Kumppani tuntuu vieraalta

Ymmäärtkö aå, että ei tuota ole mitään järkeä jatkaa, jollette ryhdy tekemään asioille yhdessä jotain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entäpä, jos ne tuttuuteen uskovat ovat väärässä? Tekevät olettamuksia ja heijastavat toiseen omia toiveitaan "sinä olet sellainen". Toinen kituu, kun sisäisesti tuntee olevansa muuta(kin) kuin hänelle parisuhteessa langetettu rooli.

Mutta eikä ole kiva viettää aikaa jonkun kanssa kotona, niin että on edelleen kodikas olo? Kun yleensä tulee sellainen tunne, ihan kuin olisi töissä, tai suorittaisi jotain näytelmää, kun viettää aikaa miehen kanssa. Ei tule sellaista syventynyttä tuttuuden tasoa, mutta samaan aikaan kyseenalaistan nyt sen löytyykö sitä koskaan kenenkään kanssa, kun tämä sama kuvio suhteissani toistuu.

Se että joku tuntuisi tutulta ei kuitenkaan tarkoita sitä, että hänet näkisi sitten vaan sen kautta yksipuolisesti, tai ajattelisi että tuo on nyt tuollainen. Se on enemmänkin tunne joka on, ei ajatus, että tiedän kuka hän on. Vaan että tunnen kuka hän on, mutta en tiedä kaikkea hänestä. Nykyisestä miehestä voin sanoa, että tiedän hänestä paljon, mutta en tunne häntä.

Ap

Nyt sinulla on ongelma ja sinä olet se, joka asian hoitaa kuntoon. Jos et hoida, niin olet pian taas tuossa samassa tilanteessa valittamassa asiasta.

Ja jos toisen kanssa ei ole mukavaa, niin miksi ihmeessä pitäisi jäädä suhteeseen? Eikö olisi miehelle reilua sanoa jo tässä vaiheessa, että sorry, mutta nyt on kiinnostus lopahtanut.

Parisuhteen ei pitäisi on tuntua poikkeustilalta.

No ethän sinä vuoden-kaksi kestävissä pätkäsuhteissasi toiseen ehdi kunnolla tutustumaankaan.

Aina uutta vierasta ukkoa kehiin!

Mikä sai sinut aloittamaan parisuhteen tämän miehen kanssa? Mitä suhde tämän miehen kanssa antaa sulle? Mitä syitä sulla on jatkaa tässä suhteessa?

Mulla ei oo ollut tollasta tunnetta missään parisuhteissani, enkä kyllä osaisi muodostaa suhdettakaan ihmiseen, joka ei tuntuisi jotenkin tutulta. Mulle itselle yks tärkeimpiä asioita suhteessa on juuri se, että toisen kanssa voi olla rennosti ja oma itsensä. Vahva henkinen yhteys ja tunne, että oikeasti tuntee toisen.

Vierailija kirjoitti:

Ap jos haluatte jatkaa yhdessä, niin nyt teidän pitää ryhtyä keskustelemaan. Mennä pintaa syvemmälle. Puhua tunteista.

Kuulostaa, että ette ole etääntyneet toisistanne, vaan ette ehkä ole tutustuneet alunperintåkään, vaan suhteenne on ehkä jäänyt pinnalliseksi ja/ tai pelkkään seksiin tai kaveruuteen perustuva. Mutta onko teillä missään vaiheessa ollutkaan tunnesidettä.

Hän ei puhu mielellään henkilökohtaisista asioista. Enemmän kiinnostuneempi työjutuista tai uutisista, yleisistä asioista ja ilmiöistä. Olen ollut häneen ihastunut mutta yksinäisyyden tunne alkaa tulemaan siihen päälle hallitsevammaksi, ja epävarmuus. En sitten tiedä onko mitään yhteistä tunnesidettä, molemminpuolista, minun puolelta siis oli ainakin aluksi... Hän kuitenkin sanoo, että haluaa sitoutua, kun olen ottanut asian puheeksi. Sen verran puhui tunteistaan. Onko tämä parisuhde projekti johon hän haluaa sitoutua, vai olenko minä hänelle tärkeä, sitä en osaa sanoa. Taas työkaveri vertaus, koska olemme tavallaan kuin samalla sivulla mutta ehkä ne tunteet puuttuvat. Toisaalta kyllä tykkään miehestä kovasti, mutta vieraalta hän silti tuntuu. En tiedä, nyt kiertää kehää ajatukset.

Ap

Minä olen myös tuollainen, että kenenkään kanssa ei ole oikein todella kemiat kohdanneet. En ole tuntenut sellaista intohimoa, rakastumista, "sen oikean" tunnetta KEHENKÄÄN vaan aina on jotenkin sellainen olo, että olen jotenkin erillinen ja yksin silti, eikä ole mitään tunteen paloa. Pitkään tämä johtikin siihen, että hetken seurusteltua aina erosin, koska päättelin, että tämä ei ole se oikea kun ei tunnu siltä.

Mutta jossain kohtaa aloin miettiä, että ehkä "ongelma" onkin minussa itsessäni ja en vaan osaa rakastua ja rakastaa, vaikka tapaisin kuinka "oikean " ihmisen. Luulen sen vaikuttavan, että tulen rikkonaisesta perheestä jossa molemmilla vanhemmilla oli ihan jäätäviä tunneongelmia, eivätkä ikinä osoittaneet rakastavansa minua mitenkään. Varsinkin äitiä voisi tunneasioissa kuvata sanalla jääkalikka. Mietin että onko minussa vaan silloin jo mennyt tunne-elämässä jokin niin pieleen, ettei ole kykyä rakastua.

Itse päädyin lopulta siihen, että valitsin hyvän ja vakaan miehen lähestulkoon järkiperusteella, ilman että oli mitään rakkauden roihua. Tai siis hänellä oli minua kohtaan. Pystyin vaan hänestä huomaamaan, että hän on hyvä mies, luotettava, ja halusi sitoutua minun kanssani. Nyt olemme olleet naimisissa 8 vuotta ja voin sanoa rakastavani häntä. Se tunne on sellaista pitkällä ajalla vahvistunutta kiintymystä, ja luottamusta, ja arvostusta siitä että hän on pysynyt aina rinnallani vaikka vaikeitakin ajanjaksoja on ollut. Ja pyrin itse olemaan hyvä vaimo hänelle omalla toiminnallani. Minusta tämä tunne riittää ja luulen, että se on paras mihin minä rakkauden tiimoilta pystyn.

Tämä meni nyt pitkäksi selostukseksi omista asioistani, pahoittelut, mutta pointti oli se että JOSKUS näissä "kemiat ei kohtaa" -tapauksissa voi olla myös kyse omista tunne-elämän ja läheisyyden ongelmista. Että joskus se voikin olla kokeilemisen arvoista, ettei lopeta suhdetta heti kun ei tunne roihua (varsinkin jos ei ole koskaan muulloinkaan sellaista tuntenut!) vaan pysyykin vielä ja katsoo voisiko lähentyä ja tunteet syventyä. Mutta tämä on vain oma näkemykseni omista kokemuksista käsin eikä varmasti päde kaikkiin.

Vierailija kirjoitti:

Jos tämä on toistuvaa, niin se syy voi löytyä esim sinun ensimmäisestä parisuhteesta, jos sieltä on jäänyt jokin trauma yms, ja sitten olet liikkunut vain seuraavaan ilman että olet käsitellyt sitä vanhaa pois alta, niin useimmiten se näyttäytyy sitten niin että sinä toistat samaa kaavaasi jokaisessa suhteessa. 

Hmm, tämä herätti ajatuksia. Ensimmäinen parisuhde oli vaikea ja tärkeintä siinä oli seksi. Ex-poikaystävä halusi minut takaisin aina silloin kun olin lähdössä ja luovuttamassa. Tässä suhteessa oli todella paljon tunteita, niissä eroamisen ja yhteenpaluun hetkissä, ja seksissä. Mutta yksin koin olleeni siinäkin suhteessa. Tämä suhde oli pisin suhteeni, 4,5 vuotta.

Olen kyllä käsitellyt paljon tätä suhdetta ja tuntuu, ettei se enää vaivaa, mutta välillä huomaan vertaavani nykyisiä suhteitani tuohon ensimmäiseen ja muistelen, että silloin ainakin minulle oli selkeää että meillä molemmilla oli tunteita toisiamme kohtaan. Vaikka ne olivatkin selkeitä vain noissa tietyissä hetkissä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Teillä ei vaan juttu luista. Eihän se monien muidenkaan kanssa luista, mutta silloin hakeudutaan niiden luokse, joiden kanssa oleminen on luontevaa.

Hmm, niin, pohdin vain syitä miksi ei nyt luista. Tai ole luistanut oikein kenenkään kanssa suhteissa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap jos haluatte jatkaa yhdessä, niin nyt teidän pitää ryhtyä keskustelemaan. Mennä pintaa syvemmälle. Puhua tunteista.

Kuulostaa, että ette ole etääntyneet toisistanne, vaan ette ehkä ole tutustuneet alunperintåkään, vaan suhteenne on ehkä jäänyt pinnalliseksi ja/ tai pelkkään seksiin tai kaveruuteen perustuva. Mutta onko teillä missään vaiheessa ollutkaan tunnesidettä.

Hän ei puhu mielellään henkilökohtaisista asioista. Enemmän kiinnostuneempi työjutuista tai uutisista, yleisistä asioista ja ilmiöistä. Olen ollut häneen ihastunut mutta yksinäisyyden tunne alkaa tulemaan siihen päälle hallitsevammaksi, ja epävarmuus. En sitten tiedä onko mitään yhteistä tunnesidettä, molemminpuolista, minun puolelta siis oli ainakin aluksi... Hän kuitenkin sanoo, että haluaa sitoutua, kun olen ottanut asian puheeksi. Sen verran puhui tunteistaan. Onko tämä parisuhde projekti johon hän haluaa sitoutua, vai olenko minä hänelle tärkeä, sitä en osaa sanoa. Taas työkaveri vertaus, koska olemme tavallaan kuin samalla sivulla mutta ehkä ne tunteet puuttuvat. Toisaalta kyllä tykkään miehestä kovasti, mutta vieraalta hän silti tuntuu. En tiedä, nyt kiertää kehää ajatukset.

Ap

Siis täh? Oletteko nyt vuoden ajan keskustelleet "työjutuista tai uutisista, yleisistä asioista ja ilmiöistä"? Onpa tosi erikoinen suhde. En minä ainakaan jaksaisi olla montaa kuukautta tyypin kanssa, joka haluaa jutella kanssani vain jostain työjutuista tai yleisistä asioista. Tottakai niistäkin voi ja pitää jutella, mutta jos syvemmälle ei päästä, niin en jäisi sitä syvyyttä odottelemaankaan.

Yleisistä asioista voi jutella vaikka naapurin kanssa, mutta parisuhteessa ollessa ne eivät riittäisi jutun aiheeksi ja yhdessä olemiseen. Ja sinä mietit jotain sitoutumista... tsiisus. Nyt kannattaa siis pistää itsensä paksuksi ja odottaa ihmettä, hohhoijaa...

Ei sitä kannata tyytyä keneenkään ja jos toisen jutut ovat työsät nyt, niin eivät ne siitä viisaammiksi muutu ikinä. Ihmeellisiin tyyppeihin te jotkut tyydytty ja ilmeisesti myös ne miehet tyytyvät todella vähään, eivät varmaan parempaakaan saa.

Tuttu tunne ap:n kanssa. Olemme seurustelleet 8v. Havahduin yhtenä päivänä, että jotenkin tuntuu mies vieraalta, vaikka ennen ei siltä tuntunut. Se on merkillinen tunne. Ei ollenkaan mukava tunne. Makustelen asiaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teillä ei vaan juttu luista. Eihän se monien muidenkaan kanssa luista, mutta silloin hakeudutaan niiden luokse, joiden kanssa oleminen on luontevaa.

Hmm, niin, pohdin vain syitä miksi ei nyt luista. Tai ole luistanut oikein kenenkään kanssa suhteissa.

Ap

No eivät sinunkaan juttusi ole kovin syvällistä pohdintaa, joten ehkä saat sen mitä tarvitset tuolta mieheltä.

Kun minä löysin aikoinaan mieheni, niin puhua palpatimme tuntikausia ihan kaikesta, itsestämme, historiasta, tulevaisuuden suunnitelmista, haaveista ja samalla tavalla puhumme vieläkin, 25 vuotta myöhemmin. Juttua riittää aina ja yhdessä on mukavaa, lämmintä ja turvallista.

Vierailija kirjoitti:

Mitä olet tehnyt itse suhteen hyväksi ja sen parantamiseksi? Valittanut varmasti vain ja syyttänyt kaikesta miestä.

Ehkä sinun olisi hyvä tutustua itseesi ja vasta sen jälkeen alkaa harkitsemaan jotain parisuhdetta. Jos haalit koko ajan uusia lyhykäisiä parisuhteita ja sitten kyllästyt, niin se ei ole millään tavoin reilua niille miehille ja pilaat heiltä omalla toiminnallasi elämästä monta kuukautta.

En ole valittanut asiasta, uskalsin nyt viime viikonloppuna ottaa asian puheeksi ensimmäistä kertaa. Kerroin omasta epävarmuudestani ja pohdin ääneen että mitäköhän me suhteelta haluamme. Mies kertoi, että tykkää minusta ja haluaa sitoutua. Mutta hänelle on kuitenkin tärkeää omat menot ja ei vaikuttanut siltä, että haluaisi minun kanssa viettää aikaa enemmän. Joten en tiedä, haluaa olla kanssani mutta ei halua viettää aikaa kanssani? Jotenkin näin... En kyllästy, koen vain yksinäisyyttä ja etten tunne miestä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Tuttu tunne ap:n kanssa. Olemme seurustelleet 8v. Havahduin yhtenä päivänä, että jotenkin tuntuu mies vieraalta, vaikka ennen ei siltä tuntunut. Se on merkillinen tunne. Ei ollenkaan mukava tunne. Makustelen asiaa.

Seurustelua 8 vuotta takana ja et tunne miestä? Ei kai vain sinussakin olisi jotain vikaa...?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä olet tehnyt itse suhteen hyväksi ja sen parantamiseksi? Valittanut varmasti vain ja syyttänyt kaikesta miestä.

Ehkä sinun olisi hyvä tutustua itseesi ja vasta sen jälkeen alkaa harkitsemaan jotain parisuhdetta. Jos haalit koko ajan uusia lyhykäisiä parisuhteita ja sitten kyllästyt, niin se ei ole millään tavoin reilua niille miehille ja pilaat heiltä omalla toiminnallasi elämästä monta kuukautta.

En ole valittanut asiasta, uskalsin nyt viime viikonloppuna ottaa asian puheeksi ensimmäistä kertaa. Kerroin omasta epävarmuudestani ja pohdin ääneen että mitäköhän me suhteelta haluamme. Mies kertoi, että tykkää minusta ja haluaa sitoutua. Mutta hänelle on kuitenkin tärkeää omat menot ja ei vaikuttanut siltä, että haluaisi minun kanssa viettää aikaa enemmän. Joten en tiedä, haluaa olla kanssani mutta ei halua viettää aikaa kanssani? Jotenkin näin... En kyllästy, koen vain yksinäisyyttä ja etten tunne miestä.

Ap

"Mies sanoi, että haluaa sitoutua". No mitä sinä haluat? Piruako sen miehen haluamiset asiaa määrittää, jos sinua asia ei nappaa? Miksi menet edes onkimaan, jos et halua saalista? Kiusasit miestä kyselyilläsi vain ja hän vastaa niin kuin ajattelee sinun ehkä haluavan.

Jos teillä ei ole mitään muita yhteistä kuin jotkut yleiset asiat, niin mitä yhteistä meinasit teillä olevan vaikka viiden vuoden päästä? Tai viidentoista?

Ehkä mies on kanssasi vain, koska sinulla on reikä. Rakkautta tuo ei ole kummankaan puolelta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teillä ei vaan juttu luista. Eihän se monien muidenkaan kanssa luista, mutta silloin hakeudutaan niiden luokse, joiden kanssa oleminen on luontevaa.

Hmm, niin, pohdin vain syitä miksi ei nyt luista. Tai ole luistanut oikein kenenkään kanssa suhteissa.

Ap

Mitä sitä nyt turhuuksia pohtimaan ja siihen käyttämään aikaansa? Jos toinen on tylsä, niin jatka matkaasi. Siinä sinulle pohdintaa.

Ei täällä muutkaan löydä elämänsä rakkautta helposti ja sitä parasta voi joutua etsimään kauan. Voi olla myös, että se oikea ei tule vastaan koskaan, mutta tyytyä ei kannata. Ei vain sen takia, että on joku. Opettele siis olemaan yksin ja tuntemaan itsesi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä olet tehnyt itse suhteen hyväksi ja sen parantamiseksi? Valittanut varmasti vain ja syyttänyt kaikesta miestä.

Ehkä sinun olisi hyvä tutustua itseesi ja vasta sen jälkeen alkaa harkitsemaan jotain parisuhdetta. Jos haalit koko ajan uusia lyhykäisiä parisuhteita ja sitten kyllästyt, niin se ei ole millään tavoin reilua niille miehille ja pilaat heiltä omalla toiminnallasi elämästä monta kuukautta.

En ole valittanut asiasta, uskalsin nyt viime viikonloppuna ottaa asian puheeksi ensimmäistä kertaa. Kerroin omasta epävarmuudestani ja pohdin ääneen että mitäköhän me suhteelta haluamme. Mies kertoi, että tykkää minusta ja haluaa sitoutua. Mutta hänelle on kuitenkin tärkeää omat menot ja ei vaikuttanut siltä, että haluaisi minun kanssa viettää aikaa enemmän. Joten en tiedä, haluaa olla kanssani mutta ei halua viettää aikaa kanssani? Jotenkin näin... En kyllästy, koen vain yksinäisyyttä ja etten tunne miestä.

Ap

Ehkä mies ei ole ajatellut teistä lopullisia elämänkumppaneita toisillenne, ei itsekään koe sinua läheiseksi, mutta muuten hyvä suhde riittää. Ei sen takia halua avautua syvemmin ja että kiintyisitte toisiinne? Mies haluaa kevyen suhteen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä olet tehnyt itse suhteen hyväksi ja sen parantamiseksi? Valittanut varmasti vain ja syyttänyt kaikesta miestä.

Ehkä sinun olisi hyvä tutustua itseesi ja vasta sen jälkeen alkaa harkitsemaan jotain parisuhdetta. Jos haalit koko ajan uusia lyhykäisiä parisuhteita ja sitten kyllästyt, niin se ei ole millään tavoin reilua niille miehille ja pilaat heiltä omalla toiminnallasi elämästä monta kuukautta.

En ole valittanut asiasta, uskalsin nyt viime viikonloppuna ottaa asian puheeksi ensimmäistä kertaa. Kerroin omasta epävarmuudestani ja pohdin ääneen että mitäköhän me suhteelta haluamme. Mies kertoi, että tykkää minusta ja haluaa sitoutua. Mutta hänelle on kuitenkin tärkeää omat menot ja ei vaikuttanut siltä, että haluaisi minun kanssa viettää aikaa enemmän. Joten en tiedä, haluaa olla kanssani mutta ei halua viettää aikaa kanssani? Jotenkin näin... En kyllästy, koen vain yksinäisyyttä ja etten tunne miestä.

Ap

Uskalsit ottaa puheeksi... onpa rohkeaa puhua.

Jos ukko haisee jotenkin vistolta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entäpä, jos ne tuttuuteen uskovat ovat väärässä? Tekevät olettamuksia ja heijastavat toiseen omia toiveitaan "sinä olet sellainen". Toinen kituu, kun sisäisesti tuntee olevansa muuta(kin) kuin hänelle parisuhteessa langetettu rooli.

Mutta eikä ole kiva viettää aikaa jonkun kanssa kotona, niin että on edelleen kodikas olo? Kun yleensä tulee sellainen tunne, ihan kuin olisi töissä, tai suorittaisi jotain näytelmää, kun viettää aikaa miehen kanssa. Ei tule sellaista syventynyttä tuttuuden tasoa, mutta samaan aikaan kyseenalaistan nyt sen löytyykö sitä koskaan kenenkään kanssa, kun tämä sama kuvio suhteissani toistuu.

Se että joku tuntuisi tutulta ei kuitenkaan tarkoita sitä, että hänet näkisi sitten vaan sen kautta yksipuolisesti, tai ajattelisi että tuo on nyt tuollainen. Se on enemmänkin tunne joka on, ei ajatus, että tiedän kuka hän on. Vaan että tunnen kuka hän on, mutta en tiedä kaikkea hänestä. Nykyisestä miehestä voin sanoa, että tiedän hänestä paljon, mutta en tunne häntä.

Ap

Minusta nyt kuulostaa, että olet tyytymässä johonkin. Omasta mielestäni, ja kokemuksesta, parisuhteen taika on juuri siinä, että toiseen on niin intiimisti kytköksissä. Siis niin fyysisesti kuin mentaalisesti. Että saa olla ihan täysin oma itsensä ja toinen hyväksyy sinut juuri sellaisenaan ja sinä hänet. Että kaipaa molemminpuolin sitä toisen ihon alle ryömimistä (lainausmerkeissä). Toisessa on jotain ehkä ihanan tuttua ja toisaalta jotain mystisen vierasta ja haluaa ymmärtää sitä toista aina vaan paremmin. Että sitä on kahdestaan niin turvassa, että voi näyttäytyä haavoittuvimmillaan, olla avoin ja kutsuva puolin ja toisin. Sellainen syvä luottamus ja varmuus kahden ihmisen välissä, jolloin sitä ikäänkuin kasvaa isommaksi yksiköksi kuin mitä ne kaksi yksikköä olisivat erillään. 1+1 onkin 3.

Älä tyydy. Uskalla etsiä juuri se sinulle sopiva kumppani. Toisillenne sopivat. Tutkiskele mitä sinä tarvitset voidaksesi kokea olevasi kuin kotonasi sen muun kanssa. Voidaksesi luottaa ja heittäytyä. Älä tyydy, teet vain kaksi ihmistä onnettomaksi pitkällä tähtäimellä.

N49