Onko tässä ajassa kosinta yleinen?

Mies voi vaan hävitä avioliitossa. Ei mitään syytä miksi niin kannattaisi miehenä tehdä nykyaikana.

Vierailija kirjoitti:

Mies voi vaan hävitä avioliitossa. Ei mitään syytä miksi niin kannattaisi miehenä tehdä nykyaikana.

Vai niin. Miksi sitten suuri osa miehistä menee edelleen naimisiin? 

Salakihlat ovat nykyään muotia. Sen jälkeen voi olla luvallisesti sukupuoliyhdynnässä.

Mikä järki? Avioliitto, asuntovelka, pari kiljuvaa kakaraa ja lopputuloksena sinä olet täällä foorumilla muutaman vuoden päästä hakemassa sympatioita ja kannustuksia kanssasiskoilta miehen jättämiseksi ja ydinperheen hajottamiseksi kun mies ei toteuta sinun voimaantunutta agendaasi haluamallasi tavalla.

En haluaisi painostaa asiassa, mutta tehdä selväksi sen, että haluan aviomiehen enkä poikaystävää loppuelämäksi. Miten tästä voisi mainita miehelle olematta ahdistava?

Ap

Kai olet aloittanut jo painostamisen? Mutta kun Perttu-Mikaelkin jo kosi Eveliina-Marjattaa! Et ole valmis sitoutumaan kun et kosi! Et rakasta minua oikeasti!

😂 Tähän samaan ansaan on NIIN MONI mies langennut.

No just taas näitä kysymyksiä.

Siskoni oli miehensä kanssa yhdessä 15 vuotta ennen naimisiin menemistä. Lapsetkin olivat jo molemmat päiväkodissa silloin ja yhteinen talo ostettu.

Naimisiin meneminen ei ole millään tavoin tärkeä juttu ja jos mies on vähänkin epävarma, niin tietenkään hän ei tee aloitetta eteenpäin.

Sano sille, että sulle suhde on vakava vasta kun se tähtää avioliittoon. Ennen kihloja ja vakaata aikomusta mennä naimisiin, kaikki on ehdollista ja olet asennoitunut niin että suhde saattaa päättyä hetkenä minä hyvänsä. Seurustellessa ei aktiivisesti etsitä muita, mutta pidetään auki vaihtoehto että jos kiinnostava henkilö ilmestyy, niin mahdollisuuteen voi tarttua matalalla kynnyksellä. Ei siinä vaiheessa olla vielä oikeasti sitouduttu toiseen.

Miehet tykkää pitää omaa jalkaansa ovenraossa, mutta järkyttyvät kun nainen tekee samoin.

Vierailija kirjoitti:

No just taas näitä kysymyksiä.

Siskoni oli miehensä kanssa yhdessä 15 vuotta ennen naimisiin menemistä. Lapsetkin olivat jo molemmat päiväkodissa silloin ja yhteinen talo ostettu.

Naimisiin meneminen ei ole millään tavoin tärkeä juttu ja jos mies on vähänkin epävarma, niin tietenkään hän ei tee aloitetta eteenpäin.

Kuvailit juuri sellaisen tilanteen, johon en halua joutua. Lapsia en lähde hankkimaan, jos ei olla naimisissa. Joten en vertaa itseäni näihin tapauksiin joita on Suomi täynnä. 

Ap

Selvitä ensin itsellesi, miksi avioliitto on sulle niin tärkeä, ja sitten osaat selittää sen myös miehellesi. Jos hän ei koe olevansa halukas solmimaan avioliittoa, ei sun sellaiseen pidä tietenkään pakottaa. Sitten teet vain itsellesi selväksi, haluatko mieluummin jatkaa suhdetta vai etsiä sellaisen kumppanin, joka avioon haluaa.

Taitaa olla yleisempää ettei miestä kiinnosta naimisiin meno. Heille riittäisi avoliittokin. Näin oli meilläkin jo 90 luvulla. Minä halusin lasten vuoksi naimisiin asti. Halusin että kaikilla on sama sukunimi, ihan perinteisen vanhanaikaisen perhesysteemin.Sain kyllä mieheni suostumaan "kosintaani".

Olisipa ollut ihanaa kokea kosinta miehen puolelta, niin romanttista. Mutta enpä saanut kokea sitä.

Kyllä se kosinta pitää tulla ennen kuin suhde on arkipäiväistynyt avoliitossa.

Aina mä ihmettelen miten ihmiset jäävät tuollaisiin suhteisiin. Mulle on tosi selkää että jos kosintaa ei ensimmäisen vuoden sisään kuulu, vedän siitä tietyt johtopäätökset. En varmasti olisi suhteessa kolmea vuotta ilman kosintaa.

Vierailija kirjoitti:

En haluaisi painostaa asiassa, mutta tehdä selväksi sen, että haluan aviomiehen enkä poikaystävää loppuelämäksi. Miten tästä voisi mainita miehelle olematta ahdistava?

Ap

Vaihda miestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No just taas näitä kysymyksiä.

Siskoni oli miehensä kanssa yhdessä 15 vuotta ennen naimisiin menemistä. Lapsetkin olivat jo molemmat päiväkodissa silloin ja yhteinen talo ostettu.

Naimisiin meneminen ei ole millään tavoin tärkeä juttu ja jos mies on vähänkin epävarma, niin tietenkään hän ei tee aloitetta eteenpäin.

Kuvailit juuri sellaisen tilanteen, johon en halua joutua. Lapsia en lähde hankkimaan, jos ei olla naimisissa. Joten en vertaa itseäni näihin tapauksiin joita on Suomi täynnä. 

Ap

Sä vähän niin kuin teit sen virheen jo, että muutitte asumaan yhteen ilman, että oli sovittu avioliitosta. Mikään ei motivoi miestä enää etenemään suhteessa, kun hänellä on jo kaikki, mitä hän haluaa.

Mutta keskustele, niin kuin joku tuossa ylempänä ehdotti, että onhan teillä miehen kanssa yhteinen ymmärrys siitä, mitä seurustelu tarkoittaa. Sano, että et koe, että olette kunnolla sitoutuneet (painota, että itse et ainakaan voi olla), jos elätte avoliitossa.

Joku kysyi, että miksi minulle on avioliitto tärkeä. No ensinnäkin, minusta se kertoo sitoutumisesta. En nimittäin usko, että on olemassa "sitä oikeaa", vaan suhteen eteen pitää sitoutua tekemään töitä ja kasvamaan yhdessä. Avioliitossa tästä sovitaan kauniilla ja romanttisella tavalla. Toiseksi tärkeämpänä asiana tulevat omaisuuteen liittyvät asiat ja se, että olisin laillisesti miehen lähiomainen ja hän minun. Olen kroonisesti sairas, ja voin joutua sairaalaan milloin tahansa. Kolmanneksi, olen perinteitä kunnioittava luonne. Tosin häitä en haluaisi ollenkaan, vain pienen vihkimisen ja ehkä kahvit meidän vanhemmille.

Ap

Se on joko tai,nyt on valinnan paikka.

Uhratkaa myös vuohi.

Miksi aloitus sai niin paljon alapeukutusta?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Joku kysyi, että miksi minulle on avioliitto tärkeä. No ensinnäkin, minusta se kertoo sitoutumisesta. En nimittäin usko, että on olemassa "sitä oikeaa", vaan suhteen eteen pitää sitoutua tekemään töitä ja kasvamaan yhdessä. Avioliitossa tästä sovitaan kauniilla ja romanttisella tavalla. Toiseksi tärkeämpänä asiana tulevat omaisuuteen liittyvät asiat ja se, että olisin laillisesti miehen lähiomainen ja hän minun. Olen kroonisesti sairas, ja voin joutua sairaalaan milloin tahansa. Kolmanneksi, olen perinteitä kunnioittava luonne. Tosin häitä en haluaisi ollenkaan, vain pienen vihkimisen ja ehkä kahvit meidän vanhemmille.

Ap

Ehkä miehesi olisi hyvä etsiä itselleen fiksumpi nainen, jolla olisi jalat maassa ja järki päässä, tässä tapauksessa myös ihmistä, joka ei ratsasta sairaudellaan ja halua mitään säälipisteitä sen takia. Nainen, joka ei odottaisi sitä prinsessapäivää, ylenmääräisiä romanttisia elkeitä ja kaikkea vastaavaa, vaan olisi omillaan toimeentuleva ja aidosti rakastava.

Nyt ap on säälittävä riippakivi, joka vinkuu ja vonkuu omiaan ja vertailee itseään kaikkiin muihin. Ei sellaisen ihmisen kanssa voi saada koskaan mitään normaalia kahden aikuisen parisuhdetta, vaan ap on aina se kitisevä vauva, jolle mikään ei riitä.