Nelikymppiset naiset eivät jaksa enää Asiantuntija avaa syyt selittämättömään ahdistukseen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työni puolesta voin valitettavasti todeta, että olen nähnyt paljon näitä suuruudenhulluja nelikymppisiä missä rahaa ja valtaa on ja on kaikki mahdolliset pelit ja vehkeet ja vempaimet. Mutta lastensuojelulle on tarvetta.

Olen vieraillut niin järkyttävän näköisissä ökytaloissa, missä silmiinpistävää on se romun ja roinan määrä ja se, että kukaan aikuinen on tuskin vieraillut vuosiin lastensa huoneissa saati siivonnut niitä.

Koska luodaan uraa .

Valitettavaa, mutta totta.

Me ollaan vierailtu sitten aivan erilaisissa perheissä. Kyllä ne lastensuojelun tukitoimet kohdentuu edelleen enimmäkseen pienituloisiin perheisiin, joita on yli 80%, ja sitten on keskituloiset ja voi olla joku suurituloinen. Ökytalossa en ole käynyt ikinä. Olen nähnyt niin äärimmäistä köyhyyttä, että itku ollut lähellä.

Missään ei sanottu että työskentelen lastensuojelussa. Sanoin, että työni puolesta vierailen näissä kodeissa suht usein ja tarvetta lastensuojelulle niissä olisi. Niin törkyisiä paikkoja olen nähnyt ja suoranaista elämänhallinnanpuutetta.

Ironista, eikö?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Annas kun mietin... Joo, masentaa ja olen henkisesti ihan puhki. Miksi? No kun tähän ikään mennessä on se nuoruuden optimismi kadonnut ja realiteetit tulleet vastaan. Liikaa vastoinkäymisiä, joista ei ole ehtinyt palautua ennen uutta. Liikaa pettymyksiä yhteiskuntaan ja muihin ihmisiin.

Sitä on tässä tajunnut, ettei yli nelikymppisellä ole koskaan ollut aitoa, lojaalia ystävää, koska kaikki "parhaat ystävät" on pettäneet. Juuri eilen varmistui siitä viimeisestäkin jotain mitä en voi ystävältä hyväksyä. Uusia ystäviä ei löydy, koska tuttavuus tai kaveruus ei enää syvene sille tasolle. Puoliso on pettänyt useampaan otteeseen. Muut elämän miehet eivät edes halunneet kanssani suhteeseen. Olen niin pettynyt ihmisiin, että haluaisin olla vain yksin. Silti kaipaan yhteyttä ja olen yksinäinen. Ei ole ketään, kenen kanssa jutella siitä, mikä mieltä painaa.

Nyt vielä huolta tulevaisuudesta, miten rahallisesti pärjää kaiken kallistuessa ja korkojen noustessa, kun hallituskin haluaa kurjistaa pienituloisia. Iäkkäistä vanhemmista joutuu huolehtimaan. Niin kuin kaikista muistakin ympärillä olevista. Kaikki tukeutuu minuun, mutta minä en voi olla koskaan heikko ja tukeutua keneenkään. Työ on käynyt ankeaksi ja asiakkaille pitäisi jaksaa hymyillä. Palkassa virheitä. Kaikki pitää hoitaa aina itse.

Liikuntaa pitäisi harrastaa, että pysyy kunnossa, kun ikää tulee. Mutta ei jaksa. Auto saattaa hajota milloin tahansa eikä ole varaa uuteen, ellei ota törkeän kallista lainaa. Kotityöt kertyy koko ajan. Tykkäisin, jos olisi edes siistiä, mutta koti ei pysy siistinä itsestään, eikä koko ajan jaksaisi siivota. Remonttiakin pitäisi tehdä. Lapset on lähteneet maailmalle eikä paljon enää juttele. Reissuun ei raaski lähteä eikä oikein ehdikään. Tai jos johonkin paikkaan olisi mahdollisuus mennä, siellä ei ole vapaata silloin.

Joskus oli jotain haaveita. Tärkeimpänä rakkaus. Osa liittyi uraan ja itseni toteuttamiseen. Suurin osa haaveista jäänyt matkan varrelle. Jotain vielä jäljellä, mutta koskaan ei ole aikaa. Kaikki ilo kadonnut, kun ei ole mitään oikeata elämää, pelkkää suorittamista. Ja jos mietinkin, että pakotan aikaa elämälle, niin en enää tiedä mitä haluaisin tehdä tai kenen kanssa. Niinpä lojun sohvalla ja luen av:tä. Tai vaihtoehtoisesti suoritan. Mulla ei ole enää elämää. Nekään asiat, joita oikein odotin ja joista joskus nautin, ei yhtäkkiä tuokaan iloa. Elämä ja muut ihmiset on vienyt minusta mehut enkä enää tiedä mitä haluan.

Sinä olet varmasti masentunut.

Voi kai se olla niinkin. Silti tuntuu, että olen lähes ainoa tervejärkinen ja toimintakykyinen ihminen, jonka tunnen. Jälkikasvuni ohella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitäs mielestäsi pitäisi tapahtua, että saadaan suomalaiset miehet skarppaamaan ja kantamaan miehen vastuu, ettei naisten tarvitsisi ulkomailta hakea?

Mulla on ihana ja vastuullinen suomalainen mies. Ei nyt kaadeta tästä mitään kaikkien miesten vihaamisketjua. Sunnuntaikappaleita löytyy joka maasta, Suomessa on paljon hyviä, kunnollisia, rehellisiä ja tasa-arvoisia miehiä. Sitten on valitettavasti myös paljon niitä väkivaltaisia alkoholisteja, laiskureita ja sovinisteja.

Ja sarjapettäviä neitimäisiä narsistisia miehiä jotka kuvittelevat että pelkät siirappiset jutut tuovat onnea. Teot puhuvat niiin paljon enemmän kuin tyhjyyttään kumisevat sanat.

Onpas heikkoa jengiä.

Vierailija kirjoitti:

Mitenköhän ne aikaisemmat sukupolvet ovat jaksaneet?! Tukkisavotta, heinätyöt,

niitto, kylvö, auraus, lannoitus, navettatyöt, lypsäminen, leipominen, ruoanlaitto...

nykyihmisillä on liian helppoa tai sitten pitää pitää yllä porvarillista ideaalia ja

juosta kaikissa kissanristiäisissä. Riittäisikö vähempi?!

Niitto, kylvö, auraus, lannoitus, noita ei tehdä ympäri vuoden.

Ja moni nainen on ollut päivät kotona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitenköhän ne aikaisemmat sukupolvet ovat jaksaneet?! Tukkisavotta, heinätyöt,

niitto, kylvö, auraus, lannoitus, navettatyöt, lypsäminen, leipominen, ruoanlaitto...

nykyihmisillä on liian helppoa tai sitten pitää pitää yllä porvarillista ideaalia ja

juosta kaikissa kissanristiäisissä. Riittäisikö vähempi?!

Niitto, kylvö, auraus, lannoitus, noita ei tehdä ympäri vuoden.

Ja moni nainen on ollut päivät kotona.

Heinätöitä ympäri vuoden.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitenköhän ne aikaisemmat sukupolvet ovat jaksaneet?! Tukkisavotta, heinätyöt,

niitto, kylvö, auraus, lannoitus, navettatyöt, lypsäminen, leipominen, ruoanlaitto...

nykyihmisillä on liian helppoa tai sitten pitää pitää yllä porvarillista ideaalia ja

juosta kaikissa kissanristiäisissä. Riittäisikö vähempi?!

Niitto, kylvö, auraus, lannoitus, noita ei tehdä ympäri vuoden.

Ja moni nainen on ollut päivät kotona.

Mun mummun sisko oli lapseton ja auttoi lastenhoidossa. Vanhemmat lapset kantoi vedet sisälle ennen kouluun lähtöä. Asunnossa ei ollut paljon tavaraa ja lapset pesivät lattioita.

Kaikki 40+ akat ravaa terapiassa ruikuttamassa pikkuasioita ja kun ovat niiin uUuUupUneiTa😆🤣

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitenköhän ne aikaisemmat sukupolvet ovat jaksaneet?! Tukkisavotta, heinätyöt,

niitto, kylvö, auraus, lannoitus, navettatyöt, lypsäminen, leipominen, ruoanlaitto...

nykyihmisillä on liian helppoa tai sitten pitää pitää yllä porvarillista ideaalia ja

juosta kaikissa kissanristiäisissä. Riittäisikö vähempi?!

Niitto, kylvö, auraus, lannoitus, noita ei tehdä ympäri vuoden.

Ja moni nainen on ollut päivät kotona.

Ja ruokaa haettiin kaupasta, pyykit ja astiat pestiin konessa ja lämmintä vettä tuli hanasta? Ja nainen kotona vaan päivät oleili? Juu ei.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki 40+ akat ravaa terapiassa ruikuttamassa pikkuasioita ja kun ovat niiin uUuUupUneiTa😆🤣

Ja miehet syrjäytyivät jo peruskoulun jälkeen.

Omaan uupumiseen löytyy kyllä syy. Se on usein kipeää katsottavaa, kun sinne peiliin katsoo. Sieltä alas romahtaminen on kuitenkin uuden alku.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitenköhän ne aikaisemmat sukupolvet ovat jaksaneet?! Tukkisavotta, heinätyöt,

niitto, kylvö, auraus, lannoitus, navettatyöt, lypsäminen, leipominen, ruoanlaitto...

nykyihmisillä on liian helppoa tai sitten pitää pitää yllä porvarillista ideaalia ja

juosta kaikissa kissanristiäisissä. Riittäisikö vähempi?!

Niitto, kylvö, auraus, lannoitus, noita ei tehdä ympäri vuoden.

Ja moni nainen on ollut päivät kotona.

Ja ruokaa haettiin kaupasta, pyykit ja astiat pestiin konessa ja lämmintä vettä tuli hanasta? Ja nainen kotona vaan päivät oleili? Juu ei.

Pyykkejä ei pesty todellakaan niin paljon kuin nyt ja ruokana saattoi olla joka päivä kastiketta ja perunaa, ei niinkuin nyt, että tehdään miljoonaa eri ruokaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Annas kun mietin... Joo, masentaa ja olen henkisesti ihan puhki. Miksi? No kun tähän ikään mennessä on se nuoruuden optimismi kadonnut ja realiteetit tulleet vastaan. Liikaa vastoinkäymisiä, joista ei ole ehtinyt palautua ennen uutta. Liikaa pettymyksiä yhteiskuntaan ja muihin ihmisiin.

Sitä on tässä tajunnut, ettei yli nelikymppisellä ole koskaan ollut aitoa, lojaalia ystävää, koska kaikki "parhaat ystävät" on pettäneet. Juuri eilen varmistui siitä viimeisestäkin jotain mitä en voi ystävältä hyväksyä. Uusia ystäviä ei löydy, koska tuttavuus tai kaveruus ei enää syvene sille tasolle. Puoliso on pettänyt useampaan otteeseen. Muut elämän miehet eivät edes halunneet kanssani suhteeseen. Olen niin pettynyt ihmisiin, että haluaisin olla vain yksin. Silti kaipaan yhteyttä ja olen yksinäinen. Ei ole ketään, kenen kanssa jutella siitä, mikä mieltä painaa.

Nyt vielä huolta tulevaisuudesta, miten rahallisesti pärjää kaiken kallistuessa ja korkojen noustessa, kun hallituskin haluaa kurjistaa pienituloisia. Iäkkäistä vanhemmista joutuu huolehtimaan. Niin kuin kaikista muistakin ympärillä olevista. Kaikki tukeutuu minuun, mutta minä en voi olla koskaan heikko ja tukeutua keneenkään. Työ on käynyt ankeaksi ja asiakkaille pitäisi jaksaa hymyillä. Palkassa virheitä. Kaikki pitää hoitaa aina itse.

Liikuntaa pitäisi harrastaa, että pysyy kunnossa, kun ikää tulee. Mutta ei jaksa. Auto saattaa hajota milloin tahansa eikä ole varaa uuteen, ellei ota törkeän kallista lainaa. Kotityöt kertyy koko ajan. Tykkäisin, jos olisi edes siistiä, mutta koti ei pysy siistinä itsestään, eikä koko ajan jaksaisi siivota. Remonttiakin pitäisi tehdä. Lapset on lähteneet maailmalle eikä paljon enää juttele. Reissuun ei raaski lähteä eikä oikein ehdikään. Tai jos johonkin paikkaan olisi mahdollisuus mennä, siellä ei ole vapaata silloin.

Joskus oli jotain haaveita. Tärkeimpänä rakkaus. Osa liittyi uraan ja itseni toteuttamiseen. Suurin osa haaveista jäänyt matkan varrelle. Jotain vielä jäljellä, mutta koskaan ei ole aikaa. Kaikki ilo kadonnut, kun ei ole mitään oikeata elämää, pelkkää suorittamista. Ja jos mietinkin, että pakotan aikaa elämälle, niin en enää tiedä mitä haluaisin tehdä tai kenen kanssa. Niinpä lojun sohvalla ja luen av:tä. Tai vaihtoehtoisesti suoritan. Mulla ei ole enää elämää. Nekään asiat, joita oikein odotin ja joista joskus nautin, ei yhtäkkiä tuokaan iloa. Elämä ja muut ihmiset on vienyt minusta mehut enkä enää tiedä mitä haluan.

Sinä olet varmasti masentunut.

Voi kai se olla niinkin. Silti tuntuu, että olen lähes ainoa tervejärkinen ja toimintakykyinen ihminen, jonka tunnen. Jälkikasvuni ohella.

Tervejärkisyys ja tasapainoisuus eivät estä masennusta. Mutta lopulta johtaa toimintakyvyn romahdukseen. Se on itsellä meneillään nyt viisikymppisenä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitenköhän ne aikaisemmat sukupolvet ovat jaksaneet?! Tukkisavotta, heinätyöt,

niitto, kylvö, auraus, lannoitus, navettatyöt, lypsäminen, leipominen, ruoanlaitto...

nykyihmisillä on liian helppoa tai sitten pitää pitää yllä porvarillista ideaalia ja

juosta kaikissa kissanristiäisissä. Riittäisikö vähempi?!

Niitto, kylvö, auraus, lannoitus, noita ei tehdä ympäri vuoden.

Ja moni nainen on ollut päivät kotona.

Ja ruokaa haettiin kaupasta, pyykit ja astiat pestiin konessa ja lämmintä vettä tuli hanasta? Ja nainen kotona vaan päivät oleili? Juu ei.

Pyykkejä ei pesty todellakaan niin paljon kuin nyt ja ruokana saattoi olla joka päivä kastiketta ja perunaa, ei niinkuin nyt, että tehdään miljoonaa eri ruokaa.

Jos menneisyyden naisten työpäivien kulku kiinnostaa suosittelen kirjaa Naisten työt: Pitkiä päiviä, arkisia askareita. https://www.kirjavinkit.fi/arvostelut/naisten-tyot-pitkia-paivia-arkisi… . Suomessa arjen realiteetit olivat todella kaukana mistään 50-lukulaisesta kotivaimoihanteesta. Työtä tehtiin yhtä paljon kuin miehet, mutta rahaa siitä ei kertynyt.

Sehän on melkein parasta aikaa. Nuoruus alkaa olemaan ohi mutta silti ei olla vanhojakaan, on sopivasti kypsyyttä mutta silti viehättävyyttä...

Naiset osaa tuon uhriutumisen.

YHYY! Minulla ei ole miestä.

YHYY! Minulla ei ole tarpeeksi hyvä mies.

YHYY! Minulla ei ole lapsia.

YHYY! Minulla ei ole lapsia tarpeeksi hyvän miehen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Sehän on melkein parasta aikaa. Nuoruus alkaa olemaan ohi mutta silti ei olla vanhojakaan, on sopivasti kypsyyttä mutta silti viehättävyyttä...

Japanilaiset naiset ovat tuossa iässä vielä viehättäviä, suominaiset rupsahtaneita miesvihaajia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Feminismi petti naiset. Samalla jäi lapset tekemättä ja nyt niitä ei varmaan onnistu saada. Se on rankkaa varmaan sitten henkisesti.

Monet tuttuni muuttivat ulkomaille, jotta saivat naisen ja miehen välisen normaalin perhe-elämän.

Hankin lapsia nimenomaan feminismin takia. Jos eläisimme yhteiskunnassa, jossa naimisiinmeno ja lapset merkitsisivät oman vapauteni menettämistä, en hankkisi.

Laitamme perhevapaat puoliksi ja minäkin saan tehdä omia juttuja, omaa uraa ja samalla lapset voivat hyvin.

😂😂 Luulet voittaneesi kun sinäkin SAAT maksaa kuluja perheessä. No, mikäs siinä jos tykkää fifty-fiftystä.

👍

Ihan suoraan sanottuna, hän kuulostaa pers.häiriöiseltä, joka tarvitsee lokerointia kestääkseen perheellisyyden "kokonaisuutena". Perhe on hönelle vain ideologian väline... Kas kun ei ole kilpailuttanut koko hommaa.

Kiitos päivän nauruista, palsta ei petä koskaan. Ja mitähän ideologiaa edustan? Sellaista jossa kaikilla on mahdollisuus voida hyvin, jokainen otetaan huomioon ja kenenkään ei tarvi uhrautua?

Vierailija kirjoitti:

Naiset osaa tuon uhriutumisen.

YHYY! Minulla ei ole miestä.

YHYY! Minulla ei ole tarpeeksi hyvä mies.

YHYY! Minulla ei ole lapsia.

YHYY! Minulla ei ole lapsia tarpeeksi hyvän miehen kanssa.

Mitä ihmettä itse teet vauva palstalla muuta kuin vihaat naisia?

Vierailija kirjoitti:

Naiset osaa tuon uhriutumisen.

YHYY! Minulla ei ole miestä.

YHYY! Minulla ei ole tarpeeksi hyvä mies.

YHYY! Minulla ei ole lapsia.

YHYY! Minulla ei ole lapsia tarpeeksi hyvän miehen kanssa.

Kuka tässä uhriutumisesta puhunut? Nämä on faktoja joita tarvitsee hyvän elämän ylläpitoon. Aika helposti pääteltävissä että hyviä sitoutumiskykyisiä miehiä ei ole. On vain vässyköitä, vässyköitä ja vässyköitä. Toivottavasti tässä on kysymys murroksesta parempaan ajanmyötä. Ei toista sukupolvea luuserimiehiä kiitos.