Kaikki parhaat naiset ja miehet on perheellisiä viimeistään 35-vuotiaina.

Ap:n esittämä väite perustuu siihen ajatukseen että kaikki miehet ja naiset haluavat heti nuorena perheen ja lapsia ja loppu on vaan puhtaasti kilpailua kumppaneista. On voittajat ja häviäjät. Tämä voi pitää paikkansa eläinmaailmassa ja ehkä suurelta osin myös ihmismaailmassa, mutta ihmiset on vähän monimutkaisempia ajatusmaailmaltaan. Kaikki ei ole kiinnostuneita perinteisestä perhe-elämästä tai menestyksestä tai kulissien ylläpitämisestä.

Kukaan poika/mies ei ole päässyt tekemään minuun tarpeitaan kuuteen vuoteen. Ilmeisesti joihinkin kuitenkin pääsevät, kun ovat oppineet niin sinnikkäiksi.

T31

Ulkoiset vaatimukset on nykyään liian suuret, tavalliset normaalit ihmiset ei enää riitä, on pitkät vaatimuslistat siitä mitä pitäisi olla ja täyttää, että kelpaa ja uskotellaan itselleen että minulla on oikeus noita vaatia, minun ei tarvitse tyytyä vähempään. Taustalla vaikuttaa se illuusio loputtomasta kumppanien valikoimasta, mitä tinderit ym näennäisesti mahdollistaa. Tämän seurauksena moni jää lopulta yksin.

Tuo vaikuttaa myös sitoutumiseen siten, että ongelmien tullessa on helppo vain lähteä menemään, kun valikoimaa kyllä riittää, mutta riittääkö lopulta oikeasti? Ennen vanhaan suurin osa löysi kumppanin, kun ei ollut rajatonta valinnanvaraa, se vaikutti kaikkien tapaan ajatella, kun ei ollut sitä illuusiota loputtomasta valikoimasta. Ei ennenkään jokainen parisuhde ollut täydellinen, vaikka valinnat tehtiin pienemmästä otannasta, eikä ne varmasti ole sitä nytkään. Nyt on tullut tilalle yksinäisyys ja loputon tyytymättömyys.

Ennen osattiin olla realistisia ja sitouduttiin, eikä vaan jatkuvasti haikailtu vihreämpää ruohoa. Väitän että tinderit ja nettideittailu on saanut paljon vahinkoa aikaan kun miettii parin muodostusta laajemmin, se vaikuttaa kaikkiin, riippumatta siitä käyttääkö niitä itse.

Vierailija kirjoitti:

Miksi kauneimmat koulutetut naiset pysyttelevät sinkkuina? Kyllä joku on pakko valita.

Mistä olet päätellyt, että kauneimmat koulutetut naiset pysyttelevät sinkkuina. Katsele ympärillesi ja näet paljon kauniita/koulutettuja äitejä.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki parhaat naiset on lapsettomia 40 v

Geenien umpikuja, joten biologisessa mielessä eivät ole. Mutta siis täydellinen match niille miehille, joille paras ratkaisu on myös jäädä lapsettomaksi, ihan jokaisen näkökulmasta

Lapsettomia on ne, joiden geene ei haluta jalaa geenipooliin enenpää

Vierailija kirjoitti:

Ulkoiset vaatimukset on nykyään liian suuret, tavalliset normaalit ihmiset ei enää riitä, on pitkät vaatimuslistat siitä mitä pitäisi olla ja täyttää, että kelpaa ja uskotellaan itselleen että minulla on oikeus noita vaatia, minun ei tarvitse tyytyä vähempään. Taustalla vaikuttaa se illuusio loputtomasta kumppanien valikoimasta, mitä tinderit ym näennäisesti mahdollistaa. Tämän seurauksena moni jää lopulta yksin.

Tuo vaikuttaa myös sitoutumiseen siten, että ongelmien tullessa on helppo vain lähteä menemään, kun valikoimaa kyllä riittää, mutta riittääkö lopulta oikeasti? Ennen vanhaan suurin osa löysi kumppanin, kun ei ollut rajatonta valinnanvaraa, se vaikutti kaikkien tapaan ajatella, kun ei ollut sitä illuusiota loputtomasta valikoimasta. Ei ennenkään jokainen parisuhde ollut täydellinen, vaikka valinnat tehtiin pienemmästä otannasta, eikä ne varmasti ole sitä nytkään. Nyt on tullut tilalle yksinäisyys ja loputon tyytymättömyys.

Ennen osattiin olla realistisia ja sitouduttiin, eikä vaan jatkuvasti haikailtu vihreämpää ruohoa. Väitän että tinderit ja nettideittailu on saanut paljon vahinkoa aikaan kun miettii parin muodostusta laajemmin, se vaikuttaa kaikkiin, riippumatta siitä käyttääkö niitä itse.

Niin tämä! Valikoimaa tai näennäisvalikoimaa on aivan liikaa. Täydellisyyttä ei ole olemassakaan, pitäisi osata valita ne tärkeimmät kriteerit ja antaa muuten olla. Tärkeimpiin voi kuulua esimerkiksi samanlainen elämänkatsomus, koska liika erimielisyys vuosien saatossa johtaa eri teille. 

Nuorena naisena muutaman tapailemani henkilön kanssa juttu kosahti siihen, kun en täyttänyt heidän sanojensa mukaan jotain ulkonäkökriteeriä (tyyliin olin blondi vaikka brunet sytyttää enemmän, olen liian harteikas ja sirot naiset ovat enemmän mieleen). Luonne oli kuulemma paras piirre. No, miten usein sitten kävi, pari vuotta säädön jälkeen miehiltä tulee viestiä että olit kuitenkin niin mukava, yritettäiskö uudelleen.

Tämä mukava tyyppi löysi toisen mukavan, yli 10v oltu yhdessä ja perhe perustettu. Ei ole pelkkää harmoniaa taival ollut, mutta kokonaisuuteen olen kyllä tyytyväinen. 

Jossain lehdessä oli että ihmisistä ne kaikista älykkäimmät jättävät lapset tekemättä, jolloin ihmislaji evoluution seurauksena tyhmentyy 🤔😅

Onpas yksinkertaistava ja kapea ajatusmaailma monessakin mielessä. Ei nykyään enää elämä mene niin, että pariudutaan nuorena ja suhteet kestää. Nykyään erotaan ja pariudutaan kaiken ikäisinä eli sinkkumarkkinoille vapautuu kaikissa ikävaiheissa ihmisiä. Elämä on myös ennakoimatonta, sitä ei voi käsikirjoittaa ja kaikki ei ole omassa hallinnassa. Moni 35v on myös sinkku ja lapseton omasta tahdostaan tai siksi, että omasta elämänlaadusta ei haluta tinkiä helpolla vaan ainoastaan silloin jos löytyy oikeasti sopivalta tuntuva ihminen. Jos ei löydy, sekin on monelle ok. Minusta on myös hyvä, että ihmiset arvostavat itseään nykyään enemmän eivätkä tyydy mihin tahansa vain koska elämän täytyisi mennä tietyllä tavalla. Osa noudattaa lammasmaisesti jotakin käsikirjoitusta ja aikajanaa, mutta eivät ole todellisuudessa aidosti onnellisia.

Mitä järkeä on siittää ja synnyttää jälkeläisiä maailmassa, joka on jo valmiiksi huikeasti ylikansoittunut?

Vierailija kirjoitti:

Jossain lehdessä oli että ihmisistä ne kaikista älykkäimmät jättävät lapset tekemättä, jolloin ihmislaji evoluution seurauksena tyhmentyy 🤔😅

Mitä helpompi elämä keskivertoihmisellä, sitä vähemmän älyllä on merkitystä lisääntymiselle. Arkea helpottavat keksinnöt tyhmentävät, kun ei tarvitse miettiä ratkaisuja käytännön ongelmiin päivittäin. Esimerkkinä älylaitteet. Kun tietokoneiden käyttö vaati muutama vuosikymmen sitten vielä päättelykykyä, uteliaisuutta ja taitoja, oli se "nörttien" juttu käyttää tietokoneita. Nykyään diginatiivit, joilla on ollut älypuhelin käytössä koko ajan, ovat hyvin pihalla siitä miten laitteet oikeastaan toimivat. 

Joskus meillä kävi tallilla pk-seutulaisia hevosineen leireilemässä. Nuoret eivät tienneet miten puutarhaletkusta saadaan vesi tulemaan. Kävin opastamassa heille kädestä pitäen miten hana väännetään auki ja kiinni. Samalla reissulla onnistuivat ratsastamaan suohon vaikka maastossa on hiekkateitä ja kangaspolkuja kymmeniä kilometrejä.

Kärsin vakavasta ajoittaisesta masennuksesta kuukautisten alkamisesta noin 38 ikävuoteen asti. Etsin apua lääkäreiltä sitä saamatta. Voimavarani riittivät töissä käymiseen. Minulle naljailtiin usein kuinka olen nirso jne.

Minusta olisi voinut tulla joku näistä oman käden kautta henkensä menettäneistä. Toivo sisälläni kuitenkin eli ja yritysten ja erehdysten kautta löysin parannuksen.

Kyllä olen sinkku ja laoseton, mutta ei minussa vikaa ole. Lapsiakin on mahdollista saada onneksi vielä. Minulle on monesti sanottukin, että olisin hyvä äiti. Uskon vahvasti siihen, että paras on vielä edessä, vaikka ikä alkaa jo nelosella.

Monesti mietin myös, että miten elämässä onnistuminen ja menestyminen oikeasti määritellään. Onko se onnistumista jos on onnistunut ulkoisesti etenemään elämässä tietyn kaavan mukaan, on perhe ja kesämökki tietyssä iässä? Minusta sellainen ihminen on onnistunut, joka uskaltaa tehdä omia valintoja ja kuunnella itseään odotuksista huolimatta. Useat ihmiset ovat onnettomia kulissielämässään, joka vaikuttaa ulkoisesti hyvältä. Se joka uskaltaa esimerkiksi kolmekymppisenä ottaa eron huonosta suhteesta tai haluaa 35-vuotiaana pysyä sinkkuna kunnes löytää oikeasti sopivan puolison ovat minusta ihmisiä joita katson ihaillen, koska he uskaltavat olla rehellisiä itselleen ja uhmata normeja.

Vierailija kirjoitti:

Onpas yksinkertaistava ja kapea ajatusmaailma monessakin mielessä. Ei nykyään enää elämä mene niin, että pariudutaan nuorena ja suhteet kestää. Nykyään erotaan ja pariudutaan kaiken ikäisinä eli sinkkumarkkinoille vapautuu kaikissa ikävaiheissa ihmisiä. Elämä on myös ennakoimatonta, sitä ei voi käsikirjoittaa ja kaikki ei ole omassa hallinnassa. Moni 35v on myös sinkku ja lapseton omasta tahdostaan tai siksi, että omasta elämänlaadusta ei haluta tinkiä helpolla vaan ainoastaan silloin jos löytyy oikeasti sopivalta tuntuva ihminen. Jos ei löydy, sekin on monelle ok. Minusta on myös hyvä, että ihmiset arvostavat itseään nykyään enemmän eivätkä tyydy mihin tahansa vain koska elämän täytyisi mennä tietyllä tavalla. Osa noudattaa lammasmaisesti jotakin käsikirjoitusta ja aikajanaa, mutta eivät ole todellisuudessa aidosti onnellisia.

Olen puolestani melko samoilla linjoilla aloittajan kanssa. Jos haluat perustaa perheen, suurin valikoima potentiaalisia kumppaneita löytyy alle kolmikymppisistä (tai se n. alle 35v, silloin ollaan jo aika myöhässä lastenteon suhteen). Ne jotka eroavat pitkän suhteen jälkeen löytävät todennäköisemmin nopeasti uuden pitkän suhteen. Ainakin oman kokemuksen mukaan ne jotka ovat kolmekymppisiä sinkkuja, jotka haaveilevat perheestä tai pitkästä parisuhteesta, taustalla on joko usea lyhyt suhde tai totaalinen puutteellisuus aloitteissa. Tämä yleistys koskien eritoten naisia.

Kolmekymppisellä on ollut yli 10v aikaa etsiä sopivia kumppaneita ja nykyajan yhteydenpitovälineillä valikoimaa on useita satoja-tuhansia jos vaan haku on päällä ja vietti kohdallaan. Liekö valikoiman suuruus enemmän pahasta kuin hyvästä

Ja kaikki eroavat sitten jossain välissä, se on vain ajan kysymys...

Suurimmaksi osaksi, mutta osa näistä eroaa vielä sittemmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpas yksinkertaistava ja kapea ajatusmaailma monessakin mielessä. Ei nykyään enää elämä mene niin, että pariudutaan nuorena ja suhteet kestää. Nykyään erotaan ja pariudutaan kaiken ikäisinä eli sinkkumarkkinoille vapautuu kaikissa ikävaiheissa ihmisiä. Elämä on myös ennakoimatonta, sitä ei voi käsikirjoittaa ja kaikki ei ole omassa hallinnassa. Moni 35v on myös sinkku ja lapseton omasta tahdostaan tai siksi, että omasta elämänlaadusta ei haluta tinkiä helpolla vaan ainoastaan silloin jos löytyy oikeasti sopivalta tuntuva ihminen. Jos ei löydy, sekin on monelle ok. Minusta on myös hyvä, että ihmiset arvostavat itseään nykyään enemmän eivätkä tyydy mihin tahansa vain koska elämän täytyisi mennä tietyllä tavalla. Osa noudattaa lammasmaisesti jotakin käsikirjoitusta ja aikajanaa, mutta eivät ole todellisuudessa aidosti onnellisia.

Olen puolestani melko samoilla linjoilla aloittajan kanssa. Jos haluat perustaa perheen, suurin valikoima potentiaalisia kumppaneita löytyy alle kolmikymppisistä (tai se n. alle 35v, silloin ollaan jo aika myöhässä lastenteon suhteen). Ne jotka eroavat pitkän suhteen jälkeen löytävät todennäköisemmin nopeasti uuden pitkän suhteen. Ainakin oman kokemuksen mukaan ne jotka ovat kolmekymppisiä sinkkuja, jotka haaveilevat perheestä tai pitkästä parisuhteesta, taustalla on joko usea lyhyt suhde tai totaalinen puutteellisuus aloitteissa. Tämä yleistys koskien eritoten naisia.

Kolmekymppisellä on ollut yli 10v aikaa etsiä sopivia kumppaneita ja nykyajan yhteydenpitovälineillä valikoimaa on useita satoja-tuhansia jos vaan haku on päällä ja vietti kohdallaan. Liekö valikoiman suuruus enemmän pahasta kuin hyvästä

Ohis, mutta 35 ei missään nimessä ole myöhässä lastenteon suhteen. Nykyään on hyvinkin tavallista perustaa perhe tuossa iässä. Minun kaveripiirissäni ainakin ollut enemmän sääntö kuin poikkeus.

Vierailija kirjoitti:

Ulkoiset vaatimukset on nykyään liian suuret, tavalliset normaalit ihmiset ei enää riitä, on pitkät vaatimuslistat siitä mitä pitäisi olla ja täyttää, että kelpaa ja uskotellaan itselleen että minulla on oikeus noita vaatia, minun ei tarvitse tyytyä vähempään. Taustalla vaikuttaa se illuusio loputtomasta kumppanien valikoimasta, mitä tinderit ym näennäisesti mahdollistaa. Tämän seurauksena moni jää lopulta yksin.

Tuo vaikuttaa myös sitoutumiseen siten, että ongelmien tullessa on helppo vain lähteä menemään, kun valikoimaa kyllä riittää, mutta riittääkö lopulta oikeasti? Ennen vanhaan suurin osa löysi kumppanin, kun ei ollut rajatonta valinnanvaraa, se vaikutti kaikkien tapaan ajatella, kun ei ollut sitä illuusiota loputtomasta valikoimasta. Ei ennenkään jokainen parisuhde ollut täydellinen, vaikka valinnat tehtiin pienemmästä otannasta, eikä ne varmasti ole sitä nytkään. Nyt on tullut tilalle yksinäisyys ja loputon tyytymättömyys.

Ennen osattiin olla realistisia ja sitouduttiin, eikä vaan jatkuvasti haikailtu vihreämpää ruohoa. Väitän että tinderit ja nettideittailu on saanut paljon vahinkoa aikaan kun miettii parin muodostusta laajemmin, se vaikuttaa kaikkiin, riippumatta siitä käyttääkö niitä itse.

Eivät toiveet ja "vaatimukset" johdu siitä, että kuviteltaisiin, että on loputtomasti valinnanvaraa. Päinvastoin, moni tietää hakevansa marginaalisen pienestä porukasta ja tietää, että toiveitten mukaista on vaikea löytää. Nykyisin vaan on mahdollista etsiä oikeasti sopivaa, eikä ole pakko tyytyä vaan johonkin. Aiemmin parisuhteen funktio oli erilainen kuin nykyisin. Nykyisin suhteelta haetaan kumppanuutta, yhteensopivuutta, aitoja tunteita ja intohimoa. Aiemmin asiaan suhtauduttiin käytännöllisemmin. Kyllä aiemminkin rakastuttiin ja oltiin intohimoisia, mutta aina ei ollut mahdollisuutta saada tai tavoitella suhdetta, jossa nämä toteutuisivat, mutta mahdollisuuksia ei oikein ollut jäädä etsimäänkään.

Pitää myös muistaa, että ilman kumppania jää moni sellainenkin, jolla ei mitään erityisiä toiveita edes ole. Vaikka kuinka hakisi ihan tavallista kumppania, ei silti aina kiinnostukset osu yksiin. Tavis-Maija voi kiinnostua Tavis_Heikistä, joka kiinnostuukin Tavis-Liisasta, joka kiinnostuu Tavis-Matista, joka kiinnostuu Tavis-Maijasta. Siinä jää neljä ihmistä sinkuiksi, vaikka hakevat ihan tavallista ihmistä.

Eipä se kuitenkaan mene niin. Oman havaintoni mukaan kaikki ne, jotka ovat priorisoineet pariutumista, ovat pariutuneet. Siis voisi lausua, että jos on laittanut pariutumisen etualalle to do -listalla, eikä siitä huolimatta ole onnistunut, niin sitten jokin jarruttaa, jokin ulkonäössä, ominaisuuksissa, vaatimuksissa jne. Tuolloinkin suurta roolia näyttelee sattuma.

Mitä se parhaus kullekin...? Varmaan turvallisesti kiintyvät, vakaat ja lapsia haluavat kyllä.