Lue keskustelun säännöt.
Kaikki parhaat naiset ja miehet on perheellisiä viimeistään 35-vuotiaina.
17.06.2023 |
Sen jälkeen vaan jämät jäljellä.
T. Epätoivoinen N37
Kommentit (96)
Vierailija kirjoitti:
Onpas yksinkertaistava ja kapea ajatusmaailma monessakin mielessä. Ei nykyään enää elämä mene niin, että pariudutaan nuorena ja suhteet kestää. Nykyään erotaan ja pariudutaan kaiken ikäisinä eli sinkkumarkkinoille vapautuu kaikissa ikävaiheissa ihmisiä. Elämä on myös ennakoimatonta, sitä ei voi käsikirjoittaa ja kaikki ei ole omassa hallinnassa. Moni 35v on myös sinkku ja lapseton omasta tahdostaan tai siksi, että omasta elämänlaadusta ei haluta tinkiä helpolla vaan ainoastaan silloin jos löytyy oikeasti sopivalta tuntuva ihminen. Jos ei löydy, sekin on monelle ok. Minusta on myös hyvä, että ihmiset arvostavat itseään nykyään enemmän eivätkä tyydy mihin tahansa vain koska elämän täytyisi mennä tietyllä tavalla. Osa noudattaa lammasmaisesti jotakin käsikirjoitusta ja aikajanaa, mutta eivät ole todellisuudessa aidosti onnellisia.
Tartun viimeiseen virkkeeseesi. Mistä tiedät keitä nämä ovat jotka seuraavat jotain universaalia kässäriä eivätkä todellisuudessa ole "aidosti onnellisia"? Kenenkään elämä ei ole koko ajan pelkkää onnea ja sateenkaarta. Esimerkiksi pikkulapsiarki on suuri elämänmuutos lapsettomaan aikaan ja on myös rankkaa ja voi sisältää paljon hetkiä jolloin vanhemmat ei todellakaan ole onnellisia. Jos taas olisivat jättäneet lapset tekemättä, heidän elämänsä voisi tuntua tyhjältä ja merkityksettömältä. Monessa onnellisuutta käsittelevässä teoksessa läheiset ihmissuhteet nostetaan suureksi hyvinvointitekijäksi. Monilla ne läheiset koostuvat sukulaisista. Ainakin minun elämäni olisi paljon tyhjempää jos siitä poistettaisiin sukulaisia. Omat jälkeläiset tuovat merkittävästi sisältöä elämään ja olenkin priorisoinut elämässäni monet asiat perheen tukemiseksi, enkä elääkseni jotain itsekeskeistä hedonismielämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Just joo. Turvakodit ja lasu on täynnä näitä sinun ns. parhaita perheellisiä miehiä ja naisia.
Kaikilla ihmisillä ei ole alle kolmekymppisenä tavoitteena pariutuminen tai perheen perustaminen. Niistä jotka ovat 35-vuotiaina sinkkuja ja perheettömiä monetkaan eivät ole edes tavoitelleet perheellistymistä aiemmin elämässään, osa ei tavoittele koskaan ja osa haluaa tietoisesti perheellistyä vasta myöhemmin. Kaikki ei siis ole sitä miltä näyttää. Ei ihmisen iästä ja parisuhdestatuksesta voi päätellä hirveästi mitään. Nykyään ihmisillä on ihan erilainen vapaus tehdä omannäköisiä valintoja elämässä kuin ennen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpas yksinkertaistava ja kapea ajatusmaailma monessakin mielessä. Ei nykyään enää elämä mene niin, että pariudutaan nuorena ja suhteet kestää. Nykyään erotaan ja pariudutaan kaiken ikäisinä eli sinkkumarkkinoille vapautuu kaikissa ikävaiheissa ihmisiä. Elämä on myös ennakoimatonta, sitä ei voi käsikirjoittaa ja kaikki ei ole omassa hallinnassa. Moni 35v on myös sinkku ja lapseton omasta tahdostaan tai siksi, että omasta elämänlaadusta ei haluta tinkiä helpolla vaan ainoastaan silloin jos löytyy oikeasti sopivalta tuntuva ihminen. Jos ei löydy, sekin on monelle ok. Minusta on myös hyvä, että ihmiset arvostavat itseään nykyään enemmän eivätkä tyydy mihin tahansa vain koska elämän täytyisi mennä tietyllä tavalla. Osa noudattaa lammasmaisesti jotakin käsikirjoitusta ja aikajanaa, mutta eivät ole todellisuudessa aidosti onnellisia.
Tartun viimeiseen virkkeeseesi. Mistä tiedät keitä nämä ovat jotka seuraavat jotain universaalia kässäriä eivätkä todellisuudessa ole "aidosti onnellisia"? Kenenkään elämä ei ole koko ajan pelkkää onnea ja sateenkaarta. Esimerkiksi pikkulapsiarki on suuri elämänmuutos lapsettomaan aikaan ja on myös rankkaa ja voi sisältää paljon hetkiä jolloin vanhemmat ei todellakaan ole onnellisia. Jos taas olisivat jättäneet lapset tekemättä, heidän elämänsä voisi tuntua tyhjältä ja merkityksettömältä. Monessa onnellisuutta käsittelevässä teoksessa läheiset ihmissuhteet nostetaan suureksi hyvinvointitekijäksi. Monilla ne läheiset koostuvat sukulaisista. Ainakin minun elämäni olisi paljon tyhjempää jos siitä poistettaisiin sukulaisia. Omat jälkeläiset tuovat merkittävästi sisältöä elämään ja olenkin priorisoinut elämässäni monet asiat perheen tukemiseksi, enkä elääkseni jotain itsekeskeistä hedonismielämää.
Sinulla on erittäin kapea ymmärrys elämästä. Säälin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpas yksinkertaistava ja kapea ajatusmaailma monessakin mielessä. Ei nykyään enää elämä mene niin, että pariudutaan nuorena ja suhteet kestää. Nykyään erotaan ja pariudutaan kaiken ikäisinä eli sinkkumarkkinoille vapautuu kaikissa ikävaiheissa ihmisiä. Elämä on myös ennakoimatonta, sitä ei voi käsikirjoittaa ja kaikki ei ole omassa hallinnassa. Moni 35v on myös sinkku ja lapseton omasta tahdostaan tai siksi, että omasta elämänlaadusta ei haluta tinkiä helpolla vaan ainoastaan silloin jos löytyy oikeasti sopivalta tuntuva ihminen. Jos ei löydy, sekin on monelle ok. Minusta on myös hyvä, että ihmiset arvostavat itseään nykyään enemmän eivätkä tyydy mihin tahansa vain koska elämän täytyisi mennä tietyllä tavalla. Osa noudattaa lammasmaisesti jotakin käsikirjoitusta ja aikajanaa, mutta eivät ole todellisuudessa aidosti onnellisia.
Tartun viimeiseen virkkeeseesi. Mistä tiedät keitä nämä ovat jotka seuraavat jotain universaalia kässäriä eivätkä todellisuudessa ole "aidosti onnellisia"? Kenenkään elämä ei ole koko ajan pelkkää onnea ja sateenkaarta. Esimerkiksi pikkulapsiarki on suuri elämänmuutos lapsettomaan aikaan ja on myös rankkaa ja voi sisältää paljon hetkiä jolloin vanhemmat ei todellakaan ole onnellisia. Jos taas olisivat jättäneet lapset tekemättä, heidän elämänsä voisi tuntua tyhjältä ja merkityksettömältä. Monessa onnellisuutta käsittelevässä teoksessa läheiset ihmissuhteet nostetaan suureksi hyvinvointitekijäksi. Monilla ne läheiset koostuvat sukulaisista. Ainakin minun elämäni olisi paljon tyhjempää jos siitä poistettaisiin sukulaisia. Omat jälkeläiset tuovat merkittävästi sisältöä elämään ja olenkin priorisoinut elämässäni monet asiat perheen tukemiseksi, enkä elääkseni jotain itsekeskeistä hedonismielämää.
Älä heijasta omaa onneasi muiden onneen. Mulle olisi täyttä helvettiä viettää vuosikymmenet saman äijän seurassa samassa osoitteessa. Oon pidemmän aikaa haikaillu erakko elämästä metsän keskellä. Inspiroiduin villiyrttejä kiskovasta youtubaajasta jonka vakituinen osoite sijaitsee metsässä. Sulle tämmönen olisi varmasti painajaismaista, kuten sanottu toisen taivas on toisten helvetti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No en nyt tiedä. Kaikenlaiset k-päät, ilkeät ja hyväksikäyttäjätkin löytää puolison. Onko ne parhaita naisia? Niillekin vaan löytyy ymmärtäjä. Ja on tunnollisia, selkärankaisia, ystävällisiä, kilttejä jotka ei löydä. Tuurista ja kemioista se johtuu, että löytää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ulkoiset vaatimukset on nykyään liian suuret, tavalliset normaalit ihmiset ei enää riitä, on pitkät vaatimuslistat siitä mitä pitäisi olla ja täyttää, että kelpaa ja uskotellaan itselleen että minulla on oikeus noita vaatia, minun ei tarvitse tyytyä vähempään. Taustalla vaikuttaa se illuusio loputtomasta kumppanien valikoimasta, mitä tinderit ym näennäisesti mahdollistaa. Tämän seurauksena moni jää lopulta yksin.
Tuo vaikuttaa myös sitoutumiseen siten, että ongelmien tullessa on helppo vain lähteä menemään, kun valikoimaa kyllä riittää, mutta riittääkö lopulta oikeasti? Ennen vanhaan suurin osa löysi kumppanin, kun ei ollut rajatonta valinnanvaraa, se vaikutti kaikkien tapaan ajatella, kun ei ollut sitä illuusiota loputtomasta valikoimasta. Ei ennenkään jokainen parisuhde ollut täydellinen, vaikka valinnat tehtiin pienemmästä otannasta, eikä ne varmasti ole sitä nytkään. Nyt on tullut tilalle yksinäisyys ja loputon tyytymättömyys.
Ennen osattiin olla realistisia ja sitouduttiin, eikä vaan jatkuvasti haikailtu vihreämpää ruohoa. Väitän että tinderit ja nettideittailu on saanut paljon vahinkoa aikaan kun miettii parin muodostusta laajemmin, se vaikuttaa kaikkiin, riippumatta siitä käyttääkö niitä itse.
Niin tämä! Valikoimaa tai näennäisvalikoimaa on aivan liikaa. Täydellisyyttä ei ole olemassakaan, pitäisi osata valita ne tärkeimmät kriteerit ja antaa muuten olla. Tärkeimpiin voi kuulua esimerkiksi samanlainen elämänkatsomus, koska liika erimielisyys vuosien saatossa johtaa eri teille.
Nuorena naisena muutaman tapailemani henkilön kanssa juttu kosahti siihen, kun en täyttänyt heidän sanojensa mukaan jotain ulkonäkökriteeriä (tyyliin olin blondi vaikka brunet sytyttää enemmän, olen liian harteikas ja sirot naiset ovat enemmän mieleen). Luonne oli kuulemma paras piirre. No, miten usein sitten kävi, pari vuotta säädön jälkeen miehiltä tulee viestiä että olit kuitenkin niin mukava, yritettäiskö uudelleen.
Tämä mukava tyyppi löysi toisen mukavan, yli 10v oltu yhdessä ja perhe perustettu. Ei ole pelkkää harmoniaa taival ollut, mutta kokonaisuuteen olen kyllä tyytyväinen.
Ei onnistunut suhde synny niin, että "valitaan tärkeimmät kriteerit" ja niidne mukaan sitten otetaan joku vaan, joka täyttää ne kriteerit. Kyllä ihmissuhteessa, etenkin parisuhteessa on erittäin olennaista se tietty kemia ja kipinä, ja jos se puuttuu, jää jotain todella olennaista puuttumaan, vaikka kuinka olisi samat arvot ja tulevaisuudensuunnitelmat.
Ja kyllä niitäkin ihmisiä on, joiden kanssa yhteensopivuus tuntuu täydelliseltä. Epätäydellinen ihminen on itselle täydellinen kumppani juuri silloin, kun haluaa juuri tämän eikä niin, että "tää on ihan hyvä, mutta ihan yhtä lailla voisin olla jonkun toisenkin kanssa". Itselle täydellisen kumppanin kanssa on hyvä ja luonteva olla, vetovoimaa on ja sovitaan yhteen. Sitä se täydellinen match tarkoittaa.
N45
Jotkut eivät koskaan päädy suhteeseen, jossa on molemminpuolinen kipinä, samat elämänarvot, tavoitteet elämässä ja hyvä yhteinen arkielo. Tai se voi alkaa tällä olettamalla ja kipinä loppua muutaman vuoden sisään tai jokin muu asia muuttuu. Näin käy usein esimerkiksi alle parikymppisinä suhteen aloittaneilla jotka vielä muuttuvat ihmisenä ja lopulta kasvavat eri teille.
Suhteita voi aloittaa monella perusteella, joko aivan täysin fiilispohjalta ilman mitään suunnitelmia tai sinulla on tunteiden lisäksi kriteereitä, kuten se että haluat perheen joten kumppanin on myös haluttava lapsia. Joillekin voi olla tärkeämpää saada lapsia kuin mies jota haluaa tulisesti elämänsä loppuun asti. Pitää tiedostaa oman elämän rajallisuus ja hedelmällisyyden rajat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpas yksinkertaistava ja kapea ajatusmaailma monessakin mielessä. Ei nykyään enää elämä mene niin, että pariudutaan nuorena ja suhteet kestää. Nykyään erotaan ja pariudutaan kaiken ikäisinä eli sinkkumarkkinoille vapautuu kaikissa ikävaiheissa ihmisiä. Elämä on myös ennakoimatonta, sitä ei voi käsikirjoittaa ja kaikki ei ole omassa hallinnassa. Moni 35v on myös sinkku ja lapseton omasta tahdostaan tai siksi, että omasta elämänlaadusta ei haluta tinkiä helpolla vaan ainoastaan silloin jos löytyy oikeasti sopivalta tuntuva ihminen. Jos ei löydy, sekin on monelle ok. Minusta on myös hyvä, että ihmiset arvostavat itseään nykyään enemmän eivätkä tyydy mihin tahansa vain koska elämän täytyisi mennä tietyllä tavalla. Osa noudattaa lammasmaisesti jotakin käsikirjoitusta ja aikajanaa, mutta eivät ole todellisuudessa aidosti onnellisia.
Tartun viimeiseen virkkeeseesi. Mistä tiedät keitä nämä ovat jotka seuraavat jotain universaalia kässäriä eivätkä todellisuudessa ole "aidosti onnellisia"? Kenenkään elämä ei ole koko ajan pelkkää onnea ja sateenkaarta. Esimerkiksi pikkulapsiarki on suuri elämänmuutos lapsettomaan aikaan ja on myös rankkaa ja voi sisältää paljon hetkiä jolloin vanhemmat ei todellakaan ole onnellisia. Jos taas olisivat jättäneet lapset tekemättä, heidän elämänsä voisi tuntua tyhjältä ja merkityksettömältä. Monessa onnellisuutta käsittelevässä teoksessa läheiset ihmissuhteet nostetaan suureksi hyvinvointitekijäksi. Monilla ne läheiset koostuvat sukulaisista. Ainakin minun elämäni olisi paljon tyhjempää jos siitä poistettaisiin sukulaisia. Omat jälkeläiset tuovat merkittävästi sisältöä elämään ja olenkin priorisoinut elämässäni monet asiat perheen tukemiseksi, enkä elääkseni jotain itsekeskeistä hedonismielämää.
Älä heijasta omaa onneasi muiden onneen. Mulle olisi täyttä helvettiä viettää vuosikymmenet saman äijän seurassa samassa osoitteessa. Oon pidemmän aikaa haikaillu erakko elämästä metsän keskellä. Inspiroiduin villiyrttejä kiskovasta youtubaajasta jonka vakituinen osoite sijaitsee metsässä. Sulle tämmönen olisi varmasti painajaismaista, kuten sanottu toisen taivas on toisten helvetti.
No tämähän kiertää ympyrää. Kommentoin tuon toisen kommenttiin, että esimerkiksi omaa elämääni voisi joku kritisoida lammasmaiseksi volvo, villa ja vuffe-elämäksi ja taas minun näkökulmastani velat ovat jääneet paitsi jostain. Eli viestisisältöni oli sama kuin sinulla, kolikon eri puoli vaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpas yksinkertaistava ja kapea ajatusmaailma monessakin mielessä. Ei nykyään enää elämä mene niin, että pariudutaan nuorena ja suhteet kestää. Nykyään erotaan ja pariudutaan kaiken ikäisinä eli sinkkumarkkinoille vapautuu kaikissa ikävaiheissa ihmisiä. Elämä on myös ennakoimatonta, sitä ei voi käsikirjoittaa ja kaikki ei ole omassa hallinnassa. Moni 35v on myös sinkku ja lapseton omasta tahdostaan tai siksi, että omasta elämänlaadusta ei haluta tinkiä helpolla vaan ainoastaan silloin jos löytyy oikeasti sopivalta tuntuva ihminen. Jos ei löydy, sekin on monelle ok. Minusta on myös hyvä, että ihmiset arvostavat itseään nykyään enemmän eivätkä tyydy mihin tahansa vain koska elämän täytyisi mennä tietyllä tavalla. Osa noudattaa lammasmaisesti jotakin käsikirjoitusta ja aikajanaa, mutta eivät ole todellisuudessa aidosti onnellisia.
Tartun viimeiseen virkkeeseesi. Mistä tiedät keitä nämä ovat jotka seuraavat jotain universaalia kässäriä eivätkä todellisuudessa ole "aidosti onnellisia"? Kenenkään elämä ei ole koko ajan pelkkää onnea ja sateenkaarta. Esimerkiksi pikkulapsiarki on suuri elämänmuutos lapsettomaan aikaan ja on myös rankkaa ja voi sisältää paljon hetkiä jolloin vanhemmat ei todellakaan ole onnellisia. Jos taas olisivat jättäneet lapset tekemättä, heidän elämänsä voisi tuntua tyhjältä ja merkityksettömältä. Monessa onnellisuutta käsittelevässä teoksessa läheiset ihmissuhteet nostetaan suureksi hyvinvointitekijäksi. Monilla ne läheiset koostuvat sukulaisista. Ainakin minun elämäni olisi paljon tyhjempää jos siitä poistettaisiin sukulaisia. Omat jälkeläiset tuovat merkittävästi sisältöä elämään ja olenkin priorisoinut elämässäni monet asiat perheen tukemiseksi, enkä elääkseni jotain itsekeskeistä hedonismielämää.
Älä heijasta omaa onneasi muiden onneen. Mulle olisi täyttä helvettiä viettää vuosikymmenet saman äijän seurassa samassa osoitteessa. Oon pidemmän aikaa haikaillu erakko elämästä metsän keskellä. Inspiroiduin villiyrttejä kiskovasta youtubaajasta jonka vakituinen osoite sijaitsee metsässä. Sulle tämmönen olisi varmasti painajaismaista, kuten sanottu toisen taivas on toisten helvetti.
No tämähän kiertää ympyrää. Kommentoin tuon toisen kommenttiin, että esimerkiksi omaa elämääni voisi joku kritisoida lammasmaiseksi volvo, villa ja vuffe-elämäksi ja taas minun näkökulmastani velat ovat jääneet paitsi jostain. Eli viestisisältöni oli sama kuin sinulla, kolikon eri puoli vaan.
Niin eli tykkäät heijastaa omia tuntemuksias toisiin ihmisiin. Osa perheellistä tuntuu kuvittelevan ydinperhe elämän idyllisellä okt-alueella siintävän kaikkien näkökentässä. Ei siinnä. Jotkut ihan oikeasti nauttii omasta rauhasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpas yksinkertaistava ja kapea ajatusmaailma monessakin mielessä. Ei nykyään enää elämä mene niin, että pariudutaan nuorena ja suhteet kestää. Nykyään erotaan ja pariudutaan kaiken ikäisinä eli sinkkumarkkinoille vapautuu kaikissa ikävaiheissa ihmisiä. Elämä on myös ennakoimatonta, sitä ei voi käsikirjoittaa ja kaikki ei ole omassa hallinnassa. Moni 35v on myös sinkku ja lapseton omasta tahdostaan tai siksi, että omasta elämänlaadusta ei haluta tinkiä helpolla vaan ainoastaan silloin jos löytyy oikeasti sopivalta tuntuva ihminen. Jos ei löydy, sekin on monelle ok. Minusta on myös hyvä, että ihmiset arvostavat itseään nykyään enemmän eivätkä tyydy mihin tahansa vain koska elämän täytyisi mennä tietyllä tavalla. Osa noudattaa lammasmaisesti jotakin käsikirjoitusta ja aikajanaa, mutta eivät ole todellisuudessa aidosti onnellisia.
Tartun viimeiseen virkkeeseesi. Mistä tiedät keitä nämä ovat jotka seuraavat jotain universaalia kässäriä eivätkä todellisuudessa ole "aidosti onnellisia"? Kenenkään elämä ei ole koko ajan pelkkää onnea ja sateenkaarta. Esimerkiksi pikkulapsiarki on suuri elämänmuutos lapsettomaan aikaan ja on myös rankkaa ja voi sisältää paljon hetkiä jolloin vanhemmat ei todellakaan ole onnellisia. Jos taas olisivat jättäneet lapset tekemättä, heidän elämänsä voisi tuntua tyhjältä ja merkityksettömältä. Monessa onnellisuutta käsittelevässä teoksessa läheiset ihmissuhteet nostetaan suureksi hyvinvointitekijäksi. Monilla ne läheiset koostuvat sukulaisista. Ainakin minun elämäni olisi paljon tyhjempää jos siitä poistettaisiin sukulaisia. Omat jälkeläiset tuovat merkittävästi sisältöä elämään ja olenkin priorisoinut elämässäni monet asiat perheen tukemiseksi, enkä elääkseni jotain itsekeskeistä hedonismielämää.
Sinulla on erittäin kapea ymmärrys elämästä. Säälin.
Kuulostat myös melko rajoittuneelta ihmiseltä, koska tuomasi anti on polkea alas kommentoijaa eikä ottaa kantaa esitettyyn asiasisältöön. Mikä on sinun näkökulmasi elämän onnellisuutta tuoviin asioihin, mitkä korvaavat lapsettomalla sen tukipylvään johon elämäntapaa ja valintoja tuetaan vs. vanhemmat joille lapset tuovat suuren sisällön?
Entä jos ei ole koskaan erikseen yrittänyt pariutua, perustaa perhettä? Tiedän, että saisin jonkun, jos vain asentaisin Tinderin tai vastaavan, mutta viihdyn omissa oloissa... Töissä saa häärätä ihmisten kanssa ihan riittämiin.
Siinä mielessä kyllä avoimin mielin, että jos joku sopiva tulee vastaan, niin toki yritän. Aika harvassa vaan ne, jotka herättäisi sellaista kiinnostusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpas yksinkertaistava ja kapea ajatusmaailma monessakin mielessä. Ei nykyään enää elämä mene niin, että pariudutaan nuorena ja suhteet kestää. Nykyään erotaan ja pariudutaan kaiken ikäisinä eli sinkkumarkkinoille vapautuu kaikissa ikävaiheissa ihmisiä. Elämä on myös ennakoimatonta, sitä ei voi käsikirjoittaa ja kaikki ei ole omassa hallinnassa. Moni 35v on myös sinkku ja lapseton omasta tahdostaan tai siksi, että omasta elämänlaadusta ei haluta tinkiä helpolla vaan ainoastaan silloin jos löytyy oikeasti sopivalta tuntuva ihminen. Jos ei löydy, sekin on monelle ok. Minusta on myös hyvä, että ihmiset arvostavat itseään nykyään enemmän eivätkä tyydy mihin tahansa vain koska elämän täytyisi mennä tietyllä tavalla. Osa noudattaa lammasmaisesti jotakin käsikirjoitusta ja aikajanaa, mutta eivät ole todellisuudessa aidosti onnellisia.
Tartun viimeiseen virkkeeseesi. Mistä tiedät keitä nämä ovat jotka seuraavat jotain universaalia kässäriä eivätkä todellisuudessa ole "aidosti onnellisia"? Kenenkään elämä ei ole koko ajan pelkkää onnea ja sateenkaarta. Esimerkiksi pikkulapsiarki on suuri elämänmuutos lapsettomaan aikaan ja on myös rankkaa ja voi sisältää paljon hetkiä jolloin vanhemmat ei todellakaan ole onnellisia. Jos taas olisivat jättäneet lapset tekemättä, heidän elämänsä voisi tuntua tyhjältä ja merkityksettömältä. Monessa onnellisuutta käsittelevässä teoksessa läheiset ihmissuhteet nostetaan suureksi hyvinvointitekijäksi. Monilla ne läheiset koostuvat sukulaisista. Ainakin minun elämäni olisi paljon tyhjempää jos siitä poistettaisiin sukulaisia. Omat jälkeläiset tuovat merkittävästi sisältöä elämään ja olenkin priorisoinut elämässäni monet asiat perheen tukemiseksi, enkä elääkseni jotain itsekeskeistä hedonismielämää.
Älä heijasta omaa onneasi muiden onneen. Mulle olisi täyttä helvettiä viettää vuosikymmenet saman äijän seurassa samassa osoitteessa. Oon pidemmän aikaa haikaillu erakko elämästä metsän keskellä. Inspiroiduin villiyrttejä kiskovasta youtubaajasta jonka vakituinen osoite sijaitsee metsässä. Sulle tämmönen olisi varmasti painajaismaista, kuten sanottu toisen taivas on toisten helvetti.
No tämähän kiertää ympyrää. Kommentoin tuon toisen kommenttiin, että esimerkiksi omaa elämääni voisi joku kritisoida lammasmaiseksi volvo, villa ja vuffe-elämäksi ja taas minun näkökulmastani velat ovat jääneet paitsi jostain. Eli viestisisältöni oli sama kuin sinulla, kolikon eri puoli vaan.
Niin eli tykkäät heijastaa omia tuntemuksias toisiin ihmisiin. Osa perheellistä tuntuu kuvittelevan ydinperhe elämän idyllisellä okt-alueella siintävän kaikkien näkökentässä. Ei siinnä. Jotkut ihan oikeasti nauttii omasta rauhasta.
Ja itse et? Miksi et kritisoi ensimmäistä kommenttia jossa tuomitaan kässäriä elävät todellisuudessa onnettomiksi, mutta minua kritisoit joka esitän vastaväitteen toisten elämäntavan tuomitsemisesta? Tietenkin projisoin omia tuntemuksiani, koska en ole mikään onnellisuusprofessori jolla on näyttää käppyröitä siitä kuka on eniten onnellinen.
Vierailija kirjoitti:
Entä jos ei ole koskaan erikseen yrittänyt pariutua, perustaa perhettä? Tiedän, että saisin jonkun, jos vain asentaisin Tinderin tai vastaavan, mutta viihdyn omissa oloissa... Töissä saa häärätä ihmisten kanssa ihan riittämiin.
Siinä mielessä kyllä avoimin mielin, että jos joku sopiva tulee vastaan, niin toki yritän. Aika harvassa vaan ne, jotka herättäisi sellaista kiinnostusta.
No sille joka on liikenteessä parisuhdemarkkinoilla perhekakkulat silmillä niin et ole todennäköisesti mikään numero yksi kun ehdokkaita mietitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joiltakin ihmisiltä puuttuu tyystin kyky erottaa oma ajatusmaailma toisen ajatusmaailmasta. Kuten aiemmin joku kirjoitti, toisen taivas on toisen helvetti. Jos jollekin elämän merkitys on lapset, niin se on vain kyseisen ihmisen kokemus eikä tarkoita, että lapseton on jäänyt jostain paitsi. Hän on jäänyt paitsi ehkä sen perheellisen henkilön mielestä, mutta hän siirtää helposti nämä omat kokemuksensa siihen toiseen ihmiseen jonka ajatus- ja kokemusmaailma on kuitenkin täysin eri.
Takaisin ylikselle ap. Olet mies.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpas yksinkertaistava ja kapea ajatusmaailma monessakin mielessä. Ei nykyään enää elämä mene niin, että pariudutaan nuorena ja suhteet kestää. Nykyään erotaan ja pariudutaan kaiken ikäisinä eli sinkkumarkkinoille vapautuu kaikissa ikävaiheissa ihmisiä. Elämä on myös ennakoimatonta, sitä ei voi käsikirjoittaa ja kaikki ei ole omassa hallinnassa. Moni 35v on myös sinkku ja lapseton omasta tahdostaan tai siksi, että omasta elämänlaadusta ei haluta tinkiä helpolla vaan ainoastaan silloin jos löytyy oikeasti sopivalta tuntuva ihminen. Jos ei löydy, sekin on monelle ok. Minusta on myös hyvä, että ihmiset arvostavat itseään nykyään enemmän eivätkä tyydy mihin tahansa vain koska elämän täytyisi mennä tietyllä tavalla. Osa noudattaa lammasmaisesti jotakin käsikirjoitusta ja aikajanaa, mutta eivät ole todellisuudessa aidosti onnellisia.
Tartun viimeiseen virkkeeseesi. Mistä tiedät keitä nämä ovat jotka seuraavat jotain universaalia kässäriä eivätkä todellisuudessa ole "aidosti onnellisia"? Kenenkään elämä ei ole koko ajan pelkkää onnea ja sateenkaarta. Esimerkiksi pikkulapsiarki on suuri elämänmuutos lapsettomaan aikaan ja on myös rankkaa ja voi sisältää paljon hetkiä jolloin vanhemmat ei todellakaan ole onnellisia. Jos taas olisivat jättäneet lapset tekemättä, heidän elämänsä voisi tuntua tyhjältä ja merkityksettömältä. Monessa onnellisuutta käsittelevässä teoksessa läheiset ihmissuhteet nostetaan suureksi hyvinvointitekijäksi. Monilla ne läheiset koostuvat sukulaisista. Ainakin minun elämäni olisi paljon tyhjempää jos siitä poistettaisiin sukulaisia. Omat jälkeläiset tuovat merkittävästi sisältöä elämään ja olenkin priorisoinut elämässäni monet asiat perheen tukemiseksi, enkä elääkseni jotain itsekeskeistä hedonismielämää.
Älä heijasta omaa onneasi muiden onneen. Mulle olisi täyttä helvettiä viettää vuosikymmenet saman äijän seurassa samassa osoitteessa. Oon pidemmän aikaa haikaillu erakko elämästä metsän keskellä. Inspiroiduin villiyrttejä kiskovasta youtubaajasta jonka vakituinen osoite sijaitsee metsässä. Sulle tämmönen olisi varmasti painajaismaista, kuten sanottu toisen taivas on toisten helvetti.
No tämähän kiertää ympyrää. Kommentoin tuon toisen kommenttiin, että esimerkiksi omaa elämääni voisi joku kritisoida lammasmaiseksi volvo, villa ja vuffe-elämäksi ja taas minun näkökulmastani velat ovat jääneet paitsi jostain. Eli viestisisältöni oli sama kuin sinulla, kolikon eri puoli vaan.
Niin eli tykkäät heijastaa omia tuntemuksias toisiin ihmisiin. Osa perheellistä tuntuu kuvittelevan ydinperhe elämän idyllisellä okt-alueella siintävän kaikkien näkökentässä. Ei siinnä. Jotkut ihan oikeasti nauttii omasta rauhasta.
Ja itse et? Miksi et kritisoi ensimmäistä kommenttia jossa tuomitaan kässäriä elävät todellisuudessa onnettomiksi, mutta minua kritisoit joka esitän vastaväitteen toisten elämäntavan tuomitsemisesta? Tietenkin projisoin omia tuntemuksiani, koska en ole mikään onnellisuusprofessori jolla on näyttää käppyröitä siitä kuka on eniten onnellinen.
Kyseisessä kommentissa ei tuomita käsikirjoituksen mukaan eläviä onnettomiksi. Siinä tuodaan kärjistysten ja esimerkkien kautta esiin se, miten onnellisuutta ja onnistumista ei voi päätellä ulkoisista asioista. -Se joka kirjoitti alkuperäisen kommentin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ulkoiset vaatimukset on nykyään liian suuret, tavalliset normaalit ihmiset ei enää riitä, on pitkät vaatimuslistat siitä mitä pitäisi olla ja täyttää, että kelpaa ja uskotellaan itselleen että minulla on oikeus noita vaatia, minun ei tarvitse tyytyä vähempään. Taustalla vaikuttaa se illuusio loputtomasta kumppanien valikoimasta, mitä tinderit ym näennäisesti mahdollistaa. Tämän seurauksena moni jää lopulta yksin.
Tuo vaikuttaa myös sitoutumiseen siten, että ongelmien tullessa on helppo vain lähteä menemään, kun valikoimaa kyllä riittää, mutta riittääkö lopulta oikeasti? Ennen vanhaan suurin osa löysi kumppanin, kun ei ollut rajatonta valinnanvaraa, se vaikutti kaikkien tapaan ajatella, kun ei ollut sitä illuusiota loputtomasta valikoimasta. Ei ennenkään jokainen parisuhde ollut täydellinen, vaikka valinnat tehtiin pienemmästä otannasta, eikä ne varmasti ole sitä nytkään. Nyt on tullut tilalle yksinäisyys ja loputon tyytymättömyys.
Ennen osattiin olla realistisia ja sitouduttiin, eikä vaan jatkuvasti haikailtu vihreämpää ruohoa. Väitän että tinderit ja nettideittailu on saanut paljon vahinkoa aikaan kun miettii parin muodostusta laajemmin, se vaikuttaa kaikkiin, riippumatta siitä käyttääkö niitä itse.
Niin tämä! Valikoimaa tai näennäisvalikoimaa on aivan liikaa. Täydellisyyttä ei ole olemassakaan, pitäisi osata valita ne tärkeimmät kriteerit ja antaa muuten olla. Tärkeimpiin voi kuulua esimerkiksi samanlainen elämänkatsomus, koska liika erimielisyys vuosien saatossa johtaa eri teille.
Nuorena naisena muutaman tapailemani henkilön kanssa juttu kosahti siihen, kun en täyttänyt heidän sanojensa mukaan jotain ulkonäkökriteeriä (tyyliin olin blondi vaikka brunet sytyttää enemmän, olen liian harteikas ja sirot naiset ovat enemmän mieleen). Luonne oli kuulemma paras piirre. No, miten usein sitten kävi, pari vuotta säädön jälkeen miehiltä tulee viestiä että olit kuitenkin niin mukava, yritettäiskö uudelleen.
Tämä mukava tyyppi löysi toisen mukavan, yli 10v oltu yhdessä ja perhe perustettu. Ei ole pelkkää harmoniaa taival ollut, mutta kokonaisuuteen olen kyllä tyytyväinen.
Ei onnistunut suhde synny niin, että "valitaan tärkeimmät kriteerit" ja niidne mukaan sitten otetaan joku vaan, joka täyttää ne kriteerit. Kyllä ihmissuhteessa, etenkin parisuhteessa on erittäin olennaista se tietty kemia ja kipinä, ja jos se puuttuu, jää jotain todella olennaista puuttumaan, vaikka kuinka olisi samat arvot ja tulevaisuudensuunnitelmat.
Ja kyllä niitäkin ihmisiä on, joiden kanssa yhteensopivuus tuntuu täydelliseltä. Epätäydellinen ihminen on itselle täydellinen kumppani juuri silloin, kun haluaa juuri tämän eikä niin, että "tää on ihan hyvä, mutta ihan yhtä lailla voisin olla jonkun toisenkin kanssa". Itselle täydellisen kumppanin kanssa on hyvä ja luonteva olla, vetovoimaa on ja sovitaan yhteen. Sitä se täydellinen match tarkoittaa.
N45
Mutta ennen vanhaan niitä matchejäkin syntyi helpommin, vaikka oli paljon pienempi otanta, koska se vaikutti kaikkien ajatteluun, kun ei ollut näennäisen loputonta valikoimaa. Nykyään kun on, luullaan että voidaan vaatia sitä tätä ja tuota, koska teoriassa se on mahdollista saavuttaa. Käytännössä monilla on koko ajan takaportti auki sille täydelliselle matchille, eikä sellaista osata enää edes nähdä vaikka se eteen tulisikin.
lol parhaat tajuaa jättää lapset tekemättä
Samaa mieltä. Jämänaiseen en tyydy kuin yhden illan juttuun.
Ei onnistunut suhde synny niin, että "valitaan tärkeimmät kriteerit" ja niidne mukaan sitten otetaan joku vaan, joka täyttää ne kriteerit. Kyllä ihmissuhteessa, etenkin parisuhteessa on erittäin olennaista se tietty kemia ja kipinä, ja jos se puuttuu, jää jotain todella olennaista puuttumaan, vaikka kuinka olisi samat arvot ja tulevaisuudensuunnitelmat.
Ja kyllä niitäkin ihmisiä on, joiden kanssa yhteensopivuus tuntuu täydelliseltä. Epätäydellinen ihminen on itselle täydellinen kumppani juuri silloin, kun haluaa juuri tämän eikä niin, että "tää on ihan hyvä, mutta ihan yhtä lailla voisin olla jonkun toisenkin kanssa". Itselle täydellisen kumppanin kanssa on hyvä ja luonteva olla, vetovoimaa on ja sovitaan yhteen. Sitä se täydellinen match tarkoittaa.
N45