Mistä apua toistuvaan masennukseen kun lääkkeet ja terapiaan ei auta?
Olen ollut todennäköisesti masentunut jollain tavalla jo lapsena. Syynä varmasti on sekä perinnölliset tekijät että kasvuolosuhteiden asiat. Masennus on siis kulkenut mukana koko elämän enemmän tai vähemmän. Välillä on aikoja jolloin sitä ei ole, mutta aina se on taustalla. Raskaat elämäntapahtumat ovat voimistaneet taipumusta entisestään. Olen käynyt kahdessa eri tyyppisessä psykoterapiassa, syönyt useita erilaisia lääkkeitä. Olen kuitenkin aina ollut päällisin puolin pärjäävä. Suoriutunut monilla ulkoisilla mittareilla hyvin. Olen kouluttautunut, hyvässä työssä ja en ole oikeastaan koskaan ollut masennuksen vuoksi sillä tavalla toimintakyvytön, että olisin joutunut sairauslomalle lukuun ottamatta paria yksittäistä elämäntilannetta. Kuitenkin elämänlaatuni kärsii tästä huomattavasti. Olen ulkoisesti toimintakykyinen, mutta usein sisältä aivan rikki. Terapiat tai lääkkeet eivät ole tuoneet juurikaan apua. Liikun, syön hyvin ja kuntoilen, en käytä juurikaan päihteitä.
Mistä voi saada apua kun mikään ei tunnu saavan tätä synkkyyttä pois vaan se palaa aina uudestaan?
Kommentit (85)
Vierailija kirjoitti:
Ruumiillisuus, somaattinen lähestymistapa verrattuna kognitiiviseen lähestymistapaan.
Kokeillut vuosien kehollisen psykoterapian ja erilaisia kehoterapioita. Ei auttanut kuin hetkeksi.
T. Eri 40+
Masennus ei parane ennen kun poistat kuormittavat asiat elämästäsi. Esim. töistä sairauslomalle toipumaan ja myöhemmin uusi sinulle sopivampi työpaikka. Ja poista ilkeämieliset ja manipulovat ihmiset elämästäsi.
Vierailija kirjoitti:
Masennus ei parane ennen kun poistat kuormittavat asiat elämästäsi. Esim. töistä sairauslomalle toipumaan ja myöhemmin uusi sinulle sopivampi työpaikka. Ja poista ilkeämieliset ja manipulovat ihmiset elämästäsi.
Ei kaikilla masennuksen aiheuttajana ole mitään tällaista selkeästi määritelmää kuormitustekijää jonka voi elämästään poistaa. Syyt voi olla paljon monisyisemmät ja monella alttius on geneettinen.
Vierailija kirjoitti:
minua auttoi D-vitamiini, n. 50 ug/pv (kesällä vähemmän). en väitä, että kaikilla muilla auttaa, mutta mulla kävi näin. taustalla siis toistuva vakava masennus. D-vitamiinin aloittamisen jälkeen masennus ei ole palannut noin 10 vuoteen(!). masennuslääkettä (venlafaksiini) syön vielä minimiannoksella, koska lopetusoireet ovat aivan järkyttäviä. lääkitys ei ole kuitenkaan hoitavalla tasolla.
Itselläni pitää olla mukana myös K-vitamiini että auttaa. Yksi tärkeimmistä vitamiineista ja nykyään sitä saa ruoasta liian vähän. Vaikuttaa myös siihen miten D imeytyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei elämä kellään juhlaa ole, jos yhtään lohduttaa. Harvassa ne onnenpäivät on.
Älä sano noin jatkossa kenellekään. Tuo on tosi kylmää. Nyt puhutaan ap:stä, eikä muista ihmisistä.
-ohis
Aika samanlainen tausta mulla. Auttoi paljon, kun ihan nuorena kuvittelemani maailma sai realistiset puitteet. Arki on aika raskasta. Helpommalla pääsee, kun ymmärtää, että lähes kaikilla on näin.
Jospa hyväksyisit itsesi sellaisena kuin olet? Et ole huono tai epäkelpo. Monesti meidän vääristyneet ajatuksemme aiheuttavat suurinta kärsimystä, ja ne odotukset. Odotamme jotain parempaa "sitten kun " tyyliin. Elämä on tässä ja nyt. Hyväksy se ja itsesi, et ole "rikki" vaikka masennus aika ajoin kiusaisikin. Olet ok ja se riittää.
Oletko saanut psykoterapiasta apua ymmärtääksesi toistuvien masennusjaksojen syytä kohdallasi? Siihen ei todennäköisesti ole vain yhtä syytä, vaan kyseessä on monitekijäinen tila, joka ajoittain toistuu masennusjaksoina ja välillä on muuten taustalla. Raskasta on, jos ei koskaan tunne ehtiä olevansa kunnolla toipunut, kun jo taas raskas vaihe tulee päälle.
Jonkinlainen, vaikka vastentahtoinenkin sen hyväksyminen, että elämässä on pitkäaikaissairauden aiheuttama taakka ja varjo olisi hyväksi, vaikka onkin vaikeaa.
Lääkkeitä on varmaankin kokeiltu useammanlaisia. Hyvä psykoterapiakontakti vaikka nykyisin hyvinkin harvakseen voisi myös olla tärkeä taustatuki. Vertaistukea moni pitää itselleen hyvin merkittävänä.
Vierailija kirjoitti:
Sähköhoidot.
Ei näihin taida päästä muuta kuin lähinnä vaikeimmissa tapauksissa joissa masennukseen liittyy itsetuhoisuutta tai psykoottisuutta.
Jos kykenet muistamaan ja siksi myös kouluttautumaan niin et ole masentunut vaan apaattinen. Masennus syö muistin eikä silloin kouluttauduta juuri miksikään koska et muista mitään. Apatia ei ole sairaus vaan apaattisuus on luonteenpiirre.
Vierailija kirjoitti:
Jos kykenet muistamaan ja siksi myös kouluttautumaan niin et ole masentunut vaan apaattinen. Masennus syö muistin eikä silloin kouluttauduta juuri miksikään koska et muista mitään. Apatia ei ole sairaus vaan apaattisuus on luonteenpiirre.
Höpö höpö. Olipa taas sellaista tuubaa että oksat pois.
Usean masennuksen kokeneena sanoisin, että masentunutta voi ymmärtää vain sen kokenut. Masennus ei ole hetken mielen alakulo. Se on tyhjyyttä jonka syvyyttä ei voi selittää.
Pahinta on kuulla; ota itseäs niskasta kiinni, aurinko paistaa, nauti, ajattele jotain kivaa, älä mieti...ym ym.
Liikunta ja ulkoilu on auttaneet jonkin verran. Sielunhoitoterapia, lääkitys.
Omat tunteet on hyvä tunnistaa ja tunnustaa, käydä läpi. Helppoa ei ole, ylä ja alamäkeä. Sähköhoidosta tulin kamalan huonovointiseksi. Osalla heikentää muistia. Itse olen pakotettu hyväksymään tämän kanssakulkijaksi loppuelämäksi, kuten joillain se on dispetes tms. Voimia sinulle kohtalotoveri
Mä oon tällä hetkellä ketamiinihoidossa ja toivon että se auttais
Vierailija kirjoitti:
Älä keskity itseesi niin paljon. Maapallo ei pyöri sinun ympärilläsi. Ryhdistäydy.
Parempi ohje tämä on kuin äkkiä ajattelisi. Mutta ei siinä tarvitse ryhdistäytyä. Vain hahmottaa asia, ja olo alkaa helpottaa. Tulee perspektiiviä.
Totu siihen. Itsekin joutunut tottumaan, nykyään jaksan sen kanssa jo melko hyvin.
Ei välttämättä mistään. Masennus ei mitenkään varmasti paranee, vaan osalla siitä tulee krooninen sairaus, jonka kanssa on vain opittava elämään. Sellaista on ihmiselo.
Ap, paljon voimia sinulle
(Minulla on samanlainen tilanne.)
Siitä on hyvä aloittaa, että ymmärtää paranemisen lähtevän ennen kaikkea itsestä. Liian moni kuvittelee, että ulkopuolelta on saatavilla joku taikakonsti, jolla mielen ongelma tuosta vaan poistu. Oikeasti sairaus ei poistu ennen kuin sen syy on poistettu. Ja se syy löytyy sinun sisältäsi, ei lääkepurkista tai tai sairaalasta.
Kylmät suikut ja talvella avantouinti. Kundaliinijooga. Muuttuu kyllä sit koko elämä.