Lue keskustelun säännöt.
Perhe-elämään liittyvä mielipiteesi, jota kaikki eivät ymmärrä -peukutusketju
Parisuhdeketjun innoittamana. Mitä perhe-elämään liittyvää mielipidettäsi kaikki eivät ymmärrä? Yksi mielipide per viesti. Peukku ylös = Olen samaa mieltä kanssasi, peukku alas = olen eri mieltä kanssasi.
Mielipide: Olen perheellinen, mutta ymmärrän täysin, että lapset eivät ole kaikille unelmien täyttymys eivätkä kaikki halua lapsia. En ymmärrä, miksi kohkataan syntyvyyden laskusta ja vaaditaan kaikkia kynnelle kykeneviä synnyttämään. Minusta on vain hyvä asia, että mahdollisimman moni lapsi syntyisi toivottuna eikä vanhemmille, jotka eivät lapsia aidosti halua.
Kommentit (244)
Ihmisillä on liian korkeat odotukset ja tavoitteet pikkulapsiarjen osalta nykyään. Ei pieni lapsi tarvitse mitään jatkuvia hoploppeja ja muita menoja, ihan vaan leikkipuistossa käyminen riittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä kuinka joku jaksaa olla vuosia vain kotona lapsen kanssa. Arki on koko ajan samanlaista. Pienen lapsen kanssa ei pysty oikeasti tekemään mitään.
Tuon väärempää väitettä ei voisi olla.
Ei farkkuja taaperoille, eikä mielellään alle kouluikäisille edes. Joustavat, pehmeät vaatteet liikkuvalle pikkuiselle. Ja se vaippa pitäisi pysyä housujen sisäpuolella myös kyykistyessä. Muuten on liian pienet/tiukat vaatteet.
Haluttiin miehen kanssa jäädä vuorotellen hoitamaan lasta kotiin siihen asti, kun lapsi oli 2,5 v. Ollaan molemmat maistereita oman alan töissä. Taloudellisesti ei ollut mitään järkeä vaihtaa kuukausipalkkaa hoitorahaan (verojen jälkeen n. 260 e), mutta rahan sijaan arvostettiin lapsen hoitamista kotona varhaisen päiväkotiin laittamisen sijaan. Siinä ei siis ole mitään pahaa, jos joku haluaa laittaa pienen lapsen päiväkotiin/taloudellisesti on pakko tehdä niin, mutta meille tämä oli oikea ratkaisu. Tätä ratkaisuamme ihmeteltiin ja kyseenalaistettiin todella paljon niin työpaikalla kuin vapaa-ajalla.
Vierailija kirjoitti:
Ihmisillä on liian korkeat odotukset ja tavoitteet pikkulapsiarjen osalta nykyään. Ei pieni lapsi tarvitse mitään jatkuvia hoploppeja ja muita menoja, ihan vaan leikkipuistossa käyminen riittää.
Suomalaisten köyhyys ja ponnistelut elintason ylläpitämiseksi myös nakertavat onnea, sitä ehkä yritetään välillä paikata. Lisäksi moni allekirjoittaa lapsen suunnitelmanmukaista kohtelua & kontrollia (tarha 7 v asti), mikä ehkä lisää "velantunnetta" laitosmaisuutta kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monet ihmiset sietävät puolisoltaan aivan käsittämättömän huonoa käytöstä/vapaamatkustamista lapsiperheessä. "No kun Pekkaa ei nyt vaan lastenhoito kiinnosta", "Laura ei vaan jaksa käydä töissä, niin minä elätän sitten perheen".
Minä en katselisi, jos puoliso ei osallistuisi tasavertaisena vanhempana lapsen elämään, muuten lusmuilisi arjessamme tai käyttäytyisi törkeästi minua/lasta kohtaan.
Minusta kaikkien avioituvien pitäisi tehdä avioehto. Ja nimenomaan niin, että avioehto on kummallekin osapuolelle reilu, eikä mikään yksipuolisesti toista suosiva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Haluttiin miehen kanssa jäädä vuorotellen hoitamaan lasta kotiin siihen asti, kun lapsi oli 2,5 v. Ollaan molemmat maistereita oman alan töissä. Taloudellisesti ei ollut mitään järkeä vaihtaa kuukausipalkkaa hoitorahaan (verojen jälkeen n. 260 e), mutta rahan sijaan arvostettiin lapsen hoitamista kotona varhaisen päiväkotiin laittamisen sijaan. Siinä ei siis ole mitään pahaa, jos joku haluaa laittaa pienen lapsen päiväkotiin/taloudellisesti on pakko tehdä niin, mutta meille tämä oli oikea ratkaisu. Tätä ratkaisuamme ihmeteltiin ja kyseenalaistettiin todella paljon niin työpaikalla kuin vapaa-ajalla.
Vaikka 2,5-vuotias on hyvin nuori. Ja miksi edes joutua tarhaan, se on jo lähtökohtaisesti surullista...
Jokaisella on juuri niin paljon kotitöitä hoidettavana, lapsien harrastuskuljetuksia ja lapsia hoidettavana ja sitä tätä, kun itse suostuu tekemään tai niitä haalimaan. On ihan turha vaikka kadehtia jotakuta, joka "pääsee helpommalla" siksi, ettei hän ole hankkinut laumallista lapsia tai joka pitää puolensa esimerkiksi kotitöiden tekemisen määrässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monisanaisia viestejä. Kirjoita asiasi parilla sanalla ja huomaat olevasi mulukku
Lasten ei ole pakko harrastaa ohjattua harrastusta, ja hyvin suuri osa vanhempien arki-iltojen ja viikonloppujen kiireestä on näitä itseaiheutettuja harrastusmenoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Monet ihmiset sietävät puolisoltaan aivan käsittämättömän huonoa käytöstä/vapaamatkustamista lapsiperheessä. "No kun Pekkaa ei nyt vaan lastenhoito kiinnosta", "Laura ei vaan jaksa käydä töissä, niin minä elätän sitten perheen".
Minä en katselisi, jos puoliso ei osallistuisi tasavertaisena vanhempana lapsen elämään, muuten lusmuilisi arjessamme tai käyttäytyisi törkeästi minua/lasta kohtaan.
Vai ajatteleeko moni ihminen - aivan käsittämättömän törkeästi, - että perhe on hyötyjärjestelmä, johon ei saa vapaasti antaa rakkautta tavalla, joka itselle luonnistuu. Vaan toinen on hyväksikäytettävä, woket ajattelee niin.
Nykyinen perhe-elämä ja työ on monilla niin hektistä, ettei ystävyyssuhteille jää kunnolla aikaa. Minulla on useampikin ystävä, jonka kanssa tapaaminen on perheellistymisen myötä kutistunut kahvitteluun kerran vuodessa. Surettaa, että moni laittaa ystävyyssuhteet syrjään lapsen saadessaan ja sitten ihmetellään +10 v ikäisten lasten kanssa, että mihin ne omat ystävät on hävinneet, kun kyllästyivät odottamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nykyinen perhe-elämä ja työ on monilla niin hektistä, ettei ystävyyssuhteille jää kunnolla aikaa. Minulla on useampikin ystävä, jonka kanssa tapaaminen on perheellistymisen myötä kutistunut kahvitteluun kerran vuodessa. Surettaa, että moni laittaa ystävyyssuhteet syrjään lapsen saadessaan ja sitten ihmetellään +10 v ikäisten lasten kanssa, että mihin ne omat ystävät on hävinneet, kun kyllästyivät odottamaan.
Todellinen ystävä odottaa vaikka sen 10 vvuotta.
En ymmärrä, miksi omien appivanhempien kanssa pitäisi viettää paljon aikaa. Jos minä soitan vanhemmilleni lapsen kanssa videopuhelun, niin jutellaan lapsen kanssa kahdestaan ja mieheni tekee sillä aikaa jotain muuta. Mies taas soittaa vanhemmilleen videopuhelun niin, että minä olen muualla. Tai jos kyläillään vanhempiemme luona, niin toisen ei aina tarvitse lähteä anoppilaansa mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Lasten ei ole pakko harrastaa ohjattua harrastusta, ja hyvin suuri osa vanhempien arki-iltojen ja viikonloppujen kiireestä on näitä itseaiheutettuja harrastusmenoja.
Ehkä niiden menojen on tarkoitus hyvittää vanhemman kokemusta siitä, ettei hän oikeasti ole lapsen kanssa vaan kasvu ja kehitys on organisoitua toimintaa. Viikonloppuna asia hoidetaan vähän niin kuin... pikapano velvollisuudesta?
Vierailija kirjoitti:
Minua on aina hämmentänyt se, miten joillakin riittää loputtomasti vientiä, jos he eroavat. Vaikka olisit kolmesti eronnut kolmen lapsen elämäntapaongelmainen vanhempi, niin silti ottajia saattaa olla jonoksi asti. Itse en suostuisi sekaantumaan noin epämääräiseen perhetilanteeseen.
Tätä olen ihmetellyt itsekin!
Osa ei löydä kumppania koskaan ja sitten on näitä, joilla on suunnilleen jono oven takana. Oma kokemus on, että monia tällaisia "suosittuja naisia" yhdistää laiha kroppa. Hoikka tuntuu saavan kaiken anteeksi.
Perheen muodostaa myös aikuiset keskenään (plus mahdolliset lemmikkieläimet) eli lapsetonkin perhe on perhe.
Asioita on hyvä tehdä yhdessä perheenä, mutta kaikkea ei tarvitse tehdä yhdessä. En ole koskaan ymmärtänyt, miksi esimerkiksi vanhempien mielenkiinnonkohteiden pitäisi määrittää myös muun perheen elämää. Jos Mikko tykkää frisbeegolfista, niin ei koko perheen tarvitse lähteä pelaamaan jos muilla ei nappaa. Tai jos Jenni tykkää laittaa puutarhaa, niin ei sitä tarvitse koko perheen voimin tehdä, jos muita ei kiinnosta. Virkistää vain, kun omia juttujaan saa tehdä rauhassa.
Eron syy on aina trauma, yhden tai molempien. Kukaan täyspäinen ei avioidu ja eroa, koska ei kestä tavallisia velvollisuuksia. Trauma tekee niistä ylivoimaisia, ja syyt vaikka keksimällä keksitään.