Lue keskustelun säännöt.
Mistä apua toistuvaan masennukseen kun lääkkeet ja terapiaan ei auta?
17.06.2023 |
Olen ollut todennäköisesti masentunut jollain tavalla jo lapsena. Syynä varmasti on sekä perinnölliset tekijät että kasvuolosuhteiden asiat. Masennus on siis kulkenut mukana koko elämän enemmän tai vähemmän. Välillä on aikoja jolloin sitä ei ole, mutta aina se on taustalla. Raskaat elämäntapahtumat ovat voimistaneet taipumusta entisestään. Olen käynyt kahdessa eri tyyppisessä psykoterapiassa, syönyt useita erilaisia lääkkeitä. Olen kuitenkin aina ollut päällisin puolin pärjäävä. Suoriutunut monilla ulkoisilla mittareilla hyvin. Olen kouluttautunut, hyvässä työssä ja en ole oikeastaan koskaan ollut masennuksen vuoksi sillä tavalla toimintakyvytön, että olisin joutunut sairauslomalle lukuun ottamatta paria yksittäistä elämäntilannetta. Kuitenkin elämänlaatuni kärsii tästä huomattavasti. Olen ulkoisesti toimintakykyinen, mutta usein sisältä aivan rikki. Terapiat tai lääkkeet eivät ole tuoneet juurikaan apua. Liikun, syön hyvin ja kuntoilen, en käytä juurikaan päihteitä.
Mistä voi saada apua kun mikään ei tunnu saavan tätä synkkyyttä pois vaan se palaa aina uudestaan?
Kommentit (85)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ex masennuspotilaan ajatuksia
1. Luet kärsimyksestä, esim buddhalaisuudessa on siitä mielenkiintoisia ajatuksia. Ei tarvi alkaa buddhalaiseksi mutta suosittelen tutustumaan uskonnonfilosofioiden ja filosofian oppeihin kärsimyksestä vs nykyajan lääketieteen ontto oppisisältö kärsimyksestä. Uskonnonfilosofioissa on tietoa siitä miten historiassa ihmiset on hahmottaneet kärsimystä nähden sen osana elämää ja yrityksiä pärjätä sen kanssa.
Tiedosta omat arvosi ja yhteiskunnan arvot mitkä lisäävät pahoinvointiasi. Ajattele kriittisesti.
Elämä voi olla HYVIN rankkaa toisinaan, kuka sanoi että se on helppoa ... mennä kohti vanhenemista, rapistua, menettää, sairastaa, ri saa mitä haluaa useinkaan,kärsiä? Elämä on oppimatka pärjätä näiden asioiden kanssa. Nekin kärsimykset mitä joskus koki voi olla pieniä, mutta kaiken kanssa on opittava pärjäämään. Elämä menee eteenpäin.
Hylkää ajatus itsestäsi kemiallista epätasapainoa potevana masennuspotilaana ja ajattele ennemmin itseäsi ihmisenä jolla on langat käsissään vaikuttaa oloonsa, olet oppimatkalla elämässä. Myöskin elämässä on paljon kärsimystä ja vaikeutta, opettele hyväksymään sitä ja kohtaamaan tunteitasi. Hyväksymään alakuloisetkin päivät ja jaksot joiden avulla voit oppia arvostamaan parempia aikoja ja päiviä. On ok itkeä ja surra, on ok tuntea voimakkastikin, se voi olla myös voimavara mistä ihminen ammentaa luovuutta ja tunnemaailma voi olla mielenkiintoisempi. Masennus voi olla sitä että sinun pitää muuttaa selviytymiskeinojasi ja elämääsi niin että siitä tulee sinulle tyydyttävämpää, entiset keinot ei ehkä toimi ja kanna enää, tarvit muutoksia.
Positiivisen ajattelun sijaan, opettele kiitollisuusajattelua. Ole kiitollinen kaikesta siitä mitä sinulla on äläkä pidä mitään itsestäänselvänä.
Sen sijaan että sinä muutat itseäsi, yritä oppia ymmärtämään itseäsi ja tunteitasi miksi tunnet niin.
Itse hylkäsin psykiatriasta tulleen tavan hahmottaa itseäni masennuspotilaana ja aloin nähdä itseni ihmisenä. Hylkäsin myös paranemisajattelun sairaudesta jossa menen kohti paranemista.
2. Täytät kehosi luonnollisimmat tarpeet jotka palaavat hyvin yksinkertaisiin asioihin:
Auringonvalo (elimistösi prosesseja rytmittää valo), liikut mutta myös lepäät eli tämä on balanssissa, huolehdit parasympaattisen ja sympaattisen hermoston balanssista eli ettet kokoajan käy ylikierroksilla mistä voi seurata sitten alivireyteen tipahtaminen mikä muistuttaa masennusta. Tutki veriarvot (yksityisellä esim verikoepaketteja) kunnolla ja syöt vitamiineja mistä on puute. Suomalaisilla on puutetta usein foolihaposta ja kannattaa rakentaa ruokavalio niin että sitä saa riittävästi ja myös d vitamiinista jota kannattaa ottaa purkista. Kehorääkin sijaan kysy aina mitä kehosi kaipaa. Opettele intuitiivista syömistä jossa ravitset kehoasi ravintotiheällä ruoalla.
Terveellinen elämäkin on oppimatka. Se mikä sopii toiselle ei aina sovi itselle.
3. Täytä muita tarpeitasi ja ensiksi - tiedosta niitä. Opettele pitämään rajojasi.
Monet janoavat saavutuksia ja menevät niitä kohden sata lasissa mutta loppupeleissä saavutuksen hetki voi ollakin melko mitäänsanomaton etappi. Tärkeintä on matka, se arki sitä kohden että siinä ei esim sabotoi hyvinvointiaan vaan voi jopa tykätä siitä mitä tekee ja jaksaa tehdä
Elämä on tässä ja nyt, ei huomenna. Tee kaikki muutokset elämässä tosi pienin askelin, koska muutoksiakin pitää opetella. Sinun ei tarvi muuttaa itseäsi mutta itsestä on tärkeä opetella pitämään huolta, oppia keinot selvitä jolla jaksaa jotka tulevat kannattelemaan aina ja opettamaan miten sieltä synkistäkin tiloista voi päästä ylös. Koen vastuuta omasta hyvinvoinnistani nykyään. Tiedän milloin sabotoin hyvinvointiani ja tiedän keinot millä saan itselleni hyvää oloa.
Mitä ovat masennuslääkkeesi jotka eivät ole lääkkeitä? Minulla ne on esimerkiksi luonto, luovuus, musiikki, yhteys toisiin ihmisiin, haavoittuvuuden näyttäminen (mikä lisää tunneyhteyttä toisiin), merkityksellisyyden tunne mikä tulee esim työstä ja harrastuksista, eläimet....
Traumapohjaista masennusta tulisi hoitaa eri tavalla, esimerkiksi traumaterapian ja psykofyysisen fysioterapian yhdistelmällä. Itselleni tulee mieleen, että taustalla on muutakin kuin masennus ja sitä kautta ne eri keinot sitten. Mitä olet saanut aiemmista terapioista irti ja mistä jäänyt paitsi? Onko siellä pystytty hahmottamaan olisivatko muut diagnoosit mahdollisia? Mitä kaikkea elämästäsi puuttuu?