Lue keskustelun säännöt.
YLE: Huvipuistokäynti kerran vuodessa kuuluu ihmisarvoiseen elämään
19.06.2023 |
"Ruokaa, vaatteet ja katto pään päällä. Se riittää ehkä selviytymiseen, mutta ei ihmisarvoiseen elämään.
Siihen tarvitaan muun muassa mahdollisuus harrastaa, käydä joskus ulkona ja jopa pienellä lomamatkalla kerran vuodessa, arvioivat Turun yliopiston tutkijat.
Helsingissä nelihenkinen perhe tarvitsee ihmisarvoiseen elämään yli 3 600 euroa kuukaudessa, ilmenee tutkijoiden kokoamasta ihmisarvoisen elämän viitebudjetista. Yksin asuva selviää vähän yli 1 500 eurolla."
Miksi Yle julkaisee tällaisia juttuja, jotka lietsoo köyhiä vihaan ja katkeruuteen? Ihan kuin ihmisarvoinen elämä pyörisi kuluttamisen ympärillä ja edellyttäisi ties mitä. Onko mussa jotain vikaa, kun olen onnellinen vaikka tuloni on jo monta vuotta ollut vain vähän yli tonnin kuussa?
Kommentit (216)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syökää te vaan sitä sosekeittoa joka päivä, tuijottaja kuusimettänreunaa ja jonottamaan kirjastosta Tommi Kinnusen paskoja mummokirjoja, mutta älkää yleistää että se olisi hyvää elämää.
Ruoka, terveydenhuolto, koulutus, suoja. Siinä ne perustarpeet. Jos haluaa lomia, huvipuistokäyntejä ja muita sirkushuveja niin on itse mietittävä mistä rahat siihen. Suomi ei ole rikas maa, verotus on jo korkeaa ja perusasioista leikataan kaikilta. On naurettavaa itkeä köyhien ilmaisten huvipuistoreissujen perään samalla kun julkista terveydenhuoltoa ja hammashuoltoa hyvä jos on olemassakaan.
Iso osa lapsista tai nuorista ei pääsisi koskaan huvipuistoon/matkalle/ vanhempien kanssa harrastuksiin vaikka vanhemmilla olisi säkillinen paperirahaa.
Syynä vanhempien väsymys, mielenterveysongelmat, tunnekylmyys, päihdeongelmat ja nämä ei tulotasoa katso! Kuten ei katso sekään haluaako lastensa kanssa viettää mukavaa aikaa vai eikö kiinnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sama, mä en kaipaa huvipuistokäyntiä tai vastaavaa ollakseni onnellinen. Onni on rakastaa lähimetsää ja kirjaston kirjojen lukemista. Osittain tämä on kiinni omasta asenteesta, kannattaako miettiä sitä mihin ei ole varaa, vaan kaikkea sitä mihin on mahdollisuus.
No jo on lapsille tylsää jos ei mihinkään pääse edes kerran vuodessa.Painu sinä metsään ja pysy siellä.
Kiersimme kuukauden omalla autolla Euroopassa 1970-luvulla. Isä oli myymälänhoitaja ja äiti ala-asteen opettaja. Mukavaa oli. Nyt en raski itse lähteä noin pitkälle reissulle, vaikka käyn töissä.
Vierailija kirjoitti:
Sama, mä en kaipaa huvipuistokäyntiä tai vastaavaa ollakseni onnellinen. Onni on rakastaa lähimetsää ja kirjaston kirjojen lukemista. Osittain tämä on kiinni omasta asenteesta, kannattaako miettiä sitä mihin ei ole varaa, vaan kaikkea sitä mihin on mahdollisuus.
Joo, mutta olisko niin että jokaisella tulisi olla JOTAIN, vaikka sen lintsirannekkeen hinnan verran käyttää VAPAASTI omalla VAPAA-AJALLAAN omiin HARRASTUKSIINSA jotka nostavat henkilön ONNELLISUUTTA?
Ei kun mitä ma hupsin :D POIS NE NETFLIXIT JA RANNEKKEET IHAN TURHIA HUMPUTUKSIA EI NIITÄ ENNENKÄÄN OLLUT MIKSI OLETTE MASENTUNEITA HÄH?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Linnanmäellä voi käydä ilman rahaakin, maksuton sisäänpääsy, muutamia maksuttomia laitteita, ilmainen ulkoilmateatteri, joskus tapahtumiakin. Eväät voi ottaa mukaan.
Ei siitä ilmaiskäynnistä ole iloa muille kuin ihan pienille lapsille. Kouluikäisille tulee vain paha mieli, kun pääsee pelkkiin pikkulasten laitteisiin ja joutuu vierestä katsomaan kun muut omanikäiset huvittelevat.
Kouluikäinen voi sitten alkaa jakaa mainoksia tienatakseen rannekkeen. Tuota kutsutaan kasvatukseksi, että ensin työ sitten huvi.
9-vuotias? 11-vuotias? Eivät taida palkata.
Meillä lapset keräsivät tyhjiä pulloja rannalta ja puistosta ennen kuin alkoivat jakaa mainoksia.
Meillä keräsi lakkoja ja teki polttopuita, mm. Eihän sillä mitään rahoita, mutta enemmän oli sellainen symbolinen tarkoitus, ettei kaikki huvitukset tule aina kuin manulle illallinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiersimme kuukauden omalla autolla Euroopassa 1970-luvulla. Isä oli myymälänhoitaja ja äiti ala-asteen opettaja. Mukavaa oli. Nyt en raski itse lähteä noin pitkälle reissulle, vaikka käyn töissä.
no ei kuule kiinnosta, tapa vaikka perheesi sitten mielummin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama, mä en kaipaa huvipuistokäyntiä tai vastaavaa ollakseni onnellinen. Onni on rakastaa lähimetsää ja kirjaston kirjojen lukemista. Osittain tämä on kiinni omasta asenteesta, kannattaako miettiä sitä mihin ei ole varaa, vaan kaikkea sitä mihin on mahdollisuus.
Joo, mutta olisko niin että jokaisella tulisi olla JOTAIN, vaikka sen lintsirannekkeen hinnan verran käyttää VAPAASTI omalla VAPAA-AJALLAAN omiin HARRASTUKSIINSA jotka nostavat henkilön ONNELLISUUTTA?
Ei kun mitä ma hupsin :D POIS NE NETFLIXIT JA RANNEKKEET IHAN TURHIA HUMPUTUKSIA EI NIITÄ ENNENKÄÄN OLLUT MIKSI OLETTE MASENTUNEITA HÄH?
hämmästyttävä monelle on ihmisarvoisen elämän edellytys se, että on varaa polttaa tupakkaa.
Ihan hyvätuloisenakaan en ymmärrä miten kellään on varaa laittaa useita tuhansia euroja vuodessa tupakkatuotteisiin. Mitä pienemmät tulot sitä varmemmin kessu palaa tai on biitti huulessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Linnanmäellä voi käydä ilman rahaakin, maksuton sisäänpääsy, muutamia maksuttomia laitteita, ilmainen ulkoilmateatteri, joskus tapahtumiakin. Eväät voi ottaa mukaan.
Ei siitä ilmaiskäynnistä ole iloa muille kuin ihan pienille lapsille. Kouluikäisille tulee vain paha mieli, kun pääsee pelkkiin pikkulasten laitteisiin ja joutuu vierestä katsomaan kun muut omanikäiset huvittelevat.
Kouluikäinen voi sitten alkaa jakaa mainoksia tienatakseen rannekkeen. Tuota kutsutaan kasvatukseksi, että ensin työ sitten huvi.
9-vuotias? 11-vuotias? Eivät taida palkata.
Meillä lapset keräsivät tyhjiä pulloja rannalta ja puistosta ennen kuin alkoivat jakaa mainoksia.
Meillä keräsi lakkoja ja teki polttopuita, mm. Eihän sillä mitään rahoita, mutta enemmän oli sellainen symbolinen tarkoitus, ettei kaikki huvitukset tule aina kuin manulle illallinen.
Tiesitkö että sinä ja minä olemme lähempänä miljonääriä kuin Bezos? :) Mutta säästetään ja kurjistetaan vaan ettei isojen pomojen miljardi-kukkarosta katoa yhtään pennin penniä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syökää te vaan sitä sosekeittoa joka päivä, tuijottaja kuusimettänreunaa ja jonottamaan kirjastosta Tommi Kinnusen paskoja mummokirjoja, mutta älkää yleistää että se olisi hyvää elämää.
Ruoka, terveydenhuolto, koulutus, suoja. Siinä ne perustarpeet. Jos haluaa lomia, huvipuistokäyntejä ja muita sirkushuveja niin on itse mietittävä mistä rahat siihen. Suomi ei ole rikas maa, verotus on jo korkeaa ja perusasioista leikataan kaikilta. On naurettavaa itkeä köyhien ilmaisten huvipuistoreissujen perään samalla kun julkista terveydenhuoltoa ja hammashuoltoa hyvä jos on olemassakaan.
Iso osa lapsista tai nuorista ei pääsisi koskaan huvipuistoon/matkalle/ vanhempien kanssa harrastuksiin vaikka vanhemmilla olisi säkillinen paperirahaa.
Syynä vanhempien väsymys, mielenterveysongelmat, tunnekylmyys, päihdeongelmat ja nämä ei tulotasoa katso! Kuten ei katso sekään haluaako lastensa kanssa viettää mukavaa aikaa vai eikö kiinnosta.
Mun exälläni ei ainakaan ole varaa laittaa lapseensa yhtään rahaa. Itselleen hankki kyllä uuden sähköauton. Harrastavat sitte yhdessä sillä ajelua isovanhempien luokse kylään kerran kuussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Linnanmäellä voi käydä ilman rahaakin, maksuton sisäänpääsy, muutamia maksuttomia laitteita, ilmainen ulkoilmateatteri, joskus tapahtumiakin. Eväät voi ottaa mukaan.
Ei siitä ilmaiskäynnistä ole iloa muille kuin ihan pienille lapsille. Kouluikäisille tulee vain paha mieli, kun pääsee pelkkiin pikkulasten laitteisiin ja joutuu vierestä katsomaan kun muut omanikäiset huvittelevat.
Kouluikäinen voi sitten alkaa jakaa mainoksia tienatakseen rannekkeen. Tuota kutsutaan kasvatukseksi, että ensin työ sitten huvi.
9-vuotias? 11-vuotias? Eivät taida palkata.
Meillä lapset keräsivät tyhjiä pulloja rannalta ja puistosta ennen kuin alkoivat jakaa mainoksia.
Meillä keräsi lakkoja ja teki polttopuita, mm. Eihän sillä mitään rahoita, mutta enemmän oli sellainen symbolinen tarkoitus, ettei kaikki huvitukset tule aina kuin manulle illallinen.
Tiesitkö että sinä ja minä olemme lähempänä miljonääriä kuin Bezos? :) Mutta säästetään ja kurjistetaan vaan ettei isojen pomojen miljardi-kukkarosta katoa yhtään pennin penniä!
sille sinä ja minä ja Orvon Petteri ei voida yhden yhtään mitään.
Tulkoot he autuaiksi miljardien arvopapereidensa kanssa, minä opetan lapselle muita tapoja nauttia elämästä kuin jatkuva kuluttaminen. Katsotaan sitten kumpi on enemmän hädissään kun rahoitusjärjestelmä romahtaa / tulee sodat /mellakat tai kaikesta vaan kertakaikkiaan niin kallista ja huonosti saatavaa, että loppuu se ostiskelu; mun lapsen(lapsen)lapset vai Jeffin.
Vierailija kirjoitti:
Tulen köyhästä perheestä eivätkä lapset todellakaan tarvitse mitään huvipuistoja ja elokuvateattereita. Lapset nauttii ja saa kokemuksia paljon pienemmästä. Minä tulen köyhästä vähävaraisesta perheestä jossa molemmat vanhemmistani oli työttömiä ja toinen vakavasti loikkaantunut. Kesäisin me kävimme usein rannassa, mutt en mennyt koskaan uimaan koska en omistanut uikkareita. Me vain istuimme äitimme kanssa rannalla pyyhkeen päälle ja tuijotimme hiljaa järveä. Ne olivat onnelisia hetkiä ja parhaimpia lapsuusmuistojani.
Ja sitten sait joululahjaksi risoja käpylehmiä ja se oli onnellisin joulu ikinä? Jestas näitä kurjuudella ja niukkuudella hurskastelevia. Kyllä se köyhän lapselle käy itsetunnolle ja yhteenkuuluvuuden tunteelle jos on vaikka ainoa lapsi luokasta joka ei ole koskaan käynyt huvipuistossa, ulkomailla, mökkireissulla, kisamatkalla, harrastusreissulla, eläintarhassa tai tehnyt oikeastaan mitään mitä keskiluokan lapset harrastavat. Lapsilla on erilaisia temperamentteja ja kasvuympäristöjä ja jotkut oireilevat eri tavoin. Toiset ajautuvat ostarille hakemaan yhteenkuuluvuuden tunnetta muiden vähävaraisten ja syrjäytymisriskissä olevien nuorien kanssa jolloin nuorisojengitkin saavat alkunsa. Toiset näemmä kirjoittelevat vauvapalstalle siitä miten hiljaa paikoillaan istuminen oli lapsuuden kohokohta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni ei ole kovin lennokasta ajatella, että riittävään elämänlaatuun tällaisessa maailmassa kuuluisi yhden kerran vuodessa joku mukava tekeminen myös köyhemmille lapsille. Se, että on kerran 12 v päässyt käymään ulkomailla (vaikka päivä Tallinnassa jos ei muuta) tai edes vaikka pari kertaa Helsingissä jos asuu jossain aivan syrjäseudulla, on monelle ollut iso juttu jota muistellaan jopa vuosikymmeniä. Lapsuus on muistoja, ja jos mitään ei koskaan saa tehdä vaikka kaikki muut saavat, on vaikea avartaa sitä omaa kuplaansa ja olla antamatta periksi ja kokea ettei mitään ansaitsekaan. Lapsi ei ole vanhempiaan tai taloudellista tilannetta valinnut.
Esim. kerran vuodessa odotettua uutuusleffaa katsomaan kaverien kanssa tai huvipuistoon päiväksi on mielestäni normaali, minimitason asia jonka pitäisi kuulua kaikille lapsille. Tonnin hupparit, tonnin puhelimet ja jääkiekon harrastaminen eivät ole. Mutta muutama kymppi vuodessa on.
Sossu maksaa jääkiekon ja elokuvat jo nyt asiakkailleen. Vai, että ulkomaille pitäisi vielä päästä. Kukahan kustantaisi ulkomaanmatkat ja harrastukset meidän lapsille. Maksaa ihan kohtuudella, kun 5 henkinen perhe lähtee ulkomaille. Ja olen tässä vuoden säästänyt, että saisin hankittua lapselle soittimen harrastukseensa. Ai, niin me ollaan keskituloisia - ei ole ihmisoikeuksia.
Huvipuisto mikä sen ihanampaa kuin rahastaa hymyileviä ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tottahan se on. Jos vähällä on pärjättävä niin ei voi mitään. Ankeaa elämää on. Köyhän on löydettävä se ilo pienistä asioista.
Sinä olet idiootti. Ei ILO tule asioista. Ilo on TUNNE. Eli sinun omat aivosi muodostavat ilon, kuten sinun omat aivosi muodostavat kaikki tunteesi. Ilo tulee sinun omista aivoistasi, sinun sisältäsi. Ilo ei ikinä mitenkään voi tulla mistään mikä on sinun itsesi ulkopuolella.
On sinun itsesi ulkopuolella sitten pieniä asioita tai suuria asioita niin iloa sinä et ikinä mitenkään voi tuntea jos sinun aivosi eivät sitä tunnetta muodosta.
Vttu! Miksi sinä kirjoitat täydellisen tietämätöntä kakkaa tälle palstalle ja miksi ihmiset yläpeukuttavat sinun kakkaasi?
Kun lapseni oli sellainen 3-11- vuotias ajattelin, että minun yksinhuoltajana pitää pystyä viemään lapsi huvipuistoon. Ja kyllä lapsi pääsikin. Ensimmäisillä kerroilla ranneke oli aivan turha, koska tykkäsi mielummin ajaa yksittäisellä autolla. Kävi vielä ilmi, ettei ole huvipuistotyyppinen muutenkaan, eli alkaa huimaamaan helposti :D.
Nyt vanhemmiten olemme puhuneet, ettemme tykkää huvipuistoilusta ollenkaan. Bändiä sinne voi mennä kuuntelemaan.
Tälle kesälle meillä on kaksi kertaa mahdollisuus mennä huvipuistoon ilmaiseksi. Saa nähdä, menemmekö.
Soisin kyllä pienille lapsille, että pääsisivät kerran kesässä perheen kanssa huvipuistoon. ( riippuu tietenkin paikkakunnasta, mitkä ne kustannukset olisi ). Se on vanhemmillekin suuri ilo seurata lasten iloa.
Siksi on hyvä kun on esim. näitä Hope ry-itä sun muita, jos perhe on vähävarainen.
Kaikista kivointa kesässä mun mielestä on kuitenkin uiminen ja uimaan emme helposti pääse. Mutta se on vaan kestettävä.
Onnellisuus ja ihmisarvoinen elämä on jotakin sellaista , joka muodostuu myös sisäisessä maailmassa. Ihminen on fyysinen, psyykkinen ja henkinen olento. Itse olen paljon pohtinut sekä nähnyt elämää, ja elämän lopullista päättymistäkin päässyt näkemään, niin että yritän kuitenkin olla kiitollinen joka päivä elämästä, enkä tuhlata mieltäni siihen, mitä muilla on ja minulla ei ole :).
Tällaisia laskelmia on silti hyvä tehdä, koska ne auttavat hahmottamaan, mitä elämä maksaa noin niinkuin suurinppiirtein.
Sellainen on minusta äärimmäistä köyhyyttä, jos joutuu syrjään sen takia kun ei ole rahaa. Eli tulee yksinäisyyttä ; kokemusta siitä, että on yksin kaikkine taakkoineen tässä maailmassa.
On hyvin yksilöllistä ja elämäntilanteesta riippuvaista minkä kukin kokee ihmisarvoisena elämänä. Monelle se voi olla ihan eri asia kuin pakollisten perustarpeiden täyttäminen.
Kun olin lapsi/teini/parikymppinen, minulle riitti että kesälomilla pääsi tuttavaperheen luo Pohjanmaalle sai lukea kirjoja ja lehtiä, tehdä palapelejä ja katsella telkkaria vaikka yötä päivää. Olin onnellinen ja tyytyväinen enkä osannut kaivata muuta. MUTTA silloin minulla oli vielä perhe (mukaanlukien lemmikit).
Nyt olen kolmekymppinen eikä perhettä enää ole, enkä voi parhaalla tahdollakaan sanoa, että ihmisarvoinen elämä koostuisi vain perustarpeiden täyttymisestä. Jos en voisi matkustella ja harrastaa mitä haluan, tappaisin itseni. Ei varmaan tarvitse sanoa kuinka raskasta korona-aika oli kaltaisilleni. Tämä varmasti liittyy yksinäisyyteen ja siihen ettei tunne kuuluvansa mihinkään porukkaan muualla kuin töissä ja harrastuksessa.
Mutta tietenkään yhteiskunnan ei pidä kustantaa kaikille kaikkia haluamiaan asioita, vaan niiden eteen pitää itse nähdä vaivaa.
Vierailija kirjoitti:
Tulen köyhästä perheestä eivätkä lapset todellakaan tarvitse mitään huvipuistoja ja elokuvateattereita. Lapset nauttii ja saa kokemuksia paljon pienemmästä. Minä tulen köyhästä vähävaraisesta perheestä jossa molemmat vanhemmistani oli työttömiä ja toinen vakavasti loikkaantunut. Kesäisin me kävimme usein rannassa, mutt en mennyt koskaan uimaan koska en omistanut uikkareita. Me vain istuimme äitimme kanssa rannalla pyyhkeen päälle ja tuijotimme hiljaa järveä. Ne olivat onnelisia hetkiä ja parhaimpia lapsuusmuistojani.
Mitä ihmettä juuri luin:D Viimeksi viime viikolla kävin uimassa ihan alusvaatteilla. Oli lämmin kesäilta, olin lenkillä eikä uikkareita mukana. Urheilurintsikat ja alushousut käy hyvin uima-asusta. Teininä uin monen monta kertaa t-paidassa kun häpesin kehoani. Mökillä uin usein alasti, ja olen uinut yläosattomissa monta kertaa jos on ollut hiljainen paikka. Pieni lapsi ainakin voi uida alasti yleisellä rannalla, isompi sitten alusvaatteissa tai t-paidassa jos ne 15e maksavat uikkarit oikeasti kaataa talouden. Ihmeellistä surkuttelua tuo sinun tekstisi.
Tarvepyramidi eli Maslown tarvehierarkia on kavala. Kun yhden portaan tarpeet täyttyvät niin Ihminen kokee että tarvitsee täyttää seuraavankin portaan tarpeet vaikka sitä luulisi, että riittää jos pohjimmaisen portaan tarpeet (yksilön ja lajin hengissä säilyminen) täyttyvät.
Lasten leikkipuisto on kuin ILMAINEN huvipuisto, joissakin on jopa karuselli jossa polkea vauhtia ja pyöriä ympyrää, keinu jossa voi keinua tai liukumäki jota kiivetä ylös ja laskea alas.
Meillä lapset keräsivät tyhjiä pulloja rannalta ja puistosta ennen kuin alkoivat jakaa mainoksia.