Kumppani tuntuu vieraalta

Vierailija kirjoitti:

Mikä sai sinut aloittamaan parisuhteen tämän miehen kanssa? Mitä suhde tämän miehen kanssa antaa sulle? Mitä syitä sulla on jatkaa tässä suhteessa?

Mulla ei oo ollut tollasta tunnetta missään parisuhteissani, enkä kyllä osaisi muodostaa suhdettakaan ihmiseen, joka ei tuntuisi jotenkin tutulta. Mulle itselle yks tärkeimpiä asioita suhteessa on juuri se, että toisen kanssa voi olla rennosti ja oma itsensä. Vahva henkinen yhteys ja tunne, että oikeasti tuntee toisen.

Hän on kiinnostava, fiksu ja mukava, ja alkuun oli kiva, että meillä oli yhteistä puhuttavaa, seurataan samankaltaisia asioita. Tämä tuttuuden tunteen puuttuminen vain häiritsee. Niin ajattelin, että ehkä se siitä kun tutustumme toisiimme, mutta päivät vain kuluvat eikä hänellä vain tunnu olevan sellaista tarvetta jutella sillä tavalla. Hän on mielestäni viehättävä ja haluaisin viettää hänen kanssaan aikaa, mutta nyt mietin että pääsenkö tästä epävarmuudesta ja vierauden tunteesta yli, voiko tämä suhde kehittyä tästä vai pitäisikö luottaa siihen että vielä voi löytyä joku minulle sopiva. Kun en kuitenkaan halua toistaa samoja kaavoja. Voiko vahvan henkisen yhteyden saada pidemmän ajan kuluessa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuttu tunne ap:n kanssa. Olemme seurustelleet 8v. Havahduin yhtenä päivänä, että jotenkin tuntuu mies vieraalta, vaikka ennen ei siltä tuntunut. Se on merkillinen tunne. Ei ollenkaan mukava tunne. Makustelen asiaa.

Seurustelua 8 vuotta takana ja et tunne miestä? Ei kai vain sinussakin olisi jotain vikaa...?

Sanoin, että ennen ei tuntunut. Jompikumpi tai molemmat olemme nähtävästi muuttuneet. Sanoin, että se on merkillinen tunne, koska toinen on hyvinkin tuttu, mutta siihen on tullut näitä vierauden sävyjä.

Vierailija kirjoitti:

Onko varmasti miehesi?

Ettei ole vaihtunut.

Se on uusi tekoälysovellus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tämä on toistuvaa, niin se syy voi löytyä esim sinun ensimmäisestä parisuhteesta, jos sieltä on jäänyt jokin trauma yms, ja sitten olet liikkunut vain seuraavaan ilman että olet käsitellyt sitä vanhaa pois alta, niin useimmiten se näyttäytyy sitten niin että sinä toistat samaa kaavaasi jokaisessa suhteessa. 

Hmm, tämä herätti ajatuksia. Ensimmäinen parisuhde oli vaikea ja tärkeintä siinä oli seksi. Ex-poikaystävä halusi minut takaisin aina silloin kun olin lähdössä ja luovuttamassa. Tässä suhteessa oli todella paljon tunteita, niissä eroamisen ja yhteenpaluun hetkissä, ja seksissä. Mutta yksin koin olleeni siinäkin suhteessa. Tämä suhde oli pisin suhteeni, 4,5 vuotta.

Olen kyllä käsitellyt paljon tätä suhdetta ja tuntuu, ettei se enää vaivaa, mutta välillä huomaan vertaavani nykyisiä suhteitani tuohon ensimmäiseen ja muistelen, että silloin ainakin minulle oli selkeää että meillä molemmilla oli tunteita toisiamme kohtaan. Vaikka ne olivatkin selkeitä vain noissa tietyissä hetkissä.

Ap

Parisuhteessa on koko aika tunteita, ei vain tietyissä hetkissä. Alussa toki tunteet ovat koko ajan tosi vahvasti läsnä, mutta se tasaantuu siitä sitten. On tietysti niitä hetkiä kun on voimakkaampia positiivisia ja negatiivisia tunteita, mutta rakkauden perusvire on päällä koko ajan. Semmonen, että tuntuu siltä, että toisen kanssa on vaan kiva olla ja, että häntä rakastaa. Se on joka päivä, joka hetki siellä taustalla tasaisesti jyllää. Ehkä odotat jotakin satunnaista tunteiden ilotulista mitä oli ensimmäisessä suhteessasi, joka kirjoittamasi mukaan kuulosta yhtään tasapainoiselta tai terveeltä suhteelta. Hyvässä suhteessa on 80-90% ajasta kiva, rauhallinen ja turvallinen tunne. Se turvallinen tunne ei kyllä katoa edes niiden huonojen hetkien aikana.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen myös tuollainen, että kenenkään kanssa ei ole oikein todella kemiat kohdanneet. En ole tuntenut sellaista intohimoa, rakastumista, "sen oikean" tunnetta KEHENKÄÄN vaan aina on jotenkin sellainen olo, että olen jotenkin erillinen ja yksin silti, eikä ole mitään tunteen paloa. Pitkään tämä johtikin siihen, että hetken seurusteltua aina erosin, koska päättelin, että tämä ei ole se oikea kun ei tunnu siltä.

Mutta jossain kohtaa aloin miettiä, että ehkä "ongelma" onkin minussa itsessäni ja en vaan osaa rakastua ja rakastaa, vaikka tapaisin kuinka "oikean " ihmisen. Luulen sen vaikuttavan, että tulen rikkonaisesta perheestä jossa molemmilla vanhemmilla oli ihan jäätäviä tunneongelmia, eivätkä ikinä osoittaneet rakastavansa minua mitenkään. Varsinkin äitiä voisi tunneasioissa kuvata sanalla jääkalikka. Mietin että onko minussa vaan silloin jo mennyt tunne-elämässä jokin niin pieleen, ettei ole kykyä rakastua.

Itse päädyin lopulta siihen, että valitsin hyvän ja vakaan miehen lähestulkoon järkiperusteella, ilman että oli mitään rakkauden roihua. Tai siis hänellä oli minua kohtaan. Pystyin vaan hänestä huomaamaan, että hän on hyvä mies, luotettava, ja halusi sitoutua minun kanssani. Nyt olemme olleet naimisissa 8 vuotta ja voin sanoa rakastavani häntä. Se tunne on sellaista pitkällä ajalla vahvistunutta kiintymystä, ja luottamusta, ja arvostusta siitä että hän on pysynyt aina rinnallani vaikka vaikeitakin ajanjaksoja on ollut. Ja pyrin itse olemaan hyvä vaimo hänelle omalla toiminnallani. Minusta tämä tunne riittää ja luulen, että se on paras mihin minä rakkauden tiimoilta pystyn.

Tämä meni nyt pitkäksi selostukseksi omista asioistani, pahoittelut, mutta pointti oli se että JOSKUS näissä "kemiat ei kohtaa" -tapauksissa voi olla myös kyse omista tunne-elämän ja läheisyyden ongelmista. Että joskus se voikin olla kokeilemisen arvoista, ettei lopeta suhdetta heti kun ei tunne roihua (varsinkin jos ei ole koskaan muulloinkaan sellaista tuntenut!) vaan pysyykin vielä ja katsoo voisiko lähentyä ja tunteet syventyä. Mutta tämä on vain oma näkemykseni omista kokemuksista käsin eikä varmasti päde kaikkiin.

Kiitos tästä viestistä, tässä oli paljon asioita jotka kolahti minulle! Minulla on kyllä ollut ihan turvallinen lapsuus mutta vanhemmat ovat aina olleet henkisesti vähän etäisiä, työorientoituneita mutta aina ovat olleet apuna silloin kun olen tarvinnut. Täytyy nyt tältäkin kannalta sitten miettiä. Onpa ihana kuulla että olet löytänyt pitkäaikaisen ja luottamuksen arvoisen rakkauden :)

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap jos haluatte jatkaa yhdessä, niin nyt teidän pitää ryhtyä keskustelemaan. Mennä pintaa syvemmälle. Puhua tunteista.

Kuulostaa, että ette ole etääntyneet toisistanne, vaan ette ehkä ole tutustuneet alunperintåkään, vaan suhteenne on ehkä jäänyt pinnalliseksi ja/ tai pelkkään seksiin tai kaveruuteen perustuva. Mutta onko teillä missään vaiheessa ollutkaan tunnesidettä.

Hän ei puhu mielellään henkilökohtaisista asioista. Enemmän kiinnostuneempi työjutuista tai uutisista, yleisistä asioista ja ilmiöistä. Olen ollut häneen ihastunut mutta yksinäisyyden tunne alkaa tulemaan siihen päälle hallitsevammaksi, ja epävarmuus. En sitten tiedä onko mitään yhteistä tunnesidettä, molemminpuolista, minun puolelta siis oli ainakin aluksi... Hän kuitenkin sanoo, että haluaa sitoutua, kun olen ottanut asian puheeksi. Sen verran puhui tunteistaan. Onko tämä parisuhde projekti johon hän haluaa sitoutua, vai olenko minä hänelle tärkeä, sitä en osaa sanoa. Taas työkaveri vertaus, koska olemme tavallaan kuin samalla sivulla mutta ehkä ne tunteet puuttuvat. Toisaalta kyllä tykkään miehestä kovasti, mutta vieraalta hän silti tuntuu. En tiedä, nyt kiertää kehää ajatukset.

Ap

Siis täh? Oletteko nyt vuoden ajan keskustelleet "työjutuista tai uutisista, yleisistä asioista ja ilmiöistä"? Onpa tosi erikoinen suhde. En minä ainakaan jaksaisi olla montaa kuukautta tyypin kanssa, joka haluaa jutella kanssani vain jostain työjutuista tai yleisistä asioista. Tottakai niistäkin voi ja pitää jutella, mutta jos syvemmälle ei päästä, niin en jäisi sitä syvyyttä odottelemaankaan.

Yleisistä asioista voi jutella vaikka naapurin kanssa, mutta parisuhteessa ollessa ne eivät riittäisi jutun aiheeksi ja yhdessä olemiseen. Ja sinä mietit jotain sitoutumista... tsiisus. Nyt kannattaa siis pistää itsensä paksuksi ja odottaa ihmettä, hohhoijaa...

Ei sitä kannata tyytyä keneenkään ja jos toisen jutut ovat työsät nyt, niin eivät ne siitä viisaammiksi muutu ikinä. Ihmeellisiin tyyppeihin te jotkut tyydytty ja ilmeisesti myös ne miehet tyytyvät todella vähään, eivät varmaan parempaakaan saa.

Usko tai älä, maailman menosta voi puhua myös niin että se on todella kiinnostavaa, se ei tarkoita sitä että vaan jauhettaisiin pinnallisesti päivän uutisista. Siis siitä riittää yllättävän paljonkin puhuttavaa, mutta ongelmaksi on vain muodostunut se, ettei hän oikein halua puhua henkilökohtaisista asioistaan. Ne on hänen omia ajatuksiaan kai enemmänkin. Enkä halua painostaa puhumaan niistä jos ei tunnu luontevalta.

Ap

Ne juttelut joilla on mitään väliä tapahtuvat vasta sitten kun lakanat märkänä ja kaikki estot ovat hävinneet.

Aina puhutaan siitä että pitää olla kemiaa, pitää joo, kemiaan liittyy se että nesteet lentää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap jos haluatte jatkaa yhdessä, niin nyt teidän pitää ryhtyä keskustelemaan. Mennä pintaa syvemmälle. Puhua tunteista.

Kuulostaa, että ette ole etääntyneet toisistanne, vaan ette ehkä ole tutustuneet alunperintåkään, vaan suhteenne on ehkä jäänyt pinnalliseksi ja/ tai pelkkään seksiin tai kaveruuteen perustuva. Mutta onko teillä missään vaiheessa ollutkaan tunnesidettä.

Hän ei puhu mielellään henkilökohtaisista asioista. Enemmän kiinnostuneempi työjutuista tai uutisista, yleisistä asioista ja ilmiöistä. Olen ollut häneen ihastunut mutta yksinäisyyden tunne alkaa tulemaan siihen päälle hallitsevammaksi, ja epävarmuus. En sitten tiedä onko mitään yhteistä tunnesidettä, molemminpuolista, minun puolelta siis oli ainakin aluksi... Hän kuitenkin sanoo, että haluaa sitoutua, kun olen ottanut asian puheeksi. Sen verran puhui tunteistaan. Onko tämä parisuhde projekti johon hän haluaa sitoutua, vai olenko minä hänelle tärkeä, sitä en osaa sanoa. Taas työkaveri vertaus, koska olemme tavallaan kuin samalla sivulla mutta ehkä ne tunteet puuttuvat. Toisaalta kyllä tykkään miehestä kovasti, mutta vieraalta hän silti tuntuu. En tiedä, nyt kiertää kehää ajatukset.

Ap

Siis täh? Oletteko nyt vuoden ajan keskustelleet "työjutuista tai uutisista, yleisistä asioista ja ilmiöistä"? Onpa tosi erikoinen suhde. En minä ainakaan jaksaisi olla montaa kuukautta tyypin kanssa, joka haluaa jutella kanssani vain jostain työjutuista tai yleisistä asioista. Tottakai niistäkin voi ja pitää jutella, mutta jos syvemmälle ei päästä, niin en jäisi sitä syvyyttä odottelemaankaan.

Yleisistä asioista voi jutella vaikka naapurin kanssa, mutta parisuhteessa ollessa ne eivät riittäisi jutun aiheeksi ja yhdessä olemiseen. Ja sinä mietit jotain sitoutumista... tsiisus. Nyt kannattaa siis pistää itsensä paksuksi ja odottaa ihmettä, hohhoijaa...

Ei sitä kannata tyytyä keneenkään ja jos toisen jutut ovat työsät nyt, niin eivät ne siitä viisaammiksi muutu ikinä. Ihmeellisiin tyyppeihin te jotkut tyydytty ja ilmeisesti myös ne miehet tyytyvät todella vähään, eivät varmaan parempaakaan saa.

Usko tai älä, maailman menosta voi puhua myös niin että se on todella kiinnostavaa, se ei tarkoita sitä että vaan jauhettaisiin pinnallisesti päivän uutisista. Siis siitä riittää yllättävän paljonkin puhuttavaa, mutta ongelmaksi on vain muodostunut se, ettei hän oikein halua puhua henkilökohtaisista asioistaan. Ne on hänen omia ajatuksiaan kai enemmänkin. Enkä halua painostaa puhumaan niistä jos ei tunnu luontevalta.

Ap

Läheisyyttä ei voi muodostua ellei puhu syvimmistä henkilökohtaisista asioista kumppanin kanssa. Ehkä miehesi ei ole oikein kosketuksissa itseensä ja tunteisiinsa ja liikkuu siksi vähän pinnallisemmalla tasolla ihmissuhteissaan. Sinun ei kuitenkaan tarvitse alkaa avaamaan häntä vaan voit etsiä itseäsi tyydyttävän suhteen avoimen ja itsensä kanssa kosketuksissa olevan ihmisen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Tuttu tunne ap:n kanssa. Olemme seurustelleet 8v. Havahduin yhtenä päivänä, että jotenkin tuntuu mies vieraalta, vaikka ennen ei siltä tuntunut. Se on merkillinen tunne. Ei ollenkaan mukava tunne. Makustelen asiaa.

Helpottavaa tietää, etten ole ainoa, vaikkakin harmi että koet samoin! Teillä kyllä pitkä suhde vieläpä takana.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teillä ei vaan juttu luista. Eihän se monien muidenkaan kanssa luista, mutta silloin hakeudutaan niiden luokse, joiden kanssa oleminen on luontevaa.

Hmm, niin, pohdin vain syitä miksi ei nyt luista. Tai ole luistanut oikein kenenkään kanssa suhteissa.

Ap

No eivät sinunkaan juttusi ole kovin syvällistä pohdintaa, joten ehkä saat sen mitä tarvitset tuolta mieheltä.

Kun minä löysin aikoinaan mieheni, niin puhua palpatimme tuntikausia ihan kaikesta, itsestämme, historiasta, tulevaisuuden suunnitelmista, haaveista ja samalla tavalla puhumme vieläkin, 25 vuotta myöhemmin. Juttua riittää aina ja yhdessä on mukavaa, lämmintä ja turvallista.

No hienoa kuitenkin, että sinulla on suhde jossa on turvallista, mukavaa ja paljon puhuttavaa :) mitäpä se sitten sinulta on pois, että niin ei ole kaikilla.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tämä on toistuvaa, niin se syy voi löytyä esim sinun ensimmäisestä parisuhteesta, jos sieltä on jäänyt jokin trauma yms, ja sitten olet liikkunut vain seuraavaan ilman että olet käsitellyt sitä vanhaa pois alta, niin useimmiten se näyttäytyy sitten niin että sinä toistat samaa kaavaasi jokaisessa suhteessa. 

Hmm, tämä herätti ajatuksia. Ensimmäinen parisuhde oli vaikea ja tärkeintä siinä oli seksi. Ex-poikaystävä halusi minut takaisin aina silloin kun olin lähdössä ja luovuttamassa. Tässä suhteessa oli todella paljon tunteita, niissä eroamisen ja yhteenpaluun hetkissä, ja seksissä. Mutta yksin koin olleeni siinäkin suhteessa. Tämä suhde oli pisin suhteeni, 4,5 vuotta.

Olen kyllä käsitellyt paljon tätä suhdetta ja tuntuu, ettei se enää vaivaa, mutta välillä huomaan vertaavani nykyisiä suhteitani tuohon ensimmäiseen ja muistelen, että silloin ainakin minulle oli selkeää että meillä molemmilla oli tunteita toisiamme kohtaan. Vaikka ne olivatkin selkeitä vain noissa tietyissä hetkissä.

Ap

Tuo nimenomainen ilmiö on läheisriippuvuutta. "tunteet" syntyvät siitä dramatiikasta, niin kuin edes-takas heilumalla saat vaikka kylpyammeeseen aallot, jotka sieltä loiskuvat yli. Se on silti vain kylpyamme, ja kun lakkaa riehumasta, ei ole aaltojakaan.

Yksinäisyyden tunne kyllä kertoo sinulle, onko suhteessa hyvä olla -ei ole. Älä takerru johonkuhun vain koska hän on saatavilla, ei siitä millään sitkeydellä ja terapiassa tule hyvää elämänmittaista suhdetta.

Ei sinulla pidä olla yksinäinen olo, vaan sellainen että olet löytänyt juuri sellaisen ihmisen, joka on kiinnostunut sinusta, joka pitää sinusta ja kaipaa sinua kun olet poissa, joka haluaa sinulle hyvää, jonka kanssa on helppo olla ja puhua kaikesta, jos arvostat ja kunnioitat ja haluat, jonka kanssa teillä on paljon yhteistä puhuttavaa ja tehtävää ja suunniteltavaa ja opittavaa.

Jos sinä jäät yksin näissä, tulet olemaan yksin elämässä, ja eikös parisuhteen ainoa tarkoitus ole jakaa elämä, olla olematta yksin. Jos olet yksin, on paljon, paljon helpompaa ja mukavampaa olla sitä sinkkuna.

Ei kyse ole mistään mystisestä "kemiasta". Mutta aidosti ihmisiä jotka sopivat sinulle, on vain kovin vähän. Ei niitä jatkuvasti tule vastaan. Et voi olettaa, että kaikki tai edes kukaan jonka kanssa olet tähän asti seurustellut, on sinulle oikeita kumppaneita. Ei vika ole sinussa, ettet onnistunut suhteessa, mutta se vika sinussa on, että liian helposti juutut suhteeseen, kun ei pitäisi.

Ja sanon tämän vain siksi kun itse kävin ihan saman läpi. Ei kannata mennä naimisiin ja tehdä lapsia suhteeseen, jossa on yksinäinen, sanon vaan. Nykyisin minulla on ihana, läheinen, rakastava ja hauska suhde, enkä kaipaa minnekään muualle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap jos haluatte jatkaa yhdessä, niin nyt teidän pitää ryhtyä keskustelemaan. Mennä pintaa syvemmälle. Puhua tunteista.

Kuulostaa, että ette ole etääntyneet toisistanne, vaan ette ehkä ole tutustuneet alunperintåkään, vaan suhteenne on ehkä jäänyt pinnalliseksi ja/ tai pelkkään seksiin tai kaveruuteen perustuva. Mutta onko teillä missään vaiheessa ollutkaan tunnesidettä.

Hän ei puhu mielellään henkilökohtaisista asioista. Enemmän kiinnostuneempi työjutuista tai uutisista, yleisistä asioista ja ilmiöistä. Olen ollut häneen ihastunut mutta yksinäisyyden tunne alkaa tulemaan siihen päälle hallitsevammaksi, ja epävarmuus. En sitten tiedä onko mitään yhteistä tunnesidettä, molemminpuolista, minun puolelta siis oli ainakin aluksi... Hän kuitenkin sanoo, että haluaa sitoutua, kun olen ottanut asian puheeksi. Sen verran puhui tunteistaan. Onko tämä parisuhde projekti johon hän haluaa sitoutua, vai olenko minä hänelle tärkeä, sitä en osaa sanoa. Taas työkaveri vertaus, koska olemme tavallaan kuin samalla sivulla mutta ehkä ne tunteet puuttuvat. Toisaalta kyllä tykkään miehestä kovasti, mutta vieraalta hän silti tuntuu. En tiedä, nyt kiertää kehää ajatukset.

Ap

Siis täh? Oletteko nyt vuoden ajan keskustelleet "työjutuista tai uutisista, yleisistä asioista ja ilmiöistä"? Onpa tosi erikoinen suhde. En minä ainakaan jaksaisi olla montaa kuukautta tyypin kanssa, joka haluaa jutella kanssani vain jostain työjutuista tai yleisistä asioista. Tottakai niistäkin voi ja pitää jutella, mutta jos syvemmälle ei päästä, niin en jäisi sitä syvyyttä odottelemaankaan.

Yleisistä asioista voi jutella vaikka naapurin kanssa, mutta parisuhteessa ollessa ne eivät riittäisi jutun aiheeksi ja yhdessä olemiseen. Ja sinä mietit jotain sitoutumista... tsiisus. Nyt kannattaa siis pistää itsensä paksuksi ja odottaa ihmettä, hohhoijaa...

Ei sitä kannata tyytyä keneenkään ja jos toisen jutut ovat työsät nyt, niin eivät ne siitä viisaammiksi muutu ikinä. Ihmeellisiin tyyppeihin te jotkut tyydytty ja ilmeisesti myös ne miehet tyytyvät todella vähään, eivät varmaan parempaakaan saa.

Usko tai älä, maailman menosta voi puhua myös niin että se on todella kiinnostavaa, se ei tarkoita sitä että vaan jauhettaisiin pinnallisesti päivän uutisista. Siis siitä riittää yllättävän paljonkin puhuttavaa, mutta ongelmaksi on vain muodostunut se, ettei hän oikein halua puhua henkilökohtaisista asioistaan. Ne on hänen omia ajatuksiaan kai enemmänkin. Enkä halua painostaa puhumaan niistä jos ei tunnu luontevalta.

Ap

Läheisyyttä ei voi muodostua ellei puhu syvimmistä henkilökohtaisista asioista kumppanin kanssa. Ehkä miehesi ei ole oikein kosketuksissa itseensä ja tunteisiinsa ja liikkuu siksi vähän pinnallisemmalla tasolla ihmissuhteissaan. Sinun ei kuitenkaan tarvitse alkaa avaamaan häntä vaan voit etsiä itseäsi tyydyttävän suhteen avoimen ja itsensä kanssa kosketuksissa olevan ihmisen kanssa.

On ihanaa olla ihmisen kanssa, joka puhuu tunteistaan, ja kun meillä on joku asia ristissä, selvittää sen yhdessä rakastavasti ja rauhallisesti puhumalla.

Ei meillä ole mitään velvollisuutta yrittää muuttaa jotain ihmistä sopivaksi itsellemme, eikä oikein oikeuttakaan. Ja ihmiset voivat vähän oppia kyllä, mutta eivät he muutu. He voivat korjata käytöstään, oppia jos heitä kiinnostaa, mutta eivät he sinänsä muutu.

Vierailija kirjoitti:

Ne juttelut joilla on mitään väliä tapahtuvat vasta sitten kun lakanat märkänä ja kaikki estot ovat hävinneet.

Aina puhutaan siitä että pitää olla kemiaa, pitää joo, kemiaan liittyy se että nesteet lentää.

Lakanoihin kannattaa mennä vasta, kun on pysynyt muodostamaan juttelemalla jonkun merkityksellisen kontaktin. Seksi luo valheellista läheisyyttä ihmiseen, jonka kanssa ei muuten ole mitään yhteistä, joten ei sitten kannata suin päin hypätä. Päätyy vain suhteeseen pelkän seksin vuoksi.

Parin suhteen jälkeen on ollut tuollainen olo. Syy oli siinä, että kumppani ei halunnut tutustua minuun ja torjui kaiken keskustelun joten mitään informaatiota ei vaihdettu kun yritin kommunikoida. Heille riitti, että tein kotityöt, maksoin laskut ja saivat seksiä silloin kun halusivat ja toivomus oli että olisin hiljaa. Jälkeenpäin on ollut kyllä kysymyksiä itselleni, että mikä minun syyni oli olla näissä suhteissa tuntemattomien ihmisten kanssa.

Olin pitkässä avoliitossa, jossa "heräsin" siihen, että toinen osapuoli tuntuu ihan vieraalta. Se johtui käsittääkseni siitä, että alussa siinä rakkauden ja ihastuksen huumassa olin luonut hänestä päähäni tiettyjä mielikuvia, jotka sitten ajan kuluessa karisivat pois ja jäljelle jäikin tuntematon ihminen. En ollut nähnyt häntä sellaisena kuin hän oikeasti on.

Miestä ei missään vaiheessa kiinnostanut puhua omasta historiastaan tai halunnut kuunnella minun. Ei halunnut puhua tulevaisuuden haaveistaan, ei edes siinä vaiheessa kun asuttiin jo yhdessä.

Itsessäni huomasin paljon läheisriippuvaisia piirteitä, miehessä välttelevää käyttäytymistä ja sitoutumiskyvyttömyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Entä jos kokeeksi et eroaisikaan, vaan ryhtyisit tutustumaan tähän henkilöön kotonasi. Mistä hän tuli, ja miksi.[/quote

Miksi ap pitäisi tehdä tutustumisen työ, kun mies ei näytä olevan kiinnostunut tutustumaan ap:hen.

Tarpeet ei kohtaa. Parempi etsiä mies, joka myös on kiinnostunut ap:stä.

Liian usein jäädään toivomaan ja tyytymään liian vähään. On oikeus haluta, että kumppani on itsestä kiinnostunut. Se olisi vähän niinkuin perusedellytys. Muuten sitä vain tuottaa seksipalveluja.