Nelikymppiset naiset eivät jaksa enää Asiantuntija avaa syyt selittämättömään ahdistukseen

Naisten pitää lopettaa miesten syyllistäminen.

Hanki koulutus.

Hanki työ.

Laihduta.

Kehitä luonteesi siedettäväksi.

Etsi mies.

Et ole tässäkään vaiheessa oikeutettu hyvään mieheen. Joten lopeta valittaminen ja kehitä itseäsi.

Vähän aikaa sitten oli lehdessä juttu, kuinka moni nelikymppinen uupuu oman lapsuudenperheen takia. Dynamiikat on perseellään, ylisukupolvisia traumoja ja konflikteja, marttyyrivanhempia, jotka syyllistävät ja vievät kaiken energian. Tämä on totta ainakin omalla kohdalla, neljäkymppiä alkaa lähestyä ja siinä kohtaa jaksaminen loppui aivan täysin. Tajusin vihdoin katkaista välit, kun rajojen asettaminen aiheutti mutsissa jonkun järkyttävän raivoreaktion. Surullista, mutta jaksaminen on tuplasti parempaa, kun perheen draamailu ei kuormita.

Nelikymppiset on lisäksi milleniaaleja, jotka on tutkitusti huonommassa asemassa kuin muut sukupolvet. Ovat joutuneet näkemään useamman laman, kansainvälisen finanssikriisin, pandemiaa, sotaa jne. Asuminen on järkyttävän kallista, samoin muut elämisen kustannukset. Palkkakehitys laahaa vuosikymmeniä kulujen kasvun jäljessä. Monia ahdistaa syvästi kiihtyvä luontotuho ja se, että yhteiskunnassa kaikki tuntuu nyt menevän takapakkia. Sosiaaliturvaa heikennetään, kovat arvot on vallalla ja se aiheuttaa arvoristiriitaa, joka on hemmetin kuormittavaa.

Tuotakin on tutkittu, että työntekijät uupuu pahiten työpaikoilla, joiden arvot on ristiriidassa omien arvojen kanssa. Mitäs sitten, kun joudut elämään sellaisessa yhteiskunnassa, jonka arvot tuntuu olevan omien vastakohta? Milleniaalit on myös sukupolvi, joita ei motivoi juosta oravanpyörässä tuottamassa paskalla korvauksella rahaa jollekin pörssiyhtiölle, samalla kun työ nielee muun elämän ja et silti saa edes hyvää elintasoa palkaksi sielusi myymisestä. Tämän myös tunnistan itsessäni.

Keksin miljoona muutakin syytä ahdistumiselle. Liikaa velvollisuuksia, uutiset tuuttaa maailman kaaosta silmille 24/7, planeetta tuntuu olevan roihuava roskistulipalo, usko ihmisyyteen on koetuksella, kehityksen sijaan otetaan takapakkia ihmisoikeuksista ja sosiaaliturvasta, tasa-arvokuilu, miesten huono taso ja sitoutumiskammoisuus, traumaattinen lapsuus ja se, että apua ei terveydenhuollosta saa mihinkään. Naisten vaivoja vähätellään siellä oikein urakalla. Yksinäisyys, urapaineet, ulkonäköpaineet, someahdistus, puhelinriippuvuus, peliriippuvuus, työelämän kasvaneet vaatimukset, unettomuus, huono ruokavalio, koska ei vaan jaksa laittaa paukkuja ruuanlaittoa, liikkumattomuus samasta syystä. Oman ajan puute. Perfektionismi. Mitä näitä nyt on.

Vierailija kirjoitti:

Naisten pitää lopettaa miesten syyllistäminen.

Hanki koulutus.

Hanki työ.

Laihduta.

Kehitä luonteesi siedettäväksi.

Etsi mies.

Et ole tässäkään vaiheessa oikeutettu hyvään mieheen. Joten lopeta valittaminen ja kehitä itseäsi.

Kaikki yllämainitut on useimmilla naisilla, ei vaan pitäisi dekaantua ensimmäiseenkään mieheen. Kaikki luusereita joilla ei ole mitään annettavaa kuin...

Kapitalistisessa yhteiskunnassa elämästä on tullut pelkkää suorittamista. Kyllä siinä normaali ihminen uupuu. Uupuminen on terve reaktio epäterveeseen ympäristöön. Liikaa vaatimuksia joka suunnalta. Vanhemmuuskin on kymmenen kertaa kuormittavampaa kuin vaikka kasarilla tai ysärillä. Kamalat vaatimukset ja paineet koko ajan.

Minulla vie työ kaikki mehut. Olen aivan loppu työpäivän jälkeen, mitään ei jaksa. Salille raahaudun väkipakolla 2-3 kertaa viikossa ja siinä se. En ymmärrä, miten helvetissä joku jaksaa vielä huolehtia perheen töiden jälkeen. En pystyisi siihen. Sosiaaliset suhteetkin on vähissä, koska ei riitä jaksaminen niiden ylläpitämiseen.

Jatkuvasti huono omatunto, kun en jaksa pitää kotia tiptopsiistinä, omaa ulkonäköä aina huoliteltuna, en jaksa aina syödä terveellisesti, koska en jaksa laittaa ruokaa. Tuntuu, että pitäisi kuntoillakin enemmän, opiskella, jotta pysyisi kehityksen mukana ja ihan vaan elää. Tämmöinen ikuinen riittämättömyyden tunne syö elävältä. Olen itkenyt sitä, että kesä menee taas ohi ilman, että osaan tai ehdin nauttia siitä kunnolla. Ei ihmistä ole tarkoitettu loputtomaan raatamiseen, tarvittaisiin työkulttuurin muutosta.

No kohta sekin tulee väkipakolla, kun tekoäly korvaa monia ammatteja. Ehkä sitten tulee se perustulo tai jonkinlainen kansalaispalkka, jota maksetaan kaikille saman verran työnkuvasta riippumatta, koska työpaikat jakautuvat yhä harvemmille, niin tulojakin on pakko jakaa. Toivottavasti tulisi myös joku henkilökiertosysteemi, että työpaikkoja kierrätettäisiin ihmiseltä toiselle, että kaikki saisivat myös saman verran vapaa-aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Nelikymppisten naisten suorittaminen on sairasta. Kilpaillaan (postataan facebookiin) lasten harrastuksilla, sisustamisella, puolisolla (??), matkoilla, tavaroilla..kaiken pitäisi olla täydellistä. Toisaalta on paljon normaalejakin, jotka yrittävät selvitä työn, lasten asioiden ja ikääntyvien vanhempiensa hoitamisesta - sekä joissakin tapauksissa lisäksi mieslapsen hyysäämisestä. Viimeisin mainitttu kannattaa pudottaa työkuormasta niin helpottaa heti.

Tein niin monta lasta kuin yksin pystyn hoitamaan (eron jälkeen ei ole ollut tiukkaa taloudellisesti tai muutenkaan, toki olen hyväpalkkaisessa työssä) ja vaihdoin työpaikkaa huonosta eli ei kannata jäädä kituman jos on töisssä huono olo. Pystyn sanomaan EI kaikenmaailman pyynnöille/vaatimuksille, en esittele elämääni somessa (enkä vertaile sitä muihin vaan elän omaa rataani), pidän itsestäni ja perheestäni huolta omaa jaksamista unohtamatta. Näillä toimintamalleilla ei uuvuta yhtään. Suosittelen tekemään elämänmuutoksia jos väsyttää. Elämän vastuuhenkilö löytyy katsomalla peiliin.

Tää sun "mieslapsi" on selvästi ollut vain äitiysprojektisi välikappale, ilman kunnollista ja tasa-arvoista parisuhdetta.

Aikaisemmin elämä oli paljon yksinkertaisempaa. Oli selkeät roolit. Nykyään kaikkien pitää osata kaikkea ja tehdä miljoona eri asiaa joka päivä, jos on työ ja perhe. Elämää voitaisiin yksinkertaistaa reilusti jos haluttaisiin. Ja pakkohan sitä on yksinkertaistaa jatkossa, koska ihmiset eivät enää kestä tätä nykyistä meininkiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se miehenä eläminen olekkaan niin hauskaa vaikkei olisi edes miehen vastuita ja olisi koko elämä iisimodella. Maailman pienin viulu soittaa.

Naisella on huomattavasti enemmän vastuita kuin miehellä elämässä. Elämä olisikin helppoa jos voisi heittäytyä miesten elämään. Ei mitään vastuuta mistään, olisi mahtavaa.

Huutista! Palstan mammojen mukaan kaikki negatiivinen on aina miehen syytä. Ja naisilla joko on tai ei ole vastuuta sen mukaan miten se on hyödyllisempää naisille, ja saa naiset näyttämään paremmilta.

Vierailija kirjoitti:

Omaan uupumiseen löytyy kyllä syy. Se on usein kipeää katsottavaa, kun sinne peiliin katsoo. Sieltä alas romahtaminen on kuitenkin uuden alku.

Tämä on just näin. Oma toiminta on johtanut uupumiseen. Se täytyy ihan ensiksi myöntää. Vasta sitten voi alkaa tekemään tarvittavia muutoksia. Ja ne muutokset on radikaaleja, helvetillisiä suorastaan.

Oma minuus täytyy rakentaa uudelleen. Jonkin muun kuin aikaisemman suorittamisen varaan.

Kukaan ei pakota minua uuvuttamaan itseäni kuoliaaksi ja masentuneeksi. Omat rajat löytyy yleensä silloin, kun ei vaan enää jaksa.

Pikkuhiljaa löytyy uusi, kevyempi tapa elää .

- toipunut

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jossain kohtaa tapahtui virhe ja naisten täytyy nykyään olla sekä naisia että miehiä.

Miehetkään eivät voi hyvin.

Tämä. Sä olet nyt asian ytimessä.

Ei miehet ole vauvoja, se on loukkaavaa sanoa niin. Ne on miehiä. Jo lähtökihtaisesti vähän erilaisia kuin naiset.

Minäkin koen, että nykyfeminismi asettaa liikaa paineita. Miksi naisen pitäisi olla kuin mies? Minulle ainakin riittää, että olen nainen ja että suoriudun tästä roolistani ja tehtävästäni.

Miten olet päätynyt käsitykseen, että naisen pitäisi olla kuin mies?

Nykypäivän feministin roolimalli tuntuu valitettavan usein olevan jonkinlainen itseriittoinen öykkärimies. Ihannoidaan jotain voimakkaan aggressiivista boss lady -elämäntyyliä jossa tehdään mitä haluaa vähät välittämättä muista ihmisistä. Leveillään lukuisilla seksikumppaneilla ja keskustellaan omasta alapäästä podcasteissa.

Tämän olen myös itse pannut merkille. Luulen että naiset vähintään alitajuisesti ihailevat tämänlaisia miehiä, ja pitävät heitä jännittävän mielenkiintoisina. Onhan näillä öykkärimiehillä keskimäärin myös paljon kovempi suosio naisten keskuudessa.

Tämä selittänee myös osaltaan jo hetken vallallaan ollutta trendiä, jossa monet naiset hankkivat suuria ja näkyviä tatuointeja sekä koittavat kasvattaa mahdollisimman suuria lihaksia kuntosalilla.

Luulen, että on enemmän kyse siitä, että miehet arvostavat tällaisia ominaisuuksia muissa ihmisissä. Mitä tekee miesten maailmassa elävä nainen? Muuttuu juuri sellaiseksi mieheksi.

Ehkäpä, jos naiset voisivat saada kunnioitusta ja arvostusta niistä naisellisista ominaisuuksista ja taidoista, heidän ei tarvitsisi "äijäillä" pärjätäkseen.

Naiset saavat arvostusta mainitsemistasi asioista. Mutta se ei heille näköjään riitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se miehenä eläminen olekkaan niin hauskaa vaikkei olisi edes miehen vastuita ja olisi koko elämä iisimodella. Maailman pienin viulu soittaa.

Naisella on huomattavasti enemmän vastuita kuin miehellä elämässä. Elämä olisikin helppoa jos voisi heittäytyä miesten elämään. Ei mitään vastuuta mistään, olisi mahtavaa.

Huutista! Palstan mammojen mukaan kaikki negatiivinen on aina miehen syytä. Ja naisilla joko on tai ei ole vastuuta sen mukaan miten se on hyödyllisempää naisille, ja saa naiset näyttämään paremmilta.

Ei varmaan ole paremmuudesta kyse uupumisessa. Tai mille näyttää. Naiset on lähtökohtaisesti tunnollisempia ja vastuullisempia mutta rajansa kaikella.

Vierailija kirjoitti:

Aikaisemmin elämä oli paljon yksinkertaisempaa. Oli selkeät roolit. Nykyään kaikkien pitää osata kaikkea ja tehdä miljoona eri asiaa joka päivä, jos on työ ja perhe. Elämää voitaisiin yksinkertaistaa reilusti jos haluttaisiin. Ja pakkohan sitä on yksinkertaistaa jatkossa, koska ihmiset eivät enää kestä tätä nykyistä meininkiä.

Lakkaa haaveilemasta, päättää selvitä yksin, käy vaikka inseminaatiossa jos ei löydä sitoutumiskykyistä miestä ja aloittaa säästämisen itselliseen elämään ajoissa ja valistaa muitakin kanssa sisaria. Maailma muuttuu, miehet eivät selvästi halua perhe elämää vaan jatkaa ikuista nuoruutta loputtomiin. Niitä ei sido mikään, eikä tuomitse kukaan. Nainen voi äänestää jaloillaan pois ja ristiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se miehenä eläminen olekkaan niin hauskaa vaikkei olisi edes miehen vastuita ja olisi koko elämä iisimodella. Maailman pienin viulu soittaa.

Naisella on huomattavasti enemmän vastuita kuin miehellä elämässä. Elämä olisikin helppoa jos voisi heittäytyä miesten elämään. Ei mitään vastuuta mistään, olisi mahtavaa.

Huutista! Palstan mammojen mukaan kaikki negatiivinen on aina miehen syytä. Ja naisilla joko on tai ei ole vastuuta sen mukaan miten se on hyödyllisempää naisille, ja saa naiset näyttämään paremmilta.

Ei varmaan ole paremmuudesta kyse uupumisessa. Tai mille näyttää. Naiset on lähtökohtaisesti tunnollisempia ja vastuullisempia mutta rajansa kaikella.

Naiset ovat tehneet töitä jo vuosikymmeniä ja elämä on monilta kantilta helpottunut. Miten nyt voi uuvuttaa jos ei uuvuttanut aiemmin kun oli raskaampaa ja vaikeampaa. Sanotte että olette olleet orjia, oliko orjana leppoisampaa?

Vierailija kirjoitti:

Naisten pitää lopettaa miesten syyllistäminen.

Hanki koulutus.

Hanki työ.

Laihduta.

Kehitä luonteesi siedettäväksi.

Etsi mies.

Et ole tässäkään vaiheessa oikeutettu hyvään mieheen. Joten lopeta valittaminen ja kehitä itseäsi.

Naiset ovat tämän tehneetkin ja sitten huomanneet, että miehet eivät ole hoitaneet omaa osaansa vieläkään. Harvat miehet oikeasti ovat kehittäneet itseään muuta kuin hankkineet koulutuksen (ja sehän ei suhteissa auta yhtään).

Kilttien, tunollisten ja reippaiden tyttöjen sukupolvi? Ankarat, mt-häiriöiset, mahdollisesti väkivaltaiset vanhemmat?

Yhteiskunnan suorituskeskeisyys ja jatkuvat tehostamispaineet vie ainakin multa elämänhalun. Pitäisi ensin opiskella, sitten päästä uraputkeen, ostaa talot ja autot, pysyä hyväkuntoisena ja nuorekkaana, harrastaa, olla mielenkiintoinen persoona, kehittää jatkuvasti itseään ihmisenä, panostaa henkiseen kehitykseensä, sijoittaa, näyttää somessa hyvältä, sitten tehdä jälkikasvua vaan, jotta sen voi sitten hylätä toisten ihmisten kasvatettavaksi johonkin meluisaan täpötäyteen lapsikarsinaan, koska pitää palata oravanpyörään myymään elämänsä ja sielunsa kapitalismille.

Elämä on pääasiassa työn tekemistä. Työelämä on niin vaativaa, että energiaa ei jää paljoa perheelle tai muulle elämälle. Tässä ei ole mun mielestä mitään järjen hiventäkään. Lepoa saa sitten eläkkeellä ehkä joskus, paitsi ai niin, itsellä tällä hetkellä eläkeikä 70vee, luultavasti sitä nostetaan jatkossakin, joten eläkkeelle ei pääse ehkä ikinä. Teen koko elämän töitä miksi? Voin sitten haudassa olla tyytyväinen, että olinpas hiton kova röinainen. Ei mitään jiitä.

Työelämän vaatimukset on nykyään jotain aivan epätodellista. Tuntuu, ettei mikään riitä. Itse opiskelin nyt aikuisiällä, että saisin hyvän ammatin ja pääsisin pois tappavasta palveluammatista, vaan eipä tuolla akateemisella tutkinnollakaan tunnu saavan töitä. Jokaiseen työpaikkaan on miljoona hakijaa ja itsellä kun ei ole vielä tämän uuden alan kokemusta, niin kiven alla tuntuu työt olevan. Opintovelat painaa niskassa, eli sen sijaan, että olisin saanut tilanteeseeni helpotusta, niin tuntuu entistä painostavammalta. Välillä tekee vaan mieli luovuttaa. Opiskelu oli hiton rankkaa, koska oli pakko tehdä töitäkin elantonsa eteen ja olen aivan loppu. Kiva valmistua täysin uupuneena ja edelleen olen siinä samassa tappavasta työssä, koska uutta paikkaa ei löydy. Kyllä tässä alkaa järjen lähtö olla lähellä.

Lisäksi sekoileva lapsuudenperhe, jolle pitäisi jaksaa olla vanhempi, kun omat vanhemmat on täysin epäkypsiä seminarsisteja marttyyreja. Niin kuluttavaa, en jaksaisi enää tätä aikaista draamaa. Mistähän syystä mulla ei ole lapsia? Jännä kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Mutta meillä ei ole miehiä jotka maksaa kaiken naisen elämisessä, jotta nainen voi keskittyä kynsien hoitoon ja iltapäivä drinksutteluun muiden joutilaiden kotirouvien kanssa. Sitten ne vähän harrastaa töissä käyntiä ja käy shoppailemassa miehen luottokortilla. Ei meillä ole miehiä jotka maksaa tämän elämäntavan.

Se taas johtuu meidän yhteiskuntajärjestyksestä. Ennen saattoi olla näin. Nykyään tässä maassa pitää yleensä kaikkien aikuisten työikäisten käydä töissä, jotta rahat riittää.

Mulla on kyllä yksi työkaveri, jonka ulkkis vaimo ei tee töitä, vaan hoitaa kotona lapsia. Miehellä on hyväpalkkainen asiantuntijatyö. Pärjäävät kyllä, mutta rahasta on aika tiukkaa. Ei tehdä vuotuisia etelä matkoja Kanarialle.

Vierailija kirjoitti:

Vähän aikaa sitten oli lehdessä juttu, kuinka moni nelikymppinen uupuu oman lapsuudenperheen takia. Dynamiikat on perseellään, ylisukupolvisia traumoja ja konflikteja, marttyyrivanhempia, jotka syyllistävät ja vievät kaiken energian. Tämä on totta ainakin omalla kohdalla, neljäkymppiä alkaa lähestyä ja siinä kohtaa jaksaminen loppui aivan täysin. Tajusin vihdoin katkaista välit, kun rajojen asettaminen aiheutti mutsissa jonkun järkyttävän raivoreaktion. Surullista, mutta jaksaminen on tuplasti parempaa, kun perheen draamailu ei kuormita.

Nelikymppiset on lisäksi milleniaaleja, jotka on tutkitusti huonommassa asemassa kuin muut sukupolvet. Ovat joutuneet näkemään useamman laman, kansainvälisen finanssikriisin, pandemiaa, sotaa jne. Asuminen on järkyttävän kallista, samoin muut elämisen kustannukset. Palkkakehitys laahaa vuosikymmeniä kulujen kasvun jäljessä. Monia ahdistaa syvästi kiihtyvä luontotuho ja se, että yhteiskunnassa kaikki tuntuu nyt menevän takapakkia. Sosiaaliturvaa heikennetään, kovat arvot on vallalla ja se aiheuttaa arvoristiriitaa, joka on hemmetin kuormittavaa.

Tuotakin on tutkittu, että työntekijät uupuu pahiten työpaikoilla, joiden arvot on ristiriidassa omien arvojen kanssa. Mitäs sitten, kun joudut elämään sellaisessa yhteiskunnassa, jonka arvot tuntuu olevan omien vastakohta? Milleniaalit on myös sukupolvi, joita ei motivoi juosta oravanpyörässä tuottamassa paskalla korvauksella rahaa jollekin pörssiyhtiölle, samalla kun työ nielee muun elämän ja et silti saa edes hyvää elintasoa palkaksi sielusi myymisestä. Tämän myös tunnistan itsessäni.

Keksin miljoona muutakin syytä ahdistumiselle. Liikaa velvollisuuksia, uutiset tuuttaa maailman kaaosta silmille 24/7, planeetta tuntuu olevan roihuava roskistulipalo, usko ihmisyyteen on koetuksella, kehityksen sijaan otetaan takapakkia ihmisoikeuksista ja sosiaaliturvasta, tasa-arvokuilu, miesten huono taso ja sitoutumiskammoisuus, traumaattinen lapsuus ja se, että apua ei terveydenhuollosta saa mihinkään. Naisten vaivoja vähätellään siellä oikein urakalla. Yksinäisyys, urapaineet, ulkonäköpaineet, someahdistus, puhelinriippuvuus, peliriippuvuus, työelämän kasvaneet vaatimukset, unettomuus, huono ruokavalio, koska ei vaan jaksa laittaa paukkuja ruuanlaittoa, liikkumattomuus samasta syystä. Oman ajan puute. Perfektionismi. Mitä näitä nyt on.

Sitten tähän päälle tyhmät äänestää kokoomusta, koska luulevat olevansa menestyjiä. Niin soppa on valmis.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieheni on ihan täysjärkinen ja osallistuu siivoukseen ja perheen elatukseen jne, mutta olen havainnut dynamiikassa muutoksen. Aiemmin tein osa-aikatöitä ja luonnollisesti hoidin huomattavasti enemmän kotitöitä ja lasten asioita. Maksoin suhteessa saman verran, mutta miehelle jäi ns. ylimääräistä menoja. Perheessämme on myös erityislapsi, joka vaatinut paljon.

Tällä hetkellä luon uraa ja teen ns. vaativaa työtä ja opiskelen työn ohessa. Kummallisesti suurin osa kotitöistä ja lasten asioista on edelleen minulla. Lisäksi osallistun taloudellisesti huomattavan paljon enemmän kuin aiemmin. Minun vastuut on kasvaneet merkittävästi, miehen ei. Myös koulu terveydenhuolto jne on AINA ensisijaisesti yhteydessä minuun ja odottaa minun olevan tavoitettavissa. En usko, että miehenikään ymmärtää miten paljon teen, mutta välillä käy mielessä, että mitä järkeä tässä on?

Miten olette päätyneet tuohon? Miksi suostut?

Tähän on vaan ajauduttu. Luonnollisesti tein enemmän silloin, kun tein vähemmän töitä. Teen myös paljon etänä, joten ihan omasta syystäkin teen välillä kotijuttuja. Pointtina tässä oli enemmänkin se, että nykyään naiset tekee enemmän töitä, myös ns. vaativaa työtä. Silti tietyt asiat kasaantuu naisille ja sitä myös yhteiskunta olettaa. Meillä on tehty kyllä selväksi koululle ja terveydenhuoltoon, että lapsella on myös isä. Varmasti on todella osallistuvia ja tekeviä miehiä, mutta usein tuntuu, että osalta miehistä puuttuu kyky nähdä ja tajuta, että mitä kaikkea naiset tekevät.

Minä luulen että se on ylipäätään inhimillinen ominaisuus, ettei välttämättä osata hahmottaa miten paljon toinen tekee asioita. Mutta kyllähän naiset on keskimäärin empaattisempia ja parempia asettumaan toisen asemaan kuin miehet, ja toisaalta myös huonompia pitämään puoliaan ja tuomaan tekemäänsä työtä näkyväksi.

Ja miehet taas loogisempia, eikö vaan? 

Eikun helvetti sori, ainoastaan naisiin liitetyt positiiviset stereotypiat ovat totta. Unohtui ihan. Heti tuli alapeukkuja kun miehiin liitettiin jokin positiivinen ominaisuus. 

Miehet on rohkeampia, nopeampia tekemään päätöksiä, ja nämä on etu työelämässä. Miehet uskaltaa pyytää palkankorotusta ja hakea ylennyksiä, ja toisaalta se empaattisuus on myös haittapuoli joissain tilanteissa. Mutta loogisuus, no, en kyllä usko.

Onneksi se ei kysy sinun uskoasi, vaan on selvästi nähtävissä jokapäiväisessä elämässä. 

Vierailija kirjoitti:

Keksin miljoona muutakin syytä ahdistumiselle. Liikaa velvollisuuksia, uutiset tuuttaa maailman kaaosta silmille 24/7, planeetta tuntuu olevan roihuava roskistulipalo, usko ihmisyyteen on koetuksella, kehityksen sijaan otetaan takapakkia ihmisoikeuksista ja sosiaaliturvasta, tasa-arvokuilu, miesten huono taso ja sitoutumiskammoisuus, traumaattinen lapsuus ja se, että apua ei terveydenhuollosta saa mihinkään. Naisten vaivoja vähätellään siellä oikein urakalla. Yksinäisyys, urapaineet, ulkonäköpaineet, someahdistus, puhelinriippuvuus, peliriippuvuus, työelämän kasvaneet vaatimukset, unettomuus, huono ruokavalio, koska ei vaan jaksa laittaa paukkuja ruuanlaittoa, liikkumattomuus samasta syystä. Oman ajan puute. Perfektionismi. Mitä näitä nyt on.

Naisten yksinäisyys on marginaali-ilmiö, miesten yksinäisyys ja syrjäytyminen on oikea yhteiskunnallinen ongelma. Ja se on ohitettu olankohautuksella ja vähättelyllä, ja lopputulokset ovat nähtävissä. 

Terveydenhuollossa ja varsinkin sosiaalitoimessa naisia oikein hyysätään. Sosiaalitantat näkevät kaikki asiat huoltajuuskiistoista lähtien naisen näkökulmasta, tietenkin, koska 90% siellä työskentelevistä on naisia. Kun joku alkaa kuitenkin jankuttaa, että "miks miehet ei sit niinq daa mee sinne alalle niinq??? töhtäh" niin pitää täsmentää, että puhun nyt lopputuloksesta ja vallitsevasta tilanteesta, en siitä, että miksi miehiä ei kiinnosta alalle hakeutua.

Miesten huono taso ja sitoutumiskammoisuus, ei h el  vetti, voisitko olla yhtään ylimielisempi? "Olen masentunut, koska miehet ovat huonompitasoisempia kuin minä". Yrität vain liian hyvätasoista miestä, joka ei halua sitoutua juuri sinuun. Kyllä mies sitoutuu naiseen, jonka kokee arvoisekseen. Ja kaikki muut noista luettelemistasi "naisten ongelmista" pätevät molempiin sukupuoliin, mutta jostain syystä naiset kokevat ne vain omiksi ongelmikseen.