Lue keskustelun säännöt.
Onko jo 50-vuotiaana oikeus keskittyä omaan itseen?
19.06.2023 |
Koko aikuisikä mennyt perheen hoitajana, kokkina, siivoojana, asettanu aina muut itteni edelle... ohessa käyny 3-vuorotyössä. Tästä huolimatta saanu mieheltä kurjaa kohtelua. Välit lapsiin ollu aina läheiset ja avoimet. Nyt lasten aikuistuttua olisi viimein kova halu keskittyä itseen. Tosin en edes tiedä mikä kiinostaisi kun aiemmin ei ole ollut mahdollista toteuttaa. Ahdistaa hirveästi kun mies odottaa edelleen minun tekevän kotona kaiken. Toki antaa ymmärtää etten koskaan oo mitään tehnykkään jos asiasta mainitsen. Vastineeksi saatan saada nälvivän "toivottavasti saat joskus omaa aikaa kun sulla on niin hirveän rankkaa" -tyyppisen vastauksen. Olen aivan tyhjä. En tunne mitään, enkä odota elämältä tässä suhteessa mitään. Lastenkaan asioista en jaksa enää kiinnostua. Haaveilen yksin asumisesta, saisi huolehtia vain itsestään ja elää oman rytminsä mukaan. Ehkä silloin jaksaisin taas olla tuki lapsillekin, kuten ennen. Ehkä saisin itsekin vielä elämältä jotain. Onko muut kokeneet vastaavia oloja ja miten niistä edenneet?
Kommentit (52)
Ja että miksi miehestä pitää huolehtia?
Ei varsinaisesti miehestä.
Sattuu vain olemaan sotkuinen yksilö, käyttämänsä tavarat jää levälleen. Esim avaa postin ruokapöydällä ja jättää tyhjät kirjekuoret siihen. Ottaa uudet sukat käyttöön. Irrottaa sukista etiketit yms pöydälle, ei roskiin. Suihkuun mennessä heittää boxerit pyykkikorin viereen lattialle...........jne...........jne
Miljoona kertaa olen päättänyt etten jälkiään siivoa, mutta kuka normi siisteyskasvatuksen saanut kykenee elämään kertyvän kaaoksen keskellä kun haluaisi että on puhdasta ja siistiä?
Ja kaupassa mies ei käy, tai jos käy siitä tekee järjettömän numeron ja shown, jollain lailla siitä piikkiä mulle tulee.
Ja ruokaa ei ole ellen tee. Tai jos mies joskus tekee, siitä kuulee.
Kaikkia noita piikkejä, vittuiluja, ilkeitä kommentteja välttääkseni olen yrittäny tehdä kaiken ja yllätys: niitä tulee silti.
Ja ellen tee, sitten niitä vasta tuleekin.
Terveisin ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja että miksi miehestä pitää huolehtia?
Ei varsinaisesti miehestä.
Sattuu vain olemaan sotkuinen yksilö, käyttämänsä tavarat jää levälleen. Esim avaa postin ruokapöydällä ja jättää tyhjät kirjekuoret siihen. Ottaa uudet sukat käyttöön. Irrottaa sukista etiketit yms pöydälle, ei roskiin. Suihkuun mennessä heittää boxerit pyykkikorin viereen lattialle...........jne...........jneMiljoona kertaa olen päättänyt etten jälkiään siivoa, mutta kuka normi siisteyskasvatuksen saanut kykenee elämään kertyvän kaaoksen keskellä kun haluaisi että on puhdasta ja siistiä?
Ja kaupassa mies ei käy, tai jos käy siitä tekee järjettömän numeron ja shown, jollain lailla siitä piikkiä mulle tulee.
Ja ruokaa ei ole ellen tee. Tai jos mies joskus tekee, siitä kuulee.
Kaikkia noita piikkejä, vittuiluja, ilkeitä kommentteja välttääkseni olen yrittäny tehdä kaiken ja yllätys: niitä tulee silti.
Ja ellen tee, sitten niitä vasta tuleekin.Terveisin ap
No niin tuleekin kun sun mies on henkisesti väkivaltainen, lapsentasolle jäänyt tollukka. Ei se tuosta muutu, vaikka seisoisit viikon päälläsi ja laulaisit Hoosiannaa. Jos mies haluaisi kohdella sinua hyvin, hän olisi jo kohdellut.
Joko jäät edelleen henkisesti väkivaltaiseen suhteeseen mieslapsen kanssa, jolle olet äiti,jolle saa polkea jalkaa ja huutaa, tai lähdet menemään.
Suosittelen myös terapiaa. Tuollainen väkivalta rikkoo ihmisen.
Mies ei sinua rakasta. Eikä tule rakastamaan. Eikä halua sinulle mitään hyvää. Hänhän käyttäytyy kuin vihamiehesi. Miksi sinun pitäisi edes pieraista hänen suuntaansa?
Ja hei, turvakodin kautta voi aloittaa uuden elämän siinäkin tapauksessa, että mies on "vain" henkisesti väkivaltainen.
Tutustu lisää aiheeseen henkinen väkivalta. Mahdollisesti myös taloudellinen väkivalta.
Vierailija kirjoitti:
On tämä hauska paikka keskustella, nälvimistä saa osakseen täälläkin.
Todellakin, itsekin olen saanut valtavasti siitä että olen antanut itsestäni kaiken perheelleni. Edelleen koen että läheiset välit lapsiin ja että sain kasvatettua heistä kunnon kansalaisia on parasta mitä olen saanut aikaan.
Mutta se että mieheltä olen saanut yllinkyllin paskaa niskaan vaikka kaikkeni olen pyrkinyt hänenkin eteen tekemään, ei tunnu enää reilulta. Edes pää ei ole ollu mulla koskaan kipeä (tämä lisäys ennen kuin joku pihtaamisesta syyttää).
Toki olisin keskittynyt aina omiinkin harrastuksiin ja kiinnostuksen kohteisiin, jos olisin kaiken tuon rumban lisäksi jaksanut.
Enkä kenenkään lupaa lähtemiselle anellut. Eroa miettinyt jo vuosia, mutten ole saanut itseäni irti repäistyä. Muiden kokemuksia halusin kuulla ja muutamathan niitä ystävällisesti kertoikin, kiitos niistä!
Budhat yms muut virikkeet joita jokin valopää kaupitteli ei ole nekään osuvia. Ennemminkin liikunta eri muodoissa jota nuorempana harrastin paljon. Hiihto, uinti, säännöllinen lenkkeily, ne olen jo jaksanut viimeisen vuoden aikana aloittaa.
Muutama ihana ystäväkin on, heitä haluaisin jaksaa tavata. Ja nauraa niin kuin ennen. Ystävän kanssa nauramisestakin kun olen saanut mieheltä vittuilua. Oli väärin nauraa enemmän kuin miehen kanssa. Oikeastaan ystävien tapailu ja menot on jäänyt jotta vältyn miehen ikäviltä vihjailuilta.
Vittumaisista viesteistäkin kiitos ja pahoittelut että voitte niin pahoin että se pitää tänne oksentaa! Sympatiat ei tosin multa enää kusipäille irtoa, ne varastot on jo aikaa sitten tyhjentyny. Ja maailmahan pärjää varsin hyvin ilman kusipäitäkin!
Terveisin ap
Juuri näin ap! Ja koska sinä sitten keskityt itseesi? Haudassako? No sitten on jo liian myöhäistä....eli siitä vaan!
Vierailija kirjoitti:
Ja että miksi miehestä pitää huolehtia?
Ei varsinaisesti miehestä.
Sattuu vain olemaan sotkuinen yksilö, käyttämänsä tavarat jää levälleen. Esim avaa postin ruokapöydällä ja jättää tyhjät kirjekuoret siihen. Ottaa uudet sukat käyttöön. Irrottaa sukista etiketit yms pöydälle, ei roskiin. Suihkuun mennessä heittää boxerit pyykkikorin viereen lattialle...........jne...........jneMiljoona kertaa olen päättänyt etten jälkiään siivoa, mutta kuka normi siisteyskasvatuksen saanut kykenee elämään kertyvän kaaoksen keskellä kun haluaisi että on puhdasta ja siistiä?
Ja kaupassa mies ei käy, tai jos käy siitä tekee järjettömän numeron ja shown, jollain lailla siitä piikkiä mulle tulee.
Ja ruokaa ei ole ellen tee. Tai jos mies joskus tekee, siitä kuulee.
Kaikkia noita piikkejä, vittuiluja, ilkeitä kommentteja välttääkseni olen yrittäny tehdä kaiken ja yllätys: niitä tulee silti.
Ja ellen tee, sitten niitä vasta tuleekin.Terveisin ap
Miksi et ole lähtenyt jo 10 tai 20 vuotta sitten? Olisit lasten kanssakin pärjännyt paremmin, ilman vittuilua. Ehkä olisi ollut vähemmän työtäkin. Vaikka sanotaan että yh:n elämä on rankkaa, mutta parempaa se on kuin vittumaisen puolison kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla sama tilanne, paitsi että olin totaaliyksinhuoltaja monta vuotta. Nyt olen juuri hoitanut äitini hautaan. Aion keskittyä nyt vain itseeni ja omaan hyvinvointiini joka ei ole ollut ennen mahdollista. Mulla on hyvä miesystävä joka haluaisi muuttaa yhteen, eikä millään meinaa ymmärtää miksi minä en halua. En halua enää ketään huolehdittavaa, olemme tasa-arvoisessa suhteessa monessa mielessä kun meillä on omat asunnot.
Terveessä parisuhteessa tasa-arvo on mahdollista myös samassa osoitteessa.
Aika harvalla on tasa-arvo kaukana yhdessä asuessa.
Av-jutuista päätellen yllättävän monella on. Jatkuvasti on täällä ulvontaa siitä, että nainen joutuu orjana raatamaan ja mies ei tee mitään :D
Onhan heillä omaa laatu aikaa päivystää tällä kaiken aikaa! Haukkua miestä, anoppia mutsia, appea ja naapureita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Terveessä parisuhteessa tasa-arvo on mahdollista myös samassa osoitteessa.
On mahdollista mutta se ei toteudu kaikilla.
No se on ihan sinun oma valintasi, jos haluat miestäsi passata. Mahdollista tasa-arvo kuitenkin on kaikille terveessä parisuhteessa eläville.
En puhu itsestäni. Totesin vain. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viisikymppisenä eläkkeelle joten keskityt vain itseesi ja harrastuksiini ja matkusteluun. : )
Ap nyt alat elää itsellesi, mistä jäät paitsi jos luovut miehestä, tuskin mistään positiivisesta.
Nyt alkaa elämä osa 2. Jätä mies, kerron mahdollisimman vähän etukäteen. Laita talousasiat kuntoon.
Tsemppiä ap, sinulla on kaikka mahdollisuudet parantaa elämänlaatuaisi vielä. Löydät itsesi kun dumppaat sen rasittavan miehenkuvatuksen. Ala arvostaa itseäsi vihdoinkin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Milloinkohan tämä muiden passaus loppuu. No mies tekee paljon töitä, mulla on enemmän aikaa tehdä kotityöt. Nyt kun lapsien kanssa pääsee helpommalla, niin 90- kymppiset vanhemmat tarvitsee apua.
Vierailija kirjoitti:
Milloinkohan tämä muiden passaus loppuu. No mies tekee paljon töitä, mulla on enemmän aikaa tehdä kotityöt. Nyt kun lapsien kanssa pääsee helpommalla, niin 90- kymppiset vanhemmat tarvitsee apua.
Näin se juuri meillä naisilla menee. Koko ajan on joku huolehdittavana.
Naisten pitäisi heti osata nostaa kytkintä, kun mies alkaa käyttäytyä itsekkäästi ja sikamaisesti. Naistaan rakastava mies ei ole itsekkäästi käyttäytyvä sika. Oli ikää sitten 19 vuotta tai 69 vuotta.
Jos mies ei teitä kunnioita ja kohtele hyvin, teidän ei tarvitse siihen jäädä.
Itse olen elänyt koko elämäni sinkkuna ilman turvaverkkoja. Kyllä nainen pärjää yksinkin. Jos vastaan tulee mies, jonka olemassaolo elämässäni parantaa elämäni laatua, sitten ryhdyn suhteeseen. Mutta en yhtään vähemmästä.
N43