Palstapsykologit! Mitä siitä seuraa lapselle, että on 10 kk iästä täydet päivät päiväkodissa?
Tai vaikka vuoden ikäisestä saakka päiväkodissa. Aamulla aikaisin menee, ja joskus viiden kieppeillä sitten haetaan pois. Lähes koko hereilläoloaikansa, koska nukkumaan täytyy tietenkin mennä seiskalta, sillä aamulla on aikainen herätys päiväkotiin. Kesällä parin viikon loma. Koko lapsuus menee näin. Omia vanhempia näkee vain pari tuntia päivässä, nekin kiireisiä tunteja ruoanlaittoineen, lähtökiireineen, iltapuuhineen. Päiväkodissa aikuiset vaihtuu jatkuvasti.
Kiinnostaa mitä tällainen ajallisesti vähäinen kontakti omiin vanhempiin aiheuttaa pienelle lapselle. Ja ajallisesti vähäinen vuorovaikutus äidin ja isän kanssa. Ja se, että sitä kompensoimaan ei hoidossa ole pysyviä aikuisia lapsen elämässä vaan työntekijät vaihtuu usein. Miten lapsi oppii kiintymään? Mitä tämä aiheuttaa lapsen psyykkiselle kehitykselle? Millaisia lapsia tuolla tavalla tulee? Ja jatkossa sitten millaisiksi aikuisiksi kasvavat?
Luin lukiossa psykan kurssit, ja niiden perusteella lapsen kehityksessä tärkeintä oli paljon aikaa ja läsnäoloa äidin ja isän kanssa. Siksi kiinnostaa. Että entä kun nuo ei toteudu päivähoidon takia. Mitä käy?
Kommentit (156)
Vanhemmat on kuitenkin myös viikonloput lapsen kanssa, mutta toki lapsi on kaikki arkipäivät hoidossa. Jos on pakko laittaa lapsi hoitoon 10 kk iässä, olisiko perhepäivähoito tai muu pysyvyyttä luova hoitopaikka mahdollinen?
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat on kuitenkin myös viikonloput lapsen kanssa, mutta toki lapsi on kaikki arkipäivät hoidossa. Jos on pakko laittaa lapsi hoitoon 10 kk iässä, olisiko perhepäivähoito tai muu pysyvyyttä luova hoitopaikka mahdollinen?
Viikonloput on aika pieni osa lapsen elämää.
Lapsi tulee 20 vuoden päästä tällä palstalla sanomaan äitiään narsistiksi.
Voi seurata hyvää, tai sitten huonoa. Eipä sitä yksittäisen ihmisen kohdalla voi sanoa, millainen hänestä tulee.
Toivottavasti päiväkodissa on pysyvät ja hyvät hoitajat. Jos näin on, lapsella on asiat paremmin kuin monella muulla maailmassa. On kuitenkin maailman mittakaavalla aika etuoikeutettu ajatus, että työikäiset äidit pystyisivät olemaan vauvansa kanssa.
Jos vain pärjätään taloudellisesti, niin ajattelin tehdä 80% työaikaa kun kumppanin vanhempainvapaa päättyy ja lapsi menee hoitoon. Ja luultavasti toteutus olisi niin, että hoitopäivät olisi lyhyemmät. Miksi lapsi olisi kesällä vain kaksi viikkoa kesälomalla, vanhemmillahan on kuukauden kesäloma?
Harvoissa maissa on näin pitkä vanhempainvapaa mitä Suomessa, lapset menevät hoitoon tai vieraan hoidettavaksi jo paljon aikaisemmin.
Vierailija kirjoitti:
Voi seurata hyvää, tai sitten huonoa. Eipä sitä yksittäisen ihmisen kohdalla voi sanoa, millainen hänestä tulee.
Toivottavasti päiväkodissa on pysyvät ja hyvät hoitajat. Jos näin on, lapsella on asiat paremmin kuin monella muulla maailmassa. On kuitenkin maailman mittakaavalla aika etuoikeutettu ajatus, että työikäiset äidit pystyisivät olemaan vauvansa kanssa.
Minua kiinnostaa aloituksessa kuvaamani kuvion vaikutukset lapsen psyykkiseen kehitykseen. En niinkään ole kiinnostunut siitä, minkälainen tilanne on verrattuna johonkin kiinalaiseen hikipajaan tai vastaavaan maahan, jossa asiat on todella huonosti.
Ap
Sitähän ne isät vois miettiä. Tämäkin yleensä laitetaan äitien syyksi.
Siitä tulee sosiaalinen ihminen joka tulee muiden kanssa toimeen. Pahimmat joukkomurhaajat ovat olleet eristyneinä kasvatettuja yksinäisiä lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi seurata hyvää, tai sitten huonoa. Eipä sitä yksittäisen ihmisen kohdalla voi sanoa, millainen hänestä tulee.
Toivottavasti päiväkodissa on pysyvät ja hyvät hoitajat. Jos näin on, lapsella on asiat paremmin kuin monella muulla maailmassa. On kuitenkin maailman mittakaavalla aika etuoikeutettu ajatus, että työikäiset äidit pystyisivät olemaan vauvansa kanssa.
Minua kiinnostaa aloituksessa kuvaamani kuvion vaikutukset lapsen psyykkiseen kehitykseen. En niinkään ole kiinnostunut siitä, minkälainen tilanne on verrattuna johonkin kiinalaiseen hikipajaan tai vastaavaan maahan, jossa asiat on todella huonosti.
Ap
Juurihan se sinulle kerrottiin, ettei kuvion vaikutuksia tämän yksittäisen lapsen psyykkiseen kehitykseen pysty arvioimaan kukaan.
Meistä 1960-70-luvulla syntyneistä moni meni hoitoon jo kolmen kuukauden iässä, ja aika monenlaisia meistä tuli.
Illat tankkaa läheisyyttä. Kaiket illat sylissä, hankala laittaa ruokaa tai tehdä muitakaan kotihommia.
Mun lapsi meni päiväkotiin 10 kk:n ikäisenä. Hyvin viihtyi, oppi sosiaaliseksi, sai kavereita, meillä on aina ollut tosi hyvä äiti-lapsisuhde. Oli sillä ennen kouluikää kerran korvatulehdus. Tykkäsi koulusta, ylioppilaaksi päästyään opiskeli ulkomailla, ja Suomeen palattuaan valmistui 27-vuotiaana juristiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi seurata hyvää, tai sitten huonoa. Eipä sitä yksittäisen ihmisen kohdalla voi sanoa, millainen hänestä tulee.
Toivottavasti päiväkodissa on pysyvät ja hyvät hoitajat. Jos näin on, lapsella on asiat paremmin kuin monella muulla maailmassa. On kuitenkin maailman mittakaavalla aika etuoikeutettu ajatus, että työikäiset äidit pystyisivät olemaan vauvansa kanssa.
Minua kiinnostaa aloituksessa kuvaamani kuvion vaikutukset lapsen psyykkiseen kehitykseen. En niinkään ole kiinnostunut siitä, minkälainen tilanne on verrattuna johonkin kiinalaiseen hikipajaan tai vastaavaan maahan, jossa asiat on todella huonosti.
ApJuurihan se sinulle kerrottiin, ettei kuvion vaikutuksia tämän yksittäisen lapsen psyykkiseen kehitykseen pysty arvioimaan kukaan.
Meistä 1960-70-luvulla syntyneistä moni meni hoitoon jo kolmen kuukauden iässä, ja aika monenlaisia meistä tuli.
En minä hae vaikutuksia yksittäiseen lapseen X. Vaan yleisen tason tutkimustietoa aiheesta. Josta varmasti kaikki tietää, että on sitten yksittäisiä poikkeustapauksia suuntaan jos toiseenkin.
Ja en siis itse ole laittamassa lasta pienenä päiväkotiin, en kysy siksi.
Ap
Kiintymyssuhde luodaan vauvavuonna. Jos ensimmäisen vuoden aikana lapsen tarpeisiin vastatataan ja hän saa ottaa kontaktia hoitajaansa, hän kasvaa ihan ok. Vanhempien työssäkäynti parantaa lapsen mahdollisuuksia elämässä muuten. Hän saa kuvan siitä, että normaalit ihmiset käyvät töissä, ansaitsevat itse rahansa ja kasvattavat siten lapsensa.
Lapset on aika sopeutuvaisia. Hyvällä tuurilla ei käy mitään pahaa, mutta kuka uskaltaa tuurin varaan laskea on toinen juttu. Ajattelisi että mahdollisesti voi aiheuttaa jotain kiintymyksen ongelmia ja tulevaisuudessa vaikeuksia omissa ihmissuhteissa (epäluottamus, hylkäämisen pelko jne).
Vierailija kirjoitti:
Kiintymyssuhde luodaan vauvavuonna. Jos ensimmäisen vuoden aikana lapsen tarpeisiin vastatataan ja hän saa ottaa kontaktia hoitajaansa, hän kasvaa ihan ok. Vanhempien työssäkäynti parantaa lapsen mahdollisuuksia elämässä muuten. Hän saa kuvan siitä, että normaalit ihmiset käyvät töissä, ansaitsevat itse rahansa ja kasvattavat siten lapsensa.
En halua avata tuota keskustelua päivähoidon vainutuksista ylipäätään.
Kiinnostaa ihan oikeasti vain tuo, että kun lapsi on jo vauvasta (10 kk) alkaen koko lapsuutensa pitkät päivät pois vanhempiensa JA muiden pysyvien aikuissuhteiden luota, niin mitä juuri se aiheuttaa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Siitä tulee sosiaalinen ihminen joka tulee muiden kanssa toimeen. Pahimmat joukkomurhaajat ovat olleet eristyneinä kasvatettuja yksinäisiä lapsia.
Esimerkiksi kuka murhaaja? Sillä vaan kysyn kun aiheena joukkomurhaajien lapsuus kiinnostaa.
Kannattaa lukea Liisa Keltinkangas-Järvisen kirja Pienen lapsen sosiaalisuus. Opin tosi paljon (pitkäaikaisen) päivähoidon haittavaikutuksista pienelle lapselle ja kiintymyssuhteelle.
Riippuu varmaan lapsen luonteesta ja muista olosuhteista ym.
- arka lapsi jolla mahdollisesti vielä joku muu traumaattinen kokemus niin voi olla että lapsi oireilee loppuikänsä. Saattaa olla läheisriippuvainen, turvattomasti kiintynyt ja traumaattista oireilua. Voi olla ettei lapsi koskaan löydä parisuhdetta kun pelkää liikaa hylkäämistä. Tai on sairaalloisen mustasukkainen kun pelkää hylkäämistä.
- toinen lapsi saattaa selvitä hyvin. Hänelle riittää viikonloput ja ehkä vanhemmat rauhoittaa illat lapsen kanssa olemiselle jne.
Vierailija kirjoitti:
Voi seurata hyvää, tai sitten huonoa. Eipä sitä yksittäisen ihmisen kohdalla voi sanoa, millainen hänestä tulee.
Toivottavasti päiväkodissa on pysyvät ja hyvät hoitajat. Jos näin on, lapsella on asiat paremmin kuin monella muulla maailmassa. On kuitenkin maailman mittakaavalla aika etuoikeutettu ajatus, että työikäiset äidit pystyisivät olemaan vauvansa kanssa.
Todellisuus on ainakin isoissa kaupungeissa maassamme kylläkin se, että henkilöstön vaihtuvuus on varsin suuri, ja osa päiväkodeista pyörii kokonaan vaihtuvien sijaisten varassa.
No huonoahan siitä seuraa.