Lue keskustelun säännöt.
Kaikki parhaat naiset ja miehet on perheellisiä viimeistään 35-vuotiaina.
17.06.2023 |
Sen jälkeen vaan jämät jäljellä.
T. Epätoivoinen N37
Kommentit (96)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpas yksinkertaistava ja kapea ajatusmaailma monessakin mielessä. Ei nykyään enää elämä mene niin, että pariudutaan nuorena ja suhteet kestää. Nykyään erotaan ja pariudutaan kaiken ikäisinä eli sinkkumarkkinoille vapautuu kaikissa ikävaiheissa ihmisiä. Elämä on myös ennakoimatonta, sitä ei voi käsikirjoittaa ja kaikki ei ole omassa hallinnassa. Moni 35v on myös sinkku ja lapseton omasta tahdostaan tai siksi, että omasta elämänlaadusta ei haluta tinkiä helpolla vaan ainoastaan silloin jos löytyy oikeasti sopivalta tuntuva ihminen. Jos ei löydy, sekin on monelle ok. Minusta on myös hyvä, että ihmiset arvostavat itseään nykyään enemmän eivätkä tyydy mihin tahansa vain koska elämän täytyisi mennä tietyllä tavalla. Osa noudattaa lammasmaisesti jotakin käsikirjoitusta ja aikajanaa, mutta eivät ole todellisuudessa aidosti onnellisia.
Olen puolestani melko samoilla linjoilla aloittajan kanssa. Jos haluat perustaa perheen, suurin valikoima potentiaalisia kumppaneita löytyy alle kolmikymppisistä (tai se n. alle 35v, silloin ollaan jo aika myöhässä lastenteon suhteen). Ne jotka eroavat pitkän suhteen jälkeen löytävät todennäköisemmin nopeasti uuden pitkän suhteen. Ainakin oman kokemuksen mukaan ne jotka ovat kolmekymppisiä sinkkuja, jotka haaveilevat perheestä tai pitkästä parisuhteesta, taustalla on joko usea lyhyt suhde tai totaalinen puutteellisuus aloitteissa. Tämä yleistys koskien eritoten naisia.
Kolmekymppisellä on ollut yli 10v aikaa etsiä sopivia kumppaneita ja nykyajan yhteydenpitovälineillä valikoimaa on useita satoja-tuhansia jos vaan haku on päällä ja vietti kohdallaan. Liekö valikoiman suuruus enemmän pahasta kuin hyvästä
Ohis, mutta 35 ei missään nimessä ole myöhässä lastenteon suhteen. Nykyään on hyvinkin tavallista perustaa perhe tuossa iässä. Minun kaveripiirissäni ainakin ollut enemmän sääntö kuin poikkeus.
Kyllä siinä ollaan jo aika myöhässä jos biologiaa mietitään ja haluttaisiin mahdollisesti enemmän kuin yksi lapsi. Hedelmällisyyden laskun lisäksi riski saada mm. Downin syndroomainen lapsi kasvaa.
https://www.vaestoliitto.fi/artikkelit/hedelmallisyys-laskee-jo-ennen-3…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikki parhaat naiset on lapsettomia 40 v
Oon muuten huomannut saman. Todella rumillakin naisilla tuntuu usein olevan lapsia (ilmeisesti, koska miehet epätoivoissaan panee ihan mitä tahansa) ja sit taas kauniit naiset vielä nelikymppisenäkään ei yleensä omaa lapsia ja kauniitahan ne tuossa iässä vielä onkin juuri sen takia. Kyllä se fakta on, että synnytyksen jälkeen kaikki naiset rupsahtaa. Enemmän tai vähemmän. Teiniäiditkin rupee näyttämään kolmikymppisiltä synnytyksen jälkeen. Sinkkuna ja lapsettomana on helpointa, koska miehet on kuin vampyyreitä, jotka imee naisista kaiken elämänilon ja jos ei, niin sitten viimeistään kun tehdään lapset. Miehet ei myöskään osaa antaa orgasmia tai ainakaan ole kiinnostunut sen antamisesta.
N23
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ulkoiset vaatimukset on nykyään liian suuret, tavalliset normaalit ihmiset ei enää riitä, on pitkät vaatimuslistat siitä mitä pitäisi olla ja täyttää, että kelpaa ja uskotellaan itselleen että minulla on oikeus noita vaatia, minun ei tarvitse tyytyä vähempään. Taustalla vaikuttaa se illuusio loputtomasta kumppanien valikoimasta, mitä tinderit ym näennäisesti mahdollistaa. Tämän seurauksena moni jää lopulta yksin.
Tuo vaikuttaa myös sitoutumiseen siten, että ongelmien tullessa on helppo vain lähteä menemään, kun valikoimaa kyllä riittää, mutta riittääkö lopulta oikeasti? Ennen vanhaan suurin osa löysi kumppanin, kun ei ollut rajatonta valinnanvaraa, se vaikutti kaikkien tapaan ajatella, kun ei ollut sitä illuusiota loputtomasta valikoimasta. Ei ennenkään jokainen parisuhde ollut täydellinen, vaikka valinnat tehtiin pienemmästä otannasta, eikä ne varmasti ole sitä nytkään. Nyt on tullut tilalle yksinäisyys ja loputon tyytymättömyys.
Ennen osattiin olla realistisia ja sitouduttiin, eikä vaan jatkuvasti haikailtu vihreämpää ruohoa. Väitän että tinderit ja nettideittailu on saanut paljon vahinkoa aikaan kun miettii parin muodostusta laajemmin, se vaikuttaa kaikkiin, riippumatta siitä käyttääkö niitä itse.
Niin tämä! Valikoimaa tai näennäisvalikoimaa on aivan liikaa. Täydellisyyttä ei ole olemassakaan, pitäisi osata valita ne tärkeimmät kriteerit ja antaa muuten olla. Tärkeimpiin voi kuulua esimerkiksi samanlainen elämänkatsomus, koska liika erimielisyys vuosien saatossa johtaa eri teille.
Nuorena naisena muutaman tapailemani henkilön kanssa juttu kosahti siihen, kun en täyttänyt heidän sanojensa mukaan jotain ulkonäkökriteeriä (tyyliin olin blondi vaikka brunet sytyttää enemmän, olen liian harteikas ja sirot naiset ovat enemmän mieleen). Luonne oli kuulemma paras piirre. No, miten usein sitten kävi, pari vuotta säädön jälkeen miehiltä tulee viestiä että olit kuitenkin niin mukava, yritettäiskö uudelleen.
Tämä mukava tyyppi löysi toisen mukavan, yli 10v oltu yhdessä ja perhe perustettu. Ei ole pelkkää harmoniaa taival ollut, mutta kokonaisuuteen olen kyllä tyytyväinen.
Ei onnistunut suhde synny niin, että "valitaan tärkeimmät kriteerit" ja niidne mukaan sitten otetaan joku vaan, joka täyttää ne kriteerit. Kyllä ihmissuhteessa, etenkin parisuhteessa on erittäin olennaista se tietty kemia ja kipinä, ja jos se puuttuu, jää jotain todella olennaista puuttumaan, vaikka kuinka olisi samat arvot ja tulevaisuudensuunnitelmat.
Ja kyllä niitäkin ihmisiä on, joiden kanssa yhteensopivuus tuntuu täydelliseltä. Epätäydellinen ihminen on itselle täydellinen kumppani juuri silloin, kun haluaa juuri tämän eikä niin, että "tää on ihan hyvä, mutta ihan yhtä lailla voisin olla jonkun toisenkin kanssa". Itselle täydellisen kumppanin kanssa on hyvä ja luonteva olla, vetovoimaa on ja sovitaan yhteen. Sitä se täydellinen match tarkoittaa.
N45
Mutta ennen vanhaan niitä matchejäkin syntyi helpommin, vaikka oli paljon pienempi otanta, koska se vaikutti kaikkien ajatteluun, kun ei ollut näennäisen loputonta valikoimaa. Nykyään kun on, luullaan että voidaan vaatia sitä tätä ja tuota, koska teoriassa se on mahdollista saavuttaa. Käytännössä monilla on koko ajan takaportti auki sille täydelliselle matchille, eikä sellaista osata enää edes nähdä vaikka se eteen tulisikin.
Miten niin luullaan, että voidaan vaatia sitä ja tätä - ei se mikään luulo ole, vaan kylähän sitä ihan oikeasti voikin asettaa vaatimuksia. Pariutuminen on täysin vapaaehtoista ja jokainen voi päättää ihan itse, millaisen kumppanin kanssa haluaa olla suhteessa. Yksittäisen ihmisen kohdalla saa täysin vapaasti päättää, kiinnostaako vai ei.
Ja olen kanssasi eri meiltä siitä, eikö täydellistä matchia tunnistettaisi. Kyllä ihmiset sen tunnistavat, onko jonkun kanssa hyvä olla, synkkaako, onko vetovoimaa ja haluaako tämän kanssa olla. Toki kaikkia paperilla hyviä ei välttämättä tunnisteta, mutta kyllä ihminen tunnistaa seksuaalisen vetovoiman, romanttiset tunteet ja sen, tykkääkö olla toisen kanssa.
Mistä aikakaudesta tässä nyt siis oikein puhutaan kun puhutaan jostain, mitä oli "ennen vanhaan"? On selvää, että pariutuminen on muuttunut hyvin paljon satojen vuosien aikana, mutta siinäkin on hurjasti eroa, puhutaanko 1800-luvusta, 1950-luvusta, 1970-luvusta vai esimerkiksi 1990-luvusta. Joskus kaukana menneisyydessä pariutuminen oli monelle käytännössä "pakollista", tai ainakin vaihtoehdot avioliitolle olivat vähäiset, ja sitten taas esim. 1990-luvulla enpä usko, että tilanne kovin radikaalisti erosi nykyisestä. Merkittävin ero ehkä oli se, että enemmän tutustuttiin baarissa, kun ei Tindereitä yms ollut, mutta toisaalta kyllähän silloinkin haettiin kumppania kirjeenvaihtoilmoituksilla - kuten muuten haettiin 1900-luvun alkupuolellakin, että eivät kaikki silloinkaan löytäneet kumppania kotikylältä.
No niinhän ne on . Jos ei kaikki, niin suurinosa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpas yksinkertaistava ja kapea ajatusmaailma monessakin mielessä. Ei nykyään enää elämä mene niin, että pariudutaan nuorena ja suhteet kestää. Nykyään erotaan ja pariudutaan kaiken ikäisinä eli sinkkumarkkinoille vapautuu kaikissa ikävaiheissa ihmisiä. Elämä on myös ennakoimatonta, sitä ei voi käsikirjoittaa ja kaikki ei ole omassa hallinnassa. Moni 35v on myös sinkku ja lapseton omasta tahdostaan tai siksi, että omasta elämänlaadusta ei haluta tinkiä helpolla vaan ainoastaan silloin jos löytyy oikeasti sopivalta tuntuva ihminen. Jos ei löydy, sekin on monelle ok. Minusta on myös hyvä, että ihmiset arvostavat itseään nykyään enemmän eivätkä tyydy mihin tahansa vain koska elämän täytyisi mennä tietyllä tavalla. Osa noudattaa lammasmaisesti jotakin käsikirjoitusta ja aikajanaa, mutta eivät ole todellisuudessa aidosti onnellisia.
Tartun viimeiseen virkkeeseesi. Mistä tiedät keitä nämä ovat jotka seuraavat jotain universaalia kässäriä eivätkä todellisuudessa ole "aidosti onnellisia"? Kenenkään elämä ei ole koko ajan pelkkää onnea ja sateenkaarta. Esimerkiksi pikkulapsiarki on suuri elämänmuutos lapsettomaan aikaan ja on myös rankkaa ja voi sisältää paljon hetkiä jolloin vanhemmat ei todellakaan ole onnellisia. Jos taas olisivat jättäneet lapset tekemättä, heidän elämänsä voisi tuntua tyhjältä ja merkityksettömältä. Monessa onnellisuutta käsittelevässä teoksessa läheiset ihmissuhteet nostetaan suureksi hyvinvointitekijäksi. Monilla ne läheiset koostuvat sukulaisista. Ainakin minun elämäni olisi paljon tyhjempää jos siitä poistettaisiin sukulaisia. Omat jälkeläiset tuovat merkittävästi sisältöä elämään ja olenkin priorisoinut elämässäni monet asiat perheen tukemiseksi, enkä elääkseni jotain itsekeskeistä hedonismielämää.
Huomasitko, että viimeisessä virkkeessä puhuttiin OSAN ihmisistä noudattavan tiettyä kaavaa ja olevan onnettomia? Tämä on täysin selvästi nähtävissä ihan arkielämässä ja kaveripiirissä. Tottakai monet ovat aidosti onnellisia siinä normien mukaan kulkeneessa elämässään. Mutta mikään tae se ei onnelle ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpas yksinkertaistava ja kapea ajatusmaailma monessakin mielessä. Ei nykyään enää elämä mene niin, että pariudutaan nuorena ja suhteet kestää. Nykyään erotaan ja pariudutaan kaiken ikäisinä eli sinkkumarkkinoille vapautuu kaikissa ikävaiheissa ihmisiä. Elämä on myös ennakoimatonta, sitä ei voi käsikirjoittaa ja kaikki ei ole omassa hallinnassa. Moni 35v on myös sinkku ja lapseton omasta tahdostaan tai siksi, että omasta elämänlaadusta ei haluta tinkiä helpolla vaan ainoastaan silloin jos löytyy oikeasti sopivalta tuntuva ihminen. Jos ei löydy, sekin on monelle ok. Minusta on myös hyvä, että ihmiset arvostavat itseään nykyään enemmän eivätkä tyydy mihin tahansa vain koska elämän täytyisi mennä tietyllä tavalla. Osa noudattaa lammasmaisesti jotakin käsikirjoitusta ja aikajanaa, mutta eivät ole todellisuudessa aidosti onnellisia.
Olen puolestani melko samoilla linjoilla aloittajan kanssa. Jos haluat perustaa perheen, suurin valikoima potentiaalisia kumppaneita löytyy alle kolmikymppisistä (tai se n. alle 35v, silloin ollaan jo aika myöhässä lastenteon suhteen). Ne jotka eroavat pitkän suhteen jälkeen löytävät todennäköisemmin nopeasti uuden pitkän suhteen. Ainakin oman kokemuksen mukaan ne jotka ovat kolmekymppisiä sinkkuja, jotka haaveilevat perheestä tai pitkästä parisuhteesta, taustalla on joko usea lyhyt suhde tai totaalinen puutteellisuus aloitteissa. Tämä yleistys koskien eritoten naisia.
Kolmekymppisellä on ollut yli 10v aikaa etsiä sopivia kumppaneita ja nykyajan yhteydenpitovälineillä valikoimaa on useita satoja-tuhansia jos vaan haku on päällä ja vietti kohdallaan. Liekö valikoiman suuruus enemmän pahasta kuin hyvästä
Ohis, mutta 35 ei missään nimessä ole myöhässä lastenteon suhteen. Nykyään on hyvinkin tavallista perustaa perhe tuossa iässä. Minun kaveripiirissäni ainakin ollut enemmän sääntö kuin poikkeus.
Kyllä siinä ollaan jo aika myöhässä jos biologiaa mietitään ja haluttaisiin mahdollisesti enemmän kuin yksi lapsi. Hedelmällisyyden laskun lisäksi riski saada mm. Downin syndroomainen lapsi kasvaa.
https://www.vaestoliitto.fi/artikkelit/hedelmallisyys-laskee-jo-ennen-3…
Kysymyksessä on yksilöllinen asia, ei mikään jokaista koskeva fakta. Suosittelen lukemaan myös ihan ulkomaisia tutkimuksia aiheesta, on todettu tuon 35v iän perustuvan hyvin usein tietoihin jostain 1700-luvulta ja se ikä on jäänyt elämään ihmisten puheisiin eräänlaisena pelotteena.
Ei pidä paikkaansa. Itse huippumiehenä katselen perhettä vasta nelikymppisenä nuoren naisen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jos erotilastoja ja pahoinvoivien perheiden määrää katsoo niin en oikein ole vakuuttunut tästä ap:n väitteestä.
Vierailija kirjoitti:
Ei pidä paikkaansa. Itse huippumiehenä katselen perhettä vasta nelikymppisenä nuoren naisen kanssa.
Huippumiehenä? Anna mun kaikki kestää 🤣
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpas yksinkertaistava ja kapea ajatusmaailma monessakin mielessä. Ei nykyään enää elämä mene niin, että pariudutaan nuorena ja suhteet kestää. Nykyään erotaan ja pariudutaan kaiken ikäisinä eli sinkkumarkkinoille vapautuu kaikissa ikävaiheissa ihmisiä. Elämä on myös ennakoimatonta, sitä ei voi käsikirjoittaa ja kaikki ei ole omassa hallinnassa. Moni 35v on myös sinkku ja lapseton omasta tahdostaan tai siksi, että omasta elämänlaadusta ei haluta tinkiä helpolla vaan ainoastaan silloin jos löytyy oikeasti sopivalta tuntuva ihminen. Jos ei löydy, sekin on monelle ok. Minusta on myös hyvä, että ihmiset arvostavat itseään nykyään enemmän eivätkä tyydy mihin tahansa vain koska elämän täytyisi mennä tietyllä tavalla. Osa noudattaa lammasmaisesti jotakin käsikirjoitusta ja aikajanaa, mutta eivät ole todellisuudessa aidosti onnellisia.
Tartun viimeiseen virkkeeseesi. Mistä tiedät keitä nämä ovat jotka seuraavat jotain universaalia kässäriä eivätkä todellisuudessa ole "aidosti onnellisia"? Kenenkään elämä ei ole koko ajan pelkkää onnea ja sateenkaarta. Esimerkiksi pikkulapsiarki on suuri elämänmuutos lapsettomaan aikaan ja on myös rankkaa ja voi sisältää paljon hetkiä jolloin vanhemmat ei todellakaan ole onnellisia. Jos taas olisivat jättäneet lapset tekemättä, heidän elämänsä voisi tuntua tyhjältä ja merkityksettömältä. Monessa onnellisuutta käsittelevässä teoksessa läheiset ihmissuhteet nostetaan suureksi hyvinvointitekijäksi. Monilla ne läheiset koostuvat sukulaisista. Ainakin minun elämäni olisi paljon tyhjempää jos siitä poistettaisiin sukulaisia. Omat jälkeläiset tuovat merkittävästi sisältöä elämään ja olenkin priorisoinut elämässäni monet asiat perheen tukemiseksi, enkä elääkseni jotain itsekeskeistä hedonismielämää.
Huomasitko, että viimeisessä virkkeessä puhuttiin OSAN ihmisistä noudattavan tiettyä kaavaa ja olevan onnettomia? Tämä on täysin selvästi nähtävissä ihan arkielämässä ja kaveripiirissä. Tottakai monet ovat aidosti onnellisia siinä normien mukaan kulkeneessa elämässään. Mutta mikään tae se ei onnelle ole.
Kirjoitus sisältää olettaman, että onnettomuus johtuu "käsikirjoituksen ja aikajanan" mukaan elämisestä eli nostetaan tämä syylliseksi tapetille. Sairaudet (fyysiset ja psyykkiset), työtilanne, muut vastoinkäymiset ja lukuisat muut onnellisuuteen ja hyvinvointiin vaikuttavat tekijät, mitäs ne on? Ei, syy on pahismainen ydinperhemalli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei pidä paikkaansa. Itse huippumiehenä katselen perhettä vasta nelikymppisenä nuoren naisen kanssa.
Huippumiehenä? Anna mun kaikki kestää 🤣
Huippumies säästelee itseään nelikymppiseksi ja alkaa sitten etsiskellä, josko löytyisi joku nuori nainen, joka haluaa 20 vuotta vanhemman miehen. Hehehe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpas yksinkertaistava ja kapea ajatusmaailma monessakin mielessä. Ei nykyään enää elämä mene niin, että pariudutaan nuorena ja suhteet kestää. Nykyään erotaan ja pariudutaan kaiken ikäisinä eli sinkkumarkkinoille vapautuu kaikissa ikävaiheissa ihmisiä. Elämä on myös ennakoimatonta, sitä ei voi käsikirjoittaa ja kaikki ei ole omassa hallinnassa. Moni 35v on myös sinkku ja lapseton omasta tahdostaan tai siksi, että omasta elämänlaadusta ei haluta tinkiä helpolla vaan ainoastaan silloin jos löytyy oikeasti sopivalta tuntuva ihminen. Jos ei löydy, sekin on monelle ok. Minusta on myös hyvä, että ihmiset arvostavat itseään nykyään enemmän eivätkä tyydy mihin tahansa vain koska elämän täytyisi mennä tietyllä tavalla. Osa noudattaa lammasmaisesti jotakin käsikirjoitusta ja aikajanaa, mutta eivät ole todellisuudessa aidosti onnellisia.
Tartun viimeiseen virkkeeseesi. Mistä tiedät keitä nämä ovat jotka seuraavat jotain universaalia kässäriä eivätkä todellisuudessa ole "aidosti onnellisia"? Kenenkään elämä ei ole koko ajan pelkkää onnea ja sateenkaarta. Esimerkiksi pikkulapsiarki on suuri elämänmuutos lapsettomaan aikaan ja on myös rankkaa ja voi sisältää paljon hetkiä jolloin vanhemmat ei todellakaan ole onnellisia. Jos taas olisivat jättäneet lapset tekemättä, heidän elämänsä voisi tuntua tyhjältä ja merkityksettömältä. Monessa onnellisuutta käsittelevässä teoksessa läheiset ihmissuhteet nostetaan suureksi hyvinvointitekijäksi. Monilla ne läheiset koostuvat sukulaisista. Ainakin minun elämäni olisi paljon tyhjempää jos siitä poistettaisiin sukulaisia. Omat jälkeläiset tuovat merkittävästi sisältöä elämään ja olenkin priorisoinut elämässäni monet asiat perheen tukemiseksi, enkä elääkseni jotain itsekeskeistä hedonismielämää.
Huomasitko, että viimeisessä virkkeessä puhuttiin OSAN ihmisistä noudattavan tiettyä kaavaa ja olevan onnettomia? Tämä on täysin selvästi nähtävissä ihan arkielämässä ja kaveripiirissä. Tottakai monet ovat aidosti onnellisia siinä normien mukaan kulkeneessa elämässään. Mutta mikään tae se ei onnelle ole.
Kirjoitus sisältää olettaman, että onnettomuus johtuu "käsikirjoituksen ja aikajanan" mukaan elämisestä eli nostetaan tämä syylliseksi tapetille. Sairaudet (fyysiset ja psyykkiset), työtilanne, muut vastoinkäymiset ja lukuisat muut onnellisuuteen ja hyvinvointiin vaikuttavat tekijät, mitäs ne on? Ei, syy on pahismainen ydinperhemalli.
Tulkitset kommenttia kyllä aika oudosti. Tuohan nimenomaan on se mitä ajetaan takaa, elämässä onnellisuuteen ja onnettomuuteen vaikuttaa monet asiat eikä parisuhdestatus tai perheettömyys ole tae mistään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpas yksinkertaistava ja kapea ajatusmaailma monessakin mielessä. Ei nykyään enää elämä mene niin, että pariudutaan nuorena ja suhteet kestää. Nykyään erotaan ja pariudutaan kaiken ikäisinä eli sinkkumarkkinoille vapautuu kaikissa ikävaiheissa ihmisiä. Elämä on myös ennakoimatonta, sitä ei voi käsikirjoittaa ja kaikki ei ole omassa hallinnassa. Moni 35v on myös sinkku ja lapseton omasta tahdostaan tai siksi, että omasta elämänlaadusta ei haluta tinkiä helpolla vaan ainoastaan silloin jos löytyy oikeasti sopivalta tuntuva ihminen. Jos ei löydy, sekin on monelle ok. Minusta on myös hyvä, että ihmiset arvostavat itseään nykyään enemmän eivätkä tyydy mihin tahansa vain koska elämän täytyisi mennä tietyllä tavalla. Osa noudattaa lammasmaisesti jotakin käsikirjoitusta ja aikajanaa, mutta eivät ole todellisuudessa aidosti onnellisia.
Olen puolestani melko samoilla linjoilla aloittajan kanssa. Jos haluat perustaa perheen, suurin valikoima potentiaalisia kumppaneita löytyy alle kolmikymppisistä (tai se n. alle 35v, silloin ollaan jo aika myöhässä lastenteon suhteen). Ne jotka eroavat pitkän suhteen jälkeen löytävät todennäköisemmin nopeasti uuden pitkän suhteen. Ainakin oman kokemuksen mukaan ne jotka ovat kolmekymppisiä sinkkuja, jotka haaveilevat perheestä tai pitkästä parisuhteesta, taustalla on joko usea lyhyt suhde tai totaalinen puutteellisuus aloitteissa. Tämä yleistys koskien eritoten naisia.
Kolmekymppisellä on ollut yli 10v aikaa etsiä sopivia kumppaneita ja nykyajan yhteydenpitovälineillä valikoimaa on useita satoja-tuhansia jos vaan haku on päällä ja vietti kohdallaan. Liekö valikoiman suuruus enemmän pahasta kuin hyvästä
Ohis, mutta 35 ei missään nimessä ole myöhässä lastenteon suhteen. Nykyään on hyvinkin tavallista perustaa perhe tuossa iässä. Minun kaveripiirissäni ainakin ollut enemmän sääntö kuin poikkeus.
Kyllä siinä ollaan jo aika myöhässä jos biologiaa mietitään ja haluttaisiin mahdollisesti enemmän kuin yksi lapsi. Hedelmällisyyden laskun lisäksi riski saada mm. Downin syndroomainen lapsi kasvaa.
https://www.vaestoliitto.fi/artikkelit/hedelmallisyys-laskee-jo-ennen-3…
Kysymyksessä on yksilöllinen asia, ei mikään jokaista koskeva fakta. Suosittelen lukemaan myös ihan ulkomaisia tutkimuksia aiheesta, on todettu tuon 35v iän perustuvan hyvin usein tietoihin jostain 1700-luvulta ja se ikä on jäänyt elämään ihmisten puheisiin eräänlaisena pelotteena.
Eli joidenkin munasarjat ovat äärimmilleen pakattuina munasoluja? Kyllä laitat väestöliittoon palautetta kun mutua kehtaavat levittää. Mistä ne yksilöt tietävät ovatko heitä joilla hedelmällisyys putoaa jo parikymppisenä vai vasta nelikymppisenä? Jollain "kyllä minä tiedän" -tiedolla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei pidä paikkaansa. Itse huippumiehenä katselen perhettä vasta nelikymppisenä nuoren naisen kanssa.
Huippumiehenä? Anna mun kaikki kestää 🤣
Huippumies säästelee itseään nelikymppiseksi ja alkaa sitten etsiskellä, josko löytyisi joku nuori nainen, joka haluaa 20 vuotta vanhemman miehen. Hehehe.
Muista, että nuorempi ei aina tarkota laadukasta. Ja sanon tän itse parikymppisenä naisena - yllättävän paljon löytyy jopa lähelle neljääkymmentä olevia naisia, jotka on pitäneet itsestään niin hyvää huolta, että ovat kauniimpia ja hedelmällisempiä kuin jotkut parikymppiset. Yleensä ne parikymppiset, jotka kelpuuttaa puolet vanhemman miehen (siis jos nyt ei puhuta varakkaasta miehestä) on niitä, joita yksinkertasesti ei parikymppiset miehet kelpuuta (koska parikymppiset miehet on nirsoimpia) ja nämä naiset on omaa myös jotain lapsuudentraumoja minkä vuoksi etsivät vanhemmasta miehestä turvaa ja ovat siis alttiita myös päihdeongelmille ja/tai mielenterveysongelmille. Yli nelikymppisen miehen siemenneste alkaa myös olemaan vanhentunutta eli altistaa sille, että lapselle tulee vakavia neurologisia ongelmia ja jopa skitsofreniaa. Eli jos saisin pyytää, niin älä jaa eteenpäin geenejäsi. Tulevat lapsesikin häpeäisi sitä, että heidän isä on hyväksikäyttänyt haavoittuvaisessa tilassa olevaa naista.
N23
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpas yksinkertaistava ja kapea ajatusmaailma monessakin mielessä. Ei nykyään enää elämä mene niin, että pariudutaan nuorena ja suhteet kestää. Nykyään erotaan ja pariudutaan kaiken ikäisinä eli sinkkumarkkinoille vapautuu kaikissa ikävaiheissa ihmisiä. Elämä on myös ennakoimatonta, sitä ei voi käsikirjoittaa ja kaikki ei ole omassa hallinnassa. Moni 35v on myös sinkku ja lapseton omasta tahdostaan tai siksi, että omasta elämänlaadusta ei haluta tinkiä helpolla vaan ainoastaan silloin jos löytyy oikeasti sopivalta tuntuva ihminen. Jos ei löydy, sekin on monelle ok. Minusta on myös hyvä, että ihmiset arvostavat itseään nykyään enemmän eivätkä tyydy mihin tahansa vain koska elämän täytyisi mennä tietyllä tavalla. Osa noudattaa lammasmaisesti jotakin käsikirjoitusta ja aikajanaa, mutta eivät ole todellisuudessa aidosti onnellisia.
Olen puolestani melko samoilla linjoilla aloittajan kanssa. Jos haluat perustaa perheen, suurin valikoima potentiaalisia kumppaneita löytyy alle kolmikymppisistä (tai se n. alle 35v, silloin ollaan jo aika myöhässä lastenteon suhteen). Ne jotka eroavat pitkän suhteen jälkeen löytävät todennäköisemmin nopeasti uuden pitkän suhteen. Ainakin oman kokemuksen mukaan ne jotka ovat kolmekymppisiä sinkkuja, jotka haaveilevat perheestä tai pitkästä parisuhteesta, taustalla on joko usea lyhyt suhde tai totaalinen puutteellisuus aloitteissa. Tämä yleistys koskien eritoten naisia.
Kolmekymppisellä on ollut yli 10v aikaa etsiä sopivia kumppaneita ja nykyajan yhteydenpitovälineillä valikoimaa on useita satoja-tuhansia jos vaan haku on päällä ja vietti kohdallaan. Liekö valikoiman suuruus enemmän pahasta kuin hyvästä
Ohis, mutta 35 ei missään nimessä ole myöhässä lastenteon suhteen. Nykyään on hyvinkin tavallista perustaa perhe tuossa iässä. Minun kaveripiirissäni ainakin ollut enemmän sääntö kuin poikkeus.
Kyllä siinä ollaan jo aika myöhässä jos biologiaa mietitään ja haluttaisiin mahdollisesti enemmän kuin yksi lapsi. Hedelmällisyyden laskun lisäksi riski saada mm. Downin syndroomainen lapsi kasvaa.
https://www.vaestoliitto.fi/artikkelit/hedelmallisyys-laskee-jo-ennen-3…
Kysymyksessä on yksilöllinen asia, ei mikään jokaista koskeva fakta. Suosittelen lukemaan myös ihan ulkomaisia tutkimuksia aiheesta, on todettu tuon 35v iän perustuvan hyvin usein tietoihin jostain 1700-luvulta ja se ikä on jäänyt elämään ihmisten puheisiin eräänlaisena pelotteena.
Eli joidenkin munasarjat ovat äärimmilleen pakattuina munasoluja? Kyllä laitat väestöliittoon palautetta kun mutua kehtaavat levittää. Mistä ne yksilöt tietävät ovatko heitä joilla hedelmällisyys putoaa jo parikymppisenä vai vasta nelikymppisenä? Jollain "kyllä minä tiedän" -tiedolla?
Ei yksilö tiedä sitä mistään, ei missään iässä voi tietää. Ei edes 25-vuotiaana. Tosiasia on, että nykyisin on trendi perustaa perhe vanhempana ja tätä tapahtuu koko ajan enemmän. Trendi on myös se, että lapsia saatetaan halutakin vain se yksi. Ei kukaan kiellä iän vaikutusta hedelmällisyyteen, mutta asia ei ole yhtään niin simppeli, suoraviivainen ja dramaattinen kun usein annetaan ymmärtää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei pidä paikkaansa. Itse huippumiehenä katselen perhettä vasta nelikymppisenä nuoren naisen kanssa.
Huippumiehenä? Anna mun kaikki kestää 🤣
Huippumies säästelee itseään nelikymppiseksi ja alkaa sitten etsiskellä, josko löytyisi joku nuori nainen, joka haluaa 20 vuotta vanhemman miehen. Hehehe.
Muista, että nuorempi ei aina tarkota laadukasta. Ja sanon tän itse parikymppisenä naisena - yllättävän paljon löytyy jopa lähelle neljääkymmentä olevia naisia, jotka on pitäneet itsestään niin hyvää huolta, että ovat kauniimpia ja hedelmällisempiä kuin jotkut parikymppiset. Yleensä ne parikymppiset, jotka kelpuuttaa puolet vanhemman miehen (siis jos nyt ei puhuta varakkaasta miehestä) on niitä, joita yksinkertasesti ei parikymppiset miehet kelpuuta (koska parikymppiset miehet on nirsoimpia) ja nämä naiset on omaa myös jotain lapsuudentraumoja minkä vuoksi etsivät vanhemmasta miehestä turvaa ja ovat siis alttiita myös päihdeongelmille ja/tai mielenterveysongelmille. Yli nelikymppisen miehen siemenneste alkaa myös olemaan vanhentunutta eli altistaa sille, että lapselle tulee vakavia neurologisia ongelmia ja jopa skitsofreniaa. Eli jos saisin pyytää, niin älä jaa eteenpäin geenejäsi. Tulevat lapsesikin häpeäisi sitä, että heidän isä on hyväksikäyttänyt haavoittuvaisessa tilassa olevaa naista.
N23
millä arvioit naisten välisiä hedelmällisyyseroja lihavuuden ja iän lisäksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei pidä paikkaansa. Itse huippumiehenä katselen perhettä vasta nelikymppisenä nuoren naisen kanssa.
Huippumiehenä? Anna mun kaikki kestää 🤣
Huippumies säästelee itseään nelikymppiseksi ja alkaa sitten etsiskellä, josko löytyisi joku nuori nainen, joka haluaa 20 vuotta vanhemman miehen. Hehehe.
Muista, että nuorempi ei aina tarkota laadukasta. Ja sanon tän itse parikymppisenä naisena - yllättävän paljon löytyy jopa lähelle neljääkymmentä olevia naisia, jotka on pitäneet itsestään niin hyvää huolta, että ovat kauniimpia ja hedelmällisempiä kuin jotkut parikymppiset. Yleensä ne parikymppiset, jotka kelpuuttaa puolet vanhemman miehen (siis jos nyt ei puhuta varakkaasta miehestä) on niitä, joita yksinkertasesti ei parikymppiset miehet kelpuuta (koska parikymppiset miehet on nirsoimpia) ja nämä naiset on omaa myös jotain lapsuudentraumoja minkä vuoksi etsivät vanhemmasta miehestä turvaa ja ovat siis alttiita myös päihdeongelmille ja/tai mielenterveysongelmille. Yli nelikymppisen miehen siemenneste alkaa myös olemaan vanhentunutta eli altistaa sille, että lapselle tulee vakavia neurologisia ongelmia ja jopa skitsofreniaa. Eli jos saisin pyytää, niin älä jaa eteenpäin geenejäsi. Tulevat lapsesikin häpeäisi sitä, että heidän isä on hyväksikäyttänyt haavoittuvaisessa tilassa olevaa naista.
N23
Näinhän se on. Useimmiten noissa ikäerosuhteissa kumpikin joutuu tyytymään. Se nuorempi osapuoli on useimmiten sellainen, jolla ei ole vientiä omassa ikäluokassa, eli usein on ongelmaa joko ulkonäössä, persoonassa tai mielenterveydessä, usein jopa näissä kaikissa. Ja eivät nuo vanhemmat osapuoletkaan yleensä niitä ikäluokkansa halutuimpia ole. Heilläkin on se ongelma, että eivät saa kiinnostavaa ja hyvännäköistä omanikäistä naista, ja se johtuu juuri samoista syistä, eli on ongelmaa ulkonäössä, persoonassa tai mielenterveydessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kauneimmat koulutetut naiset pysyttelevät sinkkuina? Kyllä joku on pakko valita.
Mistä olet päätellyt, että kauneimmat koulutetut naiset pysyttelevät sinkkuina. Katsele ympärillesi ja näet paljon kauniita/koulutettuja äitejä.
Tyhmyys on lisääntymisen edellytys.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki parhaat naiset on lapsettomia 40 v
Tarkoitat varmaan että mielestäsi 40v lapsettomat naiset on parhaita. Kyllä ne oikeasti parhaat miehet ja naiset ovat tuossa jo perheen perustaneet.
Copium.