihän valtiota tarvitse sotkea meidän väliseen suhteeseen". Mieheni kuitenkin osasi hyvin perustella miksi hän koki avioliiton ja naimisiinmenon (pienine) juhlineen merkittäväksi, ja pohdin jälkeen näin minäkin. Eli kerro selkeästi ja rauhassa mitä avioliitto sinulle merkitsee. äläkä välitä näistä ihmeen kyynisistä kommenteista. Sinä saat pitää avioliittoa tärkeänä ja toivottavasti miehesi osaa tarkastella asiaa sinun kannaltasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No en tiedä miten kaikki muut ovat tehneet, mutta olin naimisissa mieheni kanssa alle kolmen vuoden päästä tutustumisesta ja meillä oli vauva. Tämä oli molemmille ihan selvä asia ja kumpikin meistä tiesi jo muutaman kuukauden seurustelun jälkeen, että tässä se toinen on. Tai tiesimme asian jo muutamassa päivässä. Lapsemme ovat nyt jo aikuisia ja olemme vieläkin toisistamme onnellisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku kysyi, että miksi minulle on avioliitto tärkeä. No ensinnäkin, minusta se kertoo sitoutumisesta. En nimittäin usko, että on olemassa "sitä oikeaa", vaan suhteen eteen pitää sitoutua tekemään töitä ja kasvamaan yhdessä. Avioliitossa tästä sovitaan kauniilla ja romanttisella tavalla. Toiseksi tärkeämpänä asiana tulevat omaisuuteen liittyvät asiat ja se, että olisin laillisesti miehen lähiomainen ja hän minun. Olen kroonisesti sairas, ja voin joutua sairaalaan milloin tahansa. Kolmanneksi, olen perinteitä kunnioittava luonne. Tosin häitä en haluaisi ollenkaan, vain pienen vihkimisen ja ehkä kahvit meidän vanhemmille.
Ap
Oletko ap kertonut miesystävällesi näillä sanoin miksi koet avioliiton tärkeäksi?
Aikoinaan kun mieheni kosi, en ollut niin kovin kiinnostunut avioliitosta, näin sen jotenkin vanhentuneena byrokratiana ja "eihän valtiota tarvitse sotkea meidän väliseen suhteeseen". Mieheni kuitenkin osasi hyvin perustella miksi hän koki avioliiton ja naimisiinmenon (pienine) juhlineen merkittäväksi, ja pohdin jälkeen näin minäkin. Eli kerro selkeästi ja rauhassa mitä avioliitto sinulle merkitsee. äläkä välitä näistä ihmeen kyynisistä kommenteista. Sinä saat pitää avioliittoa tärkeänä ja toivottavasti miehesi osaa tarkastella asiaa sinun kannaltasi.
Ei miehen tarvitse. Miehellä on mahdollisuus myös nauttia vain siitä reiästä, jota ap hänelle tarjoilee. Sitten jos tarjoilu loppuu, niin mies voi etsiä toisen reiän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No just taas näitä kysymyksiä.
Siskoni oli miehensä kanssa yhdessä 15 vuotta ennen naimisiin menemistä. Lapsetkin olivat jo molemmat päiväkodissa silloin ja yhteinen talo ostettu.
Naimisiin meneminen ei ole millään tavoin tärkeä juttu ja jos mies on vähänkin epävarma, niin tietenkään hän ei tee aloitetta eteenpäin.
Kuvailit juuri sellaisen tilanteen, johon en halua joutua. Lapsia en lähde hankkimaan, jos ei olla naimisissa. Joten en vertaa itseäni näihin tapauksiin joita on Suomi täynnä.
Ap
Ehkä sinun ei kannata tuhlata miehen aikaa enää, vaan lähteä etsimään itsellesi uusi mies.
Samaa neuvoisin. Ap kirjoittaa miehestä aika ilkeästi ja en oikein usko, että hänen tunteensa miestä kohtaa ovat rakkautta.
Vierailija kirjoitti:
En haluaisi painostaa asiassa, mutta tehdä selväksi sen, että haluan aviomiehen enkä poikaystävää loppuelämäksi. Miten tästä voisi mainita miehelle olematta ahdistava?
Ap
Sinä olet ahdistava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No just taas näitä kysymyksiä.
Siskoni oli miehensä kanssa yhdessä 15 vuotta ennen naimisiin menemistä. Lapsetkin olivat jo molemmat päiväkodissa silloin ja yhteinen talo ostettu.
Naimisiin meneminen ei ole millään tavoin tärkeä juttu ja jos mies on vähänkin epävarma, niin tietenkään hän ei tee aloitetta eteenpäin.
Kuvailit juuri sellaisen tilanteen, johon en halua joutua. Lapsia en lähde hankkimaan, jos ei olla naimisissa. Joten en vertaa itseäni näihin tapauksiin joita on Suomi täynnä.
Ap
Miksi?
Eihän tässä ole mitään "yleistä" linjaa. Kyse on kohdallanne enemmänkin siitä valinnasta, halauatteko juridisesti pitää suhteenne avo- vai aviosuhteena.
Jos valinta osuu jälkimmäiseen, sitten vasta ruvetaan miettimään kysymystä ajankohdasta. Asunnon ostoa ajatellen vaikutukset ovat melko vähäiset, jos 50/50 lainoilla mennään joka tapauksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tuohon kaikkeen, kuten sitoutuminen, lähiomainen yms. tarvita nykypäivänä enää avioliittoa.
Yhteiset lapset ankkuroivat vahvemmin, myös lain silmissä.
Ja niin monta eroa nähneenä väitän, että aikamoista sattumaa on, että liitto kestää. Eroaminen on nykyään helppoa ja yhteiskunnassa hyväksyttyä.
Vierailija kirjoitti:
Joku kysyi, että miksi minulle on avioliitto tärkeä. No ensinnäkin, minusta se kertoo sitoutumisesta. En nimittäin usko, että on olemassa "sitä oikeaa", vaan suhteen eteen pitää sitoutua tekemään töitä ja kasvamaan yhdessä. Avioliitossa tästä sovitaan kauniilla ja romanttisella tavalla. Toiseksi tärkeämpänä asiana tulevat omaisuuteen liittyvät asiat ja se, että olisin laillisesti miehen lähiomainen ja hän minun. Olen kroonisesti sairas, ja voin joutua sairaalaan milloin tahansa. Kolmanneksi, olen perinteitä kunnioittava luonne. Tosin häitä en haluaisi ollenkaan, vain pienen vihkimisen ja ehkä kahvit meidän vanhemmille.
Ap
Meinaatko, että avoliitossa toiseen ei voi sitoutua? Eikö se ole sitoutumista, että toinen on siinä vapaaehtoisesti?
Sitten se omaisuuskysymys. Olisiko se sittenkin aika iso juttu ap sinulle? Kirjoitit sen tuohon ihan huolimattomasti, mutta kuitenkin se asia ihan hyppää esiin tekstistäsi. Ei naimisiin meneminen tarkoita sitä, että sinulla koittaa sitten leppoisat päivät, kun mies on elatusvelvollinen. Toivottavasti miehesi siis huomaa, että olet kovasti rahan perään. Avioehto olisi hyvä tehdä ainakin ja siihen kovat juristin kanssa kirjoitetut ehdot.
Entä miksi haluaisit olla miehesi lähiomainen? Ei kai siinäkin raha ratkaise taas. Miehesi tuskin saa siitä mitään, että olisi sinun lähiomainen. Tai saisi, mutta pelkkää riesaa, kun kerran olet sairas jo nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei tuohon kaikkeen, kuten sitoutuminen, lähiomainen yms. tarvita nykypäivänä enää avioliittoa.
Yhteiset lapset ankkuroivat vahvemmin, myös lain silmissä.
Ja niin monta eroa nähneenä väitän, että aikamoista sattumaa on, että liitto kestää. Eroaminen on nykyään helppoa ja yhteiskunnassa hyväksyttyä.
Niin ap, nyt ainakin sitä ankkurilasta tekemään!
Mieti, minkälaisen avioliiton tai parisuhteen mallin kumpikin teistä on kotoa saanut ja miten nämä vaikuttavat mielipiteisiinne. Aikaisemmat suhteet ja erot vaikuttavat myös. Luotatteko toisiinne tai kehenkään?
Krooninen sairaus vaikuttaa myös, miehet harvoin ovat hoivaaja-tyyppiä, pikemmin lähtevät karkuun puolison vaivoja.
Sanna ja Markuskin olivat pitkään susipari, mutta hetikohta kun menivät naimisiin, niin erosivat?
Vierailija kirjoitti:
Sanna ja Markuskin olivat pitkään susipari, mutta hetikohta kun menivät naimisiin, niin erosivat?
Naimisiin meno on ensimmäinen askel avioeroon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanna ja Markuskin olivat pitkään susipari, mutta hetikohta kun menivät naimisiin, niin erosivat?
Naimisiin meno on ensimmäinen askel avioeroon.
Vanhempani ja appivanhemmat ovat olleet naimisissa 60 vuotta ja eivät ole eroamassa. Pitempiäkin liittoja löytyy.
Kyllä avioliitosta pitäisi pystyä puhumaan ilman pelkoa että toinen ahdistuu. Asian voi esittää niin että kerrot mitä itse toivot tulevaisuudelta ja kuunnella mitä mies haluaa ja ajattelee asiasta. Keskustella asiasta. Se on sitten eri asia jos painostetaan, kiristetään avioliitolla. Sellaisen nyt jokainen varmasti kokee ahdistavana. Mutta siitähän ei ollut kyse.
Liikaa naiset miettii että ahdistuuko mies jos sanon sitä tai tätä. Jos suhteessa ei pysty asiallisesti keskustelemaan tulevaisuudesta ja haaveista niin sitten on väärät ihmiset yhdessä. Tai sen ahdistuvan kannattaa pysyä sinkkuna.
Kun reppanat pelkäävät jäävänsä ilman. Sitten aamen jälkeen koittaakin se vihreiden katastrofi ...iliman pilluu.